Lilypie Second Birthday tickers

tiistai 25. helmikuuta 2014

Parisuhde pikkulapsiarjen pyörteessä

 ''Käykää yhtä aikaa nukkumaan
Sanokaa ne kolme pientä sanaa
Jos on ovi raollaan
Se pääsee palaamaan
Kolme pientä sanaa
 

Päivällä yhdessä perheenä kolmistaan
Illalla kaksi omissa nurkissaan
Kalpea ruudun valo kummankin kasvoilla''

Parisuhde. Jo sananakin tuntuu heti, että onko se sitä nykyään? Koenko meidän yhä olevan pari, vaikka elämämme pyörii niin paljon lapsen ympärillä?
Välillä tuntuu ja välillä ei. Parasta aikaa meidän parisuhteelle on illat; ollaan vain me kaksi, Nella nukkuu tyytyväisenä ja me saadaan keskittyä toisiimme, jutella ja halia, tai vaikka vain tuijotella toisiamme silmiin... Hahahah! Niin varmaan. Oikeasti todellisuus on (liian usein) tälläinen; Nella nukahtaa. Siivoillaan lelut yms paikalleen. Jompikumpi on tehnyt sillä aikaa iltapalaa kun toinen on nukuttanut, tai jos Nella on nukahtanut yksinään niin tehdään yhdessä yleensä jotain iltapalaa. Kun saadaan leivät tai muu ruoka eteemme, niin laitamme päivän Salkkarit pyörimään. Katsotaan ne, ja syödään samalla. Ehkä katsotaan jokin toinenkin ohjelma, tai sitten ei. Sen jälkeen molemmat uppoutuvat omille koneilleen, minä yleensä netin ihmeelliseen maailmaan blogien pariin, Facebookkiin tai vain surffailemaan, R yleensä pelaamaan jotain. Siinä sitten kökötetään se tunti tai pari, kunnes R yleensä menee aikaisemmin nukkumaan ja nukahtaa samantien, minä kampean sänkyyn siinä klo 23-01 välisenä aikana. R on unessa ja minä kietoudun hänen kainaloonsa, eli sentään jotain läheisyyttä. Joskus mennään jopa samaan aikaan nukumaan, jolloin jutellaan yleensä jonkin verran(yleensä minä hölötän taukoamatta ja R koittaa nukkua) ja ehkä vaihdetaan muutamat pusut ja halitkin. Vou, mullistavaa...

Eniten tähän tilanteeseen on vaikuttanut varmasti lapsi. Tunnen saavani niin paljon läheisyyttä, pusuja ja haleja meidän pikkuneidiltä, että ehkä en enää tarvitse niitä illalla mieheltä? Näin ainakin eräs viisas ihminen kerran spekuloi. Ja hyvinpä spekuloikin. Tämä samainen ihminen sanoi myös, että olisi tosi tärkeää muistaa se läheisyys ja halata ja pussata, vaikkei tekisi mieli. Ihan oikeasti, mieluummin vaikka pakolla pussaa ja halaa, kun ei ollenkaan. Liian helposti lapsiperheessä vanhemmat erkanevat ja erkanevat, siirtyvät siitä samasta kohdasta sohvaa eri puolille ja pian jää ne nukkumaanmenohalitkin. Ja lusikassa nukkuminen.


Riitaannuttavat asiat meillä on raha, kotityöt, toisen saamattomuus/laiskuus, läheisyyden puute(jos toista ei kiinnosta haliminen, yleensä minua), oma aika(sen puute), menemiset jne.
Ensinnäkin raha: Eli siis se, ettei sitä ole. R:n mielestä tietenkin tuhlaan ihan liikaa Nellan vaatteisiin ja minun mielestäni R ei oikein handlaa tuota rahankäyttöä ylipäätään. Miten se on mahdollista, vaikka herra ei oikeastaan ikinä ostele itselleen mitään, joskus jotain kalastustarvikkeita vain.
Joka viikko, melkein joka päivä jopa, me riidellään, kinastellaan tai keskustellaan raha-asioista. No ei nyt ehkä ihan joka päivä, mutta usein kuitenkin. Ihan järjetöntä, koska eihän se raha riitelemällä lisäänny lompakkoihimme. Mutta jotenkin meidän on tosi hankalaa keskustella siitä ilman kinastelua. Tänään tosin niin tapahtui, ihme!
Mutta tuokin nyt on sellainen asia, että kyllä siihen muutos tulee kun minä palaan töihin. Ei me siltikään herroiksi elellä, mutta varmasti helpottaa jonkin verran.

Kotityöt; ja siihen liittyvä toisen saamattomuus/laiskuus. Yllätys, että yleensä se tuntuu olevan mielestäni R, joka tekee liian vähän kotitöitä. Otetaanpas esimerkki; R sai omaa aikaa la-su, kun minä olin Nellan kanssa mökillä ja R oli kavereiden kanssa juhlimassa ja katsomassa pronssipeliä. No, sitten sunnuntaina hän suvaitsi olla kun p*rseeseen ammuttu karhu, kun me tultiin illemmalla kotiin. Jaa miksi? No kun oli jäänyt minuutti finaalipelistä(jossa Suomi ei edes pelannut?!) katsomatta, kun piti tulla ottamaan äitini autosta turva-istuin pois ja kantamaan mökkikamoja jne. Minä lähdin siitä sitten Pompin kutsuille ja R jäi Nellan kanssa pariksi tunniksi kotiin. Maanantaina sama meno jatkui. No, me mentiin aamulla Nellan kanssa muskariin(R:lla oli siis vapaapäivä töistä) ja sen jälkeen kahville kavereiden kanssa. R sitten oli kotona sellaiset 3,5-4h, eikä ollut tehnyt yhtääään mitään. Tiskit oli altaassa, kaikki levällään, mökkikamat purkamatta, ja R oli PELANNUT koko ajan? Ainoa asia, minkä oli tehnyt, oli pyykkien pesu ja sekin täysin siksi että lähetin viestin erikseen josko hän voisi sen ystävällisestii tehdä. Miksi kaikesta pitää aina sanoa, nipottaa, käskeä... Miksei voi vain olla joskus oma-alotteinen? Mutta täytyy kyllä mainita, että maanantai-iltana tapahtui jotain harvinaista; R pyysi anteeksi käytöstään parin päivän aikana. Hän kun oli kiukutellut pari päivää ihan turhaan, ja myönsikin sen.
Kotitöistä meillä riidellään jonkin verran, yleensä minä nalkutan... Ymmärrän kyllä, että minun tehtäväni on kotiäitinä pitää talo pystyssä ja siistinä, mutta ei koko aikaa. Kyllä joskus R:kin voisi imuroida ja heittää kortensa kekoon, kun kerran yhdessä tässä kämpässä asutaan ja perheenä eletään. Enkä sano, ettei koskaan mitään tekisi, mutta...

Noh, sitten oma aika. Sekin on tooosi yleinen lapsiperheen vanhempien riidanaihe. Yleensä minä valitan, kun en ''saa'' ''koskaan'' tehdä mitään ilman Nellaa, mutta sitten kuitenkin minun on vaikeaa olla erossa Nellasta. :D Vähän ristiriitaista, ja sinäänsä sitten hölmöä siitä valittaakaan.
Ongelmana on se, että oikeastaan kaikki kaverini haluavat nähdä myös Nellaa, joten näen sitten yleensä niin lapsettomia kun lapsen omaavia kavereitani Nellan kanssa. R:n kavereita ei ehkä niin paljoa kiinnosta, suurinta osaa ainakaan. R monesti siis käy kavereidensa kanssa kahvilla tai muualla yksinään, kun taas minä aina otan Nellan mukaan, tai kaverit tulee meille niin että Nella on kotona ja silloin R yleensä lähtee johonkin muualle pakoon akkojen höpötystä. Hmp.
Luojan kiitos meillä on ihan mahtava tukiverkosto. On kaksi supermummia, jotka mielellään hoitavat ainokaista lapsenlastaan. Saamme siis yhteistäkin aikaa R:n kanssa, jos sitä haluamme. Minä en kuitenkaan turhan usein haluaisi neitiä jättää hoitoon, mutta R:lle se ei tunnu olevan niin iso ongelma. Aika yleistä varmaan, että äidille se on vaikeampaa? Onhan R tottunut olemaan erilailla erossa neidistä, kun minä joka olen yleisesti ottaen Neltsun kanssa 24/7.


Kaikista pahin on se, jos mies vetoaa rankkaan työpäivään, ylipäätään missään asiassa. Siis, tottakai saa purkaa tuntojaan ja valittaa, mutta jos sitä käyttää verukkeena tai tekosyynä johonkin, niin ei uppoa. R sanoi yksi päivä minulle ''Huhhuh, kun oli rankka päivä töissä.. mä oon niin poikki... JA tällä mä en siis tarkota, etteikö sullakin olis ollut tosi rankka päivä kotona ja etten arvostais sun kotiäitiyttä!'' Hyvin koulutettu siis. ;)
Tähän samaan liittyy tuo menemiset sinäänsä, että siis minä haluaisin monesti iltaisin tehdä jotain, mutta R on niin poikki töiden jäljiltä, ettei jaksa. Jos olen ollut Nellan kanssa koko päivän kotona ja vaikka oltaisiin ulkoiltu yms, niin saattaa se kauppareissu olla päivän kohokohta. Siis näin kärjistettynä. Ylipäätään se muiden ihmisten näkeminen, se että saa vaihtaa verkkarit leggareihin ja neuleeseen, tai mitä vain. Tykkään myös hurjasti kyläillä kaikkialla Nellan kanssakin, varsinkin arki-iltoina! Mutta R ei aina jaksaisi, minkä kyllä senkin ymmärrän toisinaan.

Läheisyyden puute. No, siitä sivusinkin jo tuossa aiemmin, mutta siis. Mitä on tapahtunut? Me oltiin juuri sellainen ällösöpö käsi-kädessä-kulkeva-pari. Pussailtiin julkisilla paikoilla, halailtiin ja kiehnättiin sohvalla, ei pystytty pitämään näppejämme erossa toisistamme. Siis hyvän maun rajoissa! :D Nyt seurustelua on takana reilut kolme ja puoli vuotta, ja tässä pisteessä ollaan. En ala nyt avautumaan sen kummemmin meidän intiimielämästä, mutta ei se kukoista samalla tavalla kun joskus. Tietenkään! Onneksi sentään ei olla varmaan ihan toivottomassa tilanteessa vielä, kunhan muistetaan vieläkin, että ollaan oikeasti pari ja kipinää täytyy pitää yllä, joskus jopa puoliväkisin. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan?

Me ollaan edelleen ME. Rakastetaan toisiamme, välitetään toisistamme, ollaan tosissamme toistemme kanssa, autetaan ja tuetaan toisiamme, halutaan toisiamme. Mutta me ollaan myös perhe. Meillä on maailman rakkain tytär, joka pitää meidät kiireisinä. Silti omia tunteitaan toista kohtaan ei saa unohtaa tai työntää syrjään. Mitä jos joku päivä ne on työnnetty niin kauas, että ne ei enää palaakaan? Mitä jos me vain unohdamme olla RAKASTUNEITA? En usko, en toivo, en halua että niin tapahtuu.

Joskus meillä ehkä on kaksin kerroin, tai kolmin kerroin enemmän lapsia. Mitä sitten käy rakkaudelle? Vahvistuuko se? Se onkin muuten sellainen juttu, mikä ei ole koskaan saanut minua rakastamaan ja ihailemaan ketään niin paljon, kun se, kun näin R:n isänä. Eihän sitä voi koskaan tietää, mitä jos joku ei sopeudukkaan vanhemman rooliin. R:lla se tuli niin luonnostaan, että ihan häkellyin. Olenhan minä nähnyt tuon miehen lasten kanssa ennenkin, mutta se kuinka R oli luonnostaan heti niin ISI kun olla ja voi... Kylmät väreet. Toiveiden toteutuminen. Nella saa olla onnellinen, kun hänellä on niin omistautunut ja rakastava, välittävä isä.


Monissa paikoissa sanotaan, että vauvavuosi on rankin. Että kun vauvavuodesta selviää, niin sitten selviää mistä vaan. Öö mitä? Toki oli rankkaa ja aika koettelemus parisuhteelle, kun oli koliikki-itkut, valvotut yöt, oman ajan puute ja lisäksi vielä R:n viidentoista tunnin työvuorot harteilla, mutta en silti tiedä pitääkö nuo puheet ihan paikkaansa. Vai onko se vaan joku sellainen, mitä hoetaan aina tuoreille vanhemmille, jotta jaksaisivat paremmin yhdessä? Ihan yhtä ''rankkaa'' tai ''helppoa'' tämä taaperoarkikin on, kun vauva-arki. Tässä on vielä lisänä uhma ja moni muu uusi juttu. Ai niin, ja mikä mittari se muka on, että vain vauvavuoden ajan lapsi valvoisi öisin..? 

Mä haluan uskoa, että me pystytään vaalimaan meidän rakkautta ja pitämään kipinää yllä. Keskustelemalla ja kuuntelemalla. Yllättämällä toinen silloin tällöin, edes pienillä asioilla. Olemalla läsnä toiselle, kun hän sitä tarvitsee. Läheisyydellä. Intohimolla. Ja muistaen sanoa aina silloin tällöin ne kolme pientä sanaa. Tarkoittaen niistä myös jokaista.

Halusin kirjottaa tästä aiheesta, koska se on varmasti ajankohtainen monelle lapsiperheelle. Ja sen takia, että olen kirjoittanut usein melko siirappisesti meistä parina ja R:sta ylipäätään. Ei me aina tanssita ruusuilla. Rakastan miestäni hulluna, mutta kyllä meilläkin on ongelmamme, ja kaikki ei aina ole kun prinsessasadusta. Toivottavasti sentään loppu olisi yhtä onnellinen, kun niissä saduissa. :)

Samaistuuko kukaan meihin?

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikon ruoat lautasella - haaste!

Huuuui mihin lupauduinkaan tuossa viikko sitten! Sain haasteen TÄÄLTÄ, kiitos siitä! :)
Mutta tämä on ollut oikeasti ihan mahtava juttu. Nimittäin, eräänä lauantai-iltana(eli siis öö 15.2.14) saunomassa kun oltiin, niin sanoin R:lle, että nyt on pakko tehdä jotain näille elämäntavoille, helkutti soikoon. Eihän tästä tule yhtään mitään.

Mä painan yhä kymmenisen kiloa vähemmän kun ennen raskautta, mikä on toosi hyvä juttu. Mulla nimittäin tuota ylipainoa on jonkin verran. Mieluusti haluaisin tästä kropasta vielä parisenkymmentä kiloa pois, mutta kun MUTTA! Mutta-sana onkin se, joka mua tässä on pidellyt. Mä oon niin saamarin laiska, ettei mitään rajaa. Siis kuntoiluun ja elämäntapamuutokseen liittyvissä asioissa ainakin.

Mä olen koittanut moonta kertaa alkaa urheilla ja syödä terveellisemmin, aina se on tyssännyt johonkin. Alkuinnostus kestää ehkäpä muutaman päivän, ehkä viikon. Mutta motivaatio ei vaan jostain syystä pysy matkassa. Mä oon just sellanen, että vaa'assa pitäisi heti näkyä -5kg, että jaksaisin yrittää. Kaikkimullehetinyt- asenne siis...

Me päätettiinkin sitten R:n kanssa, että 17.2. alkaa kuukauden herkku''lakko''. Ei mikään tooosi ehdoton, sillä muhun ei vaan toimi sellainen totaalikieltäytyminen kaikesta. Mutta ihan vaan niinkin radikaali, että aletaan syödä enemmän kasviksia, hedelmiä, salaattia ja vähennetään roskaruokaa ja herkut minimiin. Eihän R:lla ole mitään ongelmaa, kun se ei oikeastaan liho vaikka kuinka mässäisi. Vaikka väittääkin lihoneensa vuoden sisään aika paljon, muka.

Jostain täytyy aloittaa. Me nyt ajateltiin tosiaan alkaa syömään terveellisemmin ja minä päätin myös, että alan syömään säännöllisesti, n. viisi kertaa päivässä. Ruokavälit pitäisi pitää n. 2-4h. Katsotaan miten tästä sitten jatkuu!
Olen myös alkanut kuntoilemaan vähän. Se on mulle oikeasti iso juttu, koska en ole piiitkään aikaan urheillut. Nellan syntymän jälkeen olen tasan tehnyt joitain vaunulenkkejä, käynyt ehkä kaksi kertaa juoksulenkillä, kymmenisen kertaa muuten vaan kävelylenkeillä esim. vanhempieni koiran kanssa ja kerran pelaamassa sulkapalloa. Ja ehkä kerran, korkeintaan pari kertaa tehnyt lihaskuntoa. Jep jep...
Nyt olen tällä viikolla tehnyt lihaskuntoa maanantaina, tiistaina, torstaina, lauantaina ja tänään. Herranjumala, että voi olla kipeät paikat... No ehkä se tästä lähtee? Mun on nimittäin ihan turhaa enää vedota yhtään mihinkään, synnytyksestä on jo aikakaudet ja kyllä sitä aikaa kuntoilulle löytyisi. MUTTA kun. Huoh.

Tämä haaste tuli tosi hyvään saumaan. Minulla auttaa aina syömisten kirjoittaminen ylös, eipähän tule sitten napsittua yhtäkään suklaapalaa, kun sekin pitäisi kirjoittaa ylös. Maanantaina tulostin itselleni ruokapäiväkirjat, jotka olin tehnyt koneella. Kirjoitin niihin ylös kaikki syömäni ruoat, ja niiden määrät, sekä kellonajat. Mielestäni onnistuin siinä tosi hyvin!
Kirjoitin ruokapäiväkirjoja myös ollessani raskaana, kun minulla todettiin raskausdiabetes. Oli kivaa saada terkalta palautetta, miten kannattaisi syödä ja miten ei. Jätin sillon herkut minimiin ja aloin syömään säännöllisemmin ja jatkoin sitä myös synnytyksen jälkeen. Jossain vaiheessa lipsuin sitten taas ja olin joko lähes syömättä koko päivän ja illalla vedin kauhean määrän ruokaa, tai sitten herkuttelin ihan liikaa ja mätin roskaruokaa. Nyt on tultava muutos, ja ensimmäinen viikko ainakin sujui hyvin.

Syön nykyään aina aamupalaksi luonnonjugurttia ja mustikkakeittoa ja joskus saatan syödä viikonloppuisin leipää. Jossain vaiheessa söin puuroa aina, kun Nella oli pienempi, mutta se alkoi tökkiä. Ja niin alkoi Nellallakin, joten neitikään ei sitä syö enää mielellään...


Siitä olen ylpeä, että en juo enää mehuja enkä syö maustettuja jugurtteja, jotka sisältävät ihan hirmuisia määriä sokeria. Kun jätin jokapäiväisen mehun litkimisen ja jugurttien syömisen ja vaihdoin sen luonnonjugurttiin ja aloin juoda ruoan kanssa vettä, niin minulta lähti heti pelkästään sillä muutama kilo! Suosittelen muitakin jättämään nuo sokeripommit pois, jos painonhallinta on ajatuksena. :) Myöskin neuvolassa meitä kehuttiin, ettei anneta Nellalle mitään niitä valmisjugurtteja- ja rahkoja, koska niissä tosiaan on ihan kamalasti sokeria. Nella on 10kk ikäisestä saanut maustamatonta viiliä ja rahkaa ja luonnonjugurttia, ja hyvin uppoaa. Ehkä koska ei tiedä paremmasta. ;)

Syön yleensä yhden lämpimän ruoan päivässä ja ihan liikaa kerralla. Tällä viikolla koitinkin sitten syödä enemmän kasviksia, ja vähemmän kerralla ''normaalia ruokaa''. Lisäsin myös välipaloja runsaasti, kuten maitorahkaa. Ennen en syönyt yleensä pahemmin välipalojakaan, lähinnä vaan aamupalan, lämpimän ruoan ja tuhdin iltapalan.

Iltapala onkin paheeni, ja niin myös R:n. Yleensä teemme illalla aina jotain herkkuruokaa, kun saamme rauhassa syödä Nellan ollessa nukkumassa. Joskus se on lämpimiä voileipiä, joskus ihan vaan paahtoleipää, joskus ranskiksia ja nugetteja yms, joskus tortilloja. Joskus käytiin mäkissä tai tilattiin pizzaa kerran tai pari kuussa. Nyt ollaan jätetty roskaruoka, mutta silti tulee vanhasta tottumuksesta syötyä ihan liian tuhdisti illalla. Mitenköhän siitä pääsisi eroon? Ihan selkeä tapahan se on. Helposti syön illalla kerrallaan neljäkin leipää. Ihan liikaa siis.

Meillä syödään paljon ihan peruskotiruokaa ja Nellalle uppooaa lähes kaikki, joskus paremmin ja joskus heikommin. Mutta yleensä sitten jos ei ole nälkä, niin ei uppoa edes lempiruokakaan. Eniten Nella taitaa tykätä makaronista, lohesta ja muusista, banaanista, päärynästä, rusinoista, juustosta, leivästä, jugurteista ja viileistä ja lihasta. Nella ei tykkään kovin mausteisesta ja tulisesta ruoasta, eikä tarvitsekaan. Esim. kanawokista ei hirmuisesti tykkää, vaikka sitä tehdään aika usein.

Kaikista eniten tehdään jauheliha- ja kanaruokia. Joskus tuntuu, että samat ruoat kiertää viikosta toiseen, mutta ollaan koitettu alkaa tekemään ruokaa monipuolisemmin. Tehdään yleensä kerralla isompi satsi, mistä syödään sitten pari päivää. Eipä ole tuntunut Nellaakaan haittaavan onneksi.

Kuvasin tähän kaikki omat ruokani ja kaikki Nellan ruoat. En tiennyt oliko tarkoitus kuvata myös omia, mutta halusin sen tehdä koska seuraan nyt tarkkaan omaa ruokavaliotani. :)

MAANANTAI 17.2.

Aamu klo 9.00


9.15 Minä: Luonnonjugurttia + mustikkakeittoa, C-vitamiinijuoma


9.15 Nella: Viili, luumusosetta ja vettä, maito ei kelvannut


11.30 Minä: Kahvia maidolla

12.45 Nella: Lounaaksi lohta & perunaa + muusia, kurkkua, juomaksi maitoa. Päikkäreille mentäessä maitoa pullosta 220ml




12.45 Minä: Lihamureketta, kukkakaaligratiinia, valkosipuliperunoita, sienikastiketta, salaattia ja juomaksi vettä



16.30 Minä: Kevytviiliä ja ananasmurskaa


17.30 Nella: Välipalaksi luonnonjugurttia, itsetehtyä omenahilloa + maitoa


19.00 Nella: Rusinoita ja riisikakkua, päivällinen jäi välistä


20.00 Minä: Kaksi riisikakkua voilla ja kalkkunaleikkeellä


20.30 Nella: Iltapalaksi puuroa + näkkäri, maitoa


22.00 Minä: Neljä maalaiskauraleipää, voita, sinappikurkkusalaattia, kalkkunaleikettä ja juustoa. Kivennäisvettä juomaksi.


TIISTAI 18.2.

Aamu klo 9.30: Kuppi kahvia maitotilkalla

9.50 Minä: Luonnonjugurttia ja mustikkakeittoa, C-vitamiinijuoma
Nella: Luonnonjugurttia, hedelmäsosetta, riisikakkua + maitoa

11.00 Minä: Kuppi kahvia maidolla

13.00 Nella: Lohta, muusia, paprikaa, tomaattia, kurkkua, raejuustoa
13.05 Minä: Makaronisalaattia + raejuustoa, tomaattia, paprikaa, kurkkua, juomaksi vettä


 Nella vetäisee pitkät päikkärit ja välipala jää välistä.

17.00 Minä: Maitorahkaa + Fun light- päärynäomenamehutiivistettä muutama lusikallinen makeuttamaan


18.20 Nella: Lihamureketta + muusia, viinirypäleitä, puolikas leipä ja 2 juustonpalaa


20.40 Nella: Iltapalaksi kaurapuuroa & hedelmäsosetta + banaani



21.00 Minä: Syön Nellan loput puurot, kun ei oikein uponnut neidille(ylläri ylläri!)

23.00 Neljä lämpimää voileipää, joissa on ketsuppia, tonnikalaa, sinappikurkkusalaattia, kalkkunaleikettä, juustoa ja mausteita



KESKIVIIKKO 19.2.

Aamu 10.30: Kuppi kahvia maidolla



10.40 Nella: Rahkaa + itsetehtyä omenahilloa, omenaa, viinirypäleitä ja maitoa
Minä: Luonnonjugurttia + mustikkakeittoa, C-vitamiinijuoma


13.00 Minä: Yksi banaani, kahvia

14.15 Nella: Lounaaksi possunlihaa, keitettyä perunaa, sipulikastiketta, maitoa ja leipää



16.20 Nella: Välipalaksi raejuustoa, omenaa, viinirypäleitä + maitoa
Hups, muistin ottaa kuvan vasta kun Nella oli jo lopettanut syömisen...
16.30 Minä: Possunlihaa, perunaa, salaattia, paprikaa + kivennäisvettä


18.10 Nella: Päivälliseksi lihamureketta, kukkakaalia, muusia, omenaa, riisikakkua + maitoa


20.20 Nella: Iltapalaksi maustamatonta viiliä hedelmäsoseen kera, talkmuroja + maitoa


22.20 Minä: Makaronisalaattia + kivennäisvettä


TORSTAI 20.2.

Aamu klo 10.20 Minä: Kuppi kahvia

10.30 Nella: Rahkaa, marjasosetta, banaania + maitoa



10.40 Minä: Luonnonjugurttia ja mustikkakeittoa, C-vitamiinijuoma


11.30 Minä: Kuppi kahvia

13.45 Nella: Possunlihaa, keitettyä perunaa, porkkanaa + maitoa


14.10 Minä: Porkkanaa + Nellan ruoan jämät

15.30 Minä: Vieraita tulee kylään ja tarjoilen muumikeksejä, minttukeksejä, makaronisalaattia, valkosipuli- ja yrttipatonkeja, mehua, kahvia ja pikkupullia. Syön itse makaronisalaattia lautasellisen + pari patonkia, pari keksiä, yhden pikkupullan ja kolme kuppia kahvia. Nella juo maitoa ja vetäisee kolmen tunnin päikkärit, joten välipala jää välistä


18.30 Nella: Makaronisalaattia + maitoa


20.30 Nella: Iltapalaksi viiliä ja marjasosetta + maitoa


22.45 Minä: Kolme ruisleipää, joissa on päällä keitettyä kananmunaa, voita, salaattia, kinkkua ja juustoa. Lisäksi viiliä + marjasosetta


Haluan jakaa tähän loppuun superhyvän makaronisalaatin ohjeen!

1 pussillinen kinkkusuikaleita
1 pussillinen salamisuikaleita
Pari tomaattia
Puolikas kurkku
Paprika
Fetakuutioita(käy ihan perus tai sitten sellaisessa liemessä olevat, riippuen millaista haluaa)
Viinirypäleitä

1 punasipuli
300g hunajamarinoituja kanasuikaleita

Vähän alle puolet 1kg tumma makaroni- pussista, oman arvion mukaan

Pilko kasvikset yms, paista pannulla kanasuikaleet ja keitä makaronit. Sekoita ainekset keskenään ja anna olla jääkapissa mieluiten vaikka yönkin yli. Nam nam! :) Toki tätä voi soveltaa ihan oman mielen mukaan. :)



PERJANTAI 21.2.


Aamu klo 9.30 Minä: Kuppi kahvia, luonnonjugurttia, mustikkakeittoa, C-vitamiinijuoma
Nella: Luonnonjugurttia, marjasosetta, viinirypäleitä + maitoa

Mutru :D
12.30 Minä: Possunlihaa, keitettyä perunaa, sipulikastiketta, makaronisalaattia
Nella: Makaronia, possua, sipulikastiketta ja raejuustoa



Nella juo maitoa päikkäreille mentäessä, nukkuu kaksi tuntia

16.50 Nella ja minä: Rahkaa & omenahilloa


18.50 Nella: Päivälliseksi savulohta & perunaa + vettä ja maitoa

Nella on iloinen kun mummi syöttää ♥
20.05 Minä: Kaksi ruisleipää, jossa on voita, maksamakkaraa, kalkkunaleikettä ja juustoa


20.30 Nella: Iltapalaksi banaani & leipää, riisikakkua vähän + maitoa. Suklaapuuro ei kelvannut.
Oltaisiin annettu tätä, mutta ne oli pilalla. :/ Joten päädyttiin kokeilemaan suklaapuuroa ekaa kertaa Nellalle...

Nam, toi on niiin hyvää ja meidän neiti ei ymmärtänyt hyvän päälle! :D Miten joku lapsi ei voi tykätä suklaapuurosta? :D No, ehkä ei ole vaan tottunut, kun ei olla annettu muutenkaan suklaata yms ihmeemmin.
Söi sitten lopulta banaanin ja leipää ja vähän riisikakkua iltapalaksi, että ei tarvitse mennä tyhjällä mahalla nukkumaan
21.30 Minä: Uunimakkaraa sipulilla ja tomaatilla + olut, myöhemmin lasi punaviiniä


LAUANTAI 22.2
.

Aamu klo 9.50 Nella: Rahkaa + omenahilloa


10.50 Minä: Kolme ruisleipää + kuppi kahvia


12.00 Minä: Suklaamannapuuroa pieni lautasellinen


12.20 Nella: Itsetehtyjä tortillalettuja + jauhelihamössöä ja kasviksia, maitoa



14.00 Minä: Tortillarullat jauhelihamössöllä, salaattia + kivennäisvettä
Nella: Syö jämäruokiaan samalla, että muut saadaan syötyä


Nella juo maitoa ja menee päikkäreille, nukkuu tunnin

16.00 Minä: Kuppi kahvia + yksi lettu omenahillolla


17.00 Nella: Välipalaksi raejuustoa + leipää, maitoa


19.00 Nella: Päivälliseksi savulohta ja keitettyä perunaa, salaattia + maitoa


19.15 Minä: Kuppi kahvia

20.40 Nella: Iltapalaksi kevytviiliä & mustikkasosetta + maitoa

Huhhuh sitä sotkua... ;D
Sitten tuli isomummi syöttämään ja oli kivaa ;)
 22.20 Minä: Savulohta, ruisleipää, salaattia + olut


SUNNUNTAI 23.2.

Aamu klo 9.00 Nella: Viiliä ja marjasosetta,
Minä: Leipää, muutama kuppi kahvia ja monivitamiinijuoma


12.00 Nella: Välipalaksi maustamatonta rahkaa + mustikkasosetta, viinirypäleitä, päärynää, maitoa


14.00 Nella ja minä: Mummin tekemää siskonmakkarakeittoa, nam! Ja näkkäriä sekä juustoa + Nella joi maitoa, minä vettä

Nella tykkäsi kovasti! Voisin tehdä kotonakin joku päivä.
Nella joi jugurttipurkista maitoa, kun mummilla ei ollut muovimukia. :D


Nella juo autossa maitoa ja nukahtaa kolmeksi vartiksi

17.00 Nella: Viiliä koko purkki, ja marjasosetta, R:n kanssa kotona joten ei ole kuvaa...

18.00
Minä: Syön ihanilla Pompin kutsuilla Katariinan luona herkkuja; makaronikanasalaattia, patonkia, palan kakkua, suklaaleivoksen, tuulihatun, kahvia, pepsiä, mitäköhän vielä... Hups. ;) Mutta oli kyllä niiiiin hyvää!
(ps. kutsuista kirjoitan erikseen myöhemmin!)

Ja näitäkö pitäisi pystyä vastustamaan...
19.00 Nella: Syö R:n kanssa kotona lihasosetta ja ei tietenkään ota kuvaa. :D

21.00
Nella: Iltapalaksi luonnonjugurttia, talk-muruja, marjasosetta, viinirypäleitä + maitoa


23.00 Minä: Kolme ruisleipää, joissa on voita, maksamakkaraa ja juustoa, viinirypäleitä + mustikkakeittoa


Siinä oli, vihdoin! Nyt on kirjoitettu ylös ja kuvattu lähes jokainen viikon aikana syöty asia, niin minun kun Nellankin osalta. Toki en kaikkia vedenjuonteja kirjoittanut ylös jne, mutta oikeastaan melkein kaiken muun. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että sain tämän kasaan! Kivaa katsoa myöhemmin, miten sitä on tullutkaan syötyä.

Ei tullut herkuteltua mitenkään ihan kauheasti, mutta liikaa kuitenkin. Nyt kun katsoo tuota listaa, niin onhan siinä kakkua, keksiä, lettua, pullaa, ties mitä.. Mutta tosi pienissä määrin kumminkin. Ennen kun saatoin vetää sen suklaalevyn tai pizzan monta kertaa viikossa, ja jossain vaiheessa oli kuviossa päivittäiset mehut ja limut, niin siihen nähden tämä on terveellisyyden perikuva! :D Pitää nyt ottaa itseään niskasta ja alkaa karsia noita pieniäkin herkkuja. Mä oon vaan just sellainen, että kun jotain on tarjolla, niin on tooosi hankalaa pysytellä niistä erossa. Mä pystyn olemaan aivan hyvin ostamatta herkkuja itse kaupasta ja ottamatta niitä kaapista vaikka niitä olisikin, mutta auta armias kun joku on asetellut ne esille kahvikupposen kera.. Oivoi.

Pitää sanoa vielä muutama sananen Nellan ruokailusta. Huomaatteko miten huikeita muutoksia meillä on tapahtunut ihan pienen ajan sisään?
a) Nella suostuu juomaan nykyään JOKAISELLA ruoalla maitoa! Jes! Ennen tosiaan oli se tilanne, että suostui juomaan vaan vettä ruoan kanssa, maitoa ainoastaan pullosta. Nykyään meillä on enää käytössä päikkäripullo, muuten ei ole pulloa ollenkaan. Nella juo jokaisella ruoalla, eli yleensä 5krt päivässä maitoa tosi hyvin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tämän lisäksi saa niin hyvin maitotuotteita, että maidontarve täyttyy varmasti. Ollaan niin iloisia, että vihdoin päästiin tähän pisteeseen ja enää on vain se päikkäripullo! Nyt pitäisi päästä vaan siitäkin eroon, mutta mutta... En vaan millään jaksaisi käydä taistelua, jota käydään muutenkin vähän väliä ylipäätään niiden päiväunien nukkumisesta... Mitäs sitten, jos se pullokin siitä otetaan pois, johon usein nukahtaa? No, jossain vaiheessa sitten. Nyt ollaan tähän tilanteeseen tyytyväisiä.
b) Nella syö käytännössä kaikki ruokansa itse! Pitkään on jo harjoitellut syömistä ja syönyt osittain itse, mutta nykyään harvoin enää tarvitsee neitiä syöttää. Joskus autetaan viilin tai muun hankalan, sotkuisen ruoan kanssa. Joskus jos saa jotain lihasosetta, niin siinäkin haluan usein auttaa koska se on niin paljon valuvampaa ruokaa kun kotiruoka. Ja monesti sitä Nella saa sillon kun ollaan pois kotoa, joten on julkisella paikalla helpompaa syöttää neiti, kun antaa itse syödä.
Eipä apu meinaa kyllä enää kelvatakaan.. Nella alkaa tomerasti osoittaa syöttötuolin tarjotinta sormellaan, tarkoittaen, että ruoka pitää laittaa siihen ja hän syö itse. :D
On kyllä tosi ihanaa, että Nella on alkanut itsenäistymään niin hirmuisesti, vau! :)

Tästä tuli nyt superpitkä postaus, hatunnosto sille joka jaksoi lukea! ;)

Haastan tähän KAIKKI, mutta erityisesti:
- Petran (parempia yhdes ku eriksee)
- Cariinan (Sateenkaarivarpaat)
- Aneten (Operaatio Äiti)
 - Helin (Tinkerbella)
- Janinan (Bling Of My Life)

Ja kaikki, jotka tän täkee, niin tulkaa ihmeessä linkittämään mulle vaikka tähän kommenttiboksiin! :)

Mitä tykkäsitte tästä postauksesta, mietin että kiinnostaisiko teitä aina välillä joku ''Päivän ruoat'' tai ''Viikon ruoat'' tai joku? Olisi kiva itsekin seurailla tarkemmin syömisiä jatkossakin ja olisi motivaatiota ainakin enemmän jos tänne kirjottelisi. :) Onko jollain hyvää ideaa tämän suhteen?

Mahtavaa alkavaa viikkoa! ♥