Kuulumisia ja Nella 1v 4kk!

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Nyt on tullut kyllä hävettävän pitkä tauko bloggailusta. Mulla ei oikeastaan ole siihen mitään sen kummempaa selitystä, jotenkin ei vain ole aika ja energia riittänyt kirjoitteluun. On tapahtunut yhtä sun toista, ollut perhedraamaa ja muuta ei-niin-mukavaa, mutta kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin. Ihanaa kun olette pysyneet matkassa mukana, rakkaat lukijat! Kyllä me täällä vielä ollaan ja sinnikkäästi koitan jatkaa taas bloggailua. ;)

Ollaan oltu taas paljon mökillä, ulkoiltu ja leikitty, oltu R:n vanhemmilla ja odoteltu joulua. Mä olen niin jouluihminen ja se taitaakin olla mun lempijuhla. Joulussa on vaan sellaista tietynlaista tunnelmaa, jota ei mikään voita.

Nella osasi hienosti kaulita itse!

Vau mikä piparimuotti!

Mitäs kuuluu meidän pikkuiselle neidille? Vaikka eipä tuo Nella, tänään 1v 4kk, taida enää niin pieni ollakaan! Omaa tahtoa on alkanut tulemaan koko ajan enenemissä määrin ja tuntuu kun neidin persoona olisi heittänyt kuperkeikan. Minne se meidän harkitseva ja rauhallinen lapsi on kadonnut?!
Tokihan se on vielä Nellan perusluonne, mutta myös vahvempaa temperamenttia, itsepäistä luonnetta, jääräpäisyyttä ja aktiivisuutta on tullut roppakaupalla lisää. Nellasta on tullut myös paljon rohkeampi, vierastusta esiintyy enää tosi vähän ja neiti uskaltaa tehdä paljon enemmän koko ajan asioita. Nuo asiat huomaa varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa voi ''verrata'' Nellaa muihin lapsiin; monesti Nella oli se, joka nyhväsi äidissä kiinni ennen, harkitsi pitkään ennen esineiden hakemista itselleen ja vähän jäi välillä jalkoihin rauhallisen luonteensa kanssa. Nyt neiti on jo paljon uskaliaampi ja täytyyhän siitä olla vain ylpeä!

En vieläkään sanoisi, että meille olisi varsinaista uhmaa rantautunut, ainakaan sen mittavassa merkityksessä. Mutta jonkinasteinen isompi oma tahto on kyllä löytynyt. Pukeminen on tyhmää, ruoan syöttäminen neidille on ei-ei-ei pään pudistelun ja käsien huitomisen kera, hampaiden pesu on inhottavaa, kaupoissa ollessa rattaissa ei viihdytä, maitoa ei pahemmin suostuta nokkamukista hörppimään ja neiti tekee juuri niin kuin itse tahtoo. Enää murun viihdyttäminenkään ei ole yhtä piece of cake, kuin ennen. Joskus ne lempparijututkin saa aikaan mutruilmeitä ja kyllästyneitä katseita, kun joskus ei vaan sitten mikään jaksa huvittaa. Kuulostaako muiden taaperoiden äideistä tutulta? ;)

Kaikesta huolimatta, rakastan meidän arkea. Rakastan tuota pientä hömppää, joka uhmaa ja kiukkuaa, mutta myös halii, pussaa ja kikattaa ihan hassuille jutuille. Hokee äitiä, isiä, hauvaa(kaikki eläimet ''hauva''), pappaa, kakkaa, kukkaa, kakkia, ''miimiimii''(?), ''tukutukutuku'', ''anna'', paippa/vaippa/päippa..., o-ou, ei, joo, heihei. Uusiin sanoihin on tullut myös ''kukko'', ''pupu'' ja ''ankka'', kun ollaan selailtu eläinkirjoja. Nella hokee myös koko ajan ''tiitti'' tai ''kiitti'', esim. ruoan jälkeen, maidon jälkeen, saadessaan jonkun lelun, tuodessaan aikuiselle jonkun esineen jne. On meillä vielä niin kiitollinen lapsi, toista se on varmaan teini-ikäisenä. ;)
Tuo ''pappa''- sana onkin nyt uusi juttu ja sillä tarkoitetaan kaikkia muumeja. Aina kun luetaan muumikirjaa tai katsotaan muumeja tai vaikkapa kahvikupissa on minkä tahansa muumin kuva, niin neiti innoissaan hihkaisee ''pappa!''. Toki ollaan sanottu muumipappa-sanaa, mutta ihan yhtä lailla pikku myytä, muumimammaa, muumipeikkoa, haisulia, nipsua, niiskuneitiä, nuuskamuikkusta ja muita kaveruksia. Kaipa se pappa vaan sopii suuhun parhaiten? :)

Nellan ymmärrys kehittyy koko ajan enemmän ja enemmän ja on niin mahtavaa kun koko ajan saa ihmetellä kuinka paljon noinkin pieni voi jo ymmärtää. Kehonosista Nella osaa nyt näyttää pyydettäessä varpaat, nenän, silmät, suun, kädet, mahan, navan, pään, hiukset, korvat, posket ja joskus myös pepun ja polvet.
Nella ymmärtää välillä ihan hassujakin asioita ja yhdistelee päässään eri juttuja. Kuten eräänä päivänä kun tutki vaarin rannekelloa ja sanottiin, että siinä on kello, niin Nella osoitti heti seinällä olevaa kelloa. Jos puhutaan lampuista, niin neiti etsii kaikki lähellä olevat lamput, niin katossa olevat kun pöytäversiotkin. Nella ymmärtää päivittäisiä ilmaisuja tosi paljon ja koko ajan enenemissä määrin ja se toki helpottaa meitä vanhempiakin.

Punaposkipupu ♥

Minunhan oli jossain vaiheessa tarkoitus palata työelämään jo nyt tämän joulun jälkeen, eli tammikuussa kun Nella olisi 1v 5kk. Teimme kuitenkin jo jonkin aikaa sitten R:n kanssa päätöksen yhdessä tuumin, ettemme halua vielä laittaa Nellaa hoitoon. Syitä siihen on monia, mutta päällimmäisenä se, että emme halua laittaa vielä Nellaa hoitoon tämän ollessa niin pieni ja kun ei osaa vielä kunnolla puhua, pärjäämme nyt jotenkin rahallisesti, minä viihdyn kotona Nellan kanssa ja minulla ei ole kiirettä töihin, kun ei ole paikkaa mihin palata.
Ja oikeastaan, minulla ei ole edes mitään hajua siitä, mitä haluaisin hoitovapaan jälkeen työkseni tehdä. Ammatti löytyy, mutta vaihtoehtoja olisi niiiin monia...

Mutta se siitä, ja takaisin Nellan kuulumisiin. :)
Myös motoriset taidot Nellalla on kehittynyt taas paljon, juoksuaskeliakin on tullut ja meno kovempaa koko ajan. Nella osaa kiivetä portaat, tulla portaat alas, kiivetä eri paikkoihin ja mennä turvallisesti alas, kiivetä syöttötuolista pois(jee...), potkia ja heittää palloa, mennä varpailleen nähdäkseen korkealla olevia juttuja paremmin ja tehdä vaikka mitä! Välillä neiti hupsuttelee konttaillen ja ryömien ja yhtäkkiä taas lähtee tepastelemaan hurjaa vauhtia.

Urheiluhallilla :)

Nellan rytmi pysyy yhä aika myöhäisenä, ja vaikka olemme kokeilleet sitä monta kertaa vaihtaa, niin aina se jossain vaiheessa kääntyy takaisin. Kaipa tuo neiti vaan on iltavirkku, eikä tykkää aikaisista aamuheräämisistä. Äitiä se ei kyllä pahemmin haittaa. ;) Joskus toki on ärsyttänyt, kun Nelski vaan vetelee yhä unta palloon vaikka olisi lähdettävä johonkin aikaisempaan aamumenoon. Mutta muuten minua ei Nellan luontainen rytmi haittaa, kun vielä kotona ollaan. Sitten voikin tulla vaikeuksia, kun pitäisi palata töihin ja Nellan mennä aikaisin aamulla aina hoitoon...

Nellan rytmi nyt 1v 4kk iässä 

on suunnilleen tälläinen:

klo 08.45-10.00 Herää yöunilta. Välillä herää aikaisemmin, välillä myöhemmin. Aamupuuro n. 20min heräämisestä. Sitä ennen vaipan- ja vaatteidenvaihto, aamupesut. Otetaan D-vitamiinitipat. Pestään hampaat. Käydään potalla heti heräämisen jälkeen ja aamupuuron jälkeen.

Puuroa & mustikoita :D

klo 12.30-14.30 Lounas, riippuen siitä milloin on herännyt yöunilta ja syönyt puuron. Lounaaksi kotiruokaa, joskus myös purkkiruokaa jos ollaan liikenteessä tai ei ole ruokaa valmiina. Sormiruoaksi kasviksia, raejuustoa, maissinaksuja jne. Myös itse syöminen on alkanut sujumaan koko ajan paremmin, mutta silti syötän vielä ainakin osittain, koska muuten ei ruokaa mene mahaan asti välttämättä paljoakaan. :D Hienosti kumminkin osaa lusikkaa käyttää ja tietää, mitä sillä pitää tehdä. Välillä sanoo ''amnamnamnam'' ja ruokaa ei edes mene suuhun. :D Ruoan jälkeen potalle ja ksylitolipastilli.

klo 13.45-15.00 Saa kevytmaitoa n. 200ml ja menee päikkäreille ulos, yleensä ilman itkua ja kiukkua nukahtaa itse. Nukkuu vaihtelevasti, yleensä 2-3h, jos nukkuu ulkona. Sisällä ja autossa ei nuku yhtä hyvin kun ulkona. Joskus harvoin saattaa nukkua vielä yhdet kunnon päikkärit ja yhdet pikkupäikkärit illalla autossa, mutta yleensä nukkuu yhdet pidemmät. Päikkäreiden jälkeen potalle.

klo 15-17.30 Herää päikkäreiltä, välipala yleensä siinä neljän ja puoli kuuden väliin. Välipalaksi hedelmiä, viiliä, luonnonjugurttia, maitorahkaa, kasviksia, riisikakkua, leipää, juustoa, milloin mitäkin. Luumu on muuten uusi lemppari! Ksylitolipastilli(Nellan mukaan ''papti''). Joskus välipala jää myös kokonaan välistä, jos nukkuu pitkät päikkärit.

klo 17.45-18.50 Maitoa n. 200ml sohvalla/autossa, joskus sen jälkeen potalle jos ollaan kotona. Pottailut meillä sujuu vaihtelevasti, joskus tulee pissa ja joskus ei, muutaman kerran tullut kakkakin. Ei oteta pottailusta mitään stressiä, toivottavasti vaipattomaksi pääsisi joskus siinä kahden, kolmen ikävuoden tienoilla. Aina jos pottaan jotain tulee, niin neiti alkaa heti hymyillä ylpeästi ja molemmat taputetaan. :)

klo 18-19 Päivällinen, samanlailla kun lounas, ksylitolipastilli.

klo 20.30-21.00 Iltapuuro; samanlailla kun aamupuuro eli esim. kaurapuuroa + hedelmä/marjasosetta/hedelmiä/marjoja, sormiruokaa. Potalle välillä puuron jälken, välillä vasta iltamaidon jälkeen.
 
klo 20.50-21.30 Iltamaito sohvalla, 200ml.

klo 21-21.40 Potalle, hampaiden pesu, vaipanvaihto, iltapesut, yöpuku päälle jne. Välillä leikkii vielä hetken, välillä menee suoraan nukkumaan, n. klo 21.30-22.00. Hyvänyöntoivotukset, pusut ja halit, unimusiikki päälle ja valot pois. Välillä nukahtaa hetkessä, välillä menee puolisen tuntia tai pidempäänkin. Vierellä pitää yhä olla...
Nyt nukutukset on sujuneet taas vähän huonommin muutaman päivän ajan ja neiti on nukahtanut vasta lähempänä puolta yhtätoista, vaikka koittaisi mennä aikaisemmin nukuttamaan. Nella myös selvästi reagoi siihen, kun oli isistä erossa nelisen päivää kun oltiin Nellan ja vaarin kanssa mökillä ja R töissä. Alkoi protestoimaan ja ei antanut isin syöttää eikä nukuttaa, vaikka muuten olikin normaali. :/

Hampaita Nellalla on meidän viime laskujen mukaan edelleen 16kpl.


Vaatteissa Nella käyttää 86-92cm vaatteita, jopa jotkut 80cm menee vielä mutta suurin osa ei. Tämä nyt ihan vaihtelee siis merkin mukaan, mutta pääsääntöisesti käytössä on 86cm. Nella tuntuu nyt jämähtäneen samaan kokoon, eihän tuon ikänen enää kasvakaan samaa tahtia kun pienempänä. Ihan hyvä, niin ei tarvitse koko ajan ostella uusia vaatteita, kun samat vanhat menee vielä hyvin. ;)

Vaipoista käytetään Pampersin Easy Up-housuvaippoja pelkästään, koossa ollaan siirrytty nyt vitosista kutosiin. Hurjaa, kun kilomäärä 6-koon vaipoissa on 16kg, vaikka Nella painaakin vasta n. 13kg. Silti nuo on nyt sopivampia kun kokoa pienemmät!

Kaiken kaikkiaan Nella kasvaa ja kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia ja on meidän maailman rakkain höpönassu! ♥ Mä tykkään susta niin, että halkeen. ♥

Mitä teille ja teidän lapsille kuuluu? Onko jo lunta näkynyt? Me ollaan päästy jo monen monta kertaa pulkkailemaan mökillä ja R:n vanhemmilla, Nella rakastaa vetää itse pulkkaa ja myös pääosin kyydissä istuminenkin on kivaa. :) 

 Ihanaa sunnuntaita ja viikonalkua kaikille! ♥

Kysymykset & Vastaukset

Nyt on aika vastata teidän esittämiin kysymyksiin! :)

-          ’’Minkälaisia blogeja nykyään luet?’’

Luen lähinnä vauva/lapsiblogeja, muutamaa raskausblogia ja niiden lisäksi kahta lapsettoman blogia, eli ns. ’’lifestyle’’-tyylistä, mutta ne sattuu olemaan tuttujen kirjottamia. :) Mä en ole hirveän kiinnostunut sellasista blogeista, mitkä kertoo vain jonkun arjesta JOS sillä ei ole lapsia. :D

-          ’’Mikä on parasta äitiydessä?’’

Parasta äitiydessä on ehdoton rakkaus; se, ettei mikään ikinä voisi muuttaa rakkauttani Nellaa kohtaan. Parasta on yhdessä leikkiminen, hupsuttelu ja helliminen. Pehmeiden hiusten silittely ja ne HYMYT. Ja naurut. Ja yksi tosi, tosi, iso, tärkeä, paras juttu on se, kun näkee lapsen oppivan uutta. Sydämessä läikähtää aina ihana ylpeyden tunne; tuo on minun lapseni.

-          ’’Mitä kaipaat ajasta ennen Nellaa?’’

Kaipaan varmaan sitä kuuluisaa omaa aikaa; kun ei tarvinnut huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään, kun oli vapaa menemään ja tekemään lähes mitä vain milloin halusi. R ei koskaan oikein rajoittanut menemisiäni, mutta kumpikaan ei olisi kyllä pidemmän päälle katsellut, jos toinen olisi laittanut elämän ihan risaiseksi, eikä olisi esim. käynyt töissä/opiskellut tai tehnyt muuta järkevää.

Koen olevani kumminkin nyt miljoona kertaa onnellisempi kuin ilman Nellaa, en osaisi enää edes kuvitella elämää ilman lasta. Kaikki ns. huonotkin asiat jaksaa, kun on jotain noin tärkeää ja ainutlaatuista.

Syyskuu 2010

-          ’’Mua kiinnostaa myös toi että mitä kaipaat ajasta ennen kuin sait lapsen?’’

Vastasinkin tuossa ylempänä siihen. Mutta lyhykäisyydessään omaa aikaa ja ’’vapautta’’.

-          ’’Minkälaisesta musiikista tykkäät?’’

Tykkään aika laidasta laitaan, mutta hevistä tai muusta raskaammasta musiikista en tykkää, enkä oikein klassisestakaan. Tykkään ns. listahiteistä, peruspopista ja yksi lemppari on räppi. Bilemusa on myös sellaista, mikä saa jalan vipattamaan. Nykyään olen alkanut tykkäämään myös enemmän suomalaisista artisteista, kun Erinistä, Anna Puusta jne.

-          ’’Lempivuoden aikasi, miksi?’’

Kesä ehdottomasti; lämmintä, voi viettää aikaa paljon enemmän ulkona, ei tarvitse pukea itselleen eikä lapselle hirveästi päälle jne. Toisena lempparina kevät; kaikki kukoistaa, ilma alkaa lämmetä ja leijailee kesänodotus. Inhokki on syksy ja alkutalvi.

-          ’’Miten kaverisi reagoi, kun kuuli, että oot raskaana?’’

Kaikki olivat tosi iloisia ja onnellisia puolestamme. Kukaan ei sanonut oikeastaan mitään pahaa, osa oli vähän yllättyneitä vain. Moni ei tiennyt, että yritimme lasta, ainoastaan veljeni ja hänen kihlattunsa, sekä ensin isäni ja sitten myös äitini ja parille kaverille taisin myös sivulauseessa joskus mainita jotain sen suuntaista. Vaikka kaikki olivatkin innoissaan, niin osa näistäkin kavereista on silti jotenkin kummasti hävinnyt Nellan synnyttyä.. tai ei heti silloin, mutta vähän ajan päästä Nellan syntymästä.

-          ’’Mitä mieluiten teet vauvavapaana iltana?’’

Varmaankin lähden jonnekin bilettämään; se on kumminkin sellaista vähän niin kuin harvinaisempaa herkkua, koska ainahan voisi jättää ehkä pariksi tunniksi lapsen hoitoon ja käydä leffassa yms, mutta juhlimaan ei pääse niin usein. En tykkää jättää Nellaa hoitoon ’’muuten vaan’’, eli jos ei oikeasti ole mitään sovittua menoa. Joskus olisi kiva viedä Nella päiväksi hoitoon ja tehdä suursiivous, se kun ei onnistu Nellan ollessa kotona.

-          ’’Kuvaile luonnettasi viidellä sanalla.’’

Hmm.. Empaattinen, avoin, sanavalmis, sosiaalinen ja ymmärtäväinen.

Kysyin mun äidiltä, kun se sattui olemaan vieressä, että miten se kuvailisi mun luonnetta viidellä sanalla niin se sanoi:  ’’huolehtivainen, ymmärtäväinen, säteilevä, fiksu ja laulavainen. :)

-          ’’Ulkonäkösi paras ja huonoin asia?’’

Paras varmaankin tummat piirteet, eli tummat ripset, kulmakarvat ja hiukset. Mun ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään mun kulmakarvoille, esim. värjätä, koska ne on niin tummat. Kaipas kyllä ehkä vähän nyppimistä, mutta…

Huonoin on ehdottomasti liikakilot, mutta jos tarvii eritellä jokin alue niin maha. Se jäi ihan löllöksi raskauden jälkeen ja siinä se yhä on..

-          ’’Onko sulla tai Nellalla allergioita?’’

Nellalla ei ainakaan vielä mitään ole todettu. Mulla on pähkinät, manteli, hunaja, kiivi, ja raaka herne. Ja yksi lääkeaineallergia.  Mulla on myös jauhopölyallergia, eli siis en pysty oikein leipomaan tai muutenkaan käsittelemään jauhoja, varsinkaan vehnäjauhoa. Kaikissa ruoissa pystyn siis syömään sitä, mutta jos käsittelen sitä, niin turpoaa kurkku ja silmiä kutittaa yms, hengitystiet menee tukkoon. Tämä on ollut tosi rasittavaa, sillä rakastan esim. leipoa pipareita joulun alla ja se on aina ollut minun ja veljeni perinne, mutta teini-iässä tämän allergian alkaessa, asiat vaikeutuivat huomattavasti.

-          ’’Lempi puuha Nellan kanssa?’’

Tällä hetkellä Nella rakastaa keinumista, joten se on ainakin kivaa kun näkee toisen nauttivan. Kivaa on myös vain ihan kahdenkeskinen aika, jota vietetään päivittäin. Ei ole kiire mihinkään ja ollaan vain ja leikitään. Kivaa on myös käydä yhdessä tapaamassa vauvakavereita äiteineen, Nella nauttii muiden lasten seurasta. Suosikki on varmaan kumminkin yhteiset hali- ja pusutteluhetket, kun saa olla toista lähellä ja kertoa rakastavansa ja silittää pehmoista poskea.

-          ’’Suurin haaveesi?’’

Apua! Tää on muuttunut varmaan vaikka kuinka monta kertaa elämässä. Pienenä haaveilin laulajan tai muun esiintyvän taiteilijan urasta, mutta nykyään haaveena on vain ihan perusasioita; että perheeni ja minä pysyisimme terveinä mahdollisimman pitkään, vanhempani eläisivät pitkän ja hyvän elämän. Olisi mukavaa jos taloudellinen tilanne olisi minulla ja R:lla vähän parempi. Haluaisin myös, että pystyisimme ostamaan rivitaloasunnon, joka olisi paljon isompi kuin nykyinen kotimme. Toivon, että Nella saa ihanan lapsuuden ja hänestä tulee muita kunnioittava, avoin, sosiaalinen lapsi ja myöhemmin vastuuntuntoinen elämässä pärjäävä aikuinen.

-          ’’Haluatko tulevaisuudessa lisää lapsia? kuinka monta?’’

Haluan, yhteensä Nella mukaan lukien varmaan 2-3. Minulle riittäisi varmaan kaksikin lasta, mutta R haluaisi paljon enemmän. Hän haaveilisi neljästä lapsesta! Näillä näkymin kumminkin maksimi varmaan on kolme, koska en itse haluaisi enempää.

-          ’’Ootte vissiin R:n kans kihloissa, ootteko suunnitellu millon mennä naimisiin?’’

Ei olla oikein suunniteltu. Joskus pienempänä/nuorempana haaveilin isoista kirkkohäistä, oikein sellaisista prinsessaunelmista, mistä varmaan moni tyttö haaveilee. Mutta enää en oikeastaan. Toki haluan kunnon häät, koska ajattelen, että naimisiin mennään vain kerran elämässä. Mutta meillä ei ole mikään kiire sen asian suhteen ja eipä olisi varaakaan. En halua mennä naimisiin nykyisellä budjetillamme.

-          ’’Missä näet perheenne viiden vuoden päästä?’’

Meillä olisi oma rivitaloasunto jossain suht lähellä pääkaupunkiseutua ja asuntoon sisältyisi oma piha, olisimme yhä hyvin rakastuneita R:n kanssa, Nellasta olisi tullut ihana pikkuinen kohta eskariin menevä lapsonen ja meillä olisi 2-3vuotias poika tai tyttö. Olisin vakituisessa työpaikassa lähihoitajana ja R:lla kanssa vakituinen työ, ei ehkä sama missä hän nyt on, koska hän haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Meillä olisi säästötilillä rahaa pahan päivän varalle ja vanhempamme voisivat oikein hyvin ja kävisivät vielä töissä. Olisin tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin ja jäänyt pois toiselta äitiyslomalta/hoitovapaalta takaisin työelämään. Minulla olisi ollut työpaikka jo odottamassa.

-          ’’Viettääkö R mielestäsi tarpeeksi aikaa Nellan kanssa? Jos ei niin mitä muutosta toivoisit? Jos viettää tarpeeksi niin kerro miten hän viettää sitä aikaa. :)’’

Kyllä viettää, en voisi toivoakaan parempaa isää lapsellemme kuin R. Perusarkipäivä menee niin, että kun R tulee töistä niin hän heti kaappaa Nellan syliin ja alkaa hupsutella ja riehua neidin kanssa, kyselee neidin kuulumiset vaikkei hän osaa vielä niitä kertoa. Sitten R syöttää Nellalle päivällisen ja lähdemme joko kauppaan tai käymään jossain tai olemme vain kotona. R vaihtaa yleensä suurimmaksi osin vaipatkin silloin, kun on arki-iltana kotosalla. R myös monesti syöttää Nellalle iltapuuron ja laittaa hänet nukkumaan. Toki R viettää aikaa myös koneella, mutta on paljon Nellan kanssa. Viikonloppuisin R tekee paljon omia juttuja, mutta on paljon Nellan  kanssa myös. Monesti menemme mökille tai R:n vanhemmille. R tykkää käydä nyt kesäisin kalassa ja rullaluistelemassa ja talvisin pilkillä.

Eilen esimerkiksi(kirjotin tätä viime perjantaina jo, eli puhun nyt tässä viime viikon torstaista) kun R pääsi töistä klo 16.15, hän haki meidät vauvakaverin 1v-synttäreiltä ja mentiin ostamaan vaippoja. Sitten hän lähti kotiin syöttämään Nellaa ja minä jäin kaverin kanssa n. 1,5h pyörimään kauppakeskukseen shoppailun merkeissä ja tulin kotiin joskus puoli seitsemän aikaan. Sitten R meni saunaan, kun meillä oli saunavuoro ja sillä aikaa hoidin Nellaa. Sitten R syötti Nellalle iltapalan ja minä vaihdoin vaipan ja yöpin ja pesin hampaat ja sitten R meni antamaan Nellalle iltavellin ja nukuttamaan.

R myös hoitaa suurimman osan nukutuksista ja hänkin heräilee yöllä laittamaan tuttia yms.  

-          ’’Oletteko ylisuojelevia vanhempia, hälläväli vanhempia vai jotain siltä väliltä? Ja miten se teillä ilmenee arjessa?’’

Ei ainakaan hälläväliä- vanhempia, muttei kyllä myöskään ylisuojelevia. Kukaan ei voi suojella jokaiselta kolhulta, jota tulee nyt vauva-aikana tai ylipäätään elämän varrella. Eikä pidäkään. Lapsen täytyy tehdä virheitä oppiakseen ja antaa yrittää, vaikkei heti osaisi.

Tällä hetkellä se ilmenee arjessa varmaan niin, että ei koko ajan olla hössöttämässä jos Nella vähän kitisee. Jos Nella satuttaa itsensä tai itkee syliä yms, niin toki hellimme ja lohdutamme. Mutta koko ajan ei tarvitse olla takana ottamassa kiinni, jos sattuisi vaikka kaatumaan. En myöskään kulje mopin tai imurin kanssa koko ajan, mielestäni lapsi saa vain hyvää vastustuskykyä jos vähä tutkii paikkoja ja IIK, jopa söisi jotain pientä roskaa. Toki kaikkea vaarallista pyrimme välttämään, ettei neiti vain saa suuhun tai satuta itseään ja rajat asetamme heti alusta asti. Esimerkiksi telkkariin tai digiboksiin ei kosketa ja pistorasioita ei näprätä, ketään ei satuteta yms. Kaikki kasvatuksellinen pitää aloittaa heti alusta alkaen, mutta varmasti moni asia korostuu vasta Nellan kasvaessa.

-          ’’Onko teillä tarpeeksi aikaa toisillenne R:n kanssa? Jos ei niin mitä muutosta toivoisit?’’

Ei mielestäni, sillä aamuisin emme oikeastaan edes näe kuin ehkä viitisen minuuttia jos sitäkään ja illalla Nella menee vasta 20.30-21.00 nukkumaan, joten yhteistä aikaa ei kauheasti jää. Jos siis tarkoitetaan tällä sitä ihan kahdenkeskistä aikaa. Toki perheenä on myös ihanaa olla ja viettää aikaa.

Emme oikeastaan koskaan käy kahdestaan vaikkapa leffassa tai syömässä, ei varmaan olla käyty ollenkaan Nellan syntymän jälkeen. Juhlimassa ollaan käyty, mutta silloin on ollut muitakin paikalla. Ja kerran käytiin hienossa ravintolassa, mutta silloin mukana oli veljeni ja hänen kihlattunsa.

Toivoisin, että meillä olisi jokin paikka, mihin voisi viedä vaikka pariksi tunniksi hoitoon. Nellan mummit ovat innokkaita hoitamaan Nellaa, mutta äitini asuu 45minsan ajomatkan päässä, isäni tällä hetkellä viettää paljon aikaa mökillä tunnin ajomatkan päässä ja R:n vanhemmat asuvat vielä kauempana eli parin tunnin ajomatkan päässä. Emme ole koskaan jättäneet Nellaa esimerkiksi kummeille tai kavereille hoitoon edes hetkeksi, aina vain omille vanhemmillemme. Pitäisi varmaan…

-          ’’Onko Nella enemmän isin vai äitin tyttö?’’

Ehkä sinänsä enemmän äidin tyttö, koska vietämme paljon enemmän aikaa yhdessä ja Nella on vähän kiinni minussa, mutta R:n tultua kotiin vaikka töistä, niin Nella on heti kuin Naantalin aurinko, vaikka olisi juuri minulle vain kiukutellut. Eli minulle ehkä jopa kiukkuaa enemmän. Eilen sitten taas oli R:lle kiukutellut koko illan, mutta kun minä tulin kotiin niin heti oli hyväntuulinen. Eli ei oikein kummankaan ainakaan vielä, yhtä paljon. :)

-          ’’Kumpi hemmottelee Nellaa enemmän? Ja miten?’’

No minä hemmottelen Nellaa enemmän uusilla jutuilla, kun vaatteilla, leluilla ja muulla materialla. Minä myös ehkä enemmän halin, pussaan ja sylittelen. R haluaisi hemmotella jo herkuilla, eikä oikein ymmärrä, ettei jätskiä vaikka voi vielä antaa. Tai no ymmärtää, muttei haluaisi ymmärtää. :D Joten R:sta tulee ehkä vähän enemmän sellainen, kenet Nella kietoo pikkurillinsä ympärille. ;)

-          ’’Oletko joutunut muuttamaan jotain periaatteita lasten kasvatuksessa mitä olit aina ajatellut pitää, mutta nyt ne ei ookkaan olleet niin yksinkertaisia toteuttaa?’’

On ollut paljonkin semmoisia asioita. Mulla ei kyllä mitään ihan tarkkoja ollut, että ’’näin en kyllä ikinä varmasti tee’’, mutta joitain mietteitä oli, mitä ajattelin toteuttaa tai olla toteuttamatta. Kuten se, että ajattelin ensin, että teen Nellalle soseet itse, mutta en sitten tehnytkään kuin aluksi. Osasyynä oli myös se, että Nella söi paremmin kaupan soseita. Ajattelin myös, että imetän puoleen vuoteen asti, mutta osittais-imetinkin vain 4kk. Ajattelin myös, että käydään paljon vaunulenkeillä, muttei käytykään niin paljoa kun olisi ehkä voinut olla hyväksi. Ja paljon muutakin, mutten enää muista.

-          ’’Kuinka paljon Nellan isovanhemmat ovat mukana teidän arjessa?’’

Suht paljon, mahdollisuuksien mukaan. Pitkät välimatkat aiheuttavat toki syytä, miksei voi olla niin paljoa. Äitini kumminkin käy töissä ihan lähellä meitä, joten pystyy välillä töiden jälkeen tulla käymään, mutta sitäkin rajoittaa heidän koiransa, joka täytyy viedä heti ulos töistä tulon jälkeen, kun äidin työmatkakin on siis se kolmisen varttia. Äitiäni Nella näkee n. kolmisen kertaa kuussa ja välillä pidempiä pätkiä, kuten viikonlopun kokonaan, jos olemme yhdessä äitini luona tai mökillä. Isääni Nella näkee ehkä pari kertaa kuussa. R:n vanhempia Nella näkee n. kerran tai pari kuussa.

Haluaisivat varmasti nähdä enemmänkin ja niin myös me, mutta olosuhteet ovat nyt tällaiset. Äitini kanssa soitellaan joka päivä melkeinpä, joskus joka toinen päivä. Isäni kanssa soitellaan 1-2 kertaa viikossa ja R:n äidin kanssa ehkä 2-3 kertaa kuussa ja näihin sisältyy toki Nellan kuulumiset.
Nellalla on silti mielestäni maailman parhaat isovanhemmat, vaikkei kerkeä aina niin usein näkemäänkään. ♥

-          ’’Jos saisit mennä mihin vaan ravintolaan syömään niin mihin menisit ja mitä siellä söisit?’’

En kauheasti tiedä ns. hienompien ravintoloiden nimiä, mutta menisin varmaan johonkin sellaiseen parempaan. Jos ei olisi rahasta väliä. Ehdottomasti söisin sushia, se on lempiruokani.

-          ’’Jos ette voisi asuisi pääkaupunkiseudulla niin missä haluaisit asua? Ja miksi?’’

Asuttaisiin varmaan siellä missä äitini asuu tai sitten siellä, missä R:n vanhemmat asuu. Olisi kivaa asua lähempänä jommankumman vanhempia. Haluttaisiin sinänsä muuttaa johonkin kauemmas pk-seudusta, kun olisi paljon halvempia kämppiä ja saisi oikeasti ostettua sen rivarinpätkän tai omakotitalon meidän nykyisen kolmion hinnalla, mutta tällä hetkellä ei oikein ole mahdollisuutta, kun R:lla on vakityö ja minulla ei ole ajokorttia.

-          ’’Oliko sinulla lähihoitajan lisäksi mitään muita ammatti haaveita, kun hait opiskelemaan? Jos niin mitä ja miksi lähihoitaja oli se minkä valitsit?’’

Ei mulla oikeastaan ole ollut muita sellaisia, mitä olisin vakavissani miettinyt. Olen pitkään jo halunnut sellaiselle alalle, missä saan auttaa ihmisiä, se on kutsumukseni. Voisin jatkaa opiskelua tästä eteenpäin kyllä.
Jossain vaiheessa halusin johonkin taiteelliselle alalle, missä voisi esiintyä ammatiksi. Voisin myös olla lastenohjaaja, koulunkäyntiavustaja(tosin lähihoitaja voi tehdä sitä työtä kyllä halutessaan), lastensuojelussa töissä, sosionomi… olisi paljon, mitä haluaisin tehdä tai opiskella, mutta pitää miettiä. Kumminkin ihmisläheinen työ on mieleeni.

-          ’’Jos Nella olisi ollut poika, mikä hänen nimekseen olisi tullut?’’

Emme oikeastaan miettineet vielä sitä vaihtoehtoa, sillä Nellankin nimi valittiin vasta ihan loppumetreillä. Tai oikeastaan ei oltu päätetty Nellan nimeä edes vielä hänen synnyttyään, vasta vähän ennen ristiäisiä päästiin yhteisymmärrykseen. Itse tykkään erikoisemmista ja harvinaisemmista nimistä, mutta R ei suostunut mihinkään ehdotuksiini. Meidän tytön nimeksi piti tulla Minja, mutta yksi parhaista kavereista antoi sen lapselleen minun ollessa raskaana, joten ei voitu antaa sitä. Olin päättänyt Minja- nimen jo paljon ennen R:n tapaamistakin. Ystäväni ei siis tiennyt, että sen nimen olisimme antaneet, tiesi vain, että alkaisi M:lla ja loppuisi A:han ja olisi viisi kirjainta. Kävi huono sattuma, että haluttiin antaa sama nimi.

Pojalle ei olla hirveästi mietitty vaihtoehtoja, mutta katsotaan nyt pitääkö tai saako niitä koskaan sen kummemmin edes pohtia! ;)

-          ’’Onko teillä omistus- vai vuokra-asunto? Minkä kokoinen?’’
Meillä on omistusasunto, 57,5m², kolmio. Tämä on tosi pieni kolmioksi, ärsyttää kun Nellan huone on niin pieni, mutta silti ihanaa kun hänellä edes on huone. Meillä on siis keittiö + 2 makuuhuonetta + olohuone + vessa + parveke. Saunaa ei ole, sitä kyllä kaipaisimme, vaikka on meillä saunavuoro taloyhtiön saunassa kerran viikossa. Tässä asunnossa on mielestäni kivoja, erilaisia ratkaisuja, kuten että parvekkeelle mennään minun ja R:n makuuhuoneesta, vessassa on kylpyamme ja pyykinpesukone on keittiössä.

-          ’’Olisitko Miranda mieluummin superkuuluisa julkkis vai erakko ilman läheisiä? :D’’

Mieluummin olisin varmaan superkuuluisa julkkis, jolla olisi läheisiä. En pystyisi elämään ilman läheisiäni, enkä ole ollenkaan erakkoihminen. Välillä tuntuu, että pää pimahtaa jos olen vain Nellan kanssa koko päivän, eikä ole aikuista juttuseuraa. :D Pakko puhua puhelimessa usein yms.

-          ’’Minkä lemmikin ottaisitte jos olisi pakko joku ottaa?’’

Koira ehdottomasti. Meillä oli kolme koiraa, mutta kaksi menehtyi tapaturmaisesti ja nyt meillä on yksi, tai siis vanhemmillani. Saamme pitää Milla Mäyräkoiraa milloin haluamme ja välillä se tuleekin meille hoitoon. Meillä oli myös kani, tai siis se oli minun omani ja asui Nellan huoneessa, mutta Hemppa menehtyi joulun alla ja oli tosi vanha kaniksi, olisiko hän nyt ollut n. 9-10v menehtyessään.

Halutaan ottaa varmaan koira joskus R:n kanssa, mutta vasta paljon myöhemmin. R ei missään nimessä halua ottaa koiraa kerrostaloasuntoon ja minustakin olisi ihanaa ottaa vasta sitten, jos joskus olisi oma piha. Ollaan molemmat R:n kanssa koiraihmisiä, R:nkin vanhemmilla on koira, englanninbulldoggi.

Milla ♥

Meillä on kyllä nytkin tällänen koira. ;) Menee koiranpetiin, puree tavaroita rikki, nuolee kengänpohjia...

-          ’’R:lle: mikä olet ammatiltasi?’’

R on turvallisuusalalla.

-          ''Harrastatteko paljon seksiä?:)''

Tämä on minun mielestäni asia, joka ei sovi tänne blogin puolelle. :)

Kiitos paljon kaikille, jotka kysyivät kysymyksiä! Näihin oli tosi kiva vastata. :)  ♥ Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysykää ihmeessä ja toivepostauksia saa aina esittää. :)

Pohdintoja työelämään palaamisesta

Ääh! Aloin huvin vuoksi selailemaan avoimia työpaikkoja netistä. Ei olisi pitänyt. Tietenkin juuri nyt sitten elokuussa olisi avautumassa niin kivoja työmahdollisuuksia, juuri kun olen tehnyt päätöksen jäädä kotiin tammikuuhun 2014 asti. Mitä jos sitten ei olekaan tarjolla mitään kivaa?

Lähihoitajan työssä on se hyvä, että ilman töitä tuskin joudun jäämään. Enemmänkin olen saanut olla niinkin onnellisessa asemassa, että olen useasti saanut valita minkä työn otan vastaan. Lähihoitajan työmahdollisuudet eivät rajoitu myöskään vain omaan erikoistumisalaan, vaan tarve hoitajille on niin suuri, että esim. lasten- ja nuorten koulutusohjelman suorittanut pääsee helposti vanhustyöhön. Joka tekee omista päätöksistä vieläkin hankalampia. Mitä haluan tehdä?
Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt vain lasten parissa. Olen myös itse siis käynyt lasten- ja nuorten koulutusohjelman, joten esim. päiväkotityö tuntuu luontevalta.
Nyt kuitenkin tuntuisi ärsyttävältä mennä takaisin päiväkotityöhön, koska
a) vien oman lapsen hoitoon ja menen hoitamaan muiden lapsia?
b) olen 24/7 lasten parissa? vaikkakin toki oman lapsen kanssa oleminen on ihan eri asia, niin silti.

Toki minulla on vaihtoehtona mennä 3-5vuotiaiden tai eskarien ryhmään, kun Nella on alle 3v ja sitten taas Nellan ollessa isompi, niin voisin hakea töitä pienempien parista. Mutta silti. Ääh!

kuva: weheartit.com

Tuntuu vaikealta myös lähteä täysin uusien haasteiden eteen. Olen tehnyt paljon keikkaa ja suorittanut työssäoppimisjaksoja lasten- ja nuorten lisäksi vanhusten, kehitysvammaisten, mielenterveyspotilaiden, kuntoutuspotilaiden ja päihdeongelmaisten parissa, mutta niistäkin on jo aikaa. Olen superstressaava ja panikoiva ihminen, joten tiedän aivan uudelle alueelle astumisen olevan minulle haaste. Myöskin sen takia, että muutenkin minua varmasti ahdistaa tammikuussa viedä 1v 5kk ikäinen äidin pikkuinen hoitoon. Tiedän, että se on ihan hyvä ikä monien mielestä viedä lapsi hoitoon, mutta... varmasti se tulee olemaan vaikeaa. Enkä edes aloita tähän samaan tekstiin stressiä Nellan hoitoon viemisestä.

Sosiaali- ja terveysala tuntuu omalta ja oikealta valinnalta. Mutta silti mielessä pyörii 100000 kysymästä, ajatusta, ahdistusta, mielipidettä. Sekavuutta. Miksi stressaan tätä asiaa jo nyt, kun on ihana kesä edessä pienen neitomme kanssa ja koko syksykin vielä!
Olenko ihan hullu?

Välillä tunnen myös hirveää epävarmuutta osaamisestani. Mitä jos en muista, osaa, pysty, jaksa? Kaipa nämä ajatukset tästä vielä selkiytyvät. Toivotaan!

kuva: weheartit.com

ps. Unikoulukuulumiset: eilinen ilta oli aikamoinen katastrofi taas. Vietettiin leppoisaa tyttöjen iltaa kaksistaan Neltsun kanssa, kun R oli kavereiden kanssa katsomassa lätkää jossain ja baarissa. No, kaikki meni muuten hyvin paitsi se nukkumaanmeno... Tunnin kuuntelin kitinää, huutoa, itkua, pahaa oloa. Paha olo oli molemmilla. Itku alkoi neidiltä heti, kun kehtasinkin poistua jalallanikaan huoneesta. Yli tunnin itkemisen jälkeen neiti hikisenä sammui, mutta unissaankin itkeskeli välillä n. puolen tunnin ajan. Oli aika kaikkensa antanut olo, kun kaaduin puoli kahdentoista maissa sänkyyn. Tänään ilta meni jo huomattavasti paremmin ja neiti nukkui poikkeuksellisesti kahdet lyhyemmät päikkärit; toiset n. tunnin ja toiset 40min. Ehkäpä siinä syy paremmin nukahtamiseen? En minä sitä sano, että tänään kaikki olisi ongelmitta ja itkuitta onnistunut, mutta paremmin kumminkin. Meni n. 20 minuuttia, kun neiti antoi itselleen luvan nukahtaa, luovutti. Ja tähänkin tarvittiin loppujen lopuksi molempien vanhempien silitykset. Hyi meitä! :( Huomenna uuteen nousuun. Mutta ei mieluiten Nellan kannalta.

Nella on oppinut hirveästi uutta ja pitäisi kirjoittaa taas Nellan kehityksestäkin kuulumisia! Neiti on tänään koko ajan tasapainoillut seisoen ilman tukea, muutamia sekunteja pysyy hienosti ja tukevasti, kunnes ottaa jostain kiinni. Aina kun neiti seisoo ilman tukea, niin häntä pitää kehua hirveästi ja taputtaa innoissaan, se jos mikä saa neidin sirkustaiteilemaan lisää! Kohta se jo kävelee, apua! Kävelystä puheenollen, en tiedä mainitsinko jo sitä, että neiti on n. viikon ajan osannut kävellä itse taaperokärryillä! Jaksaa hienosti kävellä olkkarista eteiseen ja takaisin, kun käy kääntämässä suunnan. Ei toki osaa itse vielä kääntää suuntaa tai varoa edessä olevia tavaroita yms. :)

Hyvää yötä ja mukavaa viikon alkua kaikille! Me suunnataan huomenna taas vauvatreffeille heti aamusta. :)

Aina pahanteossa. ;)

Kotiäitiys vs uraäitiys

VAROITUS: MARATONPOSTAUS! 

Ajattelin tässä pohtia nyt vähän molempien otsikossa esiintyvien valintojen hyviä ja huonoja puolia. Jälleen kerran painotan, että nämä ovat täysin minun omia mielipiteitäni ja niistä saa olla eri mieltä. :)

En tässä tekstissä aio nyt sen ihmeemmin puuttua Suomen järjestelmään, lakiin yms vaan ihan asioiden ollessa näissä puitteissa pohtia mikä siinä on hyvää ja huonoa. Ollakko kotona vai töissä, kun on pieni lapsi?

Minähän olen tosiaan nyt ollut kotona v.2012 juhannuksesta asti ja minulla on 08.08.12 syntynyt tytär. Olin lähihoitajana määräaikaisessa työsuhteessa eräässä päiväkodissa ennen äitiyslomani alkua ja minulle kerkesi tulle 1-2 viikkoa työttömyyttä, ennen kun äitiysloma alkoi. Määräaikainen työsuhde nimittäin loppui hieman aikaisemmin, enkä olisi jaksanut/halunnut etsiä töitä vain pariksi viikoksi kun sillä ei ollut niin väliä. 

5 päivää ennen synnytystä

Aluksi oli tosi outoa olla ''vain kotona''. Mutta lapsen synnyttyä se ei ollut enää ollenkaan outoa. En muista suunnilleen mitään ekasta kuukaudesta vauvan kanssa, olin niin sekaisin kaikesta, hormonihuuruissa, hengailin vain imetyspaidassa ja verkkareissa kotona ja ihastelin pientä ihmettämme. Mieheni piti pidemmän loman Nellan synnyttyä, tai no se alkoi vähän jo ennen sitä. R:lla nimittäin sattui juuri hyvään saumaan kesäloma, tai no toki siis oli toivonutkin saavansa loman juuri elokuulle. R oli lomalla muistaakseni melkeinpä kuusi viikkoa. Se oli ihanaa ja samalla mietin jo kauhulla sitä, kun R lähtee töihin. Miten pärjäisin?

Onneksi on kuvia muistoina! :)

Hyvinhän me Nellan kanssa sitten pärjättiin. Ekat kuukaudet oli vähän rankkoja, kun Nella itki todella paljon varsinkin iltaisin ja oli lievää koliikkia. Hirveästi masuvaivoja, huutoa ja hampaiden kiristystä(äidin osalta).

Minulla ei ole koskaan ollut mikään maailman pisin pinna, mutta nyt siihen oli vain totuttava, että ei saa hermostua ja pitää pysyä rauhallisena vaikka olisi mikä. Ja yllätävän helppoa se lopulta oli nopeasti siihen kumminkin tottui. Enää en voi itse päättää kaikesta vaan olen vastuussa pikkumurustamme.

Tosiaan, ekat muutamat kuukaudet lensivät kuin siivillä ja en edes montaa ajatusta uhrannut työelämälle tai oikeastaan kauheasti muullekaan elämälle. :D Elin hetkessä tai aina pyrin siihen ja ajattelin, että olen kotona niin pitkään kun vain voin olla taloudellisesti. Mutta... nyt olen alkanut viime aikoina, ehkä n. pari kuukautta sitten, miettimään muitakin vaihtoehtoja. Toki asia alkaa olla jo ajankohtainenkin, nimittäin toukokuun lopussa äitiyslomani loppuu ja pitäisi päättää kolmesta vaihtoehdosta:

1. Jään kotiin Nellan kanssa

2. R jää kotiin Nellan kanssa ja minä menen töihin

3. Nella menee päivähoitoon

4.3.13

Kaikissa vaihtoehdoissa on puolensa. R oikeasti haluaisi jäädä kotiin Nellan kanssa ja siihen varmasti kykenisi oikein hyvin. Minun on luultavasti helppo saada töitä, koska alallamme on niin hyvä työllistyminen ja silti R:lla olisi työpaikka johon palata. Ja joskushan työnhaku olisi kumminkin minulla edessä. Ongelmana siinä on vaan se, ettei minulla ole mitään hajua mitä haluaisin tehdä työkseni... Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, vanhukset, mielenterveys/päihdepotilaat, sairaalatyö..? Ja mihin ylipäätään pääsen? Pääsenkö haluamaani paikkaan? No ei siitä sen enempää...

Nellaa en haluaisi laittaa ainakaan ennen vuoden ikää päiväkotiin. Vuoden ikäinenkin on vielä kovin pieni, mutta haluaisin, että Nella ainakin kävelisi ja ymmärtäisi jotain asioita ennen hoitoon menemistä. Että ei olisi ihan vauva enää. Pahalta se varmasti silti tuntuu, kun lapsen hoitoon laittaa vaikka tämä olisi 10kk tai 3v. Ja

Jaksanko minä olla kotona? Kuinka kauan? Vielä pari kuukautta, puoli vuotta, vuoden, kaksi vuotta? En ainakaan varmaan paria vuotta. Mutta miten pystyisin olemaan erossa Nellasta? Miten kestäisin ikävää?

Olemme nyt sitten tehneetkin päätöksen ainakin tällä erää. Hain kotihoidontukea loppuvuodelle ja se myönnettiin minulle 31.12.13 asti. Eli tämän vuoden loppuun olen kotona ja tammikuussa pitäisi sitten saada töitä! 

Tämä ei kumminkaan ole vielä täysin varmaa, koska en tiedä miten pärjäämme rahallisesti, miten jaksan ja miten kaikki menee, mutta tämä on suunnitelmamme tällä hetkellä. Näillä mennään siis! :)

(älkää lukeko seuraavaa tekstiä otsa rypyssä)

Kotiäitiyden hyvät puolet:

+ Saa nähdä oman lapsen kasvavan ja kehittyvän, näkee ne kaikki uudet jutut mitä lapsi oppii.

+ Kukaan ei tule(luultavasti) kertomaan, että ''tänään hän oppi tätä ja tätä ja arvaa mitä hän teki!''.

+ Saat halia ja pusia lasta/lapsia päivät pitkät tai siis niin kauan kun hän siihen vielä suostuu.

+ Sinun ei tarvitse aamulla hirveällä kiireellä pukea, meikata, herättää lapsi, pukea hänet, mahdollisesti syöttää, vaihtaa vaippa jne. vaan voit rauhassa laittaa aamutakin päälle ja makoilla lapsen kanssa vaikka lattialla leikkimässä jos huvittaa.

+ Pääset ulos lähes milloin vain haluat eikä sinun tarvitse kykkiä sisällä koko valoisaa osaa päivästä.

+ Sinulla ei ole työstressiä tai luultavasti muutenkaan niin paljoa stressiä.

+ Jos sinulla on mies, voit hänen vapaapäivinään rentoutua vähän koska sinähän olet hoitanut lastanne koko viikon all day long. Jos käy töissä, olette suunnilleen ''samassa asemassa''.

+ Kun lapsi nukkuu, sinun ei ole pakko tehdä kotitöitä tai muutakaan järkevää, jos olet tosi väsynyt. Voit ''kesken työpäivän'' ottaa nokoset, datailla, katsoa telkkaria tai muuta sellaista, mitä ei varmasti katsota työpaikallasi hyvällä tai mahdollisesti sinut jopa erotetaan, jos alat nukkumaan kesken työpäivän.

+ Ehdit luultavasti nähdä ystäviäsi enemmän, koska jos kävisit töissä nin haluaisit viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikasi lapsesi kanssa ja se olisi tärkeintä.

+ Sinulla on oletettavasti enemmän aikaa tehdä itse ruoat(edullisempaa, terveellisempää...), soseet jne.

+ Opit elämään vähemmällä rahalla

+ Kun rahaa on vähemmän, tulee ostettua enemmän käytettyä ja käytyä kirppareilla kun aina ostettua uutta. Se on ekologista, luontoa säästävää, rahaa säästävää ja järkevää kierrättämistä. 

+ Kerkeät harrastaa lapsen kanssa; käydä (vauva)muskareissa, perhekahviloissa, jumpissa, kerhoissa, tapahtumissa, ulkoilemassa valoisaan aikaan jne. Tutustut muihin samassa elämäntilanteissa oleviin, sosiaalinen elämä paranee, tulet läheisemmäksi lapsesi kanssa jne.

+ Lapsi ei altistu niin paljoa eri sairauksille, mitä mm. päiväkodeissa kiertää. 

+ Sinulla on maailman ihanin herätyskello eli parhaassa tapauksessa lapsesi iloinen kiljahtelu/naureskelu. Kun käyt töissä, joudut heräämään masentavaan ''piip piip''- ääneen paitsi jos olet fiksu ja vaihdat herätysääneksi lempikappaleesi.

+ Kasvatat itse lapsesi, saat päättää täysin kaikesta mitä päivän aikana tapahtuu, mitä teette, mihin haluat painottaa toiminnan/virikkeet(esim. musiikki, ulkoilu, liikkuminen).

+ Lapset ovat vain kerran pieniä ja sinua voi kaduttaa, jos viet hänet/heidät aikaisin hoitoon, kun töitä saa(lue: joutuu) tekemään kuitenkin suuren osan elämästä.

+ Et joudu kiireellä lähtemään töistä ja stressaamaan, kerkeätkö hakea lapsen päivähoidosta ennen päiväkodin sulkeutumista, vaikka ylitöitäkin olisi jäänyt työpöydälle kauhea kasa ja joudutko taas kuuntelemaan päiväkotitädin naputusta, kun olet minuuttia vaille viisi hakemassa lasta joka on seissyt kaksi tuntia portilla hokien ''milloin äiti tulee hakemaan mua kun kaikki muut haettiin jo välipalan jälkeen''

Uraäitiyden hyvät puolet:

+ Sinulle jää enemmän rahaa käteen ja sinun ei tarvitse pahimmillaan ''elää kädestä suuhun'' ja ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ostaako tarjousjauhelihaa vai sisäfilepihvin. Ehkäpä pääsette haaveilemallenne ulkomaanmatkallekin.

+ Voit ostella lapsellesi enemmän ''tarpeellisia'' asioita, vaatteita, leluja ja sinun ei tarvitse lainata rahaa keltään.

+ Saat ''haastetta aivoillesi'' päivittäin ja joudut pohtimaan muitakin asioita kun kakan väriä, sosemerkin vaihtoa, miten lapsesi aivot kehittyvät jos et aina jaksa leikkiä hänen kanssaan, mitäköhän ostaisi kaupasta, mentäisiinkö tänään puistoon vai kauppakeskukseen jne.

+ Sosiaalinen elämäsi paranee, kun tutustut työkavereihisi paremmin ja parhaassa tapauksessa voit saada elinikäisiä ystäviä.

+ Sinulla on (useimmiten) aikuista seuraa pitkän aikaa päivästä.

+ Sinulle ei tule riitoja niin paljon puolisosi kanssa, kun et ole kaikkia päiviä neljän seinän sisällä.

+ On ihanaa tulla kotiin työpäivän jälkeen. Kun lapsesi oppii puhumaan (enemmänkin) niin saat kuulla kivoja tarinoita hänen päivästään esim. ruokapöydän äärellä. 

+ Hermosi pysyvät paremmin kurissa, kun et katsele joka päivä samoja seiniä ja et joudu aina olemaan se ''pahis'' joka komentaa ja kieltää lasta.

+ Et ''joudu'' olemaan täysin vastuussa lapsesi kaikesta virikkeellisestä toiminnasta. Hoidossa kehitystä tuetaan ammatillisin ottein(toivottavasti) ja monissa esim. päiväkodeissa on paljon lapsen ikätasoa tukevaa toimintaa, kuten lauluhetkiä, liikuntatuokioita, metsäkävelyitä, nukketeatteri-esityksiä, kirjastoretkiä ja muuta kivaa.

+ Pääset sanomaan miehellesi ''voi kun mulla oli rankka työpäivä, hirveä kiire ja nyt väsyttää, taidanpa mennä päikkäreille'', ilman että vastaukseksi tulee ''no mutta sähän olit vaan kotona koko päivän''...

+ Saa joka päivä tuntea itsensä vähän edustavammaksi ja siedettävämmäksi peiliin katsoessaan, kuin kotiäidit. Kumman valitset: verkkararit, yöpaita, aamutakki ja ulkona tuulipuku ja mukavat lenkkarit VAI huolellinen meikki, hiukset kauniisti nutturalle tai kiharalle, jakkupuku ja korkkarit tai farkkulegginsit ja tunika yms? Riippuu toki työstä, missä olet. Esimerkiksi minä en hirveästi panostanut ulkonäköön töissä käydessäni(saatoin mennä töihin välillä collegehousuissa ja hupparissa), kun se oli melko turhaa päiväkotityössä, kun ulkoiltiin paljon ja touhuttiin riehakkaiden lasten kanssa. Mutta monessa työssä ''saa''(tai pitää) kumminkin laittautua enemmän.
PS: Tällä en tarkoita, etteikö kotiäidit saisi tai pystyisi laittautumaan, mutta taas puhun omista kokemuksistani; ennen meikkasin lähes joka päivä edes vähän ja nykyään saatan olla viikon meikkaamatta ollenkaan.
+ Jotkut sanovat, että menee töihin lepäämään oltuaan pitkään lapsen kanssa kotona. Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta toisaalta voin ymmärtää pointin esim. näissä tapauksissa:

• uhmaikäinen taapero
• täystuho 1v kävelemään ja kiipeilemään juuri oppinut
• korvatulehduskierteessä oleva ex-koliikkivauva, joka oppi juuri seisomaan tukea vasten
• tai vaikkapa 3v ikiliikkuja, joka kaipaa joka ikinen sekunti huomiota ja tekemistä tai tulee tylsää

tai ''pahimmassa tapauksessa'' monta alle nelivuotiasta saman katon alla. :D

Tässä nyt asioita, mitä keksin. Jos laskee, kumpaan tuli enemmän plussia, niin kyllähän tuon listan mukaan kotiäitiys veisi voiton. Siis minun mielestäni ja nämä tosiaan ovat minun pohdintojani, mitä keksin. Varmasti noihin voisi keksiä vielä lisääkin asioita. :)

Joillekin kotiäitiyskään ei yksinkertaisesti vain sovi. Ja ymmärrän sen täysin. Se on henkisesti raskasta ja esimerkiksi masennukseen taipuville ihmisille se voi jopa olla rankempaa kuin työntekö. Masennukseen taipuvaiset kaipaavat yleensä oikeassa suhteessa säännöllisyyttä; säännöllistä päivärytmiä, ulkoilua, virikkeitä, liikkumista, säännöllisiä ruoka-aikoja ja omia hengähtämishetkiä. Enkä nyt halua tosiaan yleistää mitenkään taaskaan, mutta voin puhua myös kokemuksen rintaäänellä, että nuo asiat ovat minulle ainakin olleet tärkeitä, jos olen tuntenut masennuksen taas nostavan päätään. Minulla on nimittäin ollut se monta kertaa, joskus tosi vakavana ja joskus lievinä kausina.
Kotiäitiys ei myös välttämättä sovi todella meneville, urakeskeisille ihmisille. Ja se on ihan jokaisen oma päätös, johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa. Mielestäni kaikkein kunnioitettavinta on se, että oikeasti tekee päätöksen, tietää mitä haluaa ja ei koe olevansa tilivelvollinen kellekään. Miksi omaa päätöstään pitäisi perustella? Tuskin monessa muussa tapauksessa tarvitsee edes, esim. jos päättää lähteä opiskelemaan, vaihtaa työpaikkaa tai ulkomaanvaihtoon. Miksi siis aina kotiäidit, jotka palaa töihin, joutuvat selittelemään päätöstään tai sitä, että aikovat olla vuosia kotiäitinä?

Luin tänään Meidän Perhe- lehden lokakuun 2012 artikkelia nimeltään ''Miksi jäin vuosiksi kotiin?''. Juttu oli mielenkiintoinen ja siinä siis kaksi äitiä kertoi omista valinnoistaan, he olivat siis päättäneet jäädä hoitovapaan jälkeen vielä moneksi vuodeksi kotiin, jopa vuosikymmeniksi.

Lainaus jutusta:
''Moni perhe haluaisi tehdä joustavia ratkaisuja perheen ja lasten parhaaksi, mutta yhteiskunta ei tee sitä helpoksi. Hiljattain on jälleen ehdotettu, että kotihoidontuen saanti pitäisi rajata kahteen vuoteen, koska äitien kotona olo riskeeraa naisten työurat. 

 - Tuo ajatus on elitistinen, sillä eihän läheskään kaikilla aloilla edes tehdä uraa,
hymähtää sosiologian professori Riitta Jallinoja.

Eikä hoitovapaa vaaranna uranaisenkaan etenemistä. Kun ihminen on pätevä ja lahjakas, hän etenee lapsistaan ja perhesuhteistaan huolimatta. Monille perheille olisi hyvä vaihtoehto, että toinen vanhemmista kävisi osa-aikatöissä, kuten monissa Keski-Euroopan maissa on tapana. Suomessa osa-aikatöitä on kuitenkin vähän tarjolla, ja akateemisesti koulutetuilla aloilla vielä vähemmän.

- Meillä naiset ovat joko töissä tai kotona, välimuotoja ei juuri ole. Perheet tarvitsisivat enemmän vaihtoehtoja. Myös päiväkodissa olosta pitäisi tehdä joustavampaa. Monille perheille sopisi, että lapsi on hoidossa muutamia päiviä kuussa ja suurimman osan arjestaan kotona vanhempansa kanssa.''

Tuossa oli mun mielestä hyviä pointteja, niin halusin jakaa sen teidän kanssa. Vaikka munhan ei pitänyt tässä tekstissä puuttua Suomen järjestelmään. :D Ja en tämän enempää siitä aio tällä erää sanoakaan.

Mitä mieltä te olette? Mikä on ehdottomasti parhain asia kotiäitiydessä? Entä uraäitiydessä? Millaisia päätöksiä te olette tehneet ja oletteko katuneet? :)