Viikonloppu, joka muistutti omasta lapsuudesta

Oi voi, miten ihana viikonloppu meillä olikaan! Oltiin mökillä R:n ja Nellan, sekä äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. Äitini ja isäni siis erosivat kolmenkymmenenviiden vuoden yhdessäolon jälkeen, tuossa viime vuonna. Mulle se oli todella rankka paikka, koska vanhempani ovat olleet yhdessä koko elämäni ajan, ja olen niin tottunut siihen. Mutta suhtauduin mielestäni silti loppujen lopuksi tosi hyvin heidän eroonsa, sillä olin jo osannut varautua siihen pidemmän aikaa. Ehkä eniten otti koville se, kun vanhempani löysivät uudet kumppanit, mutta siihenkin olen jo tottunut. Eiköhän tämä ala tästä taas tasoittua ja aikuisiahan tässä kaikki ollaan; lapsena olisi ehkä ollut paljon vaikeampi sulattaa tätä uutta tilannetta. Onneksi vanhempani ovat toooodella hyvissä väleissä ja sanovat vieläkin olevansa toistensa parhaita ystäviä. Mikäs sen parempaa! Viime joulukin vietettiin yhdessä, eikä uusilla kumppaneillakaan ollut mitään sitä vastaan. Meidän perhe on kumminkin aina meidän perhe ja ollaan tosi läheisiä ja tärkeitä kaikki toisillemme, tapahtui mitä tapahtui.
Halusin nyt kertoa tästä täällä, kun en ole siihen aikaisemmin pystynyt. Jossain vaiheessa vihjailinkin jotain perheongelmista, ja niihin viittasin tällä asialla ja siihen liittyneellä pienellä draamalla, josta en nyt jaksa sen enempää selittää, mutta kaikki on nyt oikein hyvin. :)

Oltiin siis mökillä ja tehtiin niin ihania asioita, mitkä muistutti kovasti omasta lapsuudesta. Olenhan lapsuudestani suuren osan viettänyt mökillä siitä asti kun olin kaksivuotias, ja hankittiin mökki. Aivan ihanaa tehdä niitä oman lapsuuden lempparijuttuja nyt oman lapsen kanssa!
Oltiin pulkkamäessä ja ulkoilemassa monia tunteja, tultiin pakkasesta lämpimään mökkiin takkatulen äärelle, leivottiin laskiaispullia ja korvapuusteja yhdessä, R meni pilkille(niin kuin isäni aikoinaan) ja illalla saunottiin ja syötiin hyvin. Ai että! Voiko olla parempaa? Tälläiset viikonloput voittaa kyllä ne ennen lasta vietetyt sekavat, alkoholitäytteiset viikonloput mennen tullen!

Onnea on mummi, joka jaksaa laskea ainakin kymmenen kertaa putkeen lapsenlapsensa kanssa mäkeä! ;)

Välillä pitää saada itse vetää pulkkaa!

Ja sitten taas kyytiin. :)

Hehkeänä kuomat jalassa.. :D

Nella odottaa innoissaan, että alettaisiin jo leipomaan!

Leipomisen ohessa pitää vähän maistella taikinaa...

Nam nam...

Ostin Nellalle kirpparilta tuollaisen keinuhepan kymmenellä eurolla ja tuotto meni yhteisvastuukeräykseen! :) Parasta tässä on se, että oon harmitellut kun mun vanhemmat on aikoinaan luopunut mun lapsuuden keinuhepasta, joka oli täsmälleen samanlainen kun tuo! Nyt Nella saa kiikata samanlaisella keinuhepalla, kun minä pienenä ♥♥ Ja tuntuu tykkäävän ;)
ps. Ostin muuten samaiselta kirpparilta tuon velourisen jumpsuitin, maksoi huikeat 2€. :)

Nellasta on kuoriutunut ihan täysin mummin muru! Nella oli koko viikonlopun ihan mumminsa eli äitini perään. Minä ja R koitettiin lauantaina, josko Nella tulisi laskemaan välillä mäkeä isinsä tai äitinsä kanssa, mutta ei kiinnostanut. Nella sai vaan raivarit ja huusi ''mummi, mummi!'' ja lähti mummin perään. Mummin kanssa oli kivointa laskea pulkalla! Hassu neiti. Kyllä sitten välillä suostui paremman puutteessa minun tai R:nkin kanssa, mutta kyllä taisi mummin kanssa olla kivointa ja kovimmat kikatukset.

Sisälläkin kun oltiin, niin Nella seurasi mummia kun hai laivaa, ja hoki ''mummiii, mummii!''. Kotonakin vielä eilen huuteli ja etsi mummia, voi ressukka. Ehkä johtuu siitä, kun Nella oli viime viikolla niin paljon mumminsa kanssa; ensin la-su yökylässä ja sitten torstaina äiti oli illalla meillä pari tuntia hoitamassa neitiä, kun mulla ja R:lla oli menoa ja sitten vielä koko viikonloppu oltiin yhdessä. Ihanaa, kun minulle niin rakkaasta äidistä on tullut Nellalle maailman paras mummi. ♥
Taitaa neiti muuten mennä vähän sekaisin, kun minä huudan hänen mummiaan ''äitii!'' ja sitten hänen isomummiaan ''mummii!''. :D Mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa ymmärrä, että he ovat minulle eri asia kun hänelle. :) 

Nella on muuten oppinut taas hurjasti uusia sanoja! Muutamien päivien sisään on oppinut: ''tau''(=talo), ''huva''(=hyvä), ''piha''(=pihalle, eli kun haluaa ulos tai ollaan menossa ulos), ''puukka''(=pulkka), ''tiitu''(=lintu, tunnistaa aina linnun), ''kiikku''(=kinkku, mitä laitetaan leivän päälle), ''kennät''(=kengät), ''kiinni'', ''tänni''(=tänne), ''tiinä''(=siinä), ''toi'', ''tätä'', ''tu/tuu''(=tuu, eli tule)... Nuo nyt ainakin. Joka päivä melkeenpä tulee uusia sanoja, ja joskus menee itselläänkin aikaa ennen kun ymmärtää mitä jokin uusi sana tarkoittaa. Olen huomannut, että minä ymmärrän selvästi parhaiten Nellan ''omaa kieltä''. Vähän väliä saan toimia tulkkina! :D Joskus R ei myöskään tajua kaikkia sanoja ja pitää olla suomentamassa. ;) Mutta ihmekös tuo, kun vietän eniten aikaa neidin kanssa.
Nellalla myös koko ajan ymmärrys kasvaa hirmuisesti, nyt on alkanut itse paaaljon enemmän nimeämään asioita. Tai siis niin kuin tunnistamaan. Nella on pitkään sanonut esim. Muumien Tuu-tikin ''tuutti'', mutta nyt on alkanut selvästi myös tunnistamaan Tuu-tikin niin, että aina kun sen näkee jossain kirjassa tai telkkarissa yms, niin sanoo ''tuutti!''. Kaupassa eilen näki Tuu-tikin jossain mukissa tai jossain astiassa, niin heti huusi ''tuutti!''. Myöskin linnun on alkanut tunnistamaan aina kun sen näkee, ja koko ajan huomaa hirveästi asioita ja nimeää niitä. Ennen toisteli paljon enemmän eikä välttämättä itse sanonut kun jotain näki. Toki vieläkin matkii paljon sanoja ja imee lauseista sanoja, joita oppii. :)

Sunnuntaina ulkoiltiin vielä paljon, mutta Nella oli tullut yön aikana vähän kipeäksi. Kuume huiteli yli 38 asteen ja räkäinen oli, mutta yllättävän pirteä silti. Ruoka ei oikein maistunut, ja autoon sitten nukahti kun ajeltiin kolmen pintaan kotiin päin. Kotona kuume olikin sitten viiden aikaan jo 39,1! Voi pientä. Yö meni kuitenkin hyvin, Nella heräsi vaan pari kertaa itkeskelemään, kun nenä oli niin tukossa. Eilen Nellalla oli korkeimmillaan kuumetta ''vain'' 38 astetta, ja muutenkin oli ihan yllättävän hyväntuulinen. Tänään ei ole enää ollut kuumetta ainakaan viime mittauksen mukaan, ja neiti on touhunnut iloisena. Yö ei mennytkään niin hyvin, kun ressukka ei millään nukahtanut omaan sänkyynsä ja huusi sydäntäsärkevästi. Pakko oli sitten lopulta nukuttaa suoraan viereen, mitä ei ikinä tehdä. Siinä nukkuikin sitten koko yön pitkästä aikaa, äidin ja isin välissä tyytyväisenä. Uuteen aamuun tänään heräiltiin yhdeksän jälkeen. Nellalla on kova yskä vielä ja räkä valuu, mutta eiköhän tuo tuosta paranemaan päin ole.. :) Mikä lie flunssa oli. Huomenna olisi tulossa Nellan kummitäti M kylään ja ehkä myös R:n äiti ja sisko, jotka tulevat pääkaupunkiseudulle käväisemään nopsaa. Torstaina olisikin sitten kiva päivä luvassa, kun mammakaverit lapsineen tulee meille kahvittelemaan ja leikkimään kolmen maissa. :)

Nella rakentaa isoa kasaa kirjoista, uusi lempileikki. :D Kiva aina asetella ne sitten takaisin itse hyllyyn...

Söpöliini ♥

Hauskaa viikkoa kaikille! ♥ Loppuun vielä yksi kuva minusta pienenä, kun olen pilkillä isäni kanssa. :D Sama kohtalo taitaa odottaa Neltsuakin! ;)

Ne hetket

Voi äidin pikkuista, kun on taas kipeänä. Kauhea flunssa on tullut taas vaivaamaan, eihän siitä edellisestäkään kauaa ole, hyvä kun Nellalta ja minulta kerkesi edes yskä loppumaan, kun uutta jo pukkasi päälle. Tämäkin flunssa tavoitti myös minut, valitettavasti taas. Nellalla flunssa alkoi jo muutama päivä sitten, ensin yskällä ja pikkuisella nuhalla. Nyt neidillä on pientä kuumetta(38 asteen molemmin puolin, eli ei mitenkään paha vielä ainakaan), yskää, kurkkukipua ja niin räkäinen on, etten muista murun koskaan edes olleen. Nuhaa on neidillä ollut usein, mutta nyt nokka vuotaa kun vesiputous, yöt menee itkeskellessä ja yskiessä ja läheisyyttä haluten. Josta päästäänkin siihen ''hyvään puoleen''.

Kaikki te taaperoiden vanhemmat varmasti osaatte samaistua tähän; kun nuo pikkuiset vipeltäjät saavat jalat alleen ja alkavat touhuamaan enemmän itsekseen ja pahimassa tapauksessa alkavat uhmaamaan ja olemaan täystuhoja, niin ne hetket on menetettyjä. Ne hetket kun saa vaan halia ja pusia, sylitellä omaa rakasta lasta. Kun eihän ne enää malta olla paikallaan sekuntiakaan.

Nella on siitä hassu tapaus taaperoksi, että jaksaa ja malttaa olla välillä jopa paikoillaankin. Mutta kaukana tuo kyllä jo on siitä pikkuvauvasta, joka istui tai makoili sylissä ja ikuisuudet vaan tuijoteltiin toisiamme silmiin, toinen välillä ehkä jokelteli ja toinen lässytti kuulostaen idiootilta(tarviiko sanoa kumpi teki kumpaa ;).

Mutta nyt neidin ollessa kipeänä, olen taas saanut hetkellisesti äidin pikkuvauvan takaisin. Haleja tullaan antamaan, ihanan räkäisiä kuolapusuja(vaikka kyllä niitä terveenäkin saa, ei vaan näin paljoa ja näin märkiä ;D) satelee tuon tuosta, sylissä tankataan läheisyyttä ja energiaa taas touhuamiseen ja äiti saa nuuskutella sydämensä kyllyydestä muka-niin-isoa-lastaan, joka yhtäkkiä on heittäytynyt pikkuiseksi taas.

Lapset on kyllä ihan uskomattomia; itse flunssan kourissa mieluiten vaan käperryn vilttiin sohvan nurkkaan kera teekupin & nessupaketin, kun taas lapset jaksaa viimeisilläkin voimillaan touhuta ja leikkiä, juosta ja kiipeillä, räkä poskella valuen ja välillä hillittömiä yskänkohtauksia saaden.

Ihanat uudet tähtipöksyt! ♥

Miten noin pientä voisi vielä saada ymmärtämään, että nyt olisi hyvä levätä? Keinoja on toki monia; luetaan kirjoja, katsellaan lastenohjelmia, tankataan maitoa sylissä, silitellään hauvaa, leikitään rauhallisia laululeikkejä ja ehkäpä jopa äidin iPhoneakin saa nyt näprätä. ;) Mutta silti tekee ihan pahaa katsoa, miten toinen jaksaakin olla niin pirteä ja reipas kipeänäkin. Huh hei!

''Pikkuinen raukka on taas flunssassa, mutta täytyy ajatella positiivisesti. Saan nukuttaa maailman rakkaimman viereen, kun "muu ei auta". Nuuskutella ihanaa päätä, silitellä silkin pehmoisia hiuksia, pidellä kiinni pikkusormista, jotka puristavat kättäni nukahtamiseen saakka. Pusutella ja halia, niin paljon kun sielu sietää. Kuunnella ihanaa tuhinaa ja miettiä kuinka onnekas saankaan olla. Äidin rakas, ikuisesti mun ikioma vauva.''

Nukkumaan mentäessä, neiti on halunnut vaan halia ja halunnut läheisyyttä. Ymmärtäähän sen, kun niin kipeä on, eikä äitiä kyllä haittaa yhtään. Kerrankin saa ns. luvan kanssa vaan möllöttää ja kiehnätä, nukuttaa pikkuisen kainaloon ja nauttia näistä hetkistä. Tietenkään en nauti siitä, että Nella on kipeä, mutta ymmärrätte varmaan. Nämä hetket on niin harvassa, kun saa pidellä sylissä ja helliä. Yölläkin on pitänyt ottaa viereen ja vaikka koittaisin Nellaa pitää omalla puolellaan ja nostaa päätä korkeilla tyynyillä, jotta hengitys kulkisi paremmin, niin neiti tulee ihan kylkeen kiehnäämään. Nukutaan poski poskea vasten täällä mökillä, isin painaessa töitä ja viettäen tänä viikonloppuna omaa aikaa kalastuksen ja kavereiden kanssa hengailun merkeissä. Mikäs meillä tytöillä tässä ollessa, pienen murusen ehdoilla. ♥

Toivottavasti te olette pysyneet terveinä ja teillä on ihana viikonloppu tulossa. ♥

Perhekahvilaa, pelkoja ja pieni potilas

Moikka!

Voi kun keksisin hyvän selityksen, miksi blogi on jäänyt taka-alalle. Keksisin paljonkin, mutta ehkä en nyt ala niitä tässä luettelemaan? Toivottavasti nyt saisin taas itseäni otettua niskasta kiinni. ;)

Meidän arki on sujunut hyvin ja viikot vierii hujauksella ohi. Kesävaatteita ei ole saanut vieläkään vietyä pois kaapista viemästä tilaa, talvikenkiä ei ole kaivettu varaston uumenista... Ja tosiasiahan se on, että talvi lähestyy hurjaa vauhtia. Pitäisi nyt koittaa nauttia näistä ihanista syksyn väreistä, kirpakasta säästä ja toppavaatteettomuudesta(onko tuo sana?)!

Ollaan käyty normaalisti muskarissa ja perhekahvilassa. Viime torstaina oli kauan odotettu perhekahvilakerta, kun tiedossa oli valokuvaukset. Nella on ollut kahdissa kunnon valokuvauksissa elämänsä aikana ja toiset niistä olivat perhekahvilakuvaukset. Mahtavaa noissa on, että kuvaukset ovat ilmaisia. Toki kuvat, mitkä valitsee, maksaa sitten sen verran mitenkä paljon ja minkälaisia niitä haluaa ottaa, mutta silti mielestäni loistavaa kun tarjotaan mahdollisuus vähän edullisempaan vaihtoehtoon, jos nyt vaikka vertaa kunnon valokuvausstudioiden hintoja.
No mutta joo, olin päättänyt että kyllä me otetaan joitain kuvia tuoltakin, jos vain onnistuu ja vaikkakin tässä on kuvauksia ollut muutenkin. Olisi ihanaa saada kumminkin muistoja näiltä ajoilta, kun vielä käydään perhekahvilassa ja on tälläinen mahdollisuus, ja muutenkin. Kerranhan vain tuo tyttönen on pieni ja minulle on ollut alusta alkaen tosi tärkeää saada mahdollisimman paljon konkreettisia muistoja pikkulapsiajasta.

Jääkaapin ovea

Vasemmalla perhekahvilakuvista tilattu magneetti(Nella n. 8kk ikäinen)
oikealla yläreunassa hesari-ilmoitus Nellan syntymästä ♥

Olin sitten hyvissä ajoin ennen torstaita valinnut pikkuneidille kauniin mekon, aluspaidan, sukkikset, sukat, hiusjutut(joo ihan kun suostuisi vieläkään pitämään niitä...) ja laittanut kaikki valmiiksi. Hiki hatussa kiirehdittiin perhekahvilaan, stressasinkin vähän.
Nella leikki nätisti, vaikka hulinaa oli paljon ja lapsia ja vanhempia oli tupa täynnä, paljon enemmän kun koskaan tuolla perhekahvilassa olen nähnyt.
Päästiin sitten aika alkupuolelle kuvausjärjestyksessä, kun oltiin viime kerralla etukäteen ilmottauduttu. Kuvattavia oli monta kymmentä, joten olin ihan tyytyväinen että päästäisiin kuvaukseen nopsasti. Tulisihan sitten Nellan ruoka- ja uniaikakin, joten parempi vaan saada pois alta.

Meidän vuoron koittaessa, kävelin iloisen tytön kanssa kuvauspaikalle. Esittelin meidät kuvaajalle, vaihdettiin muutama sana ja kuvaukset alkakoon.
''Voisit ensin laittaa Nellan vaikka istumaan tälläisen taljan päälle'', ''Vähän sivumpaan'', ''Ei ihan siihen'', ja muita neuvoja sateli. Koitin noudattaa niitä parhaani mukaan, kunnes huuto jo alkoi. Nella ei tykännyt sitten yhtään olla siinä, vaikkei kuvia ollut keretty vielä edes ottamaan yhtäkään. Koitettiin sitten antaa leluja, koitettiin jos neiti haluaisi seistä, koitettiin jos haluaisi istua laatikon päällä, koitettiin sitä sun tätä. Lopuksi ehdotin, josko otetaan kuvat niin, että Nella on minun sylissäni. Äidin syli varmasti lohduttaisi. Mutta ei. Kuvaaja jostain ihmeen syystä halusi, että Nella tulee istumaan minun polvieni päälle jalkojeni ollessa suorassa. Eihän se ole edes luontevaa lapselle, joka on tottunut sylissä ollessaan olemaan poski poskea vasten, tuntien äidin sydämenlyönnit ja painaen päänsä rintakehääni vasten. Mutta kuvaaja ei tuntunut tätä ymmärtävän.
Minusta olisi ollut tärkeintä, että Nella olisi saatu rauhoitettua ja sitten kokeiltu niitä yksilökuvia uudestaan. Mutta kuvaaja sitten sanoikin ''No ei tätä nyt kannata jatkaa, kun hän vaan itkee koko ajan. Tuolla on muitakin jonossa''.

Pettyneenä lähdin sitten Nellan kanssa pois ja sovittiin kuvaajan kanssa, että jos jää aikaa niin voidaan tulla kokeilemaan uudestaan kun kaikki jonossa olleet saadaan kuvatuksi.
Tällä aikaa leikittiin, neiti oli kuin naantalin aurinko. Nellaa kiinnostaa nykyään hirveästi nuppipalapelit, niitä pitäisi koko ajan olla tekemässä yhdessä ja nimetä asioita. :') Leikittiin siinä sitten palapelillä, kun kuvauspaikalta tuli vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö äitinsä kanssa. Tyttö oli itkuinen ja heti sitten uteliaana kysyin, että eikö heilläkään ollut mennyt nappiin. Ei kuulemma, tyttö oli ollut samanlailla itkuinen kun Nella, eikä kuvia oltu saatu otettua.
Kurjaa, mutta tavallaan minulle tuli helpottuneempi olo; ajattelin nimittäin, että monesta kymmenestä lapsesta minun lapseni on ainoa, joka pelkää kuvauksia/ei tykkää. Juteltiin siinä sitten tovi tämän tytön äidin kanssa, kunnes minun olikin jo aika syöttää Nella. Pian ruoan jälkeen päästiin kokeilemaan kuvaamista uudelleen. Koitin olla mahdollisimman rento ja positiivinen, annoin Nellan itse kävellä kuvauspaikalle, en pitänyt kädestä ja annoin vaan tutustua rauhassa uudestaan paikkaan. Nella ei tuntunut vierastavan kuvaajaa yhtään, lelut kiinnostivat, kaikki vaikutti hyvältä.. kunnes selvisi syy, mikä Nellaa kuvauksissa pelotti; kuvauskangas! Kuvauskangas oli sellainen metsäkuvioinen, jännän värikäs ja sellainen, että kuvista varmasti tulisi mahtavia sen kankaan kanssa. Nella on tottunut ennen ihan vaan valkoiseen taustakankaaseen, mutta silti... mikä siinä oli niin pelottavaa?! Nella käveli kuvauspaikalle, mutta jos edes varvas hipaisi kangasta, Nella lähti karkuun. Jos koitettiin mennä kankaan päälle, alkoi huuto. Jos edes oltiin lähellä kangasta, ei tullut mistään yhtään mitään. Koitettiin kaikkemme, mutta ei vaan onnistunut.

Silloin kyllä harmitti, mutta oikeastaan hyvä vaan kun rahat säästyi, jos kuvista olisikin tullut ihania ja aurinkoisia. :D Olisi tullut taas valinnanvaikeus...
Onhan meillä Nellasta jo paaaaljon kuvia, itse olen ottanut varmaan monia tuhansia kuvia ja niiden lisäksi kahden kuvauksen kuvat. Ehkä tuolla yksveellä on vielä aikaa moniin kuvauksiin elämässään ;)

Mutta jos nyt puhun kirjoitan ihan tosissaan; minua ei tuossa niinkään haitannut se, ettei kuvia saatu. Vaan se, että taas yksi pelkotila lisää... Kerroinkin Nellan peloista jo TÄÄLLÄ jonkin verran. Nella siis pelkää tosi paljon monia asioita, joitain ihan paniikinomaisesti ja joitain sitten vähän vähemmän. Minun pitäisikin tehdä noista jutuista jonkinlainen luettelo, sillä varasin tätä varten lisäneuvolakäynnin ensi keskiviikoksi. Tuli vaan sellainen olo, että haluan päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa, että onko tämä normaalia. Toivon, ja uskonkin, että tämä on vain luonnekysymys ja meidän tyttö sattuu olemaan luonteeltaan herkkä. Ja että kyllä se tästä, iän myötä. Mutta toisaalta, pienen pieni äidin huoli myös vaivaa minua; mitä jos onkin kyse jostain epänormaalista? Jos kaikki ei olekaan kunnossa?

Näihin saan varmasti vastauksen keskiviikkona neuvolassa, ja muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ei ole tämä äitiyden polku, huolineen kaikkineen, aina helpoin kulkea, vai mitä? Mutta silti kaikista paras. ♥

Nyt pitää kiirehtiä suihkuun, että kerkeää käymään ennen pikkuisen ressukan heräämistä. Nella on siis kipeänä... jo viime viikolla alkoi yskä, jonka jälkeen nenä alkoi vuotamaan. Ajateltiin, että on vain joku pikkuflunssa, mutta eilen vointi huononikin sitten. Illalla kuumetta oli 38,1 astetta ja Nella oli tosi räkäinen. Kurkkuun sattuu myös selvästi paljon, koska aina kun yskii niin sen jälkeen alkaa itkemään kunnolla. :( Yllättävän hyvin on kuitenkin syönyt onneksi, ainakin vielä.
Tämä päivä on mennyt sylitellessä ja rauhallisesti kotona ollen. Nella on ollut melko itkuinen, mutta välillä jaksaa touhutakkin. Nyt annoin pikkuiselle buranaa ennen päikkäreitä, että saisi vähän edes nukuttua. Kuumekin on kohoamassa taas, äsken oli lähemmäs 38 astetta.... Toivottavasti ei siitä nouse enää.
Toivottavasti muru paranee pian ja en itse sairastuisi, niin jaksaisin hoitaa paremmin Nellaa. Mulla kun on ollut tapana saada aina samat pöpöt kun Nella, huono vastustuskyky vissiin...

Ihanaa syysviikon alkua kaikille! ♥ Ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille! ♥

Nellan uusia juttuja

Heips!

Ajattelin tulla nyt höpisemään vähän taas Nellan kuulumisia, huomenna tulee ikää 1v 1kk. Nellan kehityksessä on tapahtunut viime aikoina huimasti! Voin vain kuvitella, kuinka paljon vaikkapa puolessa vuodessa kerkeää tapahtua, jos jo kuukaudessa kehitys on näin hurjaa. 

Varsinkin puheen ymmärtämisessä on tapahtunut paljon. Joskus pari viikkoa sitten(kai?) sanoin Nellalle puoliksi läpällä, että ’’tuoppas Nella äidille tutti’’, kun neiti söi sitä turhaan leikkiessään, ja Nella käveli luokseni, otti tutin pois suusta ja antoi sen käteeni! Siitä lähtien Nella onkin osannut tuoda sen pyydettäessä eikä enää edes kaipaa sitä niin paljon kuin ennen. Nythän on jo jonkin aikaa pyritty siihen, että meidän varsinainen tuttilapsemme ei söisi päivisin tuttia turhaan. Vaunuissa välillä ja autossa tuttia saa syödä ja nukkumaan mennessä sen selkeästi vielä tarvitsee, tai sitä kaipaa. Yöllä Nella osaa etsiä tutin itse suuhun, mutta välillä ei sitä unissaan löydä, jolloin se pitää mennä laittamaan neidin suuhun ja unet jatkuu mutkitta. Normaalina yönä Nella herää 0-2 kertaa kitisemään tuttia ja sen suuhun saatuaan unet jatkuvat. 

Tänään Nella oli jäänyt isäni eli vaarinsa kanssa kahden R:n mennessä käymään ulkona ja Nella oli jäänyt vähän kitisemään isinsä perään. Vaari oli sitten sanonut, että ’’Nella tuoppas vaarille muumikirja, niin luetaan’’, kun oli koittanut jollain tavalla saada neidin takaisin olkkariin. Nella oli sitten lähtenyt kävelemään olkkariin, etsinyt (minun vanhan) muumikirjan koiranpedistä, minne oli sen vissiin jemmannut viltin alle, ja tuonut sen vaarille! Siis miten tuo neiti voi olla jo noin fiksu? 

Nella ymmärtää myös, jos sanon vaikka, että ’’otetaan paita/body pois’’ ja alkaa nostaa käsiä ja ottaa hihaa pois. Nella osaa myös pyydettäessä tai muutenkin laittaa hatun päähän ja ottaa pois. Nella myös osaa osoittaa eri esineitä ja ihmisiä, kuten ’’missä lamppu’’, ’’missä äiti/isi/vaari/Milla-hauva’’, ’’missä tutti’’ jne.

Milla-hauvan Nella tunnistaa jo selkeästi :)

Tänään R laittoi Nellan istumaan minun viereeni sohvalle ja sanoi neidille, että ’’kutita äitiä’’, niin Nella alkoi hipsuttaa minua pienillä sormillaan selästä! Ihan uskomatonta, kuinka paljon tuo pikkuinen voi jo ymmärtää. Se on siksi jotenkin niin uskomatonta, koska pidän Nellaa vielä niin pienenä ja puheen tuottaminen ei ole yhtään niin edellä vielä, kuin ymmärrys. Mutta niinhän se tietenkin menee, että ennen kuin oppii puhumaan niin ymmärtää jo paljon enemmän, kun osattaisiin ajatellakaan. 

Uusi hattu kokeilussa

Ostin sadehatun fb-kirpparilta Nellalle, Ticket koko 48(reilu). Sisällä fleecevuori ja ''korvapaikat''

Uusia sanoja, ilmeitä ja ilmaisuja on myös tullut. Nella on oppinut lyömään jalalla lattiaan kun innostuu ja tuulettamaan, kun sanotaan ''jeeee!''. Taputuksia omille hienoille taidoille satelee päivittäin, vaikkei äiti tai isi olisi edes taputtanut. Ihana. ♥

Nella sanoo mummia mammaksi ja vaaria papaksi. En oikein tiedä mistä se on ne repinyt, kun ei ole niillä nimillä koskaan sanottu, mutta jostain ne on tullut ja se on ihan fine. Neiti saa toki vanhempanakin itse päättää, miksikä alkaa mummeja, ukkia, isomummoja ja vaaria kutsumaan, mutta nyt nuo on ehkä olleet vaan puhdasta tuuria ja helppo sanoa.

Nella on alkanut vieläkin enemmän nyt osottelemaan esineitä ja asioita ja haluaa koko ajan, että kaikkea nimetään ja sanoitetaan hänelle. Kirjat on nyt ihan lempparijuttu, vaikkei mitään satuja jaksakaan vielä kuunnella. Vauvakirjat on kovassa suosiossa, siis sellaiset missä on esim. pallon kuva ja alla sana ’’pallo’’. Niitä luetaan useampaan otteeseen päivässä. Myös äänikirjat on superhauskoja tällä hetkellä. Potalla myös aina katsellaan kirjoja. 

Nella tykkää myös hirveästi itse ''lukea'' kirjoja ja katsella niitä sekä kääntää sivuja. Neiti myös tykkää tuoda jonkun kirjan aikuiselle, kun haluaa että luetaan yhdessä.

Pikku lukutoukka ♥
Kuvassa kasa meidän uusia kirjoja :)

 Yksi päivä Nella sanoi ruoan jälkeen ’’kiitti’’, ihan selkeällä suomen kielellä. Eilen myös toisteli ’’tiitti’’ ja ’’titi’’, aina kun sai pöydässä vaikka palan juustoa käteen. Hassu. :) Nella on myös oppinut sanomaan ''anna'' kun haluaa jotain. Äiti- sanaa Nella toistelee yhä varmaan eniten ja paras herätys minulle aamulla onkin, kun neidin huoneesta raikaa iloinen ’’äitiiiii, äitiiiii’’-huuto.

Nella on myös alkanut paljon toistelemaan sanoja, tosin vähän omalla tavallaan, mutta kumminkin. Kovasti tapailee sanoja koko ajan ja harjoittelee niitä. Saas nähä, minkälainen räpätäti meille kotiutuu, kun neiti alkaa kunnolla puhua. ;) Nyt jo sellasta älämölöä pitää! Koko ajan ’’tätätätä’’, ’’ättättäääää’’, ’’mammamammaa’’, ’’päpäpää’’, ''äijäääää''(:D) ja muuta omaa kieltä kuuluu leikkien lomassa, puhumattakaan kiljahteluista ja kikatuksista. Ja osaapa tuo Nepsu myös komentaa kiitettävän kovalla äänellä...

Menoa ja meininkiä riittää muutenkin koko ajan, kun Nella mennä viipottaa niin kovaa vauhtia. Vielä ei voi sanoa, että osaisi juosta, enemmänkin pikakävellä.

Koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä, paikallaan ei jaksaisi olla paitsi juuri esim. kirjan lukemisen ja vaipanvaihtojen ajan, jos sitäkään. Nella on niin söpö, kun osaa jo itse mennä lepäämään, kun väsyttää. Elikkä menee vaikka lattialle makaamaan hetkeksi tai ottaa tyynyn ja makoilee sen päällä tai sitten nostaa kädet ilmaan ja osoittaa haluavansa syliin. Nämä pienet lepohetket päivässä ovat tärkeitä, päikkäreiden lisäksi. Sellainenkin lapsi, joka ei enää nuku päikkäreitä, tarvitsee mielestäni rauhoittumishetkiä päivässä, oli se sitten lukuhetki, sängyssä yhdessä makailu, höpöttely äidin kanssa, rattaissa maailman menon seuraaminen tai vaikka musiikkikappaleen kuuntelu rauhassa. Lapsen aivot tutkitusti vaativat lepoa kehittyäkseen ja oppiakseen uutta. Pelkkä lepo on todella tärkeää, unien lisäksi. :) Myös päiväkodissa isommatkin lapset yleensä lepäävät ja kuuntelevat sadun/rauhallista musiikkia, vaikkeivat nukkuisi päikkäreitä.

Lepohetki pöydän alla ♥

Nepu haki sohvalta ite tollasen pitkän tyynyn ja meni makoilee sen päälle :')

Mitäs muuta Nellalle kuuluu? Neiti on nyt vähän flunssainen, minä ja Nella sairastetaan lähes aina samaan aikaan. Ensin minä tulin flunssaiseksi viikko sitten ja Nella sairastui muutama päivä sitten. Nella on kuitenkin selvinnyt vähällä tällä kertaa; nenä vuotaa ja ehkä kurkku on vähän kipeä, mutta muita oireita ei oikeastaan ole ollut. Tänään on kyllä vähän yskinyt, mutta tosi iloinen on eikä kipeän oloinen. Yötkin ovat menneet suhteellisen hyvin. Hampaita neiti on tehtaillut taas urakalla, en ole varma montako niitä on, kun ei anna oikein katsoa suuhun. Molemmat kulmahampaat ylös on ainakin puhjennut, veikkaisin että yhteensä hampaita on nyt nelisentoista. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida. Hampaiden harjaus sujuu meillä nyt tosi hyvin, neiti ei enää kiukuttele sitäkään, jee. :)

kuva: weheartit.com

Toissa yön Nella nukkui heräämättä kertaakaan, mutta viime yö oli jotenkin kummallinen. Neiti itkeskeli paljon ja joskus yöllä R meni sitten neidin viereen(ollaan siis mökillä ja Nella nukkui yksin meidän viereisessä huoneessa, joka on veljeni huone) sängylle nukkumaan. Nella olikin valvonut yöllä kaksi tuntia! Ja silti puoli kahdeksalta herännyt ja jaksoi valvoa päikkäreihin, eli puoli yhteen asti. Tiedä sitten, että mikä neitiä valvotti... hampaat, flunssa? Ei voi olla paikastakaan kiinni, sillä tuo oli nyt toinen yö täällä mökillä taas ja toissa yön tosiaan nukkui niin hyvin samaisessa huoneessa.

kuva: weheartit.com

Olen kyllä huomannut, että turha näitä on pohtia, kun ei se sinäällään mitään auta. Joskus nukkuu paremmin, joskus huonommin, joskus kiukkuaa koko päivän, joskus on tosi iloinen, joskus oppii uutta ja joskus ei vähään aikaan, joskus kasvaa paljon pituutta ja joskus ei. 

Pitäisi muistaa, että lapset ovat yksilöitä alusta alkaen ja eivät kasva, kehity ja ole persoonaltaan/temperamentiltaan samanlaisia. Kaikilla on joskus huonoja päiviä, ihan pienilläkin, eikä siihen tarvitse aina erityistä syytä. Eihän aikuisillakaan ole aina syytä siihen, miksi joskus on herännyt väärällä jalalla. :)

Myös samaan päivään saattaa mahtua monta eri mielialaa...

...vai mitä sanotte? ;)

Nella kasvaa kovaa vauhtia ja vauvamaiset piirteet alkaa kaikota koko ajan kauemmas. Haikeaa, mutta ihanaa! Arki on nyt niin erilaista, kun neidin kanssa pystyy ihan eri tavalla touhuilemaan ja leikkimään, joka päivä poikkeaa toisestaan. Love my little girl and love my life ♥

POMPdeLUXin syysmalliston ihastelua & muita syysvaatemietteitä

Moikka!

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua paljon lastenvaatteista, mutta kaikki edes lähelle yhtä paljon tai enemmänkin lastenvaatteisiin hurahtaneet ymmärtänette minua!? Syysmallistot. Tarviiko muuta sanoa? ;)

Ihania uutuuksia on tullut vaikka miltä merkeiltä ja moni juttu on löytänyt paikan sydämestäni. Näihin kuuluu ainakin POMPdeLUX! Odottelen nyt jo liian piiitkän ajan päästä tulossa olevia aleja. ;) Jos niihin asti nyt ylipäätään jää mitään kivaa... Budjetti ei nimittäin oikein riitä moneen juttuun, kun tuli sieltä Me&I:lta tilailtua ja muutenkin on tullut osteltua syystamineita viime aikoina, mm. välikausivaatteita. Kirppareitakin olen kiertänyt viime aikoina ja löytöjä kuvaillutkin, kiinnostaisiko teitä nähdä niitä vai tuleeko jo ähky lastenvaatteista lukemiseen? Ei oikein tunnu vain, että olisi muuta kummempaa kirjoiteltavaa, kun ei ole sen ihmeellisempää tapahtunut. Arki rullaa, mies aloittelee huomenna toista viikkoaan töissä loman jälkeen ja syyskuu on virallisesti täällä sateineen ja kylmenevine ilmoineen.

kuva: weheartit.com

Kokosin Pompin syysmalliston omia lemppareita kollaaseiksi vähän osissa, ensin yläosia, sitten mm. jumpsuitteja ja housuja, sitten mekkoja, bodeja ja muuta ihanan tyttömäistä ja lopuksi ulkovaatteita + asusteita!

Mitäs tykkäätte? Ei ole varmaan vaikea arvata edes vähän silmäilemällä, mikä väri vie voiton minun mielestäni! Ihana, vanha tuttu rose. Hempeää ja vaaleanpunaista, romanttista ja tyttömäistä, sopii meidän makuun. Kirkasta pinkkiäkin rakastan. Jotain olisi kiva myös hankkia jäänsinisessä uutuusvärissä, kuten vaikkapa tuo Houston little Dress tai Bangkok little Blouse. Myös curry värinä oli kiva joissain vaatteissa, mutta joissain se ei niinkään iskenyt.

Noi ei muhun kolahtanut niinkään, mutta joissain vaatteissa se oli jotenkin vaaleampana ja neutraalimpana, joissa taas tykkäsin. Ja sitten taas tuossa paitakollaasin toisen rivin vasemmanpuoleisessa se on kivasti vähän kellertävämpänä ja tykkään kyllä! Onhan tuo cyrryn sävy kivan syksyinen. :) Ja livenä voi sitten vasta kunnolla muodostaa mielipiteen!
Entäs te, kolahtaako teidän makuun? Mitkä on teidän syysmalliston lempisävyt, tytöillä ja pojilla..? Poikien mallistoon en olekaan kerennyt kummemmin vielä tutustua. 

Mutta saa nyt nähdä, kaikenhan ratkaisee se kun näkee vaatteet livenä! Mulla onkin tulossa siihen ihan lähiaikoina mahdollisuus, kun ihanan Rakkauden hippusia- blogin Katariina kutsui meidät heille Pompin kutsuille. Tästä tulossa siis lisää sitten, kun kutsut ovat ohitse. ;) Kutsut pidetään ensi sunnuntaina ja ajateltiin suunnata sinne kahden kaverin kanssa ja luultavasti otan myös Nellan mukaan. R voisi varmaan myös hoitaa Nellaa, mutta päästään varmaan kaverin kyydillä, joten Nellan saa kätevästi otettua mukaan ja saapahan sitten kokeiltua vaatteita neidin päälle, jos tulee tarve. Ja Katariina saa myös nähdä Nellan, vai mitä sanot tästä? ;)

Mutta palatakseni vaatteisiin; pitkähihaisille paidoille meillä olisi todella nyt tarvetta! Syksy tulee ja ei voi kauaa enää huidella lyhythihaisissa bodeissa ja t-paidoissa, vaikka sisällä toki voi kun meillä on niin lämmin kämppä. Mutta koen helpommaksi käyttää pelkkää pitkähihaista, kun että olisi paljon lyhythihaisia bodeja ja t-paitoja + neuletakkeja/huppareita ja siihen vielä ulkovaatteet. Bodeja en ajatellut enää ostaa, vaikkakin Me&I:lta on vielä se pupubody tulossa koossa 86/92cm.
Pottailun kannalta paidat ovat paljon helpompia kuin bodyt, vaikkakin tykkään bodeista siinä mielessä, että ne pysyvät paikallaan eivätkä nouse korviin ja ovat ulkonakin kivat kun ei mene sinne paidan sisälle tai housuihin hiekkaa yms. Mutta silläpä ei ole enää niin väliä, kun ulkovaatteita saa alkaa taas syksyn myötä käyttää koko ajan, eikä voi vain lähteä sisävaatteissa ulos...

Kun oli vielä kesä ♥

Lähdössä kirpparille torstaina. :)

Perjantaina hiekkalaatikolla. :)

Tein myös tällä hetkellä lemppareista pitkähihaisista pari kollaasia. Kaikki ovat siis sellaisia, mitä nyt on myynnissä eri merkeillä. :) Nella käyttää paidoissa ja bodyissa kokoa 86cm, jotkut 80cm menee vielä ja joistain on otettu jo 92cm käyttöön. Yleensä pituus on sopiva isommassakin, mutta hihat tuppaa jäädä pitkiksi. Mutta eipä se mitään, niitä voi kääriä. :) En varmaan hirveästi ostele enää kasikutosia, kun niitä on kaappi pullollaan. Ja varmaan viimeistään talven aikana siirrytään ysikakkosiin. :)

Tosi kivannäköistä ja pirteitä värejä ja kuoseja! Mitkä on teidän lempparit?

Sellaista tällä kertaa,

nyt me jatketaan sunnuntai-illan viettoa perheen kesken.

Hyvää alkavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille! ♥

ps. Muhun iski sitten syksyn eka flunssa heti syyskuun ekana päivänä.. :/