Puolitoistavuotias

Edelliset kuukausipostaukset löytyy näistä linkeistä:
7vkoa  2kk  3kk  4kk  5kk  6kk  7kk  8kk  9kk 10kk 11kk 1v 1v 4kk

En voi uskoa, että meidän pikkuinen neiti on jo puolitoistavuotias! Kahdeksantoista kuukautta ollaan saatu nauttia rakkaan ihmeemme toitailuista, niin hyvässä kun pahassa. Uhma alkaa nostaa päätään ja meillä kuuluu kiukuttelua päivittäin ihan hassuistakin asioista. Välillä en meinaa edes pysyä perässä, että mitä ihan kauheaa nyt muka tapahtui. Mutta eiköhän tuo nyt aika normaalia tässä iässä olekin, tunteet menee vuoristorataa ja täytyy asettaa lapselle rajoja. Mistä sitä muuten voisi oppia, mikä on oikein ja mikä väärin ja miksi? :)

Meidän neiti rakastaa auttaa äitiä ja isiä ihan kaikessa. Tosi kivaa on astianpesukoneen tyhjennys, hienosti osaa ojentaa aterimia ja astioita äidille. Nella rakastaa myös purkaa kauppakasseja, lakaista lattioita, pyyhkiä pölyjä, lajitella pyykkejä ja ottaa niitä koneesta, sekä koittaa ylettää myös ripustamaan niitä. Nella on myös selvästi kasvanut pituutta, kun yltää laittamaan valot katkaisimesta pois, muttei vielä yllä laittamaan niitä kyllä päälle... Välillä onkin aika pimeää kotona siitä syystä. :D R sanoi, että Nella vaan ajattelee meidän taloudellista tilannetta, eipähän tule isoa sähkölaskua.. heh. :)

Rikkaharja on paras lelu ever!

On muuten tosi kivaa olla suihkussa tai vessassa, kun yhtäkkiä on ihan pimeää...

Myös ovien kahvoihin ylletään...

Nella haluaisi auttaa äitiä myös kovasti kokkailussa, mutta onneksi ainakin vielä tyytyy kokkailemaan sitten samalla omilla keittiöleluillaan. Neiti oppi jo jonkun aikaa sitten leikkimään niillä kunnolla, eli siis tekee mukamas ruokaa meille pienellä paistinpannullaan ja kattilallaan, vispaa ja maistelee, hämmentää keittoa ja kaataa kahvia mukiin. Kuinka söpöä!

Leikit ovat muutenkin monipuolistuneet kovasti ja vaikka välillä keskittymiskyky(lue: hermot) ei meinaa riittää, niin pidempiä aikoja jaksaa leikkiä samoja leikkejä. Vieläkin yhtiin lempparijuttuihin kuuluu palikoiden ja minkä vaan esineiden laittaminen kippoihin, koreihin, mihin vaan, ja ottaa niitä pois sieltä.

Ainakin vielä Nella jopa nauttii omienkin lelujen siivoamisesta! ;)
Tornien rakentaminen on myös hauskaa, innostunut ilme naamalla tuo koittaa tehdä aina vaan korkeampaa ja isompaa tornia ja jännittää, milloin se kaatuu. Välillä pitää taputtaa itselleen, jos rakentaa oikein hienon tornin, ja äitin tietty myös! En ole ihan varma kuinka korkean tornin Nella osa rakentaa, mutta ainakin seitsemän palikkaa olen nähnyt hänen saavan laitettua päällekkäin, ilman että torni on kaatunut.

Puolitoistavuotisneuvolassa(joka on torstaina) tavoitteena kuulemma on, että osaisi koota kolmen palikan tornin, joten sen suhteen ei ainakaan Nellalla ole ongelmaa. :) Mitä testejä teidän 1,5v-neuvoloissa on ollut? Monilta olen kuullut, että siellä olisi juuri tuota tornin rakentamista, nuppipalapelin tekoa, pallon potkimista ja heittoa, eläinten näyttämistä kirjasta ja sitten kyselyä tietty siitä, että paljonko tulee sanoja jne. Voisikohan sinne viedä oman muumikirjan, kun Nella osaa kaikki muumihahmot? ;)


(tuossa nyt vähän näkyy tuota hahmojen näyttämistä)

Kyllä eläimetkin tunnistaa tosi hyvin, ainakin yleisimmät, kuten koiran, kissan, hiiren, possun, lampaan, oravan, pupun, kukon/kanan(sekoittaa välillä), kalan, hepan jne.
Palloa Nella on osannut heittää ja potkia jo pitkään, sanoja tulee paljon(n.60kpl) ja nuppipalapelien tekeminenkin onnistuu, kunhan ei ole mikään liian haastava. Siihenkin kyllä joskus menee Nellalla hermot, kun ei heti mene paikalleen. :D

Täällä luettelin kaikki sanat, jotka Nella osasi jonkin aikaa sitten. Nyt niitä on taas tullut rutkasti lisää, kuten ''tänne'', ''tiinä''(=siinä), veljeni nimi, ''ova''(=orava), ''itää''(=lisää) ''kii/kiinni'', ''oita''(=voita tai koita :D), ''aatu/aatuu''(=kaatu, kaatuu), ''pu''(=tippu), ''eipä''(=leipä), ''attu''(=hattu), ''huitaa''(=kuivaa), ''hissi'', ''kokiin''(=kotiin), ''pipi'', ''mennään'', jne. Tuo ''mennään''- sana on aika hauska pikkuisen suusta kuultuna, kun niin tomerasti aina komentaa äitiä liikkeelle. :D Nellalla onkin tullut sellainen uusi juttu, että tulee ottamaan äitiä tai isiä tai mummia tai ketä vaan kädestä ja sanoo ''mennään'', jolloinka ei voi tehdä muuta kun lähteä kävelemään neidin haluamaan paikkaan, muu ei auta. ;) Joskus Nellalla selvästi on jokin visio, miksi haluaa mennä johonkin, esim. syömään, mutta joskus taas ihan muuten vaan haluaa vaikka äidin pepun ylös sohvalta ja mennä leikkimään tai eteiseen katselemaan peilistä, tai ihan mitä vaan. Aika kivaa sinäänsä, että Nella on oppinut tuollaista, mutta välillä on ärsyttävää jos haluaisi hetken hengähtää leikkimisen ja kotitöiden lomassa, niin heti kun istuu alas niin toinen on jo sanomassa ''mennään'' ja sittenhän me mennään! ;)

Joitain lauseitakin neidiltä jo tulee, mutta ihan muutamia vaan. Joskus vaan toistelee sanoja peräkkäin, jota en niinkään lauseeksi laskisi(siis tyyliin: ''äiti, isi, kukka, prum, hauva...''), mutta joitain lauseitakin jo ihan selvästi tulee, kuten ''äiti mennään'', ''avaa pois''(no joo, ei ihan kunnon suomea, mutta tajuatte varmaan ;), ''heihei isi/äiti/mummi'', ''kato äiti''/''kato hauva/pupu..'', ''ei oo kakkaa'', jne.
Nella muuten aina sanoo ihanasti ''eiii'', sellasella söpöllä äänensävyllä ja pudistelee päätään, mutta sitten kun pitäisi sanoa ''joo'', niin neiti vaan nyökkää pontevasti. Ei siis sitä vissiin osaa sanoa. :o
En nyt ala kirjoittamaan tähän sen enempää puheen kehityksestä, kun juuri vasta tein siitä oman postauksen, mutta tosiaan sanoja tulee koko ajan enemmän ja varmaan joka päivä uusia, Nella ymmärtää suurimman osan pyynnöistä ja puheesta ja elämä on helpottunut selvästi näiden asioiden myötä. :)

Jonkintapaista uhmaa myös ilmenee välillä, tai no siis joka päivä. En voi sanoa, että meillä asustaisi maailman uhmaavin taapero, mutta kyllä välillä hermot kiristyy itse kullakin tässä huushollissa. Nella harvoin vielä tekee sellaista, että heittäytyisi lattialle raivoamaan(nimeltänsä itkupotkuraivarit...), mutta esiasteita tuostakin on jo nähtävissä. Välillä Nella oikein ''loukkaantuu'' verisesti jostakin ihan hassusta jutusta ja painaa pään johonkin nurkkaan tai käsien taakse piiloon ja itkee ja itkee ja itkee... Sitten saa sellaisia ihmeellisiä uhmahepuleita, mitä en osaa edes tähän selittää. :D Mutta jos ei saa tahtoaan läpi, niin alkaa sätkimään käsillä ja jaloilla ja tekee sellaista ihmeellistä ääntä ja sitten alkaa huuto. :D Hyvin selitetty, mutta joo. Sellaista meillä.

Kiukuttaa...

...ja parinkymmenen sekuntin päästä naurattaa taas

Nella on myös tajunnut, mistä naruista kannattaa vetää, ettei äiti tai isi olisi vihaisia. Selvästi löytänyt ainakin mun herkän kohdan tässä asiassa. ;) Eli jos neiti tekee jotain tuhmaa, jotain kiellettyä, niin tulee sen jälkeen antamaan pusun ''mmmm''- äänteen saattelemana ja on niiiin enkeliä, että! Joo siis tosi reilua, miten siinä vaiheessa voi olla vihainen, vaikka Nella olisi eka purrut ja sitten antaa ihania pusuja ja haleja. Hmp.

Välillä kiellot menevät kuin kuuroille korville; huomaan selvästi Nellan kuulevan ''ei''-sanan, mutta kuulo on hyvin valikoiva. Joskus kiellolle loukkaannutaan ja aletaan itkeä, joskus sitä ei huomioida ollenkaan ja jatketaan asian tekemistä ja joskus jopa lopetetaan kielletyn asian tekeminen. Onneksi vielä monissa tilanteissa toimii hyvin hämääminen. Eli huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kivaan asiaan. Jos Nella menee vaikka hakkaamaan tietokonetta, niin joskus riittää jopa ''Nella, missä sun kirjat on? Meepäs hakemaan joku kiva kirja, niin luetaan''- lause, ja Nella unohtaa tietokoneen. Pitää tietenkin muistaa sitten lunastaa lupaus ja oikeasti lukea, eihän se muuten olisi reilua. :D Lukemisesta puheenollen, siitä meillä tykätään yhä hurjasti! Nyt ollaan otettu jo vähän iltasatuakin rutiiniin, ennen se ei oikein onnistunut. Nella saa valita parista, kolmesta kirjasta minkä haluaa luettavan ja sitten se luetaan ja sen jälkeen muut iltahommat ja nukkumaan. Se onkin kiva rauhoittumiskeino, ettei tule leikittyä riehumisleikkejä ennen sänkyyn menoa. Kuka jaksaa muka kivasta touhukkaasta leikistä suoraan rauhoittua petiin? Mieluummin ensin luetaan ja sitten rauhoittuneena sänkyyn, muistellen kivaa satua. :) Tai no, ei nyt ihan satua jaksa vielä kuunnella, mutta paremmin jo kumminkin pidempiäkin juttuja. :)
Päivän mittaankin luetaan paljon ja Nellalla on kirjahyllystä pari hyllyä itsellään, jossa on siis hänen kirjansa. Sieltä neiti raahaa milloin minkäkin kirjan; ei kylläkään varmaan yllätä teitä, että muumikirjat on kovimmassa suosiossa meillä? ;) Jännää, miten muumeista onkin tullut niin tärkeitä.

Nella tykkää selata itse kirjoja ja siitä, että niitä luetaan hänelle. Kaikista kivointa Nellasta on se, että kysyy missä jokin eläin tai esine tai juttu on, ja hän saa näyttää. Tykkää myöskin, että minä nimeän asioita kirjoista. Ei jaksa vielä hirveän kauaa kuunnella jos vain luen jotain satukirjaa, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää tuon ikäiselle. ;)

Nella myös rakastaa tanssia, leikkiä piiloleikkejä ja laululeikkejä, keinua, kävellä ja leikkiä ulkona, juosta, pyöriä, hyppiä, kävellä takaperin ja sivuaskelin, mennä kyykkyyn ja ylös ja taas kyykkyyn, kutitella ja sanoa ''kutikutikuti''
Nella rakastaa ottaa sohvatyynyt pois ja mennä niiden väliin, katsella ikkunasta ulos ja sanoa ''prum prum'' ja ''piipaa''. Kovassa suosiossa on muumit ja Kaapo, niin telkkarista kun kännykästä tai tietokoneesta katsottuna. Nella tykkää hurjasti myös leikkiä junaradalla, kun häntä kehutaan jostain, taputtamisesta, nukkevauvoistaan ja niiden hoivaamisesta ja niiden rattaista, pallon potkimisesta ja heittämisestä varsinkin isin kanssa, läheisistä ihmisistä, valojen sulkemisesta, ''kauppakassien kantamisesta''(eli siis pitää kiinni toisesta kahvasta ja luulee kantavansa :D), kameralle hymyilemisestä(lue: irvistämisestä), musiikista, muskarista, kavereistaan,  kiipeillä portaita ja sohvalle jne, kontata esittäen vauvaa, puhua mummi(e)n kanssa puhelimessa... Näitähän olisi vaikka kuinka!

Seuraavaksi voisin vähän kertoa Nellan päivärytmistä. Nellalla nyt sattuu vaan olemaan myöhäinen luontainen rytmi ja eroaa monien muiden lapsien rytmeistä. Pitkään ja monta kertaa koitettiin sitä muuttaa aikaisemmaksi, koska esim. monet lapsiperheille tarkoitetut jutut on aamuisin, mutta eipä siitä mitään tullut. Toki esim. muskariaamuina pitää herättää, jos Nella nukkuu yli yhdeksään. Mulla ja mun veljellä on kuulemma pienenä ollut kanssa myöhäinen rytmi, ehkä ollaan vaan sitten sen tyyppisiä. :) Vieläkin ollaan mun veljen kanssa ihan aamutorkkuja ja iltavirkkuja. Nellasta tulee luultavasti samanlainen. ;)  Kaikkihan tietenkin muuttuu, kun Nella aloittaa päivähoidon, sittenhän sen rytmin on vain PAKKO muuttua. Niin kävi mulla ja mun veljelläkin, mutta silti meistä jäi tälläsiä iltavirkkuja. :P


Kirjoitan tähän nyt ruokailut ja nukkumiset yms, näiden lisäksi tietenkin leikitään, käydään kaikkialla ja ulkoillaan ja touhuillaan ja vaihdetaan vaippaa ja ja niin edelleen :D

Nella on kunnon kenkäfriikki! :D Rakastaa laittaa kaiken maailman kenkiä jalkaan ja osaa toki omansakin laittaa, oppi sen joskus puolisen vuotta sitten. Kenkien lisäksi pukemisjutuista Nella osaa laittaa hatun päähän ja ottaa pois, vetää vetskarin auki ja ottaa takin/hupparin pois, ottaa sukat pois, laittaa hanskat käteen ja ottaa pois, avustaa hihoissa kun puetaan tai riisutaan, vetää paidan pois jos on autettu ensin hihoista, vetää housut pois jalasta, sekä vaipan... No nuo ainakin! :)

Klo 09-10 Herää yöunilta, syö aamupalan, saa D-vitamiinitipat, pestään hampaat, tehdään aamupesut, vaihdetaan päivävaatteet. Aamupalaksi syö viiliä/maitorahkaa/luonnonjugurttia/leipää/talk-muruja/riisikakkua/hedelmää/rusinoita/munakasta/milloin mitäkin. Ruokajuomaksi vettä. Puuroa neiti on aina syönyt aamu- ja iltapalaksi, mutta muutama viikko sitten se alkoi tökkimään eikä maistunut enää ollenkaan. Kokeiltiin sitä taas jossain vaiheessa, mutta kun ei vaan maistu niin ei maistu. Valmispuurot menee jotenkin. Kokeillaan sitä kaurapuuroa sitten taas jossain vaiheessa. :)

Klo 12.30-13.30 Lounaaksi kotiruokaa tai purkkiruokaa(jos ollaan jossain muualla kuin kotona). Saa ksylitolipastillin.
Nella osaa jo aika hyvin syödä itse, riippuen ruoasta. Nykyään ei enää äidin syöttäminen kelpaa kovinkaan usein, vaan heti alkaa osoittaa pöytää edessään tarkoittaen, että haluaa syödä itse. Joskus alkaa myös hokea ''miimiimii'', jonka oletan tarkoittavan ''minä''. :D Tässä kaksi videota, ensimmäisessä Nella syö itse ja toisessa näkyy yhdessä kohtaa kun koitan syöttää neitiä ja meinaa suuttua siitä. :D Ja joo, meillä pyörii välillä lastenohjelmat kun syödään ja silti onnistuu ihan hyvin, paremminkin. :D




Klo 14-17 Nukkuu päikkärit, 30min-3h. :D Yleisimmin 1,5-2h. Jos edes nukkuu... Siitä lisää myöhemmin. :D Joo ja juo tuttipullosta edelleen päikkärimaitonsa, siitäkin lisää kohta...

Klo 15-17 Välipalaksi jotain noista, mitä luettelin aamupala-kohdassa. Jos siis on silloin hereillä. Joskus se jää välistä, jos nukkuu pitkät unet tjn. Saa ksylitolipastillin.

Klo 17.30-18.30 Päivälliseksi kotiruokaa. Saa ksylitolipastillin.

Ruokajuomaksi aina vettä

Klo 20-20.30 Syö iltapalaksi jotain aamupala-kohdassa mainituista. Juo tuttipullosta maitoa. Pestään hampaat, onnistuu joskus ihan hyvin ja joskus ei niinkään hyvin. Lähempänä yhdeksää sitten vaihdetaan yöpuku. Luetaan iltasatu, jos muistetaan. :D Siivoillaan leluja.

Klo 21.20-22.10 Nella saa sammuttaa valot ja laittaa käytävän yölampun päälle. Hyvänyön halit ja pusut ja toivotukset, unimusiikki päälle, tutti suuhun ja toinen käteen, nukkumaan. Tässä on tapahtunut nyt ihan huima ja huikea muutos, neiti nukahtaa useimmiten yksinään! Mehän ollaan siis aina nukutettu Nella ja joskus kokeiltiin hetki jotain unikouluakin. Päätettiin sitten, että katsotaan jossain vaiheessa uudelleen, kun tuntuu että neiti on valmis nukahtamaan yksinään. Ei otettu asiasta sen kummempaa stressiä, R nyt ei ole sitä koskaan stressannut. :D Ainut asia mikä vähän ärsytti nukuttamisessa, oli se ettei meille jäänyt niin paljoa yhteistä aikaa illalla kun toinen istui välillä tunninkin nukuttamassa leikkivää ja sängyssä pyörivää ja hyörivää neitiä, joskus Nella tosiaan vain leikki ja joskus huusi kurkku suorana väsymystään. Muutama viikko sitten alettiin vaan kokeilla, että josko Nella nukahtaisi yksinään. Sehän onnistui samantien! Oltiin ihan ihmeissään. Noh, sitten Nella nukahti muutaman kerran viikossa yksin ja loput kerrat nukutettiin. Nyt kuitenkin on alkanut nukahtamaan melkein joka ilta yksinään! Ihan mahtava juttu.

Yönsä Nella nukkuu pääsääntöisesti hyvin, osaa etsiä tutin jos katoaa jne. Tutista ei oteta vieläkään mitään stressiä, mietitään sitä sitten kesällä uudestaan. Joskus Nella herää aamuyöllä, siinä klo 4-6 aikaan ja näkee painajaisia selvästi, jolloin otetaan viereen nukkumaan. Tätä tapahtuu joskus pari kertaa viikossa, joskus ei ollenkaan koko viikkona.
Mulla oli joku ihmeellinen mielikuva ennen lasta, että vain vauvavuoden ajan lapset heräilee yöllä, toki siis välillä muutenkin muttei näin ''usein''. Meillä on kuitenkin ihan hyvin nukkuva lapsi, mutta ikinä ei tiedä mitä yö tuo tullessaan.. Niin kuin vaikka viime yö. Nella heräsi siinä joskus neljän(?) pintaan ja valvoi pari tuntia. Nukahti juuri vasta, kun R:n herätyskello jo soi. Eipä ole kukaan siis saanut kauheasti unta, itse kun menin vasta yhden aikaan nukkumaan yöllä.. Onneksi R oli mennyt vähän aikaisemmin. No, me Nellan kanssa jatkettiin sitten unia vielä varttia vaille yhdeksään, mutta silti aamulla olo oli tosi väynyt. Miten niitä vauvavuoden heräilyjä on jaksanut?

Yökylässä Nella käy mummilassa kerran kuussa tai kerran parissa kuukaudessa. Äitini ja R:n äiti suorastaan vaatii Nellaa hoitoon. :D Heillä on aina kamala ikävä neitiä, kun äiti asuu 45min ajomatkan päässä ja R:n äiti(ja isä) kahden tunnin ajomatkan päässä. Eivät siis näe niinkään usein, enemmän tietenkin minun äitini koska käy töissä meidän lähellä ja käydään välillä yhdessä lounaalla päivisin tai mökillä viikonloppusin jne. Ihanaa vain, kun ovat suhteellisen nuoria isovanhempia ja haluavat hoitaa. :) Missään muualla Nella ei vielä ole koskaan ollut hoidossa, mutta kyllä nuo kummitkin haluisivat hoitaa, kunhan raaskisin antaa heidän hoitaa neitiä. ;)

Mutta joo, ensinnäkin niistä päikkäreistä... Mikä ihme on tullut tuolle puolitoistavuotiaalle?! Eihän tuon ikäinen voi vielä jättää päikkäreitä pois? Vai? Nella on nimittäin alkanut ihan tosissaan taistelemaan päiväuniaan vastaan, joskus ei meinaa sitten millään nukahtaa vaikka kuinka koittaisin monta kertaa päivässä, sisälle tai ulos. Jos ei nukuta, niin ei sitten vaan nukuta.. Yleensä sellaisina päivinä, kun on muskari, perhekahvila tai muuta sellaista touhua, niin Nella nukahtaa hyvin ja ei tarvitse sen kummemmin taistella. Kotipäivinä, ihan ymmärrettävistä syistä, neitiä ei meinaa sitten millään nukuttaa. Vaikka oltaisiin ulkoiltukin. Mutta eihän nyt joka päivä voi ravata ns. ohjatuissa toiminnoissa, kun ei sellaisia ole edes joka päivälle. :/ Ja silti koen, että Nellan on vielä parempi olla minun kanssani, kun päiväkodissa. Me kuitenkin touhuillaan ja tehdään paljon, Nella näkee monta kertaa viikossa muita lapsia, joskus joka päivä, joskus kerran viikossa ja joskus pari kertaa viikossa. Me leikitään, lauletaan, luetaan, ulkoillaan ja tehdään kaikkea kivaa. Mikä ihme on, ettei Nellaa nukuta? Onko se rytmistä kiinni? Vaiko siitä, että on tajunnut voivansa olla nukkumatta? Ei oikein huvittaisi nukuttaa toista tuntia päikkäreille... Siihenkö pitää ruveta ja kuunnella sitä huutoa?
Vinkkejä kehiin! Ai niin, autoon Nella nukahtaa vieläkin tosi usein jos ei ole nukkunut päikkäreitä tai on tosi väsynyt...

EDIT: Eilen ja tänään Nella on nukahtanut ilman taisteluita päikkäreille! Jeeeee! Nyt varmaan kyllä kun siitä mainitsin, niin ei enää huomenna taas nukahda...

Ja sitten siitä pullosta(katso tunnisteista kohdat ''tuttipullosta vierottaminen'', jos et tiedä missä mennään :D)... Mä vähän luovutin jo sen kanssa, kun ei Nella suostunut juomaan maitoa edelleenkään mistään muusta kuin pullosta. Joskus ihan vähän pillillä, mutta harvakseltaan. Muita maitotuotteita kuitenkin menee, eli raejuustoa, rahkaa, juustoa, luonnonjugurttia, maustamatonta viiliä jne. Miksei sitä maitoa sitten, muusta kuin pullosta?

Juttelin pitkän tovin meidän oman neuvolatädin kanssa puhelimessa eräs päivä, ja puhelusta jäi mulle luottavainen ja hyvä fiilis. Tavallaan neuvolatäti sanoi sellaisia asioita, mitkä omalla järjellänikin olen kelaillut, mutta on kiva saada kuulla ne ammattilaisen suusta, ikään kuin varmistuksena. Hän kyseli ensin, että miten sitä maitoa menee pullosta, kuinka usein ja paljon jne. Kerroin, ja sitten hän totesi, että hyvä kun ollaan kuitenkin jätetty jo aikoja sitten illasta pullo pois sängystä, niin ei neiti yhdistä enää pulloa aina nukkumiseen, ainoastaan päikkäreillä. Hyvä myös, kun yksi pullokerta on päivästä saatu pois, eli se iltapäivän maito. Pikkuhiljaa jätetään sitten se iltamaitokin ja pidetään vain päikkärimaito. Neuvolatäti sanoi, että on tosi yleistä lapsilla, että on vaikeaa luopua pullosta ja kieltäytyy juomasta maitoa nokkamukista tai mukista. Se on kuulemma niin totuttu tapa, ihan kun aikuiselta veisi jonkun tärkeän asian mihin on tottunut. Ja hän sanoi myös, että lapset ovat tässä asiassa tosi erilaisia, niin kuin toki muissakin asioissa, ja että Nellalle selvästi se pullo vain on tosi tärkeä juttu. Hän muistutti, että Nella on kuitenkin vielä pieni ja ei ole huolta, ja että voidaan katsoa vierottamista vaikka lähempänä kahden vuoden ikää. Että se puolentoista vuoden ''suositus'' on tosiaan vain suositus, koska sellaiset on pitänyt määritellä, ja että se on ihan lapsikohtaista.
No tosiaan, nyt en jaksa stressata sitä sen kummemmin. :) Tuttikin meillä on vain unilla, joskus autossa ja joskus julkisilla paikoilla/vaunuissa.

No mutta, asiasta viidenteen. Hampaita Nellalla on meidän laskujen mukaan vieläkin 16kpl, ollut jo pitkään. Ne viimeiset ei sitten millään meinaa tulla, vaikka koko ajan vaikuttaa, että neiti tehtailisi hampaita. Käsi suussa koko ajan ja haluaisi jyrsiä kaikkea, mitä ei enää muuten tee kovinkaan usein. No, kaipa ne sieltä tulee omalla painollaan. Hampaat harjataan aamuin illoin ja jossain vaiheessa se oli maailman hirvein juttu, nyt se on sellanen ihan jees, jos saa välillä harjata itsekin.

Hmm, mitäs muuta vielä... Nella käyttää vaatteissa pääsääntöisesti 86-92cm kokoa ja vaipoissa Pampersin 6-kokoa, housuvaippoja. Mitat saadaan tietää sitten torstaina, odotan jo innolla! :)

Voisin vielä ihan muutaman sanasen kertoa neidin luonteesta. Olen aina puhunut, kuinka Nella on rauhallinen lapsi, ujokin välillä. Vierastuskausia ja eroahdistuksia on ollut paljon, mutta aina menneet ohi. Nykyään eroahdistus ei ole enää samanlaista eikä yhtä pahaa, mutta jos ollaan jossain vähän vieraammassa paikassa niin kyllä Nellalle tulee hätä jos häviän paikalta edes vessaan. Vierastusta ei oikeastaan enää ole, tottakai välillä vähän ujostelee vieraampia ihmisiä, muttei mitenkään kovin paljoa.
Nella on vieläkin silti melko pelokas lapsi, mitä tulee tiettyyn asioihin. Kylpeminen ja suihku ovat yhä maailman kauheimpia asioita, eikä niitä näköjään iloksi muuteta vaikka seistäisiin päällämme. Olen jauhanut tuosta asiasta jo sen verran paljon täälläkin, etten nyt enää viitsi tässä toistaa itseäni. Mutta siis, se pelko on ja pysyy, samoin imuripelko - ja muiden kovien äänien pelko. Eiköhän niistä jossain vaiheessa päästä eroon. :)

Puolueellisesti sanoen, meillä asuu maailman ihanin puolitoistavuotias. Äidin ja isin silmäterä, mummien, ukin, vaarin ja kummien muru, sydäntensulattaja, hupsuttelija. Joka päivä saa nauraa uusille hassuille tempuille, olla ylpeä äiti. Joka päivä saa kiristää hampaita kiukuttelujen takia, seuraavana hetkenä niitä ei edes enää muista. Toistuvasti huomaan ajattelevani; tämä on ihanin ikä. Eikun tämäpäs. Eikun tämä! Jos joskus mietin, että tarvitsisin ihmeen, minun täytyy muistaa, että olen luonut jo yhden ihmeen. Äidin oman rakkaan, Nellan.

Millaisia puolitoistavuotiaita teiltä löytyy? :) Jäikö joku asia mietityttämään? :) Toivottavasti ei ollut liian pitkä ja sekava teksti, kirjotin tätä taas osissa ja väsyneenä. :D

Loppuun vielä tällänen höpölöpö video, hienosti Nella osaa kehonosia. :)

Suhteeni lukemiseen ja kirjoittamiseen

Heips!

Blogin kirjoittamisessa on ollut tauko pari päivää ja syy on vähän eri kun yleensä; olen käyttänyt ison osan ''omasta ajasta'' mahtavan kirjan lukemiseen. Pienempänä ja nuorena luin todella paljon kirjoja ja muistan, kun voitin ala-asteella sellasen kisan, mihin osallistui koko meidän ala-aste. Siinä piti lukea tietyssä ajassa mahdollisimman monta kirjaa ja mä luin eniten. :D Haha.
Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista. Kävin monta vuotta sanataidekerhoa muiden harrastusten lisäksi. Heti kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, siitä tuli minulle henkireikä. Kirjan maailmaan uppoutuessa kaikki muu unohtui ja sai vain heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi. Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa novelleja, runoja, mielipidekirjoituksia, haikuja, mietelauseita ja aloitinpa joskus kirjoittamaan pariin otteeseen kirjaakin. Ne ei kyllä vissiin päässeet koskaan loppuun saakka.
Luonteeltani olin nuoruudessa ihan muuta kuin perinteinen runotyttö, mutta sisältäni olin sellainen. Sain lohtua ja apua kirjoittamisesta, ahmin kirjallisuutta eri muodoissa. Voitin muutaman kirjoituskilpailun ja sain lisäpotkua harrastukseen. Ala-asteella, yläasteella ja ammattiopistossa lempiasioitani oli esseiden kirjottaminen ja lempiaineeni mm. äidinkieli. Toivoin aina, että kokeessa olisi esseekysymyksiä ja rakastin vapaiden aineiden kirjoittamista.
Aloin jossain vaiheessa kirjoittaa laulun sanoja ja musiikkiharrastuksen myötä laulunsanojani pääsi musikaaliprojekteihin. Vielä ihan alkuraskaudesta harrastin paljon, mutta sitten kaikki jäi. Paitsi kirjoittaminen. Yhä rakastan kirjoittaa runoja ja kirjoittamisharrastukseni on saanut uuden muodon bloggaamisen myötä.

Lukeminen sai joskus takapakkia, kun täytyi lukea niin paljon kokeisiin ja koulukirjoja, ettei tehnyt mieli vapaa-ajalla uppotua muihin kirjoihin. Lukeminen meni aina vähän kausittain, joskus ravasin kirjastossa yhtenään ja ostin kirjoja, joskus taas ei jaksanut tai kiinnostanut.
Raskausaikana luin aika paljonkin, silloin tuli tietysti kuvioihin vauva- ja raskausaiheinen tieto- ja kaunokirjallisuus. Luin mm.
- ''Minä en sitten muutu''- Minna Kiistala
''Miten käy, kun itsenäistä elämäntyyliään, käsilaukkuja ja samppanjaa rakastava helsinkiläinen naistenlehden toimittaja tulee raskaaksi?
Minä en sitten muutu on hauska, tarkkanäköinen ja rehellinen kirjoitus ensimmäisen lapsen odottamisesta. Kolmekymppinen Minna Kiistala murtaa myytin seesteisyyttä säteilevästä odottajasta ja kertoo suoraan ja kaunistelematta, millainen fyysinen ja etenkin henkinen koettelemus ensimmäinen raskaus on.
Kirjassa seurataan lapsentekoprosessia piilevän vauvakuumeen syttymisestä ja lamavauvan tekemisestä aina raskauden viimeisiin päiviin saakka. Kiistala kertoo itseään säästelemättä tunteistaan, olivat ne sitten pelkoja identiteetin ja parisuhteen tuhoutumisesta tai kiukkua siitä, että varpaankynsien lakkaaminen ison mahan kanssa on täysin mahdotonta. Odotusaikaan mahtuu synkkiä epätoivon hetkiä ja hillitöntä iloa – sekä monta vakuuttelua siitä, että ”minä en sitten muutu”.
”Tätä kirjaa ei kirjoitettu seesteisinä äitiyslomapäivinä vauvan päiväunien lomassa vaan raskauden kuohunnan keskellä. Paapomisen, hyvää tarkoittavien neuvojen ja sadististen rajoitusten keskellä minun oli pakko raivata tilaa omille tuntemuksilleni. Ne eivät ole aina kaunista luettavaa, mutta pyrin olemaan niin rehellinen että hävettää.” Lainaus: täältä!
- ''Tyttökavereiden opas odottajalle'', ''Tyttökavereiden opas vauvavuoteen'' - Vicki Iovine Erittäin hauskoja kirjoja, suosittelen! :) Huumorintajua omaaville. ;)
- ''Ihmeet tapahtuvat muille - Lapsettomuuspäiväkirja'' - Anna-Kaisa Hakkarainen
Käy lukemassa lisää kirjasta täältä. Jostain syystä luin raskausaikana myös lapsettomuusaiheisia kirjoja ja hormonihuuruissa itkin. :D Erittäin koskettavaa ja omaa katsontakantaa avartavaa luettavaa.
- ''Raskaana!'', ''Synnytys'' ja ''Ensimmäinen vuosi'' - Katerina Janouch
Käy lukemassa kirjoista lisää täältä ja täältä ja täältä. Kirjat ovat mahtavia tietopaketteja ja osuvan hauskalla tavalla kirjoitettuja.
- ''Ei kiitos'', ''Heikosti positiivinen'' ja ''Loppuunkäsitelty'' - Anna-Leena Härkönen
Yksi lempikirjailijoistani, kirjoittaa monesti niin sanotuista ''kielletyistä tunteista'', tabuista. Ei herkkohermoisille tai huumorintajuttomille. En ehkä suositteli lukemaan ''Heikosti positiivista'' raskausaikana, sillä se on melko rankkaakin luettavaa, käsittelee mm. synnytyksenjälkeistä masennusta ja kielteisiä tunteita omaa lasta kohtaan. Kirja oli silti mielestäni ihan loistava ja sai miettimään asioita. Lue lisää kirjasta täältä ja Anna-Leena Härkösen kaikista kirjoista täältä.

En jaksa nyt esitellä kaikkia, mutta tässä osa niistä, mihin raskausaikana perehdyin. :)

Toivon, että lukemisharrastus jatkuu taas ja myös Nella oppisi kasvaessaan nauttimaan kirjojen ihmeellisestä maailmasta. Saa nähdä, kumpaan neiti tulee tässä asiassa; R nimittäin ei lue muuta kun Aku Ankkaa ja kalastuslehtiä... Ja uutisia joka päivä, mutta nekin netistä. Toivotaan, että neiti tulisi siis tässä asiassa minuun enemmän. ;)

Toivon myös, että Nellan rutiiniksi tulisi iltasadut ja muutenkin lukeminen. Nellalla onkin jo iso kasa kirjoja vauvakirjoista ja äänikirjoista satukirjoihin, joten eiköhän tämä toteudu. :)

Lapselle lukeminen on oikeasti tärkeää, sillä se vaikuttaa esimerkiksi kielen kehitykseen erittäin positiivisesti; ääneen lukemisen, varsinkin silloin kun lukeminen on keskustelunomaista, on huomattu tukevan lapsen kielellistä kehitystä. Lukeminen vaikuttaa myönteisesti myös psyykkiseen kasvuun ja lisää lapsen sanavarastoa. Löysin mielenkiintoisen artikkelin; ''Tutkijoiden ajatuksia pienelle lapselle lukemisesta'': käy lukemassa se täältä, jos kiinnostaa!

Mutta joo, tällä hetkellä luen tosiaan erästä mahtavaa kirjaa, joka sopii loistavasti elämäntilanteeseeni. Kun olen lukenut kirjan, niin voin tulla kertomaan siitä lisää tänne. ;)

ps. Oliko tämä ihan tylsä postaus? :D

Ihanaa päivää kaikille! ♥ vaikka täällä ainakin sataa....