Parisuhde pikkulapsiarjen pyörteessä

 ''Käykää yhtä aikaa nukkumaan
Sanokaa ne kolme pientä sanaa
Jos on ovi raollaan
Se pääsee palaamaan
Kolme pientä sanaa 

Päivällä yhdessä perheenä kolmistaan
Illalla kaksi omissa nurkissaan
Kalpea ruudun valo kummankin kasvoilla''

Parisuhde. Jo sananakin tuntuu heti, että onko se sitä nykyään? Koenko meidän yhä olevan pari, vaikka elämämme pyörii niin paljon lapsen ympärillä?
Välillä tuntuu ja välillä ei. Parasta aikaa meidän parisuhteelle on illat; ollaan vain me kaksi, Nella nukkuu tyytyväisenä ja me saadaan keskittyä toisiimme, jutella ja halia, tai vaikka vain tuijotella toisiamme silmiin... Hahahah! Niin varmaan. Oikeasti todellisuus on (liian usein) tälläinen; Nella nukahtaa. Siivoillaan lelut yms paikalleen. Jompikumpi on tehnyt sillä aikaa iltapalaa kun toinen on nukuttanut, tai jos Nella on nukahtanut yksinään niin tehdään yhdessä yleensä jotain iltapalaa. Kun saadaan leivät tai muu ruoka eteemme, niin laitamme päivän Salkkarit pyörimään. Katsotaan ne, ja syödään samalla. Ehkä katsotaan jokin toinenkin ohjelma, tai sitten ei. Sen jälkeen molemmat uppoutuvat omille koneilleen, minä yleensä netin ihmeelliseen maailmaan blogien pariin, Facebookkiin tai vain surffailemaan, R yleensä pelaamaan jotain. Siinä sitten kökötetään se tunti tai pari, kunnes R yleensä menee aikaisemmin nukkumaan ja nukahtaa samantien, minä kampean sänkyyn siinä klo 23-01 välisenä aikana. R on unessa ja minä kietoudun hänen kainaloonsa, eli sentään jotain läheisyyttä. Joskus mennään jopa samaan aikaan nukumaan, jolloin jutellaan yleensä jonkin verran(yleensä minä hölötän taukoamatta ja R koittaa nukkua) ja ehkä vaihdetaan muutamat pusut ja halitkin. Vou, mullistavaa...

Eniten tähän tilanteeseen on vaikuttanut varmasti lapsi. Tunnen saavani niin paljon läheisyyttä, pusuja ja haleja meidän pikkuneidiltä, että ehkä en enää tarvitse niitä illalla mieheltä? Näin ainakin eräs viisas ihminen kerran spekuloi. Ja hyvinpä spekuloikin. Tämä samainen ihminen sanoi myös, että olisi tosi tärkeää muistaa se läheisyys ja halata ja pussata, vaikkei tekisi mieli. Ihan oikeasti, mieluummin vaikka pakolla pussaa ja halaa, kun ei ollenkaan. Liian helposti lapsiperheessä vanhemmat erkanevat ja erkanevat, siirtyvät siitä samasta kohdasta sohvaa eri puolille ja pian jää ne nukkumaanmenohalitkin. Ja lusikassa nukkuminen.

Riitaannuttavat asiat meillä on raha, kotityöt, toisen saamattomuus/laiskuus, läheisyyden puute(jos toista ei kiinnosta haliminen, yleensä minua), oma aika(sen puute), menemiset jne.
Ensinnäkin raha: Eli siis se, ettei sitä ole. R:n mielestä tietenkin tuhlaan ihan liikaa Nellan vaatteisiin ja minun mielestäni R ei oikein handlaa tuota rahankäyttöä ylipäätään. Miten se on mahdollista, vaikka herra ei oikeastaan ikinä ostele itselleen mitään, joskus jotain kalastustarvikkeita vain.
Joka viikko, melkein joka päivä jopa, me riidellään, kinastellaan tai keskustellaan raha-asioista. No ei nyt ehkä ihan joka päivä, mutta usein kuitenkin. Ihan järjetöntä, koska eihän se raha riitelemällä lisäänny lompakkoihimme. Mutta jotenkin meidän on tosi hankalaa keskustella siitä ilman kinastelua. Tänään tosin niin tapahtui, ihme!
Mutta tuokin nyt on sellainen asia, että kyllä siihen muutos tulee kun minä palaan töihin. Ei me siltikään herroiksi elellä, mutta varmasti helpottaa jonkin verran.

Kotityöt; ja siihen liittyvä toisen saamattomuus/laiskuus. Yllätys, että yleensä se tuntuu olevan mielestäni R, joka tekee liian vähän kotitöitä. Otetaanpas esimerkki; R sai omaa aikaa la-su, kun minä olin Nellan kanssa mökillä ja R oli kavereiden kanssa juhlimassa ja katsomassa pronssipeliä. No, sitten sunnuntaina hän suvaitsi olla kun p*rseeseen ammuttu karhu, kun me tultiin illemmalla kotiin. Jaa miksi? No kun oli jäänyt minuutti finaalipelistä(jossa Suomi ei edes pelannut?!) katsomatta, kun piti tulla ottamaan äitini autosta turva-istuin pois ja kantamaan mökkikamoja jne. Minä lähdin siitä sitten Pompin kutsuille ja R jäi Nellan kanssa pariksi tunniksi kotiin. Maanantaina sama meno jatkui. No, me mentiin aamulla Nellan kanssa muskariin(R:lla oli siis vapaapäivä töistä) ja sen jälkeen kahville kavereiden kanssa. R sitten oli kotona sellaiset 3,5-4h, eikä ollut tehnyt yhtääään mitään. Tiskit oli altaassa, kaikki levällään, mökkikamat purkamatta, ja R oli PELANNUT koko ajan? Ainoa asia, minkä oli tehnyt, oli pyykkien pesu ja sekin täysin siksi että lähetin viestin erikseen josko hän voisi sen ystävällisestii tehdä. Miksi kaikesta pitää aina sanoa, nipottaa, käskeä... Miksei voi vain olla joskus oma-alotteinen? Mutta täytyy kyllä mainita, että maanantai-iltana tapahtui jotain harvinaista; R pyysi anteeksi käytöstään parin päivän aikana. Hän kun oli kiukutellut pari päivää ihan turhaan, ja myönsikin sen.
Kotitöistä meillä riidellään jonkin verran, yleensä minä nalkutan... Ymmärrän kyllä, että minun tehtäväni on kotiäitinä pitää talo pystyssä ja siistinä, mutta ei koko aikaa. Kyllä joskus R:kin voisi imuroida ja heittää kortensa kekoon, kun kerran yhdessä tässä kämpässä asutaan ja perheenä eletään. Enkä sano, ettei koskaan mitään tekisi, mutta...

Noh, sitten oma aika. Sekin on tooosi yleinen lapsiperheen vanhempien riidanaihe. Yleensä minä valitan, kun en ''saa'' ''koskaan'' tehdä mitään ilman Nellaa, mutta sitten kuitenkin minun on vaikeaa olla erossa Nellasta. :D Vähän ristiriitaista, ja sinäänsä sitten hölmöä siitä valittaakaan.
Ongelmana on se, että oikeastaan kaikki kaverini haluavat nähdä myös Nellaa, joten näen sitten yleensä niin lapsettomia kun lapsen omaavia kavereitani Nellan kanssa. R:n kavereita ei ehkä niin paljoa kiinnosta, suurinta osaa ainakaan. R monesti siis käy kavereidensa kanssa kahvilla tai muualla yksinään, kun taas minä aina otan Nellan mukaan, tai kaverit tulee meille niin että Nella on kotona ja silloin R yleensä lähtee johonkin muualle pakoon akkojen höpötystä. Hmp.
Luojan kiitos meillä on ihan mahtava tukiverkosto. On kaksi supermummia, jotka mielellään hoitavat ainokaista lapsenlastaan. Saamme siis yhteistäkin aikaa R:n kanssa, jos sitä haluamme. Minä en kuitenkaan turhan usein haluaisi neitiä jättää hoitoon, mutta R:lle se ei tunnu olevan niin iso ongelma. Aika yleistä varmaan, että äidille se on vaikeampaa? Onhan R tottunut olemaan erilailla erossa neidistä, kun minä joka olen yleisesti ottaen Neltsun kanssa 24/7.

Kaikista pahin on se, jos mies vetoaa rankkaan työpäivään, ylipäätään missään asiassa. Siis, tottakai saa purkaa tuntojaan ja valittaa, mutta jos sitä käyttää verukkeena tai tekosyynä johonkin, niin ei uppoa. R sanoi yksi päivä minulle ''Huhhuh, kun oli rankka päivä töissä.. mä oon niin poikki... JA tällä mä en siis tarkota, etteikö sullakin olis ollut tosi rankka päivä kotona ja etten arvostais sun kotiäitiyttä!'' Hyvin koulutettu siis. ;)
Tähän samaan liittyy tuo menemiset sinäänsä, että siis minä haluaisin monesti iltaisin tehdä jotain, mutta R on niin poikki töiden jäljiltä, ettei jaksa. Jos olen ollut Nellan kanssa koko päivän kotona ja vaikka oltaisiin ulkoiltu yms, niin saattaa se kauppareissu olla päivän kohokohta. Siis näin kärjistettynä. Ylipäätään se muiden ihmisten näkeminen, se että saa vaihtaa verkkarit leggareihin ja neuleeseen, tai mitä vain. Tykkään myös hurjasti kyläillä kaikkialla Nellan kanssakin, varsinkin arki-iltoina! Mutta R ei aina jaksaisi, minkä kyllä senkin ymmärrän toisinaan.

Läheisyyden puute. No, siitä sivusinkin jo tuossa aiemmin, mutta siis. Mitä on tapahtunut? Me oltiin juuri sellainen ällösöpö käsi-kädessä-kulkeva-pari. Pussailtiin julkisilla paikoilla, halailtiin ja kiehnättiin sohvalla, ei pystytty pitämään näppejämme erossa toisistamme. Siis hyvän maun rajoissa! :D Nyt seurustelua on takana reilut kolme ja puoli vuotta, ja tässä pisteessä ollaan. En ala nyt avautumaan sen kummemmin meidän intiimielämästä, mutta ei se kukoista samalla tavalla kun joskus. Tietenkään! Onneksi sentään ei olla varmaan ihan toivottomassa tilanteessa vielä, kunhan muistetaan vieläkin, että ollaan oikeasti pari ja kipinää täytyy pitää yllä, joskus jopa puoliväkisin. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?

Me ollaan edelleen ME. Rakastetaan toisiamme, välitetään toisistamme, ollaan tosissamme toistemme kanssa, autetaan ja tuetaan toisiamme, halutaan toisiamme. Mutta me ollaan myös perhe. Meillä on maailman rakkain tytär, joka pitää meidät kiireisinä. Silti omia tunteitaan toista kohtaan ei saa unohtaa tai työntää syrjään. Mitä jos joku päivä ne on työnnetty niin kauas, että ne ei enää palaakaan? Mitä jos me vain unohdamme olla RAKASTUNEITA? En usko, en toivo, en halua että niin tapahtuu.

Joskus meillä ehkä on kaksin kerroin, tai kolmin kerroin enemmän lapsia. Mitä sitten käy rakkaudelle? Vahvistuuko se? Se onkin muuten sellainen juttu, mikä ei ole koskaan saanut minua rakastamaan ja ihailemaan ketään niin paljon, kun se, kun näin R:n isänä. Eihän sitä voi koskaan tietää, mitä jos joku ei sopeudukkaan vanhemman rooliin. R:lla se tuli niin luonnostaan, että ihan häkellyin. Olenhan minä nähnyt tuon miehen lasten kanssa ennenkin, mutta se kuinka R oli luonnostaan heti niin ISI kun olla ja voi... Kylmät väreet. Toiveiden toteutuminen. Nella saa olla onnellinen, kun hänellä on niin omistautunut ja rakastava, välittävä isä.

Monissa paikoissa sanotaan, että vauvavuosi on rankin. Että kun vauvavuodesta selviää, niin sitten selviää mistä vaan. Öö mitä? Toki oli rankkaa ja aika koettelemus parisuhteelle, kun oli koliikki-itkut, valvotut yöt, oman ajan puute ja lisäksi vielä R:n viidentoista tunnin työvuorot harteilla, mutta en silti tiedä pitääkö nuo puheet ihan paikkaansa. Vai onko se vaan joku sellainen, mitä hoetaan aina tuoreille vanhemmille, jotta jaksaisivat paremmin yhdessä? Ihan yhtä ''rankkaa'' tai ''helppoa'' tämä taaperoarkikin on, kun vauva-arki. Tässä on vielä lisänä uhma ja moni muu uusi juttu. Ai niin, ja mikä mittari se muka on, että vain vauvavuoden ajan lapsi valvoisi öisin..? 

Mä haluan uskoa, että me pystytään vaalimaan meidän rakkautta ja pitämään kipinää yllä. Keskustelemalla ja kuuntelemalla. Yllättämällä toinen silloin tällöin, edes pienillä asioilla. Olemalla läsnä toiselle, kun hän sitä tarvitsee. Läheisyydellä. Intohimolla. Ja muistaen sanoa aina silloin tällöin ne kolme pientä sanaa. Tarkoittaen niistä myös jokaista.

Halusin kirjottaa tästä aiheesta, koska se on varmasti ajankohtainen monelle lapsiperheelle. Ja sen takia, että olen kirjoittanut usein melko siirappisesti meistä parina ja R:sta ylipäätään. Ei me aina tanssita ruusuilla. Rakastan miestäni hulluna, mutta kyllä meilläkin on ongelmamme, ja kaikki ei aina ole kun prinsessasadusta. Toivottavasti sentään loppu olisi yhtä onnellinen, kun niissä saduissa. :)

Samaistuuko kukaan meihin?

Hyvää (eilistä) syntymäpäivää mulle!

Eilen täytin siis 22v, ja ei kyllä tuntunut missään! :D Ennen aina jotenkin odotti synttäreitään, varsinkin tietyssä iässä. Nyt sitä ei lähes enää muista, paitsi tietenkin niistä viesteistä ja onnittelusoitoista, mitä päivän mittaan tulee. Ja Facebookin täyttyvästä seinästä...

Nella osaa sanoa kaloista jo ainakin ''kuha/kuuha/kuah'', ''hauki''(joka tosin joskus sekoittuu ''hauvaan'' :D), ''kiika''(=siika), lohi/ohi(=lohi)... Ja kala on edellen ''kaa''. Ai miten niin isi on kalamies? ;)

Lauantaina oltiin Nellan kaverin A:n 1v-partyissa ja sen jälkeen vielä vähän sukuloitiin. Illalla kun neiti meni nukkumaan niin lähdin hyvän ystäväni M:n(Nellan kummitädin) kanssa parille. Oli niiiin ihanaa kunnolla vaan jutella kaikesta, ihan rauhassa! Ja kylläpäs sitä juttua riittikin. :) Oltiin siis Basessa ja siellä oli livebändikin, joka soitti meihin iskevää akustista musaa. Siinä otettiin neljä juomaa neljässä tunnissa, joten eipä mitenkään hirveän villiä juhlintaa. ;) Klo 01.50 tuli molemmilla bussit ja suunnattiin koteihimme.

Uusi ihana mekko Cubukselta! Koko 98cm, joten on vielä vähän pitkä.
Cubuksella on ihania lastenvaatteita ja nehän on aika uusi juttu kyseiselle liikkeelle. Niitä on saatavana pk-seudulta Jumbosta ja Tapiolasta, käykää kurkkaamassa! Eikä oo hinnallakaan pilattuja kyllä. :)

Sunnuntaiaamuna olisin saanut nukkua vähän pidempään, mutta R ei muistanut laittaa makkarin ovea kiinni ja Nellan herätessä klo 9.15, alkoi Late Lampaan musiikki ja neitosen iloinen höpötys raikaa enkä saanut itsekkään enää nukuttua. R:lta sain etukäteislahjana jo viime viikolla aikaisemmin Soda Streamin! Olen tykännyt siitä ihan hulluna mökillä, ja jonkin aikaa meille sitä jo halunnutkin. Tosi kätevältä kyllä vaikuttaa, luultavasti eniten tulee juotua ihan normaalia kivennäisvettä sitä käyttäen.

Makoilin sängyssä kuitenkin sen aikaa, että R sai keitettyä kahvit, syötettyä Nellan ja tehtyä mulle aamupalan sänkyyn. ;) Ennen sen saikin heti herättyään, mutta nykyään tietenkin Nella menee etusijalle ja ''joutuu'' hetken odottaa, heh. :)

Näin pitkä neidin otsis jo on, onneksi antaa pitää jo pinniä. :) En raaski leikata vieläkään!

Aamupala sänkyyn ♥

Yhdentoista pintaan R lähti pilkille kavereidensa kanssa ja minä jäin kotiin leikkimään Nellan kanssa. Puoli kahden aikaan äitini tuli meille ja Nella iloisesti huuteli ''mummiii, mummii''! Ihanaa kun Nella tunnistaa läheisimmät ihmisensä jo niin hyvin. ♥
Äiti oli Neltsun kanssa sillä aikaa, että kävin suihkussa ja meikkasin. Kahden aikaan R tuli takaisin pilkiltä(tietenkin ilman kalasaalista...) ja me lähdettiin äitini kanssa syömään sekä leffaan. En olekaan käynyt leffassa puoleentoista vuoteen! Joten jo oli aikakin.

Äitini maksoi minulle synttäreiden kunniaksi leffan, ruoan, irtokarkit ja limun, vaikka olisin kyllä itsekin maksanut. Heiltä kuitenkin on tulossa kallis lahja minulle, josta kerron ehkäpä tuossa tiistaina lisää, tai myöhemmin... :) En jaksa odottaa!

Käytiin siis katsomassa äitini kanssa Ei kiitos- leffa, jonka olemme molemmat lukeneet myös kirjana. Kirja oli superhyvä ja tykkäsin kyllä leffastakin. Vähän ehkä ronski sitä ajatellen, että oman äidin kanssa menee katsomaan ja leffa oli aika täynnä seksikohtauksia.. :D Mutta eipä se mitään haitannut meitä. :D Kaikenkaikkiaan hyvä leffa ja ennenkaikkea seura!

Mitäs muuta meille kuuluu? Eipä oikeastaan mitään sen ihmeempiä, normaalia arkea eikä oikein mitään mainittavan arvoista. Joten ehkäpä jätän löpinät sikseen ja palaan, kun on taas jotain asiaa.. :) Loppuviikolle on luvassa kivoja juttuja, R:lla on perjantaina vapaapäivä ja lauantaina mennään perheen(äitini, isäni, mummini, veljeni, veljen tyttöystävän ja Nellan) kesken juhlimaan päivällä lounaan merkeissä mun synttäreitä, mun veljen synttäreitä ja Nellan puolitoistavuotis(!)päiviä. Siitä Nella lähtee sitten mummilaan yökylään ja me jatketaan iltaa juhlimalla isommalla porukalla veljeni kaksvitosia. Jee, kivaa! :)

                                 Hauskaa viikkoa lukijat! :)

MLL:n kirppis, omia uusia juttuja & pullo pois- projektin jatkoa

Moikka!

Kävin tuossa viime lauantaina MLL:n kirppiksellä, joka järjestetään aina muutaman kerran vuodessa melko lähellä meitä. MLL:n kirppikset on tosi hyviä mielestäni ja niitä löytyy eri paikkakunnilta, kannattaa aina välillä netistä katsoa jos teidän lukijoidenkin lähellä niitä järjestetään. :)
MLL:n kirppikset on lähinnä lastenvaatteille ja lastentarvikkeille tarkoitettuja. Meillä päin nuo kirppikset on ainakin tosi suosittuja ja nytkin ennen tapahtuman alkua oli porukkaa odottamassa ovien edessä jonoksi asti. Jotenkin mua nauratti, että hirveä ryntäys kotiäitejä, isejä, mummoja ja kummeja käytettyjen lastenvaatteiden perässä! :D Mutta ihanaa kun tuollaisia järjestetään. Olisi kivaa mennä itsekin myymään joskus, pöytähinnat kun ei päätä huimaa. Ensisijaisesti pöydän saavat jäsenet, mutta jäljellä olevia pöytiä voi muutkin vuokrata. Jäsenille pöydät ovat vähän edullisempia.

Kyseisellä kirppiksellä on myös se kivaa, että voi keskustella myyjien kanssa, tinkiä hinnoista ja käydä kauppaa vaikka pakettihintaan. Hyvän pöydän löydettyään sitä usein tuleekin ostettua samasta pöydästä enemmän vaatetta ja tavaraa. Hinnat vaihtelee tosi paljon, mutta yleensä pysyy melko alhaisina. Tälläkin kertaa tein hyviä löytöjä! Ainoa huono juttu ainakin meidän paikkakunnan kirppiksellä on se, että sinne ei periaatteessa saisi mennä vaunujen/rattaiden kanssa ja olisi suositeltavaa tulla kantorepun ym. kanssa tai sitten niin, että lapsi kävelee tai sitten ilman lasta. Minä päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja olinkin hyvissä ajoin sopinut R:n kanssa, että Nella jää isin kanssa viettämään laatuaikaan kun mamma suuntaa penkomaan kirppistä! Hyvä diili. ;)

Tälläisiä löytöjä tuli tehtyä:

Vasemmalla Espritin hyväkuntoiset housut, koko 92cm, taisi maksaa pari euroa
Keskellä Johan 80cm hyväkuntoiset housut 80cm, taisi maksaa 1-2e

Oikealla KappAhl KAXS 92cm pehmeät velourhousut (hinta oli huimat 20senttiä)

Niiin suloinen Tutan yöppäri/jumpsuit. Tämä on sellaista collegekangasta, eli vähän paksumpi. Söpöt taskut. ♥ Ollaan nyt käytetty tätä yöpukuna, kun mun mielestä on liian yöpukumainen jumpsuitiksi? :D Koko 86cm ja on Nellalle sopiva nyt. Hinta taisi olla 5€.

Me&I:n t-paita, hinta taisi olla kolme euroa. Koko 86/92cm. Vähän pesuhaituvaa ja takakuva ministi halkeilee.

Takaa :D

Me&I:n t-paitoja! Vihreä Smulan- paita 4€, pupupaita ja vaaleansininen paita olisi ollut 6€ kappale, mutta tingin ne samaan niin sain kympillä. ;) Kaikki muut 86/92cm, paitsi tuo Smulan-paita oli 98/104cm, mutta varmaan käytettävissä jo tunikana, kun on sellainen pussimainen malli. :) Ihania! ♥ Ja pikkasen eri hinnoissa kun esim. Facebook-kirpparilla...

Pitkähihainen Hello Kitty- paita, 98cm, olisko euron maksanut.
Benettonin suunnilleen samankokoiset ''farkkuleggarit'' joustavaa kangasta, väriltään mustat, pari euroa.

Kivat- merkkinen pinkki kypäräpipo ja Me&I:n trikoopipo, koko 1. Vähän mustaa likaa, joka ei lähtenyt vanish-liotuksessakaan. :/ Mutta eipä maksanut kuin muutaman euron ja jää taakse silleen, ettei huomaa/eksyy kuvioon.

Ajattelin kypäräpipon olevan vielä iso, mutta onkin onneksi sopiva! Tuli tarpeeseen, kun vanhat kypäräpipot alkaa olla pieniä ja tuolla kyllä tarvitsee jo pitää, on niiiin kylmä!

Jonkun itse kutomat villasukat, ei mitään käytönjälkiä. 1€!!! Ja on Nellalle nyt sopivat ja mahtuu sukka alle. :)

Reimatecin hyväkuntoinen pinkki välikausihaalari, vuorellinen. Takana vähän mustaa tahraa, mutta muuten loistavassa kunnossa ja ei haittaa käyttöä. 8€!!

On nyt sopiva. :)

Tuossa kuvassa kun neiti juo tuttipullosta, niin pitääkin kertoa tähän väliin Pullo pois- projektin kuulumiset! Eli aloitettiin se muutamia päiviä sitten ihan sillä, että siirryttiin juomaan iltamaito pinniksestä sohvalle. Eli nyt iltarutiiniin kuuluu, että iltamaito juodaan pullosta sohvalla, lepäillään ja halitaan, leikitään välillä vielä hetki, ja sitten nukkumaan ilman maitoa. Tässä pyrkimyksenä, ettei yhdistä nukkumaanmenoa ja maitoa aina, niin kun on tottunut. Päikkärimaidon saa kyllä vielä ja siitä ei olla vieroittamassa vielä, se jää sitten vikana. Siihen kun neiti monesti vielä nukahtaa.
Koitettiinpas sitten tuossa toissailtana, että josko joisi maidon Aventin kumipäisestä nokkamukista. No, eipä suostunut. Ja ollaan kokeiltu ruoan kanssa, josko joisi maitoa nokkamukista. No, eipä juo(edes toisen mallisesta nokkamukista).... Että silleen. No eiköhän se tästä jossain vaiheessa muutu. Pitää vaan jaksaa ja olla sinnikäs.

Tätä koitettiin...

...tähän päädyttiin...

Oltiin maanantaina tuttuun tapaan muskarissa ja sen jälkeen mentiin meidän neljän porukalla kahville. Juteltiin siinä sitten tuttujen mammojen kanssa, joilla on samanikäiset lapset kun Nella. Aloin siinä sitten kertomaan meidän tuttipullon vieroituksen aloituksesta ja muut olivat ihmeissään, että nytkö jo. Ja minä olin ihmeissään, että miten niin, nytkö jo? Olin nimittäin jotenkin siinä uskossa, että ainakin kaksi kolmesta heistä olisi jo aloittanut vieroittamisen tai onnistunutkin siinä osittain. Olin nimittäin ollut näkevinäni, että heidän lapset juo ruoalla maitoa ja jotenkin muutenkin ajatellut, että me ollaan surkeasti jälkijunassa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en tarkoita, että tarvitsisi tehdä kaikki samaa aikaa kun muutkin, mutta kyllä minulle tuli helpottunut olo, kun muut samanikäisten lasten äidit tukivat minua hirveästi ja sanoivat, että ei ole mitään kiirettä ja että ei heilläkään ole vielä aloitettu vieroitusta ja että ei heidänkään lapset juo maitoa nokkamukista. Tuli jotenkin paljon parempi olo, kun sai purkaa tätä asiaa ja sai vertaistukea; taas huomasin sen merkityksen ja kivi vierähti sydämeltä, ainakin osittain. Pakko myöntää, että silti vähän stressaa.
Eräs äitikaveri sanoi, että hienoa kun ollaan siirretty iltamaidon juominen sohvalle ja ehdottaisi, että jatkettaisiin sitä ainakin kuukausi, niin ei tule liikaa muutoksia samaan aikaan. Ollaan koitettu sitä maito ruokajuomana- juttua nokkamukista ja ei vaan toimi VIELÄ. Ollaan koitettu antaa iltamaito nokkamukista ja ei toimi. VIELÄ. Kaikki aikanaan, ei tässä muu auta. Lapsentahtisesti edetään, mutta kumminkin kovalla yrityksellä. Tulen sitten taas kertomaan, kun (toivottavasti) edetään asian suhteen. :) Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta Pullo pois- projekti- postaukseen! :)
Ai niin, ja se pitää vielä mainita, että Nella on nukahtanut tosi hyvin nyt iltaisin! Ei ole mennyt nukuttamiseen pitkiä aikoja, vaikka sitä pelättiin, kun pullo jäi sängystä pois. Yllättävän hyvin on kumminkin mennyt. :) Jonkin verran on yöheräilyä ollut ja viereen ollaan välillä otettu, mutta viime yö meni taas hyvin ilman heräämistä. Saa nähdä sitten taas, miten seuraavat yöt menee. :)

Mutta nyt, jatkan lauantaipäivän kertomisesta. Kirpparilta tarttui mukaan edellämainittujen juttujen lisäksi vielä Fisher Pricen rengaslelu, siis sellainen missä on tappi ja siihen laitetaan erikokoisia ja värisiä renkaita vuorotellen ja se on HITTI! Maksoi huikean yhden euron ja Nella tykkää siitä tosi tosi paljon. Siinä saakin pitkän tovin kulumaan, kun yhdessä laitetaan renkaita ja opetellaan, mikäs rengas pitikään laittaa ensin. Ne kun pitää laittaa kokojärjestyksessä. :) En voi nyt laittaa kuvaa siitä, koska kaikki renkaat on jossain hujan hajan... Ärsyttää kun neiti piilottelee aina noita lelujen osia sinne sun tänne! Brion palikkalaatikostakin on vain yksi palikka enää tallella, vaikka vannoin, että säilytän ne aina siinä. No, saman kun opettaisi tuolle tytöllekin vielä! Eiköhän ne taas jostain löydy. :) Ai niin, Nella osaa nykyään laittaa niitä eri muotoisia palikoita tosi hyvin jo oikeisiin lokeroihin. Olen ihan yllättynyt, kuinka nopeasti neiti on senkin oppinut, kun alettiin sitä treenaamaan vasta 1v synttäreiden jälkeen ja ei sitä nyt välttämättä edes joka päivä tehdä. Tokihan tuo murunenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja hahmottumiskyky sitä myöten. :)

Lisäksi kirpparilta tuli ostettua neljä pikkuautoa, yksi taisi olla poliisiauto, yksi ambulanssi ja sitten on yksi musta ja yksi pienempi. Nella tykkää niistäkin hirveästi ja olenkin etsiskellyt pikkuautoja, kun on pitänyt ennenkin ostaa. Nyt ne sai kahdella eurolla neljä kappaletta. :) Yhdestä tosin jo hajosi rengas...
Nella muuten osaa sanoa ''auto'' ja ''prum prum'' (tai muuta pärinää) kun näkee auton tai leikkii autoilla, eli hienosti yhdistää sen oikeaan asiaan. :)

Kirppiksen jälkeen ajattelin, että otanpa vielä vähän omaa aikaa, kun R:lla ja Nellalla oli kaikki hyvin kotona, ja kirppiksellä venähti vain nelisenkymmentä minuuttia. Lähdin sitten viereiseen kauppakeskukseen kiertelemään ja kerrankin sain mennä rauhassa Glitter- koruliikkeeseen, sinne kun ei vaunuilla oikein mahdu tai ainakin saa muuten pelätä tiputtavansa kaikki korut kun vaunuilla änkee pienistä väleistä... Päätin vähän ''törsätä'' kerrankin itseeni ja ostin aidon hopeakorun, jossa on pieni vaaleanpunainen timantti, lisäksi sitten kolmet korvikset ja yhden tähtikaulakorun. Kaikki kaulakorut olivat tarjouksessa -30% ja korvikset sai kolmet kahden hinnalla. Lisäksi ostin Seppälästä ihanan farkun värisen kauluspaidan, jossa on kauluksissa tuollaisia timanttijuttuja.

Hopeakoru

Uusi paita Seppälän alesta -70%
Glitteristä tähtikaulakoru, kahdet erikokoiset rengaskorvikset ja roikkuvat sydänkorvikset

Oletteko muuten tutustuneet H&M:n haaremihousuihin? Nuohan taitaa olla melkoinen ''hitti'', kun ovat niiiin ihanat päällä, helpot käyttää ja edullisetkin. Ostin nyt uudet tuollaiset leopardikuviolla, mulla on tän lisäksi kahdet perusmustat ja yhdet sellaiset harmaakuvioiset. Superhyvät kotihousuina tai kaupungillakin, sellaista ohutta materiaalia. Onko liian massaa teidän makuun? ;)

Laatua en noissa voi sen ihmeemmin kehua, sillä yhtiin näistä mun neljästä housusta tuli jo reikä ihan muutaman käytön jälkeen. Mutta mitäpä voi olettaa, kun hinta on alhainen ja kauppa mikä on. En halua nyt yleistää, mutta tuli kyllä vähän ärsyttävä fiilis siitä, kun heti niihin tuli reikä. Ja ei siinä sitten mitään, mutta kun asiasta työntekijälle mainitsin ostaessani näitä, niin hän ei kommentoinut MITÄÄN. Siis ei sanonut sanaakaan minulle?!? Huono päivä vai muuten vaan huonoa asiakaspalvelua? No, ei voi mitään.

Tuntuu jotenkin ihan tyhmältä kuvata omia vaatteita. :D Oon niin tottunut kuvailemaan Nellaa ja Nellan vaatteita. Mutta jos haluatte, niin voin useamminkin kuvailla omia vaatteita, päivän asujakin ehkä, ja uusia ostoksia. :) Ainakin johonkin postaukseen sain toiveita, että teillä olisi kiinnostusta nähdä omiakin asuja useammin. :)
Piti nyt tulla teille nämä esittelemään ainakin, mulla nimittäin tuli noista koruista niin hyvä fiilis, aina käytän vaan samoja niin jotenkin tosi kivaa kun on uusia. Ehkä pitäisi taas alkaa shoppailla enemmän itselleen, eikä aina vaan Nellalle, neiti kun ei tarvitsisi MITÄÄN kai tällä hetkellä...

Siinäpä sillisalaattia kerrakseen, nyt toivotan teille kaikille ihanaa viikkoa ja kauniita unia! ♥♥♥

Nella kiipeää aina katsomaan lastenohjelmia säilytysrahin/olkkarin pöydän päälle. :D

ps. Olen kiitollinen, jos esittäisitte minulle postaustoiveita!

Välillä on omat ideat hukassa. ;)

The Isi

Muistakaa käydä lukemassa myös edellinen postaus meidän eilispäivästä. :) TÄÄLTÄ

Nyt luvassa postausta Nellan ihanasta isistä. En tiedä oonko täällä maininnut, että R oli oikeastaan meistä se, joka alkoi ensin puhua lapsen hankkimisesta. Toki itsekin olen aina halunnut lapsen/lapsia nuorena, mutta R alkoi varsinaisesti puhua asioiden toteuttamisesta ja tulevaisuudesta. Olin 19v, R kaksi vuotta ja neljä kuukautta vanhempi, meillä oli omistusasunto, työpaikat(R:lla vakituinen, minulla määräaikainen), ammatit, auto, tukiverkostoa ja minulla jonkin verran rahaa säästössä. Kaiken lisäksi oltiin(ja ollaan yhä :D) kihloissa ja rakastettiin(ja rakastetaan) toisiamme. Meillä oli siis oikein otollinen tilanne ottaa askel eteenpäin lapsihaaveessa.

Olin tosi onnellinen, kun R:n kanssa alettiin seurustelemaan ja huomattiin kuinka samanlaiset unelmat ja arvot meillä on elämän suhteen. En olisi voinut kuvitellakaan jatkavani suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi eri asioita elämässä, kuten että haluaisi yli kolmikymppisenä vasta lapsia tai ei jopa ollenkaan. Onneksi löysin R:n, tämän lapsirakkaan miehen, jolla on itselläänkin kolme sisarusta; kaksi pikkuveljeä(17v ja 20v) ja yksi pikkusisko(13v).

R oli ihanasti tukena koko raskausajan, rakasti ja hoivasi, tuki ja auttoi, kuunteli ja lohdutti, ymmärsi ja yritti kaikkensa saada minut tuntemaan itseni ihanaksi ja kauniiksi valaan ulkomuodosta huolimatta.

Kun Nella syntyi, rakkauteni tuohon mieheen vaan kasvoi. Ei mikään voi olla ihanempaa parisuhteen kannalta, kun nähdä toisessa kasvava vanhemmuus ja silmistä loistava rakkaus lasta kohtaan. Asioita pystyy ihan eri tavalla jakamaan, kun on tuo pikkuinen ihme.
En varmaan koskaan unohda sitä hetkeä, kun R:n silmät loistivat onnenkyyneleistä, kun ensi kertaa saimme Nellan syliimme. Se katse. Ne tunteet; niille ei löytynyt sanoja eikä olisi tarvinnutkaan.

Nella alle kuukauden ikäisenä isin sylissä ♥

On ollut mahtavaa seurata R:n kasvua isyyteen. Kuinka paljon hän rakastaa meidän lastamme ja jakaa yhdessä onnistumisen ilot, huolen surut, pelot, pienet hetket, rakkaus lasta kohtaan, haaveet sisaruksesta Nellalle, muistot jo unholaan jääneistä pikkuvauva-ajoista, kaikki... Onneksi minulla on rinnallani noin upea mies, vaikka toki vauva-aika on ollut parisuhteelle myös aikamoinen koettelemus.

R on kuin luotu isäksi. Heti alusta asti hän  on halunnut vaihtaa vaippoja, syöttää, leikkiä, halailla, pussailla, pitää sylissä, työntänyt ylpeänä vaunuja ja käynyt jopa yksin vaunulenkeillä tai kaupoilla. R on halunnut pukea, hoivata, pestä kakkaisen pyllyn, kylvettää, leikata kynnet, käydä lääkärissä, ostaa pikkuruisia vaatteita vastasyntyneelle, harjoitella kävelyä neidin kanssa ja vaikka mitä.

Toki aina kaikki ei ole niin kiinnostanut ja vaipanvaihdostakin on tullut rutiinia, eikä siitä sen enempää jutella. Monesti ''joudun'' kumminkin pyytää syöttämään tai vaihtamaan vaippaa, kun R ei työpäivän jälkeen tietenkään voi tietää, milloin on tasan ruoka-aika yms, kun minä olen ollut Nellan kanssa koko päivän ja rytmit vaihtelee vielä niin päivän mukaan.

Isin sylissä isin arskat päässä ♥

R on hoitanut paljon enemmän nukutuksia Nellan elämän aikana kuin minä. Se on jotenkin aina ollut minulle kaikista vaikein asia kokonaisuudessaan lapsen hoidossa ja olen täälläkin siitä maininnut. Minun tekee niin pahaa, jos Nella itkee ja olen kärsimätön. Joskus Nella nukahtaa viidessä minuutissa, joskus siihen vierähtää tunteja. R ei koskaan menetä hermojaan tai ala tunteilemaan nukutuksissa, vaan hoitaa homman alta pois ja jaksaa pitkänkin nukutustuokion jälkeen hymyillä voittajana. Minä taas olen hermoraunio ja kyyneleet silmissä. Onneksi on tuo toinen, joka jakaa lapsenhoidon kanssani.

Olen iloinen, että R ottaa myös omaa aikaa, vaikka välillä siitä naputankin. Toki minua ärsyttää, että olen kaikki päivät puoli kahdeksasta puoli viiteen/varttia vaille viiteen(tai myöhempään, jos on ylitöitä) Nellan kanssa kaksin ja kun R tulee kotiin, niin hän haluaisi nähdä kavereita tai tehdä jotain ''yksinään''. Kun olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että mies saapuu kotiin.
Mutta enimmäkseen meillä tulee kinaa omasta ajasta viikonloppuisin. Molemmilla on ihan yhtälailla ''oikeus'' omaan aikaan viikonloppuna; kummallakin on työntäyteinen viikko takanaan. Olemmekin sopineet, että toinen herää Nellan kanssa toisena päivänä viikonloppuna ja toinen toisena. Tämä on nykyään helppo toteuttaa, sillä R tekee päivätyötä ja yleensä ei ole viikonloppuisin töissä. Nellan pikkuvauva-aikana R teki vielä kolmivuorotyötä ja myös viikonloppuja usein, joten asiat eivät olleet niin helppoja sopia. R:lla oli silloin myös monesti jopa yli neljäntoista tunnin vuoroja, joten ne olivat melko rankkoja aikoja kaikille, kun Nellallakin oli lievää koliikkia(ei kyllä silloin miltään lievältä muuten tuntunut...).
Onneksi nyt kumminkin asiat ovat näin R:n töidenkin suhteen. :)

R:lla ja Nellalla on paljon hurjemmat leikit, kun minulla ja Nellalla. Isin kanssa on kivempaa riehua ja monesti jos koitan leikkiä näitä ''isi-tytär''-leikkejä Nellan kanssa niin ei ne olekaan neidin mielestä läheskään yhtä hauskoja kun isin kanssa. Uusin leikki noilla rakkailla on, että R hihkaikee ''isi tuleeee'' tai jotain muuta ja lähtee jahtaamaan Nellaa pöydän ympäri ja Nella kikattaa hulluna ja menee yhdellä kädellä tukien kauheaa vauhtia olkkarin pöytärahin ympäri. Välillä pitää poimia matkan varrella mukaan vaikka ämpäri ja kantaa sitä toisessa kädessä.
Ei ehkä kuulosta niin hauskalta, mutta näkisitte sen! Nella on niin riemuissaan.
R on myös alusta asti leikkinyt Nellan kanssa paljon enemmän lennätysleikkejä, kukkuu- leikkejä ja tosiaan niitä riehumisleikkejä. Me Nellan kanssa otetaan vähän rauhallisemmin. :D
Mutta eikö se yleensäkin iseillä noin mene?

Monesti olen ollut ihan kauhuissani, kun R heittelee Nellaa ilmaan, varsinkin kun Nella oli pienempi, ja muutenkin tekee kaikkea, mikä näyttää hysteerisen ja panikoivan äidin silmiin vaaralliselta. Mutta eiköhän R tiedä rajansa ja mikä on vaarallista ja mikä ei. :D

R haluaisi ison perheen, jopa neljä lasta olisi hänellä haaveissa. Itse olisin tyytyväinen kahteen tai maksimissaan kolmeen lapseen. Mutta jos joskus ison perheen haluaisin, ei olisi epäilystäkään etteikö lapsilla tulisi olemaan hyvä isä. Paras. 

Kaikenkaikkiaan R on ihana isi Nellalle ja ihana puoliso minulle. ♥

Millaisia isejä ruudun toiselta puolelta löytyy? :)

PS. NELLA OTTI TÄNÄÄN ENSIN NELJÄ ASKELTA JA SIITÄ MUUTAMAN MINUUTIN PÄÄSTÄ VIISI ASKELTA ILMAN TUKEA! Tänään ikää on 10kk, kolme viikkoa ja kolme päivää ♥ Äiti on niin ylpeä. :) Joten nyt on kunnolla otettu ensiaskeleet. Muutama viikko sitten otti jo kaksi askelta, mutta ne ehkä olivat vähän vahinkoakin eikä niin hallittuja kun nämä. :)

Kaikki oli väärässä. ;)

Juhannusta, syömistä, Nellan kuulumisia...!

Perjantaina Nellan mentyä nukkumaan, äitini otti vastuun neidistä ja matkasänky raahattiin hänen sänkynsä viereen. Me saatiin siis R:n kanssa nauttia muutama alkoholijuoma juhannuksen kunniaksi ja Nella heräsi lauantai-aamuna mumminsa kanssa. Hyi meitä, huonoja vanhempia, eikö? ;)

Meilläkin vietettiin juhannusta, ihanasti mökkeillen perheen kesken. Nellan ensimmäinen juhannus ♥ Torstai-iltana lähdettiin ajelemaan mökille, jossa odotti Nellan mummi(äitini), vaari(isäni) ja isomummi(äidinäitini) sekä Milla Mäyräkoira. Tarkoituksena oli viettää rauhallista perhejuhannusta, jollaisia suurin osa elämäni juhannuksista onkin ollut. Mökki on minulle tosi rakas ja tärkeä paikka ja siellä olen viettänyt monta juhlapyhää, juhannuksesta jouluun ja pääsiäisestä uuteen vuoteen. Mökillä on mahtavat puitteet ulkoilulle, saunomiselle, grillailulle ja yhdessäololle. Meidän mökki on melkoisen moderni, sillä olemme remontoineet mökistä täysin asumiskelpoisen kaikkine mukavuuksineen(lähes parikymmentä vuotta sitten mökki oli vielä yksikerroksinen ja todella remontin tarpeessa eikä sisältänyt mitään nykyaikaista)
Mökki on kaksikerroksinen, noin sataneliöinen ja alakerassa on eteinen, keittiö, olohuone, missä on takka, ja vessa, missä on poreamme.

Kuva otettu jokunen vuosi sitten ja skannattu koneelle

Yläkertaan menee ns. ''laivastoportaat'', eli sellaiset epäsymmetriset, jotka täytyy osata astua oikealla tavalla. Yläkerrassa on minun huoneeni, veljeni huone ja vanhempieni iso makuuhuone, josta pääsee parvekkeelle. Alakerrassa on iso telkkari kera digiboksin ja dvd-soittimen. Keittiössä on kaksi jääkaappia, pakastin ja uuni, sekä leivinuuni.
Piha on iso ja siellä sijaitsee grilli, ulkokalusteet kesäisin ja tontilta löytyy kaksi ulkovarastoa, erillinen saunarakennus, jonka yhteydessä on palju ja mummini talo sijaitsee tontillamme. Hän muutti pääkaupunkiseudulta tänne nelisen vuotta sitten.

Torstaina ei tehty mitään sen kummempia, syötiin grilliruokaa ja salaattia ja juteltiin. Perjantaina oli vuorossa saunomista, miehillä kalastusta ja hiekkalaatikon rakennusta Nellalle, puuhommia ja ruoaksi syötiin naudan sisäfilettä kera uusien perunoiden sekä salaatin ja kukkakaaligratiinin. Myös Nella sai keitettyä kukkakaalia ja raejuustoa lounaaksi. Iltapalaksi oli uusia perunoita, silliä, mätiä, graavilohta, paahtoleipää ja kaikkea muuta herkkua. Eilen lauantaina isäni ja R teki ruoaksi haukipullia ja perunoita ja äitini teki salaatin, iltapalaksi syötiin makkaraa ja grillattuja aurajuusto-herkkusieniä, salaattia ja jälkkäriksi lapsuudesta tuttua suklaapuuroa, nam! Ei ainakaan olla täällä nälässä eletty. ;)
Täytyy muuten mainita, että kuukaudessa ja yhdessä viikossa olen laihtunut viisi kiloa pelkällä ruokavaliomuutoksella! En ole siis oikeastaan lisännyt urheilua yhtään enkä ollut millään tiukalla dietillä, vaan ihan vaan tarkkaillut syömisiäni, syönyt säännöllisesti, syönyt paljon kasviksia ja proteiineja ja vähän hiilihydraatteja. Leipää en ole myöskään syönyt enää niin paljon kuin ennen. Ennen saatoin syödä aamulla, päivällä ja illalla leipää, usein jopa neljä samalla kertaa.

Olen pyrkinyt syömään 2-4tunnin välein, aamupalaksi olen syönyt puuroa ja banaanin, välipalaksi olen syönyt maitorahkaa/luonnonjugurttia + ananasmurskaa, päivällisellä syönyt minimimäärän perunaa/pastaa/riisiä yms ja tilalle laittanut paljon kasviksia, raejuustoa yms. Ihan yhtälailla pitää nälkää kasviksetkin ja yllättävän helppoa on ollut muuttaa ruokavaliota, kun sen päätöksen teki. Kompastuskiveni on yleensä ollut se, että teen liian tarkat suunnitelmat ja sitten lipsun niistä, kun en jaksakaan. Nyt en ole totaalikieltäytynyt oikeastaan mistään, olen vaan jättänyt herkuttelutkin minimiin. Ennen saatoin vetää suklaalevyn yhdeltä istumalta ja herkuttelin useamman kerran viikossa hirveitä määriä, nyt en ole syönyt suklaata pariin kuukauteen, paitsi pari kertaa muutaman palan kerrallaan tummaa suklaata. En enää vedä shipsiä ja muita herkkuja, jos tekee mieli napostella, vaan pyrin pitämään näläntunteen kurissa säännöllisellä syömisellä ja runsaalla vesimäärällä päivässä. Joskus kahvittelun lomassa saatan syödä pullan tai pari keksiä, mutta eipä se maailmaa kaada.
Painan nyt n. 12kg vähemmän kuin ennen raskautta ja toivottavasti vielä kiloja lähtisi lisääkin. :) Raskauskilojahan minulla ei tullut ollenkaan ja söin melko kurinalaisesti suurimman osan raskaudesta raskausdiabeteksen takia.

Maailman helpoin lounas; tonnikalaa, raejuustoa, kurkkua ja salaatinlehtiä!

No mutta, tulipa vähän lipsuttua taas aiheesta! Tosiaan, juhannuksena ollaan saunottu, istuttu paljussa, poltettu kokkoa, syöty hyvin, ulkoiltu, käyty uittamassa koiraa uimarannalla, käyty kävelyllä, miehet ovat käyneet kolme kertaa kalassa, rakentaneet Nellalle ikioman hiekkalaatikon ja tehneet puuhommia. Hiekkalaatikosta tuli vähän hassunmuotoinen R:n ajatuskatkoksen vuoksi, mutta eipä sillä mitään väliä ole, ajaa asiansa ihan yhtälailla.

Ensin Nella ujosteli hiekkaa ja diivaili, ei viitsinyt alkaa leikkiä. Mutta hetken nökötettyään hiekkalaatikolla, alkoi jo leikit ja hiekka maistaa. ;) Ollaan kyllä käyty kotona puistossa ja taloyhtiön

pihalla hiekkalaatikolla ennenkin, mutta onhan aina uusi hiekkalaatikko eri juttu!

Nella taloyhtiön hiekkalaatikolla alkuviikolla :)

Nella on oppinut hirveästi uusia asioita! Nykyään neiti vilkuttelee koko ajan kaikille, senhän neiti oppi jo jonkin aikaa sitten. Uusi juttu on taputtaminen! Pitkään neiti on taputtanut pöytää/lattiaa/polviaan yms. vasten, mutta nyt vähän ennen juhannusta oppi taputtamaan kunnolla käsiään ja se jos mikä on hauskaa! :) Parasta on, kun neitiä kehuu ja taputtaa mukana. :)
Nella myös konttaa nykyään paaljon kovempaa vauhtia ja ihan oikealla tyylillä. Tukia vasten mennään taidokkaasti yhden käden varassa ja koitetaan lähteä kävelemään ilman tukea. Kaksi askelta on vasta ennätys ilman tukea kävelyssä. Eiköhän se sieltä piakkoin tule, niin vakaata on tuo liikkuminen jo.

Mökillä on Nellan mielestä superkivoja juttuja, kuten iso lasipurkki lattialla, johon äitini kerää viinipullon korkkeja koristeeksi. Sinne on kiva Nellasta sitten tunkea päätä ja kättä ja pudottaa sinne esineitä, mutta sitten on tylsää kun niitä ei saa pois sieltä, kun pikkuinen käsi ei yletä. :D
Kiva juttu on ollut myös seurata koiran touhuja ja seurata perässä sekä heittää palloa niin koiralle kuin itselleenkin ja kontata perässä.

Nellasta on kehkeytynyt myös varsinainen höpöttelijä! Kauheasti olisi asiaa ja voi kun me voisimme vielä ymmärtää neidin puheet. ;) Yleisintä, mitä neidin suusta kuulee on ''TÄ?'' :D Se on niin hauskan kuuloista, kun kysyy jotain Nellalta tai muuten vaan aikuiset keskustelee toistensa kanssa ja yhtäkkiä Nella sanoo korkealta ja kovaa ''TÄ''! Eri äänensävyjä myös löytyy paljon. Neiti hokee koko ajan paljon eri tavuja ja ''äiti''-sanaa toistaa päivittäin. Muita selkeitä sanoja on ''isi'' ja ''anna''. Niistä ei olla kyllä vielä varmoja, tarkottaako niillä oikeaa asiayhteyttä. Monesti sanoo myös ''äittä'' ja ''tättä''. Eri äännähdyksiä myös kuuluu, kuten ''uuh'' ja hassuja huokauksia leikkien lomassa. Pieni rakas höpöttöjä! ♥ Tuleekohan neidistä sosiaalinen tapaus? ;)
Neiti on tykännyt viime aikoina myös osoitella eri asioita ja tehdä sellaista ääntä, kun olisi ihmeissään. Maailma on niin ihmeellinen paikka pikkuiselle. ♥

Nella on syönyt oikeastaan koko viikon tosi huonosti, mikään ei ole oikein maistunut ja hirveää kiukuttelua ollut. Epäilin kovasti sitä hampaiden/hampaantuloa, kaikki merkit viittasivat siihen. Nyt kun neiti alkoi eilisestä lähtien taas syömään paremmin eikä ole enää kiukunnutkaan niin paljoa, niin oli aika taas tarkastaa josko pieni lego olisi puhjennut. Eipä ainakaan näkynyt, mutta voihan se olla jossain takana piilossa, kun jostain kumman syystä tuottaa vähän vaikeuksia tuon pikkuriiviön suuhun kurkkaaminen...

Mä söin vähän ite...

En varmana syö!!!

Mutta joo, pidemmittä puheitta, nyt on juhannus vietetty ja arki alkaa taas hetkeksi, kunnes sitten parin viikon päästä mennäänkin takaisin mökille, tällä kertaa vain Nellan ja äitini kanssa ja kokonaiseksi viikoksi! :) R on töissä, isäni lähtee Lappiin kalastusreissulle ja me tytöt aiotaan viettää laatuaikaa äitini loman alettua. ;) Tarkoituksena olisi ehkäpä myös suunnata Puuhamaahan! Onko kellään kokemusta, kannattaako sinne mennä vielä noin pienen kanssa? Liput kumminkin ovat melko hintavia. Nella on silloin 11kk(hui!). Josta tulikin mieleeni, että 1v- juhlat lähestyy hurjaa vauhtia... viikonloppuna väänsin 25kpl kutsuja kyseisiin juhliin, kutsuttuja on yhteensä 41 aikuista ja 10 lasta... Juhlat pidetään meidän mökillä lauantaina 10.8. :) Vähän alkaa jo stressaamaan, mutta onneksi äitini, isäni ja mummini ovat isona apuna ja varmasti muutkin, esim. kummit, auttavat tarvittaessa.

Huh, mikä homma oli kutsujen tekemisessä! Tein ne siis itse niin, että tilasin Smartphotolta Nellasta söpöjä kuvia(kaikille samanlaiset), ostin valmiita korttipohjia, kirjoitin runon ja muut sepustukset koneella, tulostin, leikkelin ja liimasin, koristelin ja sitten vielä piti kirjoittaa kaikki osoitteet ja laittaa kutsut kuoriin.. Kyllähän siihen sai aikaa kulumaan ja ensi vuonna voisi vaikka tilata ihan valmiit kortit tai ostaa.. ;)

Toivottavasti teillä kaikilla oli myös ihana ja rentouttava juhannus, me tultiin tänään takaisin kotiin ja huomenna R meneekin jo töihin. :( Liian nopeasti meni tämäkin juhla. ♥ 

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille! ♥