Lilypie Second Birthday tickers

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Menneisyyden muistelua ja tulevaisuuden toiveita

Ajattelin näin kohta vaihtuvan vuoden kunniaksi tehdä postauksen, jossa raotan vähän menneisyyden verhoa ja meidän tulevaisuuden unelmia.

Mä olen aina(no okei, pitkään) tiennyt, että haluan nuorena lapsia. Muutaman, pari.
En kuitenkaan ajatellut vielä täysi-ikäisyyden saavutettuani, että parin vuoden päästä pitelisin sylissä omaa vauvaani, onnellisena, kihloissa, omassa(no okei, pankin) asunnossa, tasapainoisena aikuisena ihmisenä.

Tältä kesältä ♥
Mun nuoruus ja teini-ikä oli suhteellisen villi, kapinoin ja kokeilin rajojani minkä kerkesin. Ei ollut helppoa mun vanhemmilla, varsinkaan kun heidän esikoisensa eli veljeni oli ollut paljon rauhallisempi tapaus. Tein mitä huvitti, välittämättä seurauksista. Hoidin kyllä koulun, kävin harrastuksissa, mutta melkoisen hällä väliä-asenteella elelin. Olin luisumassa kovaa vauhtia sivuraiteille, kunnes tuli R. R niin kuin rakkaus ja R niin kuin tuo nykyään avopuolisoni. Kysyisit sitten keltä vaan lähipiiristäni, olisi vastaus sama; en olisi todellakaan tälläisessä tilanteessa ilman tuota miestä. Äitini tuppaakin usein vieläkin ihmettelemään, että mistä ihmeestä R tipahti elämäämme. R pelasti minut siltä pitkään jatkuneelta sekoiluvaiheelta, nosti takaisin pinnalle ja piti siellä, vaikka heti suhteen alussa koettiin sellaisia asioita, jotka olisivat monen muun miehen karkoittanut pois elämästäni heti kättelyssä. Mutta R oli ja pysyi ja pysyy kaikesta huolimatta. Ja sai minut ymmärtämään niin paljon asioita, etten voi koskaan tarpeeksi kiittää. Täältä voit lukea meidän tarinasta lisää ja täältä kosinnasta ja kihlautumisesta.


Ei mennyt montaa kuukauttakaan, kun huomasin jo, että sukunimeni on R:n kodin ovessa. Muutettiin siis yhteen, minä opiskelin ja R kävi töissä. Oltiin umpirakastuneita, suunniteltiin tulevaisuutta ja haaveiltiin kaikesta ihanasta, mitä meillä olisi edessä. Itsenäistyin kertaheitolla ja koin vähän kasvukipuja; olin kuitenkin vasta 18-vuotias ja kaikki tapahtui niin nopeasti. Onneksi vielä siihen aikaan asuttiin kymmenen minuutin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani, joten sain turvaa ja tukea aina kun sitä tarvitsin. Vanhemmat jeesailivat minua vielä pitkään rahallisesti, postinikin tulivat kotiin ja kävin ''kotona'' harvasen päivä. En kokenut R:n kotia kodikseni, en ollut koskaan asunut kerrostalossa, ja lähihoitajakoulun viimeisestä vuodestakin oli selvittävä kunnialla. Olin opiskelujen suhteen perfektionisti, vaikken sitä todellakaan ollut ylä-asteella ollut. Ammattikoulussa jostain syystä tähtäsin aina vain kiitettäviin ja panostin täysillä kouluun. Ehkä siksi, koska koin alan oikeasti omakseni ja halusin saada ammatin, yläaste tuntui silloin joskus enemmän pakkopullalta. Ammattikoulussa olin itseäni ja tulevaisuuttani varten, hoitoala tuntui kutsumukselta. Miten muuten olisin halunnut hoitajaksi, jotka ovat täysin alipalkattuja verrattuna siihen työmäärään ja työn henkiseen, sekä fyysiseenkin, rankkuuteen nähden. Voisin väittää, että hoitajat tekevät työtään sydämellä ja haluavat auttaa ihmisiä, eivätkä tee työtä vain työn takia.

Tuli kevät 2011 ja elämä haki vielä suuntaansa, välillä tunsin olevani hukassa ja opiskelujen jälkeen tyhjän päällä. Valmistuin, ja piti alkaa etsiä työtä, piti päättää hirveästi tärkeitä asioita, haluttiin ostaa kämppä, kaikki oli sekavaa. Mutta silti olin niin onnellinen.
Pääsin töihin aivan ihanaan paikkaan vastavalmistuneena, erään kehitysvammaisten koulun lomahoitoon muutamaksi kuukaudeksi. Työ vaikutti haastavalta ja mielenkiintoiselta ja oli kivaa, että paikka oli minulle jo keikkailusta ja työharjoittelusta ennestään tuttu. Odotin kesää innolla, kunnes...
Ajoin skootterilla kaikki työmatkat ja työmatkalla kotiin mennessä tapahtui ikävä juttu. Ajelin jalkakäytävää, jossa mopoilla saa ajaa, kun yhtäkkiä edessä ollut pyöräilijä viittoi olevansa kääntymässä. Pyöräilijä ei sitten kääntynytkään ja tein äkkijarrutuksen, jonka seurauksena kaaduin melko pahasti asvaltilla. Mopo tuli jalkani päälle, enkä pystynyt liikkumaan. Päässä vilisi ja sydän pamppaili hullun lailla. Joku soitti ambulanssin ja hetken päästä olinkin jo matkalla sairaalaan.
Aluksi jalkani tarkastettiin ja siinä ei todettu mitään kovin pahaa, mitä nyt oli pahasti ruhjeilla ja tosi kipeä. Myös käteen tuli jälkiä ja muualle kroppaa. Sain muutaman päivän sairaslomaa ja parantelin itseäni.
Muutaman päivän päästä jalka ei ollut yhtään parantunut ja menin takaisin sairaalaan. Minua tutkittiin ja kas kummaa, minulla olikin polvilumpion murtuma. Joka tarkoitti siis, etten saanut muutamaan kuukauteen suoristaa jalkaani ollenkaan ja jouduin pitämään jalassa sellaista isoa tukea. Tämä tarkoittikin sitten, että olin koko kesän sairaslomalla ja sinne jäi työt. ''Onneksi'' sentään tämä tapahtui työmatkalla, koska sain vakuutuksesta korvauksena osan menetetyistä työtuloista.

Parantelin itseäni kesän ja R kävi töissä, ravattiin muutamassa asuntonäytössä ja haluttiin kovasti ostaa oma kämppä. Suunniteltiin kihloja ja lapsia(joista R alkoi ekana puhumaan!), elämä oli tasaista ja leppoista. Lähdettiin ensimmäiselle yhteiselle etelänmatkalle Turkin lämpöön ja alettiin yrittää lasta. Turkista tultiin ruskettuneina ja sormukset nimettömissä takaisin.

Sain työpaikan päiväkodista, jossa olin töissä puolisen vuotta. Elokuussa muutimme omaan asuntoon, joka tuntui heti kodilta. Vähän ennen joulua Nella ilmoitti tulostaan, ja helmikuussa vaihdoin työpaikkaa loppuraskauden ajaksi.

Nyt elän onnellista elämää kotiäitinä vähän vaille puolitoistavuotiaalle maailman suloisimmalle neidille. Arki soljuu eteenpäin, R käy töissä ja minä olen toistaiseksi vielä kotona, ensi vuoden puolella kuitenkin olen palaamassa työelämään hoitoalalle. Josta päästäänkin siihen seuraavaan haaveeseen. Toinen lapsi. Milloin?

Mä olen aina ajatellut haluavani kaksi lasta, korkeintaan kolme. R haluaisi suurperheen, vähintään kolme, mieluiten neljä tai jopa VIISI lasta. Joo, jos multa nyt kysytään, niin ei ole tulossa tapahtumaan. Mutta eihän koskaan saa sanoa ei koskaan, vai? :D

Tällä hetkellä kaksi lasta tuntuisi jotenkin liian vähältä. Jos saisinkin kokea raskauden, synnytyksen ja vastasyntyneen vauvan, kehityksen harppaukset, ensiaskeleet, ensimmäiset sanat ja kaiken sen ihanan enää vain kerran! Tuntuisi niin hassulta, väärältä. Taidan olla sellainen jonkinasteinen ikuinen vauvakuumeilija omalla tavallani. Olen realistinen, mutta välillä en pysty ajattelemaan vain järjellä. Joskus se sydän huutaa jotain ihan muuta. Ainakin olen ikuinen haaveilija.
En kuitenkaan näe itseäni suurperheenkään äitinä, isona syynä siihen on myös taloudellinen tilanne. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä se meillä vaikuttaa lapsimäärään, ainakin jos minulta kysytään. Kumpikaan meistä ei ole hyväpalkkaisessa työssä ja tuskinpa tästä ansiot tulee paljoa suurenemaan, jos ei lotossa voiteta.

kuva: weheartit.com
Haluan turvata lapsilleni hyvän, tasapainoisen ja onnellisen elämän. Jos meillä olisi viisi lasta, ei varmastikaan pystyttäisi antamaan heille niin paljon. Mutta toisaalta, oppisivat ainakin varmasti jakamaan omastaan ja tyytymään vähempään. Mutta mielestäni jos on arvot kunnossa ja oikeat kasvatusperiaatteet, niin on ihan sama onko yksi vai kuusi lasta, lapselle pitää opettaa ettei kaikkea voi aina saada ja elämä ei ole aina niin helppoa.
Mielestäni lapsi tarvitsee sisaruksen, en voisi kuvitellakaan että itse olisin ainut lapsi, eikä R myöskään. R:lla on kaksi veljeä ja yksi sisko, minulla yksi veli.
kuva googlesta

Ja älkää ymmärtäkö väärin, varmasti joillekin yksi lapsi on hyvä vaihtoehto, mutta nämä ovat täysin omia elämän valintojani. Ja jos meille ei toista lasta koskaan siunaantuisikaan, niin onneksi on yksi. Rakastan olla äiti.

Elämää ei voi suunnitella paljoa etukäteen. Ei voi koskaan tietää, jos emme saakaan enempää lapsia. Tai mitä vaan muuta voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Siksi pitää nauttia niistä asioista, jotka meille on suotu, mutta unelmointi ei ole koskaan väärin. Haaveita ja toiveita, miten sitä muuten jaksaisi jos ei niitä olisi?

Meillä on ajatuksena, että lapsille tulisi ikäeroa suunnilleen kolmisen vuotta, jos vaan kaikki menee niin kuin halutaan. Stressinä on nyt sekin, että haluan keretä olemaan työelämässä jonkin aikaa, ennen kun tulen raskaaksi tai saan lapsen. Lapsen yrittämiseen voi mennä kuukausi, puoli vuotta, vuosi tai vaikka kymmenen vuotta. Nellaa yritimme neljä kuukautta, mutta se ei tarkoita, että seuraava lapsi tulisi samalla aikavälillä.


Kaikki on vielä vähän auki, mutta toiveina olisi siis;

- Toinen lapsi parin vuoden sisään
- Kolmas lapsi kymmenen vuoden sisään, mieluiten ennen kun täytän 30v. Jotenkin ajattelen niin, että kun sain ensimmäisen lapsen niin nuorena(raskaaksi 19v ja Nella syntyi, kun olin 20v), niin en haluaisi enää paljon yli kolmikymppisenä ''tehdä lapsia''.
- Rivitalo/omakotitalo, joskus. Mutta ainakin isompaan asuntoon muuttaminen muutaman vuoden sisään ja tämän asunnon myyminen. Nykyinen asuntomme on 57½ m2 kolmio.
- Joskus olisi ihanaa hankkia koira, jos asumme talossa, missä on oma piha
- Naimisiin kenties joskus
- Kaikenkaikkiaan tasapainoinen, onnellinen elämä, yhdessä, lapsien kanssa.
 
Miltä meidän suunnitelmat kuulostaa? Onko jollain samankaltaisia haaveita? Mitä teidän tulevaisuuteen kuuluisi, jos saisitte päättää?
Oliko tämä muuten kivaa luettavaa teille vai ihan tylsää?

Ihanaa viikkoa! ♥

perjantai 27. joulukuuta 2013

Jos ei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan?

...Kyllä se pukki perille pääsi, säästä huolimatta! Ainakin meille. :) Mutta ennen kun kerron tuon Nellan mielestä niin jännittävän valkoparran kyläilystä, niin aloitan joulukuulumisilla.

Meillä oli aivan ihana joulu, varmasti paras pitkiin aikoihin tai koskaan! Oli niin ihanaa, kun Nella ymmärsi jo vähän joulusta, tai no ainakin nautti yhdessäolosta, lahjojen avaamisesta, lahjoista, ruoasta ja tunnelmasta. Jälleen toitotan siitä tunnelmasta, mutta se on kyllä joulun aikaan varmaan paras koko vuonna, ainakin minulle. Se ihana fiilis, kun kaikki on yhdessä ja nauttii toistensa seurasta ja nyt on ihan mahtavaa kun Nella saa niin paljon huomiota osakseen ja rakkautta yllin kyllin. Vaikka onkin saanut sitä tietysti koko elämänsä, niin joulun aikana se korostuu kun ollaan kaikki yhdessä. Nella ei joudu vielä jakamaan huomiota kenenkään kanssa, kun on ainut lapsi talossa. Saas nähdä, millon tuo minua kolme vuotta vanhempi veljeni alkaa lapsia hankkimaan, ehkä sitten ensi kesän häiden jälkeen? ;)

Me suunnattiin Neltsun kanssa jo torstaina mökille isäni eli Nellan vaarin kanssa. R meni vielä perjantaina töihin ja tuli sitten mökille, samalla R:lla alkoi puolentoista viikon talviloma. Perjantaina mökille saapui myös veljeni, illan suussa. Saunottiin, höpöteltiin ja syötiin.
Lauantai alkoikin kiireisesti, kun heräsin jo ennen Nellaa ja aloin laittautumaan valmiiksi, sillä lähdimme käymään haudoilla kaupungissa. Lähdettiin mökiltä isäni ja veljeni kanssa ja haettiin matkan varrelta äiti. Nella ja R jäivät mökille, koska pitkät ajomatkat(istuttiin jo pelkästään autossa lähemmäs neljä tuntia koko reissulla) olisivat olleet Nellalle rankkoja, neiti kun ei niin välitä tuosta autossa olosta.
Käytiin kolmilla eri haudoilla ja vähän kyynelehdittiin edesmenneiden rakkaiden takia. Ikävä on kova minulla varsinkin mummiani, joka kuoli 6½ vuotta sitten ja isomummiani, joka nukkui pois kymmenen(!) vuotta sitten. Miten siitä voi ollakaan niin kauan?

Kun oltiin käyty haudoilla, mentiin moikkaamaan 87-vuotiasta perhetuttuamme, jota sanotaan tädiksi, mutta joka ei oikeasti ole meille mitään sukua. :D Hän on tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen ja touhottaa menemään hirveällä vauhdilla, mutta valitettavasti hän on menettänyt näöstään 70%, joka toki vaikeuttaa normaalia elämistä melkoisen paljon. Onneksi nykyään on hyviä apuvälineitä ja tukea tarjolla.

Kahviteltiin sitten siellä, käytiin vielä äidin kodin kautta hakemassa kamoja ja ajeltiin mökille. Matkalla napattiin myös Nellan kummitäti, veljeni tuleva vaimo L matkaan viettämään joulua kanssamme. Vihdoin kaikki tärkeimmät oli kasassa ja joulun valmistelu alkoi(jatkui)!
Pikku apulainen :D
Sunnuntaina käytiin joulukirkossa laulamassa kauneimmat joululaulut äitini, mummini, veljeni ja L:n kanssa.
Nellankin oli tarkoitus tulla mukaan, mutta neiti päätti vetästä pitkästä aikaa kolmen tunnin päikkärit, joten ei raaskittu herättää. Nella on muuten oppinut nukkumaan myös sisällä! Ennen siis nukkui aina ulkona ja nyt ollaan nukutettu välillä myös sisälle ja hyvin nukkuu. Kokeiltiin sitä, koska nyt mökillä jostain syystä Nella nukkui ulkona vain tunnin päikkäreitä, vaikka yleensä on nukkunut paljon kauemmin. Laitettiin sitten sisään ja siellä nukkui, ihme ja kumma, paljon paremmin monta päivää. Hassua! Mutta toisaalta ihan hyvä, koska stressasinkin, että jos neiti ei opi nukkumaan sisällä niin voi tulla vaikeuksia, kun menee hoitoon. No, hyvä näin. :)

Sunnuntaina L ja T teki maksapasteijan valmiiksi ja L teki taatelikakun, nam!

Maanantaina käytiin vielä isäni kanssa kaupassa ja postissa. Haettiin ja koristeltiin kuusi, paistettiin kinkku, pilkottiin rosolliainekset, käytiin joulusaunassa ja sen sellaista, valmisteltiin joulua. T teki etäpäivän töihin ja L meni iltavuoroon, hän työskentelee kätilönä.
Vau mitä koristeita!

Sitten tulikin jo se kauan odotettu aatto! Aamulla syötiin riisipuuroa, maksapasteijaa, leipää jne. Nella ei kummemmin tykännyt riisipuurosta, kun on tottunut pitkään jo syömään kaurapuuroa aamuisin. Nyt riisipuuro maistui kuitenkin täällä R:n vanhemmilla. Ehkä se oli vaan totuttelukysymys?


Aattona olikin vielä luvassa siivoilua, vietiin myös koirien ja kanin haudoille(ovat haudattuna mökille) kynttilät, valmisteltiin ruokia ja laittauduttiin itse joulukuntoon. Ai niin, maanantaina leivottiin pipareita ja aattona sitten joulutortut.
Kaulin käsittelyyn!
Tomerana leipomassa :)
 Katseltiin myös perinteisesti lumiukkoa, joulupukin kuumaa linjaa ja muita jouluisia ohjelmia. Ne ei kylläkään Nellaa sen kummemmin kiinnostaneet, vaan neiti touhotti omiaan.


Nella nukkui, kun alettiin siinä puoli neljän jälkeen syömään jouluateriaa. Neiti kuitenkin heräsi kun syötiin ja oli myös toisella kattauksella mukana. Nella tykkäsi paljon laatikoista ja kinkusta, rosollista ei tykännyt yhtään, vaikka tehtiin se hänelle sillittömänä versiona. Lohesta ja perunasta Nella tykkäsi tietenkin, niitä kun on ennenkin saanut paljon. Sienisalaatista Nella ei tykännyt, mutta se ei kyllä yllättänyt ollenkaan. Makeista herkuista piparit(ja taikina) maistui, muuta ei annettukaan maistaa.




Ruoan jälkeen oltiin kaikki ihan täynnä, mutta silti napsittiin suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia napaan, höpötellen ja pukkia odotellen. Joskus kuuden aikaan se pukki sitten saapui!
Nella oli ihan ihmeissään ja vähän selvästi jänskätti. Ei kuitenkaan itkenyt, katseli vaan. Siinä pukki sitten höpötteli ja jakoi Nellalle pari lahjaa, Nella oli aika jäykkänä äidin eli minun sylissä. Sitten pukki kysyi, tulisiko Nella syliin, kun on ollut niin kiltti tyttö kuulemma. Siitä se itku sitten alkoi. :D Koitettiin tehdä niin, että minä istun pukin syliin ja Nella on minun sylissäni, mutta silti ei tykännyt yhtään. :D

Siitä sitten aika nopeasti pukki lähtikin ja vähän ajan päästä alettiin jakaa T:n ja Nellan kanssa lahjoja. Lahjojen jakamisessa vierähtikin puoli tuntia ja sitten alkoi lahjojen availu. Jossa meni ennätys vähän aikaa tänä vuonna, vain kaksi ja puoli tuntia! :D Meillä kun helposti vierähtää siinä se nelisenkin tuntia... avataan siis lahjat niin, että kaikki avaa vuorotellen ja muut katsoo ja lahjan antaja kertoo lahjasta tarinan, jos kokee tarpeelliseksi. Esimerkiksi miksi on lahjan ostanut ja jos siihen liittyy jotain hassua jne. Tämä on niiiin ihana perinteemme, harmittaa kun R:n perheessä ei tehdä niin ja siellä vietetään jouluaatto joka toinen vuosi! :D

Pusu hauvalta ♥
Nella tykkäsi availla(lue: repiä) lahjoja auki, ainoastaan lahjanarut tuottivat vähän päänvaivaa, kun eivät meinanneet sitten millään irrota!
Lahjojen avaamisen ajan Nella leikki uusilla leluilla ja luki uutta äänikirjaa, ''kasasi junarataa''(jonka sai lahjaksi), söi ja tietenkin myös availi lahjoja. Nella sai avata lahjoja milloin halusi, mutta muut odotti kiltisti vuoroaan perinteen mukaan. ;)

Lahjoja tuli kyllä ihan kiitettävä määrä, mutta niistä lisää myöhemmin. Teen oman postauksen lahjavuoresta, kunhan saan ne kuvattua. Nyt kuitenkin ollaan täällä R:n vanhemmilla niin on tuo kuvailu vähän hankalaa, osa lahjoista odottelee autotallissa, kun viedään ne sitten kotiin.
Osa mun ja Neltsun lahjoista...
Lahjojen availun jälkeen syötiin perinteisesti jälkkäriksi pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkua sekä juotiin glögiä.


Nella meni sitä ennen nukkumaan. Äitini ja mummini meni siinä puolen yön jälkeen ja me muut joskus kahden pintaan. Oli kyllä kaikin puolin ihan paras joulu, ei voi muuta sanoa. Jos ei tuota syksyistä ilmaa lasketa mukaan. Ja sitä ettei ole lunta. Ja joulukiloja.

Joulupäivänä lähdettiinkin sitten ajelemaan tänne Kouvolan suunnalle, jossa ollaan vietetty nyt aikaa siitä asti. Täällä Nella sai lisää lahjoja ja mekin muutama paketti. :) Voi tuota tavaramäärää, mikä olisi kotiin vietävänä...
Ihana murunen kasvaa koko ajan niiiin paljon! Taas on tullut uusia sanoja kauheasti, jonkin aikaa on jo osannut sanoa ''tonttu'' ja nyt tuli ''mamma''(muumimamma), ''Aapo''(Kaapo lastenohjelmasta), ''mummi'', ''kukka'', ''amppu/pamppu''(lamppu), ''oppu/pappu/poppu''(loppu), ''he-hei''(hei hei), jne. Täällä kerroin viimeksi Nellan sanavarastosta. Nella koko ajan enemmän ja enemmän toistelee perässä sanoja, vaikkei välttämättä ymmärtäisi, mitä ne tarkoittaa, mutta niitä en laske vielä sellaisiksi sanoiksi, mitkä neiti osaa. Nuo edellä olevat ja siinä 1v 4kk- postaukessa olevat on sellaisia, minkä merkityksenkin ymmärtää. :)
Toivottavasti teillä oli myös ihana joulu! ♥ 
PS. TÄÄLTÄ voit lukea meidän viime joulusta, voi kun Nella oli silloin vielä pieni! ♥

maanantai 23. joulukuuta 2013

Minä ♥ Joulu

Bongasin tän ihanan jouluisen kyselyn muutamasta blogista ja teki heti mieli itsekin vastata tähän! Nyt kuitenkin vasta kerkesin koneen äärelle, kun ollaan aloiteltu jo joulunodottelu mökillä koko perheen voimin. ♥ Lauantaina käytiin haudoilla ja moikkaamassa erästä perhetuttua, jolla on ikää jo kunnioitettavat 87 vuotta, ja eilen käytiin vielä viimeiset kauppareissut sekä mentiin etukäteisjoulusaunaan ja tänään oikeaan joulusaunaan. ;) Tänään on enää yksi yö jouluun ja paljon vielä touhuttavaa! Ollaan väännetty rosollia, tuotu kuusi sisälle ja koristeltu se(Nella sai ekaa kertaa kunnolla koristella!), leivottu pipareita(vitsit, että Nella osaa hyvin kaulita!), syöty aamulla kinkkuvoileivät, käyty postissa hakemassa viimeisetkin joululahjat ja kaupassa hakemassa viimeiset suklaat(vaikka hyllyt huusi tyhjyyttään konvehtien osalta..). Ihanaa! Mä niiiiin rakastan joulua ♥
1. Parasta joulussa?
Yhdessä olo ja tunnelma! Olen niin jouluihminen, kun olla ja voi. Alan odottaa joulua viimeistään marraskuussa, enkä jaksaisi odottaa. Rakastan ostaa(ja tehdä) lahjoja, rakastan saada lahjoja, rakastan jouluruokia, rakastan joulumusiikkia, rakastan kaikkea joulussa. Parasta on se ihana tunnelma, joka leijailee ympärillä jo ennenkin joulua. On niin ihanaa, kun saa kaikki rakkaimmat moneksi päiväksi lähelleen ja saa viettää kunnolla aikaa, kiireettömästi ja heittää hetkeksi arjen murheet nurkkaan. Nyt kun on oma lapsi, on joulu saanut taas uuden, vieläkin tärkeämmän merkityksen. Tänä jouluna Nella saa jo jakaa lahjoja minun ja veljeni kanssa, saa maistella herkkuja juhlapöydästä ja olla mukana kaikessa. Pipareiden leipominen, jouluiset telkkariohjelmat, kuusen haku ja koristelu, joululaulut... Nella osaakin jo leikkiä ''tip tap tip tap''-leikkiä söpösti!

Maailman kaunein äidin rakas ♥
2. Joulumusiikkisi?
Kaikki! Joissain on vain sitä tiettyä jotain, jotkut alkaa heti laulattaa, joistain tulee superhyvä mieli... Elikkäs perus joulumusiikki on parasta, petteri punakuonot, joulupuu on rakennettu, varpunen jouluaamuna, joulu on taas.... kaikki ♥ Vaikea sanoa yhtä lempparia.

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia? 
Tykkään, mutta sitä ei tule hirveästi tehtyä joulun pyhinä. Me ei muutenkaan kauheasti katsella joululeffoja perheen kesken, enemmänkin sitten Joulupukin kuumaa linjaa ja muita klassikoita. Telkkari on välillä päällä, mutta enemmän keskitytään muihin asioihin. Lahjojen jaon ja ruoan aikana ei missään nimessä saa olla telkkari päällä, mutta joululaulut raikaa cd:ltä. ;)
Joululeffoista lemppareita ovat romanttiset komediat(niin kuin muutenkin) ja lasten elokuvat.

4. Jouluherkkusi?
Kinkusta olen alkanut tykkäämään oikeastaan vasta muutama vuosi sitten, mutta se johtuu lähinnä siitä, etten syönyt muutamaan vuoteen melkein mitään lihaa(vaikkakin siis kalaa ja kanaa söin). Nykyään tykkään hirmuisesti kinkusta, vahvan sinapin kanssa. Kestosuosikkeja ovat kalat; meidän perheessä on aina syöty ja syödään tosi paljon kalaa, isäni kalastaa tosi paljon(ja samoin myös R nykyään) ja muutenkin kaikki tykätään kalasta. Joulupöytään kuuluu savukala(isäni savustamana, kera sitruunojen), graavilohi ja mäti, nam! Mäti on yksi lemppariherkuistani. Laatikoista(joita ei tehdä itse nykyään) tykkään eniten porkkanalaatikosta, muutkin menee mutta lantusta en niin välitä. Oma tehty sienisalaatti on myös pakollinen. 
Rosolli(itse tehty) uppoaa, muttei ole suurinta herkkuani. (Itse tehty) maksapasteija oliivien kera on myös namia. Makeista herkuista uppoaa kaikki, tortuista ja suklaista pipareihin... ja piparitaikina mieluiten myös itse tehtynä!

5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?
Hups, tuohon vastasin jo aika lailla edellisessä! Myös viini tai muu hyvä juoma kuuluu asiaan. Jouluateria aloitetaan aina tietyllä joulukappaleella ja joulupöydästä ei saa nousta, ennen kun kaikki ovat syöneet. Ruoka syödään kynttilän valossa, leppoisasti keskustellen.

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Meillä ei kotona ole oikein mitään koristeita, mutta mökillä sitäkin enemmän. Olen siis viettänyt lähes kaikki elämäni joulut mökillä, meille hyvin tärkeässä paikassa, perheen kanssa. Joulukoristeet laitettiin tänä vuonna 20.12 tänne mökille. Kuusi haetaan aina aaton aattona, niin kuin haettiin tänäänkin.

7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Mökillä.
8. Itsetehdyt lahjat vai kaupasta ostetut valmiit vai molempia?
Molemmat! Lapsen kanssa on nyt ihanaa tehdä itse lahjoja. Tykkään myös tosi paljon tilata Smartphotolta tai Ifolorilta kalentereita, mukeja yms., omilla kuvilla. Sieltä on tullut tilattua myös hiirimatto omilla kuvilla, magneetteja, päivyreitä, perhekalentereita, kehystettyjä kuvia... ja varmasti vielä jotain muutakin. Kuvalahjat on ihania! Mutta kyllä tulee paljon myös osteltua. Ai niin, ja on myös kiva tehdä itse jotain lahjakortteja, esim. hierontalahjakortti tjn., läheisille.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Mökillä kyllä, kotona ei laiteta.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Oman perheen, joka sisältää siis minut, R:n, Nellan, äitini, isäni, mummini, veljeni ja hänen tulevan vaimonsa. Vietetään joulun pyhiä myös R:n perheen luona ja samoin veljeni viettää L:n perheen luona.

11. Onko sinulla joululahjatoive?
Muutamakin, äiti aina vaatii listan. Listaan kuuluu mm. hierontalahjakortti, kaulin, pullasuti, vaaka, keittiövaaka, lahjakortteja vaatekauppoihin ja ripsari. Nellalle joitain leluja, lakanoita, tyyny, pinnejä...

12. Paras saamasi joululahja?
En kyllä osaa tähän sanoa mitään yhtä lahjaa, ainakaan aineellista lahjaa. Parasta on yhdessä vietetyt hetket ja joulu itsessään, se tunnelma(toistan itseäni..) ja läheiset ihmiset. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.

13. Kuvaile unelmiesi joulu?
Unelmien joulu on luultavasti minulle juuri sellainen, mitä me aina vietämmekin. Unelma on, että joulut säilyisivät juuri tälläisinä, että kaikki viettäisimme joulua yhdessä, kiireettömästi. Stressiä voisi olla vähemmän esim. ruoista, siivoamisesta, lahjoista ja muusta turhasta, mutta sekin tavallaan kuuluu jouluun. Eilen juuri joulukirkossa pappi puhui kauniisti ja sanoi esim., että tavallaan se joulun valmistelu stresseineen ja kiireineen on jo osa joulua. Ja niinhän se onkin, ainakin meillä. Pieni stressaaminen perheen kanssa ei sitä paitsi ole mitenkään vaarallista; kaikki saavat olla omia itsejään ja kaikki tietävät, milloin toiselle ei kannata sen kummemmin puhua ja milloin on hyvä hetki auttaa.

14. Mikä on ärsyttävin joululaulu? 
Nyt tulee mieleen vaan se sikalaulu, en tykkää siitä yhtään.

15. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle, mitä?
Koko ajan joulua valmistellaan täällä mökillä! Ja toki lahjat on hankittu, kaupoissa käyty, vaatteet valmiina jne.

16. Paras joulujuoma? 
Ruoan kanssa juotiin lapsena lasten shampanjaa, nykyään aikuisena viiniä. Meillä on myös kuulunut perinteeseen snapsit, mutta ei kaikki aina niitä ota ja jotkut ottaa parikin. Joulujuomista rakastan myös glögiä!

17. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? 
OIKEA KUUSI! Tästä ei ole mitään muuta sanottavaa. Paitsi se, että meillä ei ole ikinä ollut tekokuusta ja ei varmaan kellään tutullakaan, missä olisin ainakaan käynyt silloin kun se on ollut.



18. Käykö teillä joulupukki?
Kävi pienempänä, nyt ei ole vuosiin käynyt kun ei ole ollut lapsia. Tänä vuonna varmaan R, veljeni tai isäni on pukki ja myöhemmin ehkä sitten tilataan pukki, kun Nelski on isompi ja on mahdollisesti lisää lapsia talossa.

19. Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Joulun odotus, se jännitys ja pukin tuleminen, tonttujen kurkkiminen ikkunoista... Muistan niin elävästi sen tunteen, kun pienempänä heräsi ja tajusi, että NYT ON JOULU! Tosin, vieläkin on ihanaa herätä aattona. ;)

20. Laittaudutko jouluaattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
Aamupäivänä hengailen yöpaidassa tai verkkareissa, joskus klo 13-14 aikaan meikkaan ja puen siistit vaatteet. Siisteillä vaatteilla kuuluu olla joulupöydässämme, eli muutaman tunnin ajan. Ruoan jälkeen napsitaan perinteiset kuvat kuusen juurella(:DD) ja sitten osa vaihtaa rennommat vaatteet, itse en yleensä, eikä esim. veljeni. Mummini vaihtaa aina verkkarit ja fleecen päälle. :D

21. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko?
Porkkana.

22. Paras joulusuklaa?
Fazerin konvehdit! Oikeastaan kaikki suklaa.

23. Joulutortut vai piparit?
Piparit!

Olipas hauska kysely, oli kivaa täyttää tätä! Tehkääs tekin, ihanat lukijat, tämä jos vain tuntuu siltä. :)

 IHANAA JA KIIREETÖNTÄ JOULUN AIKAA KAIKILLE! ♥

Tässä vielä meidän joulukorttikuva tähän loppuun :)
 
Tekstiksi kylläkin valikoitui: ''Iloista joulua!'' ;)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Next love!

Mä olen rakastunut, hullaantunut, jälleen, pitkästä aikaa, vai miten sen nyt muotoilisikaan. Nimittäin aivan ihanaan lastenvaatemerkkiin. Tai no, löytyypä tuolta miehille ja naisillekin vaatteita.. :) Mutta minä keskityn lastenvaatteisiin. ;)



Löysin nextin jo jonkin aikaa sitten, mutta silloin jostain syystä mun tilaus ei onnistunut. Tililtä meni katevaraus, muttei lopulta maksu, näytti vaan ERRORia sivulla ja voi kun ärsytti! Vaatteet eivät koskaan saapuneet perille ja jäi huono maku suuhun. Olen kuitenkin monilta bloggaajilta lukenut paljon hyvää kyseisestä merkistä ja kuinka helppoa ja edullistakin Nextiltä on tilata, joten pakkohan mun oli kokeilla nyt uudestaan. Selailin sivuja ja klikkailin ostoskoriin ihan hulluna kaikkea. Vaatteet on omaperäisiä ja erilaisia, kuulemma korkealaatuisesti valmistettuja ja mikä parasta, edullisia! Esimerkiksi pitkähihaiset paidat ovat paljon halvempia kun vaikka Lindexin perus(tylsät) paidat, ja tosi hienon näköisiä ihanine yksityiskohtineen ja väreineen. Painotan, että tämä on siis minun henk.koht. mielipiteeni. ;)

Klikkasin ostoskoriin reilusti yli satasella vaatetta, kunnes oli pakko ottaa järki käteen. Nellalla on 86cm koossa tosi paljon vaatetta ja neiti tuntuu jämähtäneen kyseiseen kokoon. Ollaan käytetty jo monia kuukausia samaa kokoa, eikä ne vaan tunnu jäävän pieniksi. En enää ajatellut ostella edes tuota kokoa, mutta nyt kun vaatteet mahtuu vallan mainiosti vielä päälle, niin on vähän tylsistyminen ja kyllästyminen iskenyt samoihin vaatteisiin. Vaikka niitä onkin p-a-l-j-o-n- niin silti! Onpa joskus paljon myytävää. :D
Olen nyt alkanut hamstraamaan 92cm kokoa, sitäkin Nella jo osittain käyttää, 80cm vaatteet eivät oikein enää mahdu muutamaa poikkeusta ja merkkiä lukuunottamatta. Mahtuupa Nellalle jokunen 74/80cm Me&I:n vaate, mutta ne ovatkin tosi reilua mitoitusta.
Mutta joo, tosiaan ajattelin tilata nyt vähän isompaa kokoa kuitenkin, mutten kuitenkaan niin isoa että jäisivät ikuisuudeksi kaappiin odottelemaan. Päätin tilata 1½-2y kokoa eli 86-92cm. Koko osottautui tosi hyväksi, sopivan reiluksi kuitenkin, ehkä enemmän vastaa kokoa 92cm. Hyvin on kasvuvaraa, mutta nytkin voi jo käyttää! :)

Tosiaan ostoskorissa oli jo liikaa vaatetta, joten karsin reilulla kädellä pois ja mietin, mille nyt on oikeasti tarvetta. Eipä tarvinnut kauaa miettiä; pitkähihaisille paidoille ja ehkä jollekin lämpimälle. Mekkoja ei todellakaan tarvitse, ja housuja on aika paljon, niin myös jumpsuitteja. Huppareita ei käytetä kovin usein, joten niitäkään ei kannattanut hankkia oikeastaan. Sukkiksia ei käytetä Nellalla melkein ikinä. Joten pitkähihaisia paitoja siis, kun bodeja ei enää pottailevan, kävelevän, vilkkaan taaperoisen päällä jaksa joka päivä käyttää!

Mun ostamat pitkähihaiset paidat maksoivat 6-9€ kappalehinnaltaan. Kallein, mitä tilasin, oli syötävän suloinen ja pehmeä fleecetakki. Rakastuin siihen heti ensi näkemältä, se oli vain PAKKO saada! Eikä sekään kyllä hinnalla ole pilattu, 14€ maksoi.
Parasta nextin nettikaupassa on se, että postikuluja ei tule ollenkaan ja tuotteet toimitetaan kotiovelle. Mikä voisikaan olla helpompaa? Klikkaat tuotteet ostoskoriin, maksat heti verkkopankissa, ei postikuluja ja odottelet kotona vaatepaketin saapumista?! Huhhuh! Ja kaiken lisäksi, paketti tuli supernopeasti. Tilasin perjantaina illemmalla ja paketti saapui jo maanantai-iltana. Elikkäs n. yksi arkipäivä! Vaikkakin tilauksessa sanottiin, että voi mennä kolme arkipäivää. Ei lähellekään. ;) Vaikkei sekään kyllä olisi kauaa.

Hups! Huomasin juuri tätä kirjoittaessa, että eipä tuolla aina olekaan ilmaiset postikulut! :D Nimittäin, jos tilaa alle kahdella kymmenellä eurolla, niin postikuluiksi tulee 3€, jos tilaus on yli 20€, niin postikulut 0€. Mä en edes huomioinut tuollaista, koska mun tilaus tuolta ei voisi mitenkään olla alle 20€.. ;)

Voin lämpimästi suositella kyseistä merkkiä kaikille ihanista ja edullisista lastenvaatteista pitäville. Olen kuullut näiden olevan myös laadukkaita ja kestäviä, toivotaan!
Tässä vielä kaikki meidän tilaamat vaatteet, kaikki siis kokoa 86-92cm, 1½-2v, Nella on jotain varmaan reilusti yli 80cm pitkä, n. 13kg ja ikää tosiaan 1v 4kk, jos mietitte omille lapsille kokoa. :)
Teal Dog Top (3mths-6yrs)
6€
Ditsy Print Top With Lace Bow Appliqué (3mths-6yrs)
6€
Oatmeal Graphic Top (3mths-6yrs)
9€
Yksityiskohdat ♥
Ruffle And Butterfly Detail Top (3mths-6yrs)
9€
Red I Love Daddy Top (3mths-6yrs)
6€







Pink Star Fleece Hoody (3mths-6yrs)
14€

Huonoja sovituskuvia, kun ei Nella suostunut olemaan paikoillaan. :D Mutta toi on niiiiiin ihana! ♥

Kaikki vaatteet ovat ihanan tuntuisia, pehmoisia ja vaikuttavat kyllä laadukkailta. :) Niiiin paljon ihanampia livenä, mulla oli etukäteisjoulu kun tuo paketti saapui! :D

 Onko next teille tuttu merkki? Mitä ootte tykänneet? 

Hauskaa päivää kaikille, alle viikko jouluun! ♥♥♥