Before I was a Mom I didn't know the feeling of having my heart outside my body

Tänään vietin ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Viime vuonna tähän aikaa odottelimme vielä pikkumurua saapuvaksi ja muistan kuinka onnellinen olin. Ja vielä onnellisempi olen nyt.
Mitä äitiys minulle merkitsee? Sanoinkuvaamatonta rakkautta. Ylpeyttä. Hampaidenkiristystä. Kiukkua. Helliä hetkiä. Haleja & pusuja. Kasvattamista. Omaa kasvua. Väsymystä. Rajojen asettamista. Silittelyä. Nukuttamista. Itkua. Kyyneleitä. Onnen kyyneleitä. Elämäni tärkeintä tehtävää. 

Tiesin aina, että tulen rakastamaan äitinä oloa. Minulle oli selvää, että haluan lapsen/lapsia nuorena ja en ole ikinä ajatellut, että en haluaisi/saisi koskaan olla äiti. Se on vain jotenkin ollut sellainen kaukainen haave, tulevaisuuteen heitetty hento toive, jotain mikä ei kumminkaan vielä ole ajankohtaista. Ja nyt se on. Ihan uskomatonta. Muistan vieläkin niin selkeästi ajatukseni ennen äitiyttä ja edes ennen nykyistä parisuhdettani. Teinitytön salatut unelmat omasta pienestä perheestä, runotytön hapuilevat riimit peloista. Mitä jos? Mitä jos minä en koskaan saisikaan tuntea sitä kaikkea, mistä olen vain voinut haaveilla?
Mutta onneksi sain.

Äidin kulta kahden päivän ikäisenä ♥

Tämä päivä on ollut rakkaudentäyteinen, ihana päivä. Ei niinkään paljoa normiarjesta poikkeava, mutta kumminkin muutamalla ihanalla extrajutulla höystetty. Mm. R ripusti pyykit ihan itse ;), käytiin päivällisella R:n, Nellan, Nellan mummin, vaarin, isomummin ja kummien(veljeni ja hänen kihlattunsa) kanssa ravintolassa. Buffet-pöydässä oli lempiruokaani eli sushia nam! Tämän lisäksi lämpimiä ruokia ja jälkkäriksi kakkua. En viitsinyt alkaa kuvaamaan ravintolassa ruokia, mutta muutama kuva tuli napattua. :)

Mun äiti oli ostanut mulle äitienpäivälahjaksi Muumi- kausimukin. Mua nauratti jotenkin, kun enhän mä oo sen äiti. :P Mutta kuulemma halus muistaa tytärtään, kun on ensimmäinen äitienpäivä äitinä. ♥
Mä ostin äidille tyynyliinan(minkä ostin lapsimessuilta ja esittelin TÄSSÄ postauksessa) ja rätin(esiintyy myös samassa postauksessa) ja tein sellaisen kortin, missä on mun ja äidin kuva(mä oon siinä muutaman vuoden ikäisenä äidin sylissä) ja Nellan ja mun äidin kuva. :) Sit siinä on lehdistä leikattuja juttuja, jotka kuvailee äitiä. :) ja tarroja yms. koristeluja.

Aamulla sain R:lta aamupalan sänkyyn. Olisin saanut nukkua pitkään, mutta.. Nella kiukkuili sen verran aamupuurolla, että itku raikui makkariinkin, joten enpä sitten enää saanut unta. Mutta eipä se mitään. :) Ihanaa oli saada muru viekkuun heti aamusta ♥ Kymmenen aikaan neiti myös nukahti päikkäreille, kun siliteltiin häntä meidän välissä ja makoiltiin vaan sängyssä. Siirrettiin neiti kyllä sitten partsille nukkumaan ja hän päätti sitten vetäistä KOLMEN tunnin unet. Päätti vissiin antaa äidille ja isille kahdenkeskistä aikaa. ;) Oli oikeasti ihanaa vain makoilla rauhassa sängyssä ja jutella ja hempeillä. Mulla on monesti tapana Nellan päikkäreiden aikaan myös R:n vapaapäivinä siivoilla, touhuilla kaikenlaista, lukea blogeja(tai kirjoittaa), tehdä ruokaa tms. R siitä aina valittaa, kun ei kuulemma tarpeeksi saa minua enää kainaloonsa. ;)

Aamupala

Ihanasta miehestäni puheen ollen, sain maailman parhaan äitienpäivälahjan. Tottakai paras lahja on itsessään jo oma perhe ja rakas tytär, mutta jos nyt puhutaan ihan vain rakkaudestani materialismiin, niin en olisi voinut olla iloisempi saamastani lahjasta. Olen himoinnut parempaa kameraa jo pitkän tovin, varsinkin alettuani lukemaan blogeja, Nellan synnyttyä ja kun itse aloin kirjoittaa blogia. Haaveissa on ollut pitkään järjestelmäkamera, mutten koskaan uskonut sitä pitkään aikaan voivani hankkia ihan vain semmoisen pikkujutun, kuin raha, takia. Odotin mieheltä korkeintaan isompaa muistikorttia(jota olen pitkään ollut aikeissa ostaa) tai vaikkapa kukkakimppua ja Maailman paras äiti- mukia. Mutta suuuuureksi yllätyksekseni sainkin....

kuva Googlesta

Tittidii, järjestelmäkameran + isomman muistikortin(8gigaa) ja kameralaukun! Kyseessä on Canon EOS 110D. Menin ihan sanattomaksi avattuani lahjan. Miehellä ei siis todellakaan ole tapana ostella näin kalliita lahjoja ja hän oli jopa huijannut minua, että tuskin saan mitään kun hänellä ei ole rahaa. Melkeinpä täydestä meni ja elin siinä uskossa, että tuskin mitään kummempaa saan ja that's fine. Voitte siis kuvitella ihmetykseni, kun paketin avasin.

Minun täytyy myöntää, etten tiedä yhtään mitään järjestetelmäkameroista ja niiden käytöstä. Menikin jonkin aikaa, kun ylipäätään osasin edes koko härpäkkeen avata ja sainkin tutustua käyttöoppaaseen ihan kunnolla. Nyt kumminkin osaan jo käyttää jonkin verran kameraa, vaikka Pro kuvaajaksi on vielä meeelkoinen matka. Saa kertoa kokemuksia kyseisestä kamerasta ja sen käytöstä, kiitos! :) 

Vaikka en osaisikaan käyttää kameraa vielä tai koskaan täydellisesti, niin onhan tuossa nyt huima ero vanhaan kameraani. Tässä vanha kamera:

Minua on ärsyttänyt suunnattomasti vanhassa kamerassa, että välillä sillä tulee ihan sumeita kuvia ja turha edes kuvitella saavansa vähänkin huonommassa valaistuksessa tarkkoja kuvia ilman salamaa. Salamalla sitten taas kuvista tuppasi monesti tulemaan ihan ylivalottuneita. Ärsytti myös, että usein joku Nellan ihana ilme kerkesi olla jo ohitse, kun kamera suostui ottamaan kuvan, vaikka olisin painanut nappia jo aikaa sitten. Nytpä ei ole näitä ongelmia ja järkkärillä saa supernopeasti otettua kuvia(kunhan sen on ensin ottanut esille silkkihansikkain ;)) ja monen monta putkeen ilman odottelua. Oli myös ihanaa ottaa kuvia ulkona, kun keinukuvistakin harva vain heilahti, olipa R ostanut juuri tämän kuulemma myös siksi, että tässä on joku kuvanvakaajasysteemi, kun aina valittelin kuvien herkkää tärähtämistä.

Tiedän, että ammattivalokuvaajille ja edes jonkin aikaa järkkäreihin perehtyneille ihmisille tämä ei ole unelmakamera, mutta minulle riittää varsin hyvin ja paremminkin.
Mutta, minulle saa antaa vinkkejä tosiaan ihan peruskuvausta varten! :)
Toivottavasti saatte tästä edes nauttia blogissani edes vähän laadukkaamista kuvista ja mikä parasta, kuvaaminen on minulle nyt paljon mielekkäämpää! :)

Nyt painelen nukkumaan kullan viereen ja huomenna alkaa taas ihana kamala arki! ;)

Toivottavasti teillä oli yhtä onnistunut äitienpäivä kuin minulla. :) Haluan vielä sanoa ihan sydämestäni, että kiitos kun jaksatte lukea näitä löpinöitäni ja piristätte päivääni ihanilla kommenteilla. Nellan sairastaessakin oli niin kiva saada teiltä tukea, vertaistukea, paranemistoivotteluja, vinkkejä ja ihan kaikkea. Kiitos! ♥ Mukavaa viikkoa ihanaiset! :)

Kotiäitiys vs uraäitiys

VAROITUS: MARATONPOSTAUS! 

Ajattelin tässä pohtia nyt vähän molempien otsikossa esiintyvien valintojen hyviä ja huonoja puolia. Jälleen kerran painotan, että nämä ovat täysin minun omia mielipiteitäni ja niistä saa olla eri mieltä. :)

En tässä tekstissä aio nyt sen ihmeemmin puuttua Suomen järjestelmään, lakiin yms vaan ihan asioiden ollessa näissä puitteissa pohtia mikä siinä on hyvää ja huonoa. Ollakko kotona vai töissä, kun on pieni lapsi?

Minähän olen tosiaan nyt ollut kotona v.2012 juhannuksesta asti ja minulla on 08.08.12 syntynyt tytär. Olin lähihoitajana määräaikaisessa työsuhteessa eräässä päiväkodissa ennen äitiyslomani alkua ja minulle kerkesi tulle 1-2 viikkoa työttömyyttä, ennen kun äitiysloma alkoi. Määräaikainen työsuhde nimittäin loppui hieman aikaisemmin, enkä olisi jaksanut/halunnut etsiä töitä vain pariksi viikoksi kun sillä ei ollut niin väliä. 

5 päivää ennen synnytystä

Aluksi oli tosi outoa olla ''vain kotona''. Mutta lapsen synnyttyä se ei ollut enää ollenkaan outoa. En muista suunnilleen mitään ekasta kuukaudesta vauvan kanssa, olin niin sekaisin kaikesta, hormonihuuruissa, hengailin vain imetyspaidassa ja verkkareissa kotona ja ihastelin pientä ihmettämme. Mieheni piti pidemmän loman Nellan synnyttyä, tai no se alkoi vähän jo ennen sitä. R:lla nimittäin sattui juuri hyvään saumaan kesäloma, tai no toki siis oli toivonutkin saavansa loman juuri elokuulle. R oli lomalla muistaakseni melkeinpä kuusi viikkoa. Se oli ihanaa ja samalla mietin jo kauhulla sitä, kun R lähtee töihin. Miten pärjäisin?

Onneksi on kuvia muistoina! :)

Hyvinhän me Nellan kanssa sitten pärjättiin. Ekat kuukaudet oli vähän rankkoja, kun Nella itki todella paljon varsinkin iltaisin ja oli lievää koliikkia. Hirveästi masuvaivoja, huutoa ja hampaiden kiristystä(äidin osalta).

Minulla ei ole koskaan ollut mikään maailman pisin pinna, mutta nyt siihen oli vain totuttava, että ei saa hermostua ja pitää pysyä rauhallisena vaikka olisi mikä. Ja yllätävän helppoa se lopulta oli nopeasti siihen kumminkin tottui. Enää en voi itse päättää kaikesta vaan olen vastuussa pikkumurustamme.

Tosiaan, ekat muutamat kuukaudet lensivät kuin siivillä ja en edes montaa ajatusta uhrannut työelämälle tai oikeastaan kauheasti muullekaan elämälle. :D Elin hetkessä tai aina pyrin siihen ja ajattelin, että olen kotona niin pitkään kun vain voin olla taloudellisesti. Mutta... nyt olen alkanut viime aikoina, ehkä n. pari kuukautta sitten, miettimään muitakin vaihtoehtoja. Toki asia alkaa olla jo ajankohtainenkin, nimittäin toukokuun lopussa äitiyslomani loppuu ja pitäisi päättää kolmesta vaihtoehdosta:

1. Jään kotiin Nellan kanssa

2. R jää kotiin Nellan kanssa ja minä menen töihin

3. Nella menee päivähoitoon

4.3.13

Kaikissa vaihtoehdoissa on puolensa. R oikeasti haluaisi jäädä kotiin Nellan kanssa ja siihen varmasti kykenisi oikein hyvin. Minun on luultavasti helppo saada töitä, koska alallamme on niin hyvä työllistyminen ja silti R:lla olisi työpaikka johon palata. Ja joskushan työnhaku olisi kumminkin minulla edessä. Ongelmana siinä on vaan se, ettei minulla ole mitään hajua mitä haluaisin tehdä työkseni... Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, vanhukset, mielenterveys/päihdepotilaat, sairaalatyö..? Ja mihin ylipäätään pääsen? Pääsenkö haluamaani paikkaan? No ei siitä sen enempää...

Nellaa en haluaisi laittaa ainakaan ennen vuoden ikää päiväkotiin. Vuoden ikäinenkin on vielä kovin pieni, mutta haluaisin, että Nella ainakin kävelisi ja ymmärtäisi jotain asioita ennen hoitoon menemistä. Että ei olisi ihan vauva enää. Pahalta se varmasti silti tuntuu, kun lapsen hoitoon laittaa vaikka tämä olisi 10kk tai 3v. Ja

Jaksanko minä olla kotona? Kuinka kauan? Vielä pari kuukautta, puoli vuotta, vuoden, kaksi vuotta? En ainakaan varmaan paria vuotta. Mutta miten pystyisin olemaan erossa Nellasta? Miten kestäisin ikävää?

Olemme nyt sitten tehneetkin päätöksen ainakin tällä erää. Hain kotihoidontukea loppuvuodelle ja se myönnettiin minulle 31.12.13 asti. Eli tämän vuoden loppuun olen kotona ja tammikuussa pitäisi sitten saada töitä! 

Tämä ei kumminkaan ole vielä täysin varmaa, koska en tiedä miten pärjäämme rahallisesti, miten jaksan ja miten kaikki menee, mutta tämä on suunnitelmamme tällä hetkellä. Näillä mennään siis! :)

(älkää lukeko seuraavaa tekstiä otsa rypyssä)

Kotiäitiyden hyvät puolet:

+ Saa nähdä oman lapsen kasvavan ja kehittyvän, näkee ne kaikki uudet jutut mitä lapsi oppii.

+ Kukaan ei tule(luultavasti) kertomaan, että ''tänään hän oppi tätä ja tätä ja arvaa mitä hän teki!''.

+ Saat halia ja pusia lasta/lapsia päivät pitkät tai siis niin kauan kun hän siihen vielä suostuu.

+ Sinun ei tarvitse aamulla hirveällä kiireellä pukea, meikata, herättää lapsi, pukea hänet, mahdollisesti syöttää, vaihtaa vaippa jne. vaan voit rauhassa laittaa aamutakin päälle ja makoilla lapsen kanssa vaikka lattialla leikkimässä jos huvittaa.

+ Pääset ulos lähes milloin vain haluat eikä sinun tarvitse kykkiä sisällä koko valoisaa osaa päivästä.

+ Sinulla ei ole työstressiä tai luultavasti muutenkaan niin paljoa stressiä.

+ Jos sinulla on mies, voit hänen vapaapäivinään rentoutua vähän koska sinähän olet hoitanut lastanne koko viikon all day long. Jos käy töissä, olette suunnilleen ''samassa asemassa''.

+ Kun lapsi nukkuu, sinun ei ole pakko tehdä kotitöitä tai muutakaan järkevää, jos olet tosi väsynyt. Voit ''kesken työpäivän'' ottaa nokoset, datailla, katsoa telkkaria tai muuta sellaista, mitä ei varmasti katsota työpaikallasi hyvällä tai mahdollisesti sinut jopa erotetaan, jos alat nukkumaan kesken työpäivän.

+ Ehdit luultavasti nähdä ystäviäsi enemmän, koska jos kävisit töissä nin haluaisit viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikasi lapsesi kanssa ja se olisi tärkeintä.

+ Sinulla on oletettavasti enemmän aikaa tehdä itse ruoat(edullisempaa, terveellisempää...), soseet jne.

+ Opit elämään vähemmällä rahalla

+ Kun rahaa on vähemmän, tulee ostettua enemmän käytettyä ja käytyä kirppareilla kun aina ostettua uutta. Se on ekologista, luontoa säästävää, rahaa säästävää ja järkevää kierrättämistä. 

+ Kerkeät harrastaa lapsen kanssa; käydä (vauva)muskareissa, perhekahviloissa, jumpissa, kerhoissa, tapahtumissa, ulkoilemassa valoisaan aikaan jne. Tutustut muihin samassa elämäntilanteissa oleviin, sosiaalinen elämä paranee, tulet läheisemmäksi lapsesi kanssa jne.

+ Lapsi ei altistu niin paljoa eri sairauksille, mitä mm. päiväkodeissa kiertää. 

+ Sinulla on maailman ihanin herätyskello eli parhaassa tapauksessa lapsesi iloinen kiljahtelu/naureskelu. Kun käyt töissä, joudut heräämään masentavaan ''piip piip''- ääneen paitsi jos olet fiksu ja vaihdat herätysääneksi lempikappaleesi.

+ Kasvatat itse lapsesi, saat päättää täysin kaikesta mitä päivän aikana tapahtuu, mitä teette, mihin haluat painottaa toiminnan/virikkeet(esim. musiikki, ulkoilu, liikkuminen).

+ Lapset ovat vain kerran pieniä ja sinua voi kaduttaa, jos viet hänet/heidät aikaisin hoitoon, kun töitä saa(lue: joutuu) tekemään kuitenkin suuren osan elämästä.

+ Et joudu kiireellä lähtemään töistä ja stressaamaan, kerkeätkö hakea lapsen päivähoidosta ennen päiväkodin sulkeutumista, vaikka ylitöitäkin olisi jäänyt työpöydälle kauhea kasa ja joudutko taas kuuntelemaan päiväkotitädin naputusta, kun olet minuuttia vaille viisi hakemassa lasta joka on seissyt kaksi tuntia portilla hokien ''milloin äiti tulee hakemaan mua kun kaikki muut haettiin jo välipalan jälkeen''

Uraäitiyden hyvät puolet:

+ Sinulle jää enemmän rahaa käteen ja sinun ei tarvitse pahimmillaan ''elää kädestä suuhun'' ja ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ostaako tarjousjauhelihaa vai sisäfilepihvin. Ehkäpä pääsette haaveilemallenne ulkomaanmatkallekin.

+ Voit ostella lapsellesi enemmän ''tarpeellisia'' asioita, vaatteita, leluja ja sinun ei tarvitse lainata rahaa keltään.

+ Saat ''haastetta aivoillesi'' päivittäin ja joudut pohtimaan muitakin asioita kun kakan väriä, sosemerkin vaihtoa, miten lapsesi aivot kehittyvät jos et aina jaksa leikkiä hänen kanssaan, mitäköhän ostaisi kaupasta, mentäisiinkö tänään puistoon vai kauppakeskukseen jne.

+ Sosiaalinen elämäsi paranee, kun tutustut työkavereihisi paremmin ja parhaassa tapauksessa voit saada elinikäisiä ystäviä.

+ Sinulla on (useimmiten) aikuista seuraa pitkän aikaa päivästä.

+ Sinulle ei tule riitoja niin paljon puolisosi kanssa, kun et ole kaikkia päiviä neljän seinän sisällä.

+ On ihanaa tulla kotiin työpäivän jälkeen. Kun lapsesi oppii puhumaan (enemmänkin) niin saat kuulla kivoja tarinoita hänen päivästään esim. ruokapöydän äärellä. 

+ Hermosi pysyvät paremmin kurissa, kun et katsele joka päivä samoja seiniä ja et joudu aina olemaan se ''pahis'' joka komentaa ja kieltää lasta.

+ Et ''joudu'' olemaan täysin vastuussa lapsesi kaikesta virikkeellisestä toiminnasta. Hoidossa kehitystä tuetaan ammatillisin ottein(toivottavasti) ja monissa esim. päiväkodeissa on paljon lapsen ikätasoa tukevaa toimintaa, kuten lauluhetkiä, liikuntatuokioita, metsäkävelyitä, nukketeatteri-esityksiä, kirjastoretkiä ja muuta kivaa.

+ Pääset sanomaan miehellesi ''voi kun mulla oli rankka työpäivä, hirveä kiire ja nyt väsyttää, taidanpa mennä päikkäreille'', ilman että vastaukseksi tulee ''no mutta sähän olit vaan kotona koko päivän''...

+ Saa joka päivä tuntea itsensä vähän edustavammaksi ja siedettävämmäksi peiliin katsoessaan, kuin kotiäidit. Kumman valitset: verkkararit, yöpaita, aamutakki ja ulkona tuulipuku ja mukavat lenkkarit VAI huolellinen meikki, hiukset kauniisti nutturalle tai kiharalle, jakkupuku ja korkkarit tai farkkulegginsit ja tunika yms? Riippuu toki työstä, missä olet. Esimerkiksi minä en hirveästi panostanut ulkonäköön töissä käydessäni(saatoin mennä töihin välillä collegehousuissa ja hupparissa), kun se oli melko turhaa päiväkotityössä, kun ulkoiltiin paljon ja touhuttiin riehakkaiden lasten kanssa. Mutta monessa työssä ''saa''(tai pitää) kumminkin laittautua enemmän.
PS: Tällä en tarkoita, etteikö kotiäidit saisi tai pystyisi laittautumaan, mutta taas puhun omista kokemuksistani; ennen meikkasin lähes joka päivä edes vähän ja nykyään saatan olla viikon meikkaamatta ollenkaan.
+ Jotkut sanovat, että menee töihin lepäämään oltuaan pitkään lapsen kanssa kotona. Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta toisaalta voin ymmärtää pointin esim. näissä tapauksissa:

• uhmaikäinen taapero
• täystuho 1v kävelemään ja kiipeilemään juuri oppinut
• korvatulehduskierteessä oleva ex-koliikkivauva, joka oppi juuri seisomaan tukea vasten
• tai vaikkapa 3v ikiliikkuja, joka kaipaa joka ikinen sekunti huomiota ja tekemistä tai tulee tylsää

tai ''pahimmassa tapauksessa'' monta alle nelivuotiasta saman katon alla. :D

Tässä nyt asioita, mitä keksin. Jos laskee, kumpaan tuli enemmän plussia, niin kyllähän tuon listan mukaan kotiäitiys veisi voiton. Siis minun mielestäni ja nämä tosiaan ovat minun pohdintojani, mitä keksin. Varmasti noihin voisi keksiä vielä lisääkin asioita. :)

Joillekin kotiäitiyskään ei yksinkertaisesti vain sovi. Ja ymmärrän sen täysin. Se on henkisesti raskasta ja esimerkiksi masennukseen taipuville ihmisille se voi jopa olla rankempaa kuin työntekö. Masennukseen taipuvaiset kaipaavat yleensä oikeassa suhteessa säännöllisyyttä; säännöllistä päivärytmiä, ulkoilua, virikkeitä, liikkumista, säännöllisiä ruoka-aikoja ja omia hengähtämishetkiä. Enkä nyt halua tosiaan yleistää mitenkään taaskaan, mutta voin puhua myös kokemuksen rintaäänellä, että nuo asiat ovat minulle ainakin olleet tärkeitä, jos olen tuntenut masennuksen taas nostavan päätään. Minulla on nimittäin ollut se monta kertaa, joskus tosi vakavana ja joskus lievinä kausina.
Kotiäitiys ei myös välttämättä sovi todella meneville, urakeskeisille ihmisille. Ja se on ihan jokaisen oma päätös, johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa. Mielestäni kaikkein kunnioitettavinta on se, että oikeasti tekee päätöksen, tietää mitä haluaa ja ei koe olevansa tilivelvollinen kellekään. Miksi omaa päätöstään pitäisi perustella? Tuskin monessa muussa tapauksessa tarvitsee edes, esim. jos päättää lähteä opiskelemaan, vaihtaa työpaikkaa tai ulkomaanvaihtoon. Miksi siis aina kotiäidit, jotka palaa töihin, joutuvat selittelemään päätöstään tai sitä, että aikovat olla vuosia kotiäitinä?

Luin tänään Meidän Perhe- lehden lokakuun 2012 artikkelia nimeltään ''Miksi jäin vuosiksi kotiin?''. Juttu oli mielenkiintoinen ja siinä siis kaksi äitiä kertoi omista valinnoistaan, he olivat siis päättäneet jäädä hoitovapaan jälkeen vielä moneksi vuodeksi kotiin, jopa vuosikymmeniksi.

Lainaus jutusta:
''Moni perhe haluaisi tehdä joustavia ratkaisuja perheen ja lasten parhaaksi, mutta yhteiskunta ei tee sitä helpoksi. Hiljattain on jälleen ehdotettu, että kotihoidontuen saanti pitäisi rajata kahteen vuoteen, koska äitien kotona olo riskeeraa naisten työurat. 

 - Tuo ajatus on elitistinen, sillä eihän läheskään kaikilla aloilla edes tehdä uraa,
hymähtää sosiologian professori Riitta Jallinoja.

Eikä hoitovapaa vaaranna uranaisenkaan etenemistä. Kun ihminen on pätevä ja lahjakas, hän etenee lapsistaan ja perhesuhteistaan huolimatta. Monille perheille olisi hyvä vaihtoehto, että toinen vanhemmista kävisi osa-aikatöissä, kuten monissa Keski-Euroopan maissa on tapana. Suomessa osa-aikatöitä on kuitenkin vähän tarjolla, ja akateemisesti koulutetuilla aloilla vielä vähemmän.

- Meillä naiset ovat joko töissä tai kotona, välimuotoja ei juuri ole. Perheet tarvitsisivat enemmän vaihtoehtoja. Myös päiväkodissa olosta pitäisi tehdä joustavampaa. Monille perheille sopisi, että lapsi on hoidossa muutamia päiviä kuussa ja suurimman osan arjestaan kotona vanhempansa kanssa.''

Tuossa oli mun mielestä hyviä pointteja, niin halusin jakaa sen teidän kanssa. Vaikka munhan ei pitänyt tässä tekstissä puuttua Suomen järjestelmään. :D Ja en tämän enempää siitä aio tällä erää sanoakaan.

Mitä mieltä te olette? Mikä on ehdottomasti parhain asia kotiäitiydessä? Entä uraäitiydessä? Millaisia päätöksiä te olette tehneet ja oletteko katuneet? :)

Itkua + kysymyksiä

Heippa! 

Ajattelin laittaa tälläsen kyselyn tuohon tekstin loppuun :) Mutta ensin hieman kuulumisia. Meillä menee hyvin. Tosin tänään pikkuinen on huutanut aika kauan ja oli tissillä kaksi tuntia, sen jälkeenkin söi vielä 150ml korviketta ja vain maito tuntui auttavan. En kuitenkaan halunnut ihan ähkyksi toista syöttää... Huuto vain jatkui, joten pakkasin vauvan vaunuihin, puin itseni ja lähdin ulos. Vielä rapussakin huuto jatkui ja meteli oli aikamoinen, kun itku kaikui kerrostalossa.. Noh, heti kun päästiin ulos niin itku loppui kuin seinään ja silmät painui kiinni ja neiti nukkui tyytyväisenä puolentoista tunnin vaunulenkin ja tultiin takaisin n. puoli tuntia sitten ja vieläkin hän vetelee unia vaunuissa, avasin vain vähän makuupussia ja haalaria. :) Ihanaa saada syödä rauhassa, katsoa hetki telkkaria ja olla koneella. Nykyään osaa niin pienistä asioista nauttia.. :)

 

Muuten, neuvolassa kerroimme neidin mahavaivoista ja sieltä neuvottiin kokeilla vaihtaa korvikemerkkia. NAN:ia ollaan nyt käytetty, kokeiltiin jo Tuutia ja nyt on testissä Tutteli. Olisin tosi iloinen, jos joku voisi kertoa omia kokemuksiaan tästä asiasta? Tiedän, että jokainen vauva on yksilö ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle, mutta kumminkin... 

...Onko teillä äidinmaidonkorvikkeen vaihtaminen toiseen merkkiin auttanut vauvan vatsavaivoihin? Meidän vauva kakkaa n. joka toinen päivä ja se tuntuu olevan kivuliasta. Neuvolan mielestä se on ihan normaalia?! Tuntuu vaan hirveältä, kun pientä sattuu ja naama punaisena äheltää kakkaa. Myös ilmavaivoja on paljon ja tuntui, että Tuuti- merkki vain lisäsi niitä. No, se siitä :)

 Koska sait tietää, että olit raskaana?

Joulukuussa 2011.

Järkytyitkö?
Vähän tietenkin, vaikka yritettiinkin.

Kuinka vanha olit?
  19v kun sain tietää olevani raskaana, 20v kun vauva syntyi.

Närästikö sinua paljon?
Loppuraskaudessa kyllä.

Oksensitko paljon?
Alkuraskaudessa kyllä.

Oliko sinulla mielitekoja?

Hmm.. vaihteli vähän, ainakin pizza ällötti alkuraskaudessa ja viimeisillään teki hirveästi mieli kaikkea makeaa kuten suklaata. Alkuraskaudesta teki mieli suolaista.

Oliko sinulla liitoskipuja?
Oli jonkin verran.

Oliko sinulla harjoitussupistuksia?
Oli.

Kuinka paljon sf-mittasi oli suurimmillaan?
36

Saitko raskausarpia?
Muutamia.

Kumpaa veikkasit, tyttöä vai poikaa?
Aluksi veikkasin poikaa, sitten tyttöä.

Oliko sinulla paljon nesteitä kropassa?
Oli.

Kuinka paljon sait raskauskiloja?
0

Kuinka näet raskauden nyt jälkikäteen?
Olihan se ihanaa aikaa ja olin onnellisimmillani. Loppuraskaus oli kyllä aika tuskaista supistuksineen ja isoine mahoineen.

Menikö sinulla yli lasketun ajan?
Ei.

Syntyikö lapsi ennen laskettua?

39+4

Koska sinun synnytys alkoi?
7.8.2012, n. klo 07.30 mentiin sairaalaan.

Kauanko synnytys kesti?
n. 11h, jos lasketaan säännöllisten supistusten alkamisesta.

Kuinka paljon olit auki kun menitte sairaalaan?

En ollenkaan.

Mikä oli raskainta synnytyksessä?
Pitkään kestäneiden ja voimistuvien supistusten kesto ja epiduraalin laitto. Odottaminen oli myös hirveää, kun tuntui, ettei mitään tapahdu vaikka olin tosi kipeä.

Pelkäsitkö jotain synnytyksessä?
Pelkäsin, että lapselle tapahtuu jotain, esim. että hän ei hengittäisi kun syntyy tai hänellä olisi jokin kehitysvamma, napanuora kiertynyt kaulan ympäri tai jotain. Pelkäsin myös, että minulle tapahtuu jotain. Kipua en niinkään osannut pelätä, sillä tiesin sen kyllä sattuvan.

Itkitkö?
Kyllä.

Huusitko?
Kyllä.

Mitä kivunlievitystä käytit?
Kotona lämpimää kylpyä, panadolia ja lämmitettyä kaurapussia, sairaalassa ilokaasua, epiduraalipuudusta ja pudendaalipuudutusta.

Montako tikkiä ommeltiin?

kai 6.

Käytettiinkö imukuppia?
Ei.

Montako ihmistä synnytysalissa oli?

Minun ja miehen lisäksi parhaimmillaan kaksi kätilöä + Epiduraalin laittoi tietysti anestesialääkäri.

Oliko sinulla läheisiä mukanasi?
Mies.

Minkä kokoinen vauva oli?
3400g ja 48cm, päänympärys 35,5cm.

Tuliko poika vai tyttö?
Tyttö.

Nimeksi tuli?

En kerro vielä.

Miltä synnytys näyttää nyt jälkikäteen katsottuna?
Aika kultaa muistot.. Synnytyksen jälkeen sanoin, etten enää koskaan tee tätä. Nytkin olen sitä mieltä, että en pitkään aikaan halua toista lasta. Mutta kaikki oli sen arvoista, kun sai oman lapsen syliin synnytyksen jälkeen. En kadu hetkeäkään.

Oliko kaikki sen arvoista?
Todellakin. <3

Viikonloppu rv 39+1

Heips!

Kerronpa nyt alkuun muutamasta viimepäivästä. Perjantaina oltiin mun vanhempien ja mummin kanssa katsomassa Musiikkiteatteri Koitossa Helsingissä ABBA-showta. Tykkään ihan hirveästi käydä katsomassa musikaaleja ja teatteriesityksiä, sillä oon itsekin harrastanut musiikkia. Laulutunneilla oon käynyt 6 vuotta ja ollut mukana neljässä eri musikaaliproduktiossa sekä soitan jonkin verran omaksi iloksi akustista kitaraa.

Helmikuussa käytiin tuolla samassa paikassa katsomassa Queen- esitys, jossa oli osa samoja esiintyjiä. Päähenkilönä oli Kimmo Blom ja myös yhdessä pääosassa tuossa ABBA-showssa. Perjantai oli ensi-ilta. Kimmo on mun entinen lauluopettaja ja vetänyt kahta musikaaliprojektia, missä olen ollut esiintymässä. Kimmo on aivan mahtava laulaja, esiintyjä ja persoona, ihmisenäkin epäitsekäs ja välittävä. :)

Suosittelen todellakin kaikille musiikista ja teatterista kiinnostuneille kyseisiä esityksiä!

http://www.koittoteatteri.fi/show.aspx?id=44507&n=SMGO

http://www.koittoteatteri.fi/show.aspx?id=49748&n=ABBA%20Show

Lauantaina eli eilen nukuin pitkään, kun en ollut saanut taas yöllä millään unta. Sitten lähdettiin kullan kanssa ajelemaan ympäriinsä, käytiin Klaukkalassa, Nurmijärvellä, Haukilahdessa, Matinkylässä, Westendissä, Iirislahdessa jne. Me tykätään vaan lähteä ajelemaan ilman päämäärää varsinkin näin kesäsin. :) Klaukkalassa käytiin jätskillä ja kahvilla. Pysähdyttiin Haukilahden rantaan kävelemään rantaviivaa, oli vähän vilposa kun en ollut ottanut edes hupparia mukaan... mutta onneksi kulta herrasmiehenä lainasi omaansa. :) Otettiin kallioilla muutama kuva. Sitten jatkettiin kävelyä ja löydettiin ihana rantakahvila, missä kulta otti lomakaljan(R:lla alkoi tosiaan muutama päivä sitten melkein kuuden viikon loma) ja mä otin limun ja lihiksen, kulta tarjosi. :) Oli ihanaa vaan istua, nauttia maisemista ja jutella. Sitten lähettiin ajamaan Vantaalle moikkaamaan kavereita, jotka viettiä iltaa keilaamassa. Ei viihdytty siellä kuitenkaan kuin tunnin verran, kun muut joi ja niin edelleen.. :) Kaikki kauhisteli kuinka iso maha mulla on :D 

Sitten lähettiin ajamaan kotiin ja nälän iskiessä käytiin hakemassa vielä pizzat yhdeltä meidän vakiogrilliltä. :D

No, oltiin kotona vasta sit joskus kahentoista aikaa, syötiin ja katottiin telkkaria ja sitten mentiin puol kahen jälkeen nukkumaan. Sit mulla alko hirveet supistukset. Ihan erilaiset, mitä on tähän mennessä ollu. Maha ihan kovana, alavatsa ihan liekeissä. Polttava tunne vatsassa oli kauhee ja selkeesti kipu meni aaltomaisesti. Puol neljän jälkeen aloin sit laskemaan ihan kellon kanssa supistuksia. Niitä tuli 3-6 minuutin välein. Sit välillä vähän harvemmin ja sit taas useemmin. Herätin R:n viideltä ja otin panadolia, siinä vaiheessa kivut oli jo aika kovia. R lämmitti mulle kauratyynyn ja se auttoi ihan hetkeksi. Puol seittemän aikaan aamulla sitten soitin Jorviin. Sieltä vastas tosi tyly nainen, kelle sit selitin tilanteen. Hän vaan nopeasti sitten kysy, että onko ollut normaali raskaus ja onko tää mun ensimmäinen. Hädin tuskin kerkesin vastaamaan, kun hän jo ilmoitti, että ''meillä on nyt tosi kiire, voitko soittaa 15min päästä uudestaan?'' mä siinä sit sopersin, että öö siis soitanks mä vai siis häh ja jotain ihan paniikissa ja sit se sano uudelleen, että niin että kun on hirveä kiire, niin soita uudelleen ja laittoi luurin kiinni. Itkuhan siinä pääsi, vaikka oikein hyvin ymmärrän, että varmasti kiireiseen aikaan soitin ja ei ollut varmasti tarkoittanut olla tyly. Mutta hormonien vallassa, supistuksien kasvaessa, tuli aika huono mieli. No, soitin sitten lapsemme tulevalle kummille, joka valmistuu kätilöksi parin kuukauden sisään ja tekee töitä Hyvinkään sairaalan synnytysosastolla. L sitten siinä rauhoitteli mua ja 15 minuutin kuluttua soitin Jorviin uudestaan. Huomattavasti mukavamman kuuloinen kätilö vastasi puhelimeen ja sanoi, että voin ihan hyvin olla kotona vielä. Sitten kun kivut ovat sietämättömät niin katsotaan uudestaan. Kehotti menemään lämpimään suihkuun, ottamaan panadolia, syömään ja tekemään kaikkea, mikä helpottaa oloa. Hyvä olisi tietenkin jos saisi myös nukutuksi, sillä en ollut silmäystäkään nukkunut siihen mennessä. Supistukset jatkuivat, mutta panadol vähän helpotti. Kätilö sanoi, että voin soitella uudestaan, kun supistukset ovat hyvin säännöllisiä, niin katsotaan sitten uudelleen.

Puhelun loputtua koitin saada unen päästä kiinni, mutta ei siitä tullut mitään. Menin sitten kylpyyn ja kulta asetteli mulle sinne radion ja tuli viereen istumaan laskemaan supistusten välejä ja kirjaamaan niitä ylös. R oli ihana henkinen tuki ja piti kädestä ja silitteli. <3

Olin kylvyssä ja suihkussa jonkin aikaa, se tuntui ihan hyvältä. Sitten koitettiin taas mennä nukkumaan ja sainkin nukuttua pari tuntia, puoli yhteentoista asti. Heräsin siihen, kun R sanoi lähtevänsä pikaisesti käymään kalassa serkkunsa kanssa, kun olivat eilen niin sopineet. Kyseli tietenkin, että pärjäänkö ja sanoin, että pärjään ja soitan jos en. No sitten valvoin hetken ja nukahdin uudestaan puoleksitoista tunniksi. Nyt maha on ihan sekasin ja supistukset jatkuu...

Pääsisköhän tänään jo synnyttämään?! Ainakin pakko on mennä jossain vaiheessa Jorviin näytille, että onko mitään tapahtunut vielä siis että onko supistukset kypsyttäneet paikkoja..

Pitäkää peukkuja!

 

Neuvolakuulumisia rv 38+4

Heippa taas!

Tänään oltiin taas neuvolassa. Tää tais olla tyyliin eka kerta, kun mies ei päässyt mukaan neuvolaan. Ihailtavan aktiivinen se on ollut. :) Järkkäillyt aina kolmivuorotyönsä työvuoroja, että pääsis mukaan ja niin edelleen.. :)
Mun vanhemmat tuli mukaan, kun mies on töissä(tosin vikaa päivää, sitten sillä alkaa yli viiden viikon loma jeee!) ja en halunnut mennä yksin. On kivempaa kun on joku mukana tukemassa ja porukoilla oli loma, niin mentiin Fenniaan lounaalle sitten neuvolan jälkeen. Söin kasvis-kikherne-kastiketta ja riisiä ja jalapenoja :) Jälkkäriksi oli melkoisen mautonta kinuskivaahtoa. Maistui ihan vaniljavaahdolta, johon ei ollut lisätty yhtään sokeria tai mitään. Mutta pääruoka oli hyvää, vähän tulista, mistä tykkäänkin. :)

Mutta nyt siis neuvolakuulumiset. Suluissa taas edellisen kerran tiedot.

Päivämäärä: 01.08.2012 (26.07.2012)
Raskausviikko: 38+4 (37+5)
Painonmuutos/viikko: +100g (+1.100) Jee, huomattavasti vähemmän noussut!
Turvotus: ++ (++)
RR: 127/91 ja 129/88 (129/87)
U-Prot. + (-)
U-Gluk. - (+)
Kohdunpohjan korkeus: 36 (35)
Painoarvio: 3800g (viimeksi saatu painoarvio rv 29+2 ja se oli 1405g)
Tarjonta: RT (RT)
Sydämensyke: +, 140-150 (D150)
Liikkeet: ++ (++)

Sellasta. APUA sieltä on tulossa luultavasti nelikilonen puserrettava! 
Itse olin syntyessäni 4150g... Että ei mikään yllätys. Vois nyt tulla jo... Kuulemma on pää tosi alhaalla, painaa kohdunsuuta. Ei ihmekään nää häpyluukivut. Se sano, että ihan normaalia on kaikki. 
Kerroin myös mun unettomuudesta. Se sano, että kuulostaa vaan hyvältä merkiltä, kuulemma synnytyksen lähestyessä äitejä ei enää väsytä öisin kun hormonitoiminta valmistaa äitiä vauvan yövalvomisia ja rytmiä varten. Elikkä pitäis siis olla positiivisella mielellä siitä, että nukahdan joka yö vasta 2.30-4.30 vaikka menisin sänkyyn jo yheltätoista...? Ja mies kuorsaa vieressä.. Onneks sillä alkaa loma tänään niin jos tulee kipuja tai muuta niin viittii sitäkin herätellä herkemmin, kun sillä ei oo työaamua. ;)

                               Tässä kuvaa eiliseltä eli 38+3

Alkaahan toi suht jättimäinen maha jo olee.. Tule jo rakas maailmaaaaan!

Vauvan hoitopöydän viereen ostin seinälle ruuvattavan Nalle Puh- lokerikon postikuluineen FB-kirppikseltä viidellä eurolla! Siinä on nyt vaippoja, Bepanthenia, Erisania, jotain babyrasvaa pullossa apteekista, kylpyöljyä, kylpylämpömittari, kuumemittari, tutteja, tuttinauhoja, unilelu, talkkia, Septidiniä, sinkkivoidetta, hammasharja, harja, harsoja, vanupuikkoja, vanulappuja ja muuta hyödyllistä. :) Muut jutut löytyy sitten hoitopöydän laatikosta. Ihan kiva kun ei tarvii sieltä kaikkea nyt kumarrella.

Nyt tulee mun hyvä ystävä, jonka oon tuntenu vauvasta asti, meille kahvittelemaan ja aion pyytää häntä kummiksi vielä näin loppumetreillä :) Vauvan kummeiksi tulee mun veli ja veljen kihlattu/avovaimo(myös mun hyvä ystävä, veljen kanssa ne on seurustellut monia vuosia, oiskohan 7vuotta. Siitä asti kun olin vielä kutosella ala-asteella, eli hän on kuin sukua meille) ja sit miehen pikkuveli, joka just pääs ripille puolisen vuotta sitten ja sit miehen hyvä ystävä. Aloin miettimään, kun lapsella tulee olemaan kolme miespuolista kummia ja vain yksi nainen, niin halusin vielä naispuolisen kummin jolloin kummeja olisi siis viisi. Jos meille nimittäin ei enää siunaantuisi tyttöjä, niin on kiva että tyttölapsella on enemmän naispuolisia kummeja kuin vain yksi. Ymmärrättekö yhtään logiikkaani? :D Saa pikkuinen sitten lahjaksi mekkoja ja muuta röyhelöä, mistä miehet ei ymmärrä ;) 


Mutta palaillaan taas :) Ihanaa kesäviikkoa kaikille!

Neuvolakuulumisia ja olotiloja rv 38+1

Heips!

Eilen poksahti käyntiin raskausviikko 38! Eikös se meinaa sitä, että milloin vain voi tulla lähtö.. tai ainakin toivon niin ;) Ei jaksaisi odottaa enää neljää viikkoa, jos kaks viikkoa menis yli! 

Joojoo, ''nauti nyt vielä kun voit''.... Ärsyttää niiiiiiiin paljon, kun jollekkin sanoo että ei jaksais enää odotella ja että alkaa olee tuskainen olo, niin sitten tulee kommenttia ''nauti nyt kun voit vielä nukkua milloin haluat!'' tai ''nyt voit vielä tehdä mitä haluat, toista se on sitten vauvan kanssa!'' jne. 

Siis.. mikä on nyt mennyt pieleen? Ensinnäkin

A) Loppuuko mun elämä siihen, kun vauva syntyy? Eikö mulla ole enää elämää mistä nauttia, kun saan vauvani syliini?

B) Ja muka en saisi enää nukkua? Tiedän hyvin, että vauvan kanssa tulee valvottua paljon ja unirytmi menee sekaisin ja univelkaa paljon, mutta en ole yksinhuoltaja, joten mieskin on täällä pitämässä huolta pikkuisestaan ja vauvat nukkuvat yleensä paljonkin, jolloin itsekin saan levättyä.

C) Voin varmasti tehdä vielä itselleni mieleisiä asioita, kun vauva syntyy. Lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä ja enemmänkin! Odotan sitä aikaa, kun lähdetään yhdessä vaunuilemaan, mutta vielä enemmän sitä kun pääsee pikkuisen kanssa puuhastelemaan, kaikenlaisiin tapahtumiin, harrastuksiin, mökkeilemään, lomalle, uimaan, pulkkamäkeen, joulunviettoon jne. 

Voisin jatkaa tätä listaa yhä, mutta turhaa kai se on. En tiedä kenelle tässä paasaan :D

Nyt siis ''asiaan''. Kirjoitan vähän myöhässä näitä neuvolakuulumisia, kun neuvola oli tosiaan jo torstaina mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Suluissa taas edellisen neuvolakerran tiedot.

Päivämäärä: 26.7.2012 (19.7.2012)

Raskausviikko: 37+5 (36+5)

Painonmuutos/viikko: +1,1 (+0,55)

Turvotus: ++ (ei laitettu)

RR: 129/87 (127/86)

U-prot. - (+)

U-gluk. + (-)

B-Hb: 112 (ei katsottu)

Kohdunpohjan korkeus: 35 (34,5)

Tarjonta: RT (RT)

Sydämensyke: D150 (D+)

Liikkeet: ++ (++)

Semmosta tällä kertaa. :) Nyt ei ollut enää proteiini plussalla, mutta glukoosi oli. Sanoi, että jos ei olisi todettua raskausajan diabetesta niin oisin joutunut sokerinrasitukseen uudestaan. Hyi.

Mulla on nyt ilmennyt tosi paljon uusia vaivoja. Menkkamaisia poltteluja on tullut jo jonkin verran, jotka neuvolassa todettiin supistuksiksi, mistä en siis ollut tiennyt että niitä ne ovat olleet. Selkää on jomottanut ja uudeksi tuttavuudeksi(ei mukavaksi sellaiseksi) ovat tulleet häpyluun kivut. Viime yönä oikealta puolelta haaroista, ei ihan nivusista mutta tuosta noin vihloi hirveästi, sellaista aaltomaista kipua. Vaikeaa selittää.. Tosi inhottavan tuntusta. Kesti aina jonkin aikaa, hetkeks loppu ja taas jatku. Mitä tämä on?! Seuraavan kerran on neuvola keskiviikkona 1.8. Ihanaa kun keskiviikkona voi jo sanoa, että mun vauva syntyy tän kuukauden puolella! Vielä ei voi ;) Mutta ihanaa tietää, että korkeintaan neljä viikkoa niin on oma lapsi sylissä. 

Neuvolatäti sanoi, että uskoo vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa ja voi olla, että en enää ensi viikolla neuvolaan mene. Pyh ja pah! Ärsyttävää, kun elättelee toivoja tuolla tavalla!

Mua ei yhtään jaksais innostaa, kun nää helteet alkoivat. Kaikki muut tietysti riemuitsee, kun suoraan sanottuna on ollut ilmojen suhteen paska kesä. Mutta mun mielestä viileet ilmat ois voinu jatkuu ainakin vauvan syntymään asti :D Niin tuskaista ollut nyt pari päivää.

Oltiin yks yö mökillä ja tein kuolemaa siellä yön. Tuskailin hiki valuen, vaihdoin nukkumispaikkaa ja kaikki ikkunat auki, nukahdin vasta puol kolmelta ja heräilin tunnin välein. Myös pissahätä on nykyään varsinkin öisin ihan kamalaa, kun vauvan pää painaa jo niin alas. Huh, ei jaksaisi... Mökillä kaiken lisäks nukun yläkerrassa ja vessa on alakerrassa.

Nukkumisesta on muutenkin tullut tosi vaikeaa, parhaimmillaan valvon johonkin melkein viiteen kun UNI EI TULE. En tiedä miksi, mutta en vain saa unta. Vaikka väsyttäisi. Pyörin ja vaihdan asentoa, mikään asento ei ole hyvä, välillä polttelee alapäätä ja alavatsaa ja selkää, jalat on turvonneet ja sormet on turvonneet(ja puutuu tosi usein ja helposti??) ja kaikenlaiset asiat pyörii mielessä. Niin ja sitten vielä se kuumuus... 

Olkaa hyvä, siinä tuli valitusta kerrakseen. Uskon, että moni raskaana oleva osaa samaistua näihin vaivoihin! Ette ole yksin! 

Hyviä kesäpäiviä kaikille! Ai niin ja onnea muutamalle bloggaajalle, joilla on pienet kääröt sylissään <3 :)

                Mökkimaisemaa! Olin mönkijän kyydissä ja otin kuvan kännykällä :)