Lilypie Second Birthday tickers

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Äitiys muuttaa ammatti-identiteetin?

Nyt on luvassa mielipidepostauksen tapaista ja kerron myös ammatistani, mistä en ole täällä sen enempää tainnutkaan vielä kertoa.
Kaikki mitä tässä kirjoitan, pohjautuu siis täysin omiin mielipiteisiini, kokemuksiini jne. 
Olen ammatiltani siis lähihoitaja ja valmistuin keväällä 2011. Minulle oli ollut jo pitkään selkeää, että haluan työskennellä ammatissa, jossa saan auttaa ihmisiä. Yläasteen loppupuolella minulle selkeni haluni hoitajan ammattiin ja hain viiteen eri ammattiopistoon lähihoitajalinjalle. Pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä.
Olen erikoistunut Lasten -ja Nuorten koulutusohjelmaan. Ensin aloitin Mielenterveys -ja Päihde- koulutusohjelmassa, mutta käytyäni sitä muutaman kuukauden tajusin, ettei se olekaan minua varten ja vaihdoin koulutusohjelmaa. Onneksi se onnistui vielä siinä vaiheessa ja valmistuin ajallani.

Tein opiskelun ohella paljon keikkatöitä, varsinkin muutettuani 18vuotiaana R:n kanssa yhteen, pois lapsuudenkodistani. Sinä kesänä ja syksynä kun tutustuimme, olin töissä kotihoidossa.
Rahallisesti oli todella tiukkaa ja töitä oli pakko tehdä. Asuimme silloin Vantaalla vuokrakämpässä ja minulle kävi niin hyvä tuuri, että sain keikkatöitä viiden minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevasta vanhainkodista. Tein myös SEURE:lla töitä lasten, vanhusten ja kehitysvammaisten parissa.

Kun valmistuin, kerkesin olemaan töissä melkein tasan vuoden verran kokopäiväisesti ennen Nellan syntymää. Olin ensin kesän töissä vaikeasti kehitysvammaisten lasten ja nuorten yhdistetyssä ylä- ja ala-asteen lomahoidossa. Olin ollut ennenkin keikalla kyseisessä koulussa ja olin myös siellä työssäoppimisjaksolla kahdeksan(vai yhdeksän?) viikkoa. Pidin todella paljon paikasta ja työstä, vaikka se olikin haastavaa.
Kyseisenä kesänä jouduin mopo-onnettomuuteen ja minulta murtui polvilumpio, joten olin myös pitkällä sairaslomalla.
Elokuussa lähdimme R:n kanssa ensimmäiselle yhteiselle etelänlomalle viikoksi Turkkiin.
Tässä tulee samassa sitten Naked Truth- haaste ;)


Tämän jälkeen muutimme nykyiseen omistusasuntoomme ja tässä olemme asuneet nyt vähän yli puolisentoista vuotta.
Pääsin töihin erääseen yksityiseen päiväkotiin ja olin töissä siellä määräaikaisena helmikuun loppuun asti. Sitten sain töitä kunnallisesta päiväkodista ja olin siellä määräaikaisena töissä juhannukseen eli äitiysloman alkuun asti.

Tykkään työstäni todella ja olen iloinen, että alallamme on paljon erilaisia työmahdollisuuksia ja sen mukaan varaa valita mihin menee töihin ja ennenkaikkea hyvä työllistymistilanne.
Huonointa työssäni on se, että palkkaus on melko huono työn rankkuuteen nähden. Mutta en ole koskaan mieltänyt itseäni kovin urakeskeiseksi. Tärkeintä minulle ammatillisesti on tehdä työtä, josta nautin. Haluan auttaa ihmisiä ja tehdä ihmisläheistä työtä.

Olen pohtinut viime päivinä, onko ammatti-identiteettini muuttunut kun palaan työelämään. Ammatti-identiteetti on iso osa omaa persoonaa, sillä työssä tulee vietettyä paljon aikaa elämästä. Työ ei mielestäni saisi olla kellekään se tärkein asia elämässä, mutta en tuomitse todellakaan niitä, jotka tähtäävät urassaan pitkälle ja ylipäätän jaksavat opiskella ja ahkeroida monia monia vuosia saavuttaakseen haluamansa ammatin. Ehkä minäkin vielä jatko-opiskelen joskus. Toki urakeskeisillä ihmisillä voi olla myös tavoitteena pitkän opiskelun jälkeen saavutettu erittäin hyväpalkkainen työ, jolla voi elättää perheensä/tulevan perheensä. Tällöin ihminen olisi kuitenkin enemmän perhekeskeinen, koska tähtäisi pitkälle urallaan perheen takia eikä uran. Mutta anyway, jokainen tekee omat valintansa ja kaikilla on omat arvot. Arvostan ihmisissä nimenomaan sitä, että on haaveita ja unelmia, tekee niiden eteen, uskoo itseensä ja ei luovuta.

Ammatti-identiteetti muodostuu monesta eri seikasta. Se perustuu toki ammatillisuuteen, pätevyyteen, työskentelytapoihin, paikkaan työyhteisössä, kokemukseen yms, mutta tärkeintä on miten itse kokee itsensä. Millaisena ammattilaisena näet itsesi valitsemalla urallasi? Millainen työntekijä sinä olet? Millainen työkaveri sinä olet? Miten selviydyt työn haasteista? Nautitko työstäsi?
Nämä ovat asioita, mitä mielestäni jokaisen työelämässä olevan tulisi pohtia. Normaali työpäivä on n.8h ja viisi päivää viikossa. Mieti, kuinka paljon vietät siis aikaa työssä! Joten ammattisinäsi eli ammatti-identiteettisi eli ammattiluonteesi on läsnä sinussa monia monia tunteja viikossa. Ja vuodessa. Ja elämässäsi.
Muuttaako äitiys/vanhemmuus ammatti-identiteettiä? Mielestäni kyllä, ainakin minun alallani. Jotenkin nyt vasta ymmärrän joitakin vanhempia, jotka mielsin työntekijänä ''haastaviksi'' ja ''vaikeiksi'' asiakkaiksi. Varmaan jokainen lasten parissa työskennellyt ihminen tietää NE vanhemmat.

 ''Herranjumala, miksi Annikin paidassa on nuppineulan kokoinen tahra?! Kuka maksaa pesulalaskun?!'' 
''Oletteko te antaneet Einon keinua?! Hän olisi voinut vaikka kuolla! Hän on vasta viisivuotias!''
''Emilialla saa olla päällään vain prinsessavaatteet, myös jumppatuokiossa ja ulkona. Minun lapseni kulkee vain hienoissa merkkivaatteissa. Ai niin, älkää päästäkö Emiliaa sitten mihinkään lätäköihin leikkimään, kun muuten minun Porscheni valkoiset nahkapenkit menevät pilalle!''
''Siis onko Petteri saanut metsäretkellä pintanaarmun poskeensa oksasta?! Sinne meni varmaan sitten ne mahdollisuudet miesmallin urasta...''
''Minun lapseni ei saa sitten katsoa telkkaria, nähdä telkkareita, puhua telkkareista, ajatella telkkareita, leikkiä lapsien kanssa jotka katsovat telkkaria... ties kuinka apaattiseksi siitäkin tulee ja mielikuvitukseton lapsi ja vaikka mitä silmäsairauksia ja...''
 ''Maria ei sitten saa syödä jäätelöä, keksejä, juustoja, kermaa, sokeria, suolaa, tulista ruokaa, lihaa, kalaa, kanaa.....''

Okei, nuo olivat vähän kärjistettyjä esimerkkejä vanhempien suusta kuulluista lauseista, mutta uskokaa tai älkää, eivät kumminkaan niin kaukana kuulemistani asioista. Jotkut vanhemmat ovat oikeasti todella tarkkoja, osa jonkin asian suhteen ja osa ihan kaikkeen lapseen liittyvän suhteen. Mutta jollain tavalla minun silmäni ovat vanhemmuuden myötä avautuneet ymmärtämään myös näitä vanhempia ja heidän ajattelutapaansa. Jokainen haluaa omalle lapselleen parasta ja suojelee leijonan tavoin pikkuistaan. Tietenkin rajansa kaikella.

Minkälainen äiti minusta tulee, kun vien lapseni päiväkotiin/päivähoitoon? Tiedän millaista päivähoidossa on ja osaan tietyllä tavalla vaatia myös tiettyjä asioita. Toivon todella, ettei minusta tulee semmoista äitiä, jota haittaa hauskan leikin jälkeiset tahrat vaatteissa, muutama karkki silloin tällöin jne. Mutta asiat mistä en jousta, on toki lapsen terveys ja hyvinvointi. Esimerkiksi jos hoitajat unohtaisivat lääkitä lapsen, jos hänellä olisi joku lääke mikä pitää antaa tarkkaan aikaan tai muuta sellaista. Siitä varmasti nostaisin ison jutun. 

Muutunko työntekijänä äitiyden myötä? Tuleeko minusta suvaitsevaisempi, kenties herkempi? Sitä on tietenkin vaikeaa tietää ennen työelämään palaamista. Tavallaan odotan innolla sitäkin aikaa. Tuntuu, että olisin tässä raskausaikana ja Nellan syntymän jälkeisenä aikana kasvanut ihmisenä ison ison harppauksen. Ja varmasti myös lähihoitajana.

Teidän mielipiteitä olisi myös kiva kuulla! :)

6 kommenttia:

  1. Oon samaa mieltä. Lapset muuttaa jos tekee töitä niiden kanssa, mutta muuten en oo varma. Ehkä ihmisestä tulee kärsivällisempi ja vastuuntuntosempi, jos sitä ei oo vielä ennen ollu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mä oon ainakin muuttunut paljon kärsivällisemmäksi lapsen myötä. Enkä sitä sano, että ihmisen persoona muuttuisi lapsen myötä tai että tekisi työnsä eri tavalla, jos on oma lapsi. Mutta sitä tarkoitin vaan, että varmasti ajattelee asioita eri tavalla ja ehkä ymmärtää joitain vanhempia paremmin kun tietää miltä tuntuu kun on se oma lapsi. :)

      Poista
  2. Itsekkin oon miettinyt tuota ihan samaa, kun päiväkotiin olen menossa itsekkin töihin äitiysloman jälkeen. Tosin työpaikasta ei oo tietookaan vielä. Vain pieni kuvitelmia siitä minne itse tahtoisin eniten. :)Oon itekkin miettiny noita juttuja, että miten äitiys muuttaa ja kyllähän se muuttaa väkisinkin. Varsinkin lasten kanssa tehtävässä työssä. Osaa paljon paremmin ajatella tiettyjä juttuja ja ymmärtää tosiaan niitä vanhempia ihan erilailla. :) Toivon itsekkin etten tuu olemaan mikään hankala vanhempi. Tosin tuskimpa. Oli kyllä ihan kiva lukea tämä juttu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla muidenkin miettivän samoja asioita. Mä en vielä ole varma, mitä teen äitiysloman jälkeen mutta luultavasti menen päiväkotiin töihin.

      Poista
  3. Heippa, olen ekaa kertaa blogiasi lukemassa. Kommentoin ristiäislahjapostausta joka jostain syystä näkyi minulle ensimmäisenä, mutta se taisikin olla aika vanha postaus.. Kiva blogi, suloinen tyttö sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :) Juu se on n. 4kk vanha postaus ja vastasinkin sun kommenttiin siihen. :) Kävin myös kurkkimassa sun blogia! Kiitos. :)

      Poista