1,5v neuvola

Tänään meillä oli kauan odotettu puolitoistavuotisneuvola! (Puolitoistavuotiskuulumiset ja kehityksestä kirjoitinkin jo viimeksi täällä) Odotin sitä todella, koska viime kerrasta oli jo monta kuukautta ja oli kiva saada myös tietää mittoja. Tapani mukaan mulla oli myös kaikkea kysyttävää. :D Oon varmaan tosi ihana asiakas... Mutta joo, niihin mittoihin! :)

Mitat 1v 6kk (suluissa mitat 1v 2kk)

Pituus: 81,6cm (78,5cm)
Paino: 12935g (12380g) 
Päänympärys: 48,5cm (1v 47,7cm)

Kasvu on kuulemma tosi hyvää ja menee hyvin omilla käyrillään, ei sen suhteen siis mitään ongelmia.
Lääkäriaika saatiin vasta huhtikuulle, mutta terkka sanoi, että eipä se mitään haittaa kun ei ole mitään häikkää kehityksessä tai kasvussa. Se on siis 10.4.

Neuvolatäti teki erinäisiä ''testejä'', mutta tosi hyvällä ja kivalla fiiliksellä kuitenkin, ei mitenkään niin että lasta olisi pakotettu mihinkään tai muuta sellaista. Pallon heittäminen sujui hyvin ja sitä Nella halusikin tehdä koko ajan. Osaa hienosti myös potkia palloa, mutta se ei nyt niinkään kiinnostanut. Sitten katseltiin kirjaa, jossa oli kuvia ja sanoja, oli vähän sellanen isompien lasten kirja, missä oli kumminkin nimetty asioita ja esineitä. Eipä siellä oikein mitään eläimiä ollut(niin kun olin kuullut kavereilta, että niitä kyseltäisiin), vaan mun mielestä aika hassuja juttuja olisi pitänyt tuon ikäisen tietää, kun kuvat oli sellasia vaikeasti löydettäviä ja sivut leveitä, missä oli monta eri juttua samassa. Eläimet ja muumit olisivat Nellalta sujuneet tuhat kertaa paremmin, mutta eipä siinä mitään. :D Kirjasta piti näyttää saappaat, kello, sukka, pieni hiiri pöydän alla, auto, jne. Osa meni oikein ja osa väärin, mutta eipä sillä ollut oikeastaan väliä. Neuvolatäti sanoi, että Nellalla on hirmuisen hyvä puheenkehitys ja ymmärrys noin pieneksi. Kerroin Nellan sanavarastosta ja puheenkehityksestä ja terkka kehui sitä tosi paljon. Kuulemma ymmärrys on niin loistavaa, että on sen suhteen edelläkin kehityksessä, ja puheen myös. Tavallaan tiesinkin sen, että Nella on kyllä taitava höpöttelijä ja ymmärtää paljon asioita, mutta toki oli kiva kuulla se ammattilaisen suusta. Terkka sanoi: ''Huomaa selvästi, että teillä jutellaan paljon kotona ja että Nellalle on paljon höpötelty erilaisia juttuja, kun noin monipuolisesti puhuu ja ymmärtää!''

Sitten terkka kysyi, osaako Nella miten riisua ja pukea. Kerroin sitten, että osaa riisua sukat, housut, vaipan, hatun ja hihat ottaa pois ja paidan pois myös, mutta sen avustamalla. Joskus saa myös kengät pois itse. Ja vetskarin riisua ja takin ottaa pois. Siinä sitten neiti näytteli riisumistaitojaan, kun mitat otettiin. Pukemisesta Nella osaa laittaa hanskan käteen, hatun päähän, paidan jotenkin päälleen, avustaa hihoissa, laittaa kengät, vetää housuja ja vaippaa ylös... no ainakin nuo. Niitä ei sen kummemmin testattu.

Höpöteltiin siinä kaikenlaista ja neuvolatäti kyseli meidän jaksamisista ja parisuhteesta, Nellan nukkumisesta, syömisestä, pottailusta, rytmistä, taidoista, peloista, tuttipullosta jne.
Nukkumisesta hän sanoi, että on ihan normaalia tuon ikäiselle heräillä välillä öisin, kun mielikuvitus alkaa koko ajan kehittyä enemmän ja kun päivän mittaan on ollut niin paljon touhuttavaa, että herää niitä miettimään ja höpöttämään. Ja näkee myös painajaisia.
Syömisestä sanoi, ettei haittaa jos joskus jää välipala välistä, kerrottiin nimittäin siitä kun joskus syö vaan 4krt päivässä kun nukkuu pitkät päikkärit välipala-aikaan. Kuulemma kunhan saa päivässä maitotuotteita 5-6 desiä, kaksi lämmintä ateriaa ja tarpeeksi c-vitamiinia(hedelmät, marjat) ja d-tipat, niin ei ole haittaa kun kasvu on noin hyvää. :) Syömisestä sanoi myös, että tosi hienoa kun syö itse ja toki voidaan avustaa vielä välillä aivan hyvin. Päikkäreistä sanoi, että on tosi normaalia, että ei malttaisi mennä nukkumaan mutta kyllä tämän ikäinen niitä vielä tarvitsee. Samaa mieltä!

Terkka itse kysyi pottailusta, ja hyvä kun kysyi kun siitä olisin muutenkin jutellut. Meillä nimittäin jatkuu yhä se pottailuhaluttomuus, toisaalta onneksi vähän lievempänä nyt. Kerroin siitä TÄÄLLÄ.
Terkan mukaan tuo on hyvin yleistä, että tulee ns. ''pottailutaantuma'', ja juuri nimenomaan liittyy siihen, että se ei ole enää uusi kiva juttu vaan tulee vähän pakkopullaksi. Niin kuin olin arvellutkin. Nyt vaan sitten kokeillaan ja ei pakoteta, kyllä jossain vaiheessa alkaa sitten taas onnistumaan. :) Nyt jo taas paljon paremmin, kun pidettiin parin viikon tauko. Suostuu menemään taas potalle ja pissatkin tuli yksi päivä pitkän tauon jälkeen, mutta monesti suostuu istumaan siinä vain pari sekuntia. Eipä ihmekään, koska onhan se leikkimään meneminen kivempaa!

Ihanaa helmikuista ulkoilua loskassa, kurahousut päällä...

Peloista terkka kyseli, kuin muisteli että Nellalla niitä oli useampia. Kerroin, että melko samassa pisteessä ollaan ja suihku/kylpy on yhä kauheaa. Hän sitten kysyi, että onko pelot lieventymään vai pahentumaan päin. Mielestäni lieventymään, koska ei enää ihan kaikkia kovia ääniä pelkää, mitä ennen pelkäsi. Mutta silti sitä peseytymistä kyllä. Terkan mukaan on hyvä, ettei ainakaan ole pelot pahentuneet ja kyllä ne siitä jossain vaiheessa loppuu ja neiti alkaa tottua, kun kasvaa. :)

Tuttipullosta puhuttiin ja eipä sillä saralla oikein mitään uutta, kun oltiin puhuttu aiemmin siitä puhelimessakin. Jatketaan nyt päikkärimaidon antamista pullosta, mutta iltamaitoa ei olla nyt enää annettu parina iltana, koska Nella on suostunut juomaan pari päivää jonkin verran nokkamukista ja aika paljon pillillä mukista maitoa! Jeeeeeeee! :) Ihan mahtava juttu. Toivottavasti suostuu jatkossakin.

Lopuksi sitten terkka kirjotteli neuvolakorttia ja näpytteli tietoja koneelle ja katseltiin käyriä ja Nella laittoi palikoita muotolaatikkoon. Se onnistui hyvin, mutta tornia ei sitten pyynnöistä huolimatta suostunut tekemään. Kerroin kyllä neuvolatädille, että osaa tehdä ainakin seitsemän palikan tornin, mutta nyt se on jotenkin tullut neidille tylsäksi jutuksi kun on torneja tehnyt niin paljon kotona. :D Nykyään monesti kotonakin sanoo ''ei'', kun pyydän tekemään tornin. Hassu lapsi.

Neuvolakorttiin tuli tälläinen teksti:
''Kasvaa hienosti. Sanoo useita kymmeniä sanoja ja ymmärtää hyvin puhetta. Heittää pallon. Ottaa juoksuaskelia. Normaali, hyvä kehitys.''

Eipä siinä oikein muuta kummempaa, kaikki oikein loistavasti ja kehittyy hienosti. :) Saa taas hengähtää tämä mamma hetkeksi, heh. ;)

                 Ihanaa viikonloppua kaikille jo näin vähän etukäteen! ♥

Puolitoistavuotias

Edelliset kuukausipostaukset löytyy näistä linkeistä:
7vkoa  2kk  3kk  4kk  5kk  6kk  7kk  8kk  9kk 10kk 11kk 1v 1v 4kk

En voi uskoa, että meidän pikkuinen neiti on jo puolitoistavuotias! Kahdeksantoista kuukautta ollaan saatu nauttia rakkaan ihmeemme toitailuista, niin hyvässä kun pahassa. Uhma alkaa nostaa päätään ja meillä kuuluu kiukuttelua päivittäin ihan hassuistakin asioista. Välillä en meinaa edes pysyä perässä, että mitä ihan kauheaa nyt muka tapahtui. Mutta eiköhän tuo nyt aika normaalia tässä iässä olekin, tunteet menee vuoristorataa ja täytyy asettaa lapselle rajoja. Mistä sitä muuten voisi oppia, mikä on oikein ja mikä väärin ja miksi? :)

Meidän neiti rakastaa auttaa äitiä ja isiä ihan kaikessa. Tosi kivaa on astianpesukoneen tyhjennys, hienosti osaa ojentaa aterimia ja astioita äidille. Nella rakastaa myös purkaa kauppakasseja, lakaista lattioita, pyyhkiä pölyjä, lajitella pyykkejä ja ottaa niitä koneesta, sekä koittaa ylettää myös ripustamaan niitä. Nella on myös selvästi kasvanut pituutta, kun yltää laittamaan valot katkaisimesta pois, muttei vielä yllä laittamaan niitä kyllä päälle... Välillä onkin aika pimeää kotona siitä syystä. :D R sanoi, että Nella vaan ajattelee meidän taloudellista tilannetta, eipähän tule isoa sähkölaskua.. heh. :)

Rikkaharja on paras lelu ever!

On muuten tosi kivaa olla suihkussa tai vessassa, kun yhtäkkiä on ihan pimeää...

Myös ovien kahvoihin ylletään...

Nella haluaisi auttaa äitiä myös kovasti kokkailussa, mutta onneksi ainakin vielä tyytyy kokkailemaan sitten samalla omilla keittiöleluillaan. Neiti oppi jo jonkun aikaa sitten leikkimään niillä kunnolla, eli siis tekee mukamas ruokaa meille pienellä paistinpannullaan ja kattilallaan, vispaa ja maistelee, hämmentää keittoa ja kaataa kahvia mukiin. Kuinka söpöä!

Leikit ovat muutenkin monipuolistuneet kovasti ja vaikka välillä keskittymiskyky(lue: hermot) ei meinaa riittää, niin pidempiä aikoja jaksaa leikkiä samoja leikkejä. Vieläkin yhtiin lempparijuttuihin kuuluu palikoiden ja minkä vaan esineiden laittaminen kippoihin, koreihin, mihin vaan, ja ottaa niitä pois sieltä.

Ainakin vielä Nella jopa nauttii omienkin lelujen siivoamisesta! ;)
Tornien rakentaminen on myös hauskaa, innostunut ilme naamalla tuo koittaa tehdä aina vaan korkeampaa ja isompaa tornia ja jännittää, milloin se kaatuu. Välillä pitää taputtaa itselleen, jos rakentaa oikein hienon tornin, ja äitin tietty myös! En ole ihan varma kuinka korkean tornin Nella osa rakentaa, mutta ainakin seitsemän palikkaa olen nähnyt hänen saavan laitettua päällekkäin, ilman että torni on kaatunut.

Puolitoistavuotisneuvolassa(joka on torstaina) tavoitteena kuulemma on, että osaisi koota kolmen palikan tornin, joten sen suhteen ei ainakaan Nellalla ole ongelmaa. :) Mitä testejä teidän 1,5v-neuvoloissa on ollut? Monilta olen kuullut, että siellä olisi juuri tuota tornin rakentamista, nuppipalapelin tekoa, pallon potkimista ja heittoa, eläinten näyttämistä kirjasta ja sitten kyselyä tietty siitä, että paljonko tulee sanoja jne. Voisikohan sinne viedä oman muumikirjan, kun Nella osaa kaikki muumihahmot? ;)


(tuossa nyt vähän näkyy tuota hahmojen näyttämistä)

Kyllä eläimetkin tunnistaa tosi hyvin, ainakin yleisimmät, kuten koiran, kissan, hiiren, possun, lampaan, oravan, pupun, kukon/kanan(sekoittaa välillä), kalan, hepan jne.
Palloa Nella on osannut heittää ja potkia jo pitkään, sanoja tulee paljon(n.60kpl) ja nuppipalapelien tekeminenkin onnistuu, kunhan ei ole mikään liian haastava. Siihenkin kyllä joskus menee Nellalla hermot, kun ei heti mene paikalleen. :D

Täällä luettelin kaikki sanat, jotka Nella osasi jonkin aikaa sitten. Nyt niitä on taas tullut rutkasti lisää, kuten ''tänne'', ''tiinä''(=siinä), veljeni nimi, ''ova''(=orava), ''itää''(=lisää) ''kii/kiinni'', ''oita''(=voita tai koita :D), ''aatu/aatuu''(=kaatu, kaatuu), ''pu''(=tippu), ''eipä''(=leipä), ''attu''(=hattu), ''huitaa''(=kuivaa), ''hissi'', ''kokiin''(=kotiin), ''pipi'', ''mennään'', jne. Tuo ''mennään''- sana on aika hauska pikkuisen suusta kuultuna, kun niin tomerasti aina komentaa äitiä liikkeelle. :D Nellalla onkin tullut sellainen uusi juttu, että tulee ottamaan äitiä tai isiä tai mummia tai ketä vaan kädestä ja sanoo ''mennään'', jolloinka ei voi tehdä muuta kun lähteä kävelemään neidin haluamaan paikkaan, muu ei auta. ;) Joskus Nellalla selvästi on jokin visio, miksi haluaa mennä johonkin, esim. syömään, mutta joskus taas ihan muuten vaan haluaa vaikka äidin pepun ylös sohvalta ja mennä leikkimään tai eteiseen katselemaan peilistä, tai ihan mitä vaan. Aika kivaa sinäänsä, että Nella on oppinut tuollaista, mutta välillä on ärsyttävää jos haluaisi hetken hengähtää leikkimisen ja kotitöiden lomassa, niin heti kun istuu alas niin toinen on jo sanomassa ''mennään'' ja sittenhän me mennään! ;)

Joitain lauseitakin neidiltä jo tulee, mutta ihan muutamia vaan. Joskus vaan toistelee sanoja peräkkäin, jota en niinkään lauseeksi laskisi(siis tyyliin: ''äiti, isi, kukka, prum, hauva...''), mutta joitain lauseitakin jo ihan selvästi tulee, kuten ''äiti mennään'', ''avaa pois''(no joo, ei ihan kunnon suomea, mutta tajuatte varmaan ;), ''heihei isi/äiti/mummi'', ''kato äiti''/''kato hauva/pupu..'', ''ei oo kakkaa'', jne.
Nella muuten aina sanoo ihanasti ''eiii'', sellasella söpöllä äänensävyllä ja pudistelee päätään, mutta sitten kun pitäisi sanoa ''joo'', niin neiti vaan nyökkää pontevasti. Ei siis sitä vissiin osaa sanoa. :o
En nyt ala kirjoittamaan tähän sen enempää puheen kehityksestä, kun juuri vasta tein siitä oman postauksen, mutta tosiaan sanoja tulee koko ajan enemmän ja varmaan joka päivä uusia, Nella ymmärtää suurimman osan pyynnöistä ja puheesta ja elämä on helpottunut selvästi näiden asioiden myötä. :)

Jonkintapaista uhmaa myös ilmenee välillä, tai no siis joka päivä. En voi sanoa, että meillä asustaisi maailman uhmaavin taapero, mutta kyllä välillä hermot kiristyy itse kullakin tässä huushollissa. Nella harvoin vielä tekee sellaista, että heittäytyisi lattialle raivoamaan(nimeltänsä itkupotkuraivarit...), mutta esiasteita tuostakin on jo nähtävissä. Välillä Nella oikein ''loukkaantuu'' verisesti jostakin ihan hassusta jutusta ja painaa pään johonkin nurkkaan tai käsien taakse piiloon ja itkee ja itkee ja itkee... Sitten saa sellaisia ihmeellisiä uhmahepuleita, mitä en osaa edes tähän selittää. :D Mutta jos ei saa tahtoaan läpi, niin alkaa sätkimään käsillä ja jaloilla ja tekee sellaista ihmeellistä ääntä ja sitten alkaa huuto. :D Hyvin selitetty, mutta joo. Sellaista meillä.

Kiukuttaa...

...ja parinkymmenen sekuntin päästä naurattaa taas

Nella on myös tajunnut, mistä naruista kannattaa vetää, ettei äiti tai isi olisi vihaisia. Selvästi löytänyt ainakin mun herkän kohdan tässä asiassa. ;) Eli jos neiti tekee jotain tuhmaa, jotain kiellettyä, niin tulee sen jälkeen antamaan pusun ''mmmm''- äänteen saattelemana ja on niiiin enkeliä, että! Joo siis tosi reilua, miten siinä vaiheessa voi olla vihainen, vaikka Nella olisi eka purrut ja sitten antaa ihania pusuja ja haleja. Hmp.

Välillä kiellot menevät kuin kuuroille korville; huomaan selvästi Nellan kuulevan ''ei''-sanan, mutta kuulo on hyvin valikoiva. Joskus kiellolle loukkaannutaan ja aletaan itkeä, joskus sitä ei huomioida ollenkaan ja jatketaan asian tekemistä ja joskus jopa lopetetaan kielletyn asian tekeminen. Onneksi vielä monissa tilanteissa toimii hyvin hämääminen. Eli huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kivaan asiaan. Jos Nella menee vaikka hakkaamaan tietokonetta, niin joskus riittää jopa ''Nella, missä sun kirjat on? Meepäs hakemaan joku kiva kirja, niin luetaan''- lause, ja Nella unohtaa tietokoneen. Pitää tietenkin muistaa sitten lunastaa lupaus ja oikeasti lukea, eihän se muuten olisi reilua. :D Lukemisesta puheenollen, siitä meillä tykätään yhä hurjasti! Nyt ollaan otettu jo vähän iltasatuakin rutiiniin, ennen se ei oikein onnistunut. Nella saa valita parista, kolmesta kirjasta minkä haluaa luettavan ja sitten se luetaan ja sen jälkeen muut iltahommat ja nukkumaan. Se onkin kiva rauhoittumiskeino, ettei tule leikittyä riehumisleikkejä ennen sänkyyn menoa. Kuka jaksaa muka kivasta touhukkaasta leikistä suoraan rauhoittua petiin? Mieluummin ensin luetaan ja sitten rauhoittuneena sänkyyn, muistellen kivaa satua. :) Tai no, ei nyt ihan satua jaksa vielä kuunnella, mutta paremmin jo kumminkin pidempiäkin juttuja. :)
Päivän mittaankin luetaan paljon ja Nellalla on kirjahyllystä pari hyllyä itsellään, jossa on siis hänen kirjansa. Sieltä neiti raahaa milloin minkäkin kirjan; ei kylläkään varmaan yllätä teitä, että muumikirjat on kovimmassa suosiossa meillä? ;) Jännää, miten muumeista onkin tullut niin tärkeitä.

Nella tykkää selata itse kirjoja ja siitä, että niitä luetaan hänelle. Kaikista kivointa Nellasta on se, että kysyy missä jokin eläin tai esine tai juttu on, ja hän saa näyttää. Tykkää myöskin, että minä nimeän asioita kirjoista. Ei jaksa vielä hirveän kauaa kuunnella jos vain luen jotain satukirjaa, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää tuon ikäiselle. ;)

Nella myös rakastaa tanssia, leikkiä piiloleikkejä ja laululeikkejä, keinua, kävellä ja leikkiä ulkona, juosta, pyöriä, hyppiä, kävellä takaperin ja sivuaskelin, mennä kyykkyyn ja ylös ja taas kyykkyyn, kutitella ja sanoa ''kutikutikuti''
Nella rakastaa ottaa sohvatyynyt pois ja mennä niiden väliin, katsella ikkunasta ulos ja sanoa ''prum prum'' ja ''piipaa''. Kovassa suosiossa on muumit ja Kaapo, niin telkkarista kun kännykästä tai tietokoneesta katsottuna. Nella tykkää hurjasti myös leikkiä junaradalla, kun häntä kehutaan jostain, taputtamisesta, nukkevauvoistaan ja niiden hoivaamisesta ja niiden rattaista, pallon potkimisesta ja heittämisestä varsinkin isin kanssa, läheisistä ihmisistä, valojen sulkemisesta, ''kauppakassien kantamisesta''(eli siis pitää kiinni toisesta kahvasta ja luulee kantavansa :D), kameralle hymyilemisestä(lue: irvistämisestä), musiikista, muskarista, kavereistaan,  kiipeillä portaita ja sohvalle jne, kontata esittäen vauvaa, puhua mummi(e)n kanssa puhelimessa... Näitähän olisi vaikka kuinka!

Seuraavaksi voisin vähän kertoa Nellan päivärytmistä. Nellalla nyt sattuu vaan olemaan myöhäinen luontainen rytmi ja eroaa monien muiden lapsien rytmeistä. Pitkään ja monta kertaa koitettiin sitä muuttaa aikaisemmaksi, koska esim. monet lapsiperheille tarkoitetut jutut on aamuisin, mutta eipä siitä mitään tullut. Toki esim. muskariaamuina pitää herättää, jos Nella nukkuu yli yhdeksään. Mulla ja mun veljellä on kuulemma pienenä ollut kanssa myöhäinen rytmi, ehkä ollaan vaan sitten sen tyyppisiä. :) Vieläkin ollaan mun veljen kanssa ihan aamutorkkuja ja iltavirkkuja. Nellasta tulee luultavasti samanlainen. ;)  Kaikkihan tietenkin muuttuu, kun Nella aloittaa päivähoidon, sittenhän sen rytmin on vain PAKKO muuttua. Niin kävi mulla ja mun veljelläkin, mutta silti meistä jäi tälläsiä iltavirkkuja. :P


Kirjoitan tähän nyt ruokailut ja nukkumiset yms, näiden lisäksi tietenkin leikitään, käydään kaikkialla ja ulkoillaan ja touhuillaan ja vaihdetaan vaippaa ja ja niin edelleen :D

Nella on kunnon kenkäfriikki! :D Rakastaa laittaa kaiken maailman kenkiä jalkaan ja osaa toki omansakin laittaa, oppi sen joskus puolisen vuotta sitten. Kenkien lisäksi pukemisjutuista Nella osaa laittaa hatun päähän ja ottaa pois, vetää vetskarin auki ja ottaa takin/hupparin pois, ottaa sukat pois, laittaa hanskat käteen ja ottaa pois, avustaa hihoissa kun puetaan tai riisutaan, vetää paidan pois jos on autettu ensin hihoista, vetää housut pois jalasta, sekä vaipan... No nuo ainakin! :)

Klo 09-10 Herää yöunilta, syö aamupalan, saa D-vitamiinitipat, pestään hampaat, tehdään aamupesut, vaihdetaan päivävaatteet. Aamupalaksi syö viiliä/maitorahkaa/luonnonjugurttia/leipää/talk-muruja/riisikakkua/hedelmää/rusinoita/munakasta/milloin mitäkin. Ruokajuomaksi vettä. Puuroa neiti on aina syönyt aamu- ja iltapalaksi, mutta muutama viikko sitten se alkoi tökkimään eikä maistunut enää ollenkaan. Kokeiltiin sitä taas jossain vaiheessa, mutta kun ei vaan maistu niin ei maistu. Valmispuurot menee jotenkin. Kokeillaan sitä kaurapuuroa sitten taas jossain vaiheessa. :)

Klo 12.30-13.30 Lounaaksi kotiruokaa tai purkkiruokaa(jos ollaan jossain muualla kuin kotona). Saa ksylitolipastillin.
Nella osaa jo aika hyvin syödä itse, riippuen ruoasta. Nykyään ei enää äidin syöttäminen kelpaa kovinkaan usein, vaan heti alkaa osoittaa pöytää edessään tarkoittaen, että haluaa syödä itse. Joskus alkaa myös hokea ''miimiimii'', jonka oletan tarkoittavan ''minä''. :D Tässä kaksi videota, ensimmäisessä Nella syö itse ja toisessa näkyy yhdessä kohtaa kun koitan syöttää neitiä ja meinaa suuttua siitä. :D Ja joo, meillä pyörii välillä lastenohjelmat kun syödään ja silti onnistuu ihan hyvin, paremminkin. :D




Klo 14-17 Nukkuu päikkärit, 30min-3h. :D Yleisimmin 1,5-2h. Jos edes nukkuu... Siitä lisää myöhemmin. :D Joo ja juo tuttipullosta edelleen päikkärimaitonsa, siitäkin lisää kohta...

Klo 15-17 Välipalaksi jotain noista, mitä luettelin aamupala-kohdassa. Jos siis on silloin hereillä. Joskus se jää välistä, jos nukkuu pitkät unet tjn. Saa ksylitolipastillin.

Klo 17.30-18.30 Päivälliseksi kotiruokaa. Saa ksylitolipastillin.

Ruokajuomaksi aina vettä

Klo 20-20.30 Syö iltapalaksi jotain aamupala-kohdassa mainituista. Juo tuttipullosta maitoa. Pestään hampaat, onnistuu joskus ihan hyvin ja joskus ei niinkään hyvin. Lähempänä yhdeksää sitten vaihdetaan yöpuku. Luetaan iltasatu, jos muistetaan. :D Siivoillaan leluja.

Klo 21.20-22.10 Nella saa sammuttaa valot ja laittaa käytävän yölampun päälle. Hyvänyön halit ja pusut ja toivotukset, unimusiikki päälle, tutti suuhun ja toinen käteen, nukkumaan. Tässä on tapahtunut nyt ihan huima ja huikea muutos, neiti nukahtaa useimmiten yksinään! Mehän ollaan siis aina nukutettu Nella ja joskus kokeiltiin hetki jotain unikouluakin. Päätettiin sitten, että katsotaan jossain vaiheessa uudelleen, kun tuntuu että neiti on valmis nukahtamaan yksinään. Ei otettu asiasta sen kummempaa stressiä, R nyt ei ole sitä koskaan stressannut. :D Ainut asia mikä vähän ärsytti nukuttamisessa, oli se ettei meille jäänyt niin paljoa yhteistä aikaa illalla kun toinen istui välillä tunninkin nukuttamassa leikkivää ja sängyssä pyörivää ja hyörivää neitiä, joskus Nella tosiaan vain leikki ja joskus huusi kurkku suorana väsymystään. Muutama viikko sitten alettiin vaan kokeilla, että josko Nella nukahtaisi yksinään. Sehän onnistui samantien! Oltiin ihan ihmeissään. Noh, sitten Nella nukahti muutaman kerran viikossa yksin ja loput kerrat nukutettiin. Nyt kuitenkin on alkanut nukahtamaan melkein joka ilta yksinään! Ihan mahtava juttu.

Yönsä Nella nukkuu pääsääntöisesti hyvin, osaa etsiä tutin jos katoaa jne. Tutista ei oteta vieläkään mitään stressiä, mietitään sitä sitten kesällä uudestaan. Joskus Nella herää aamuyöllä, siinä klo 4-6 aikaan ja näkee painajaisia selvästi, jolloin otetaan viereen nukkumaan. Tätä tapahtuu joskus pari kertaa viikossa, joskus ei ollenkaan koko viikkona.
Mulla oli joku ihmeellinen mielikuva ennen lasta, että vain vauvavuoden ajan lapset heräilee yöllä, toki siis välillä muutenkin muttei näin ''usein''. Meillä on kuitenkin ihan hyvin nukkuva lapsi, mutta ikinä ei tiedä mitä yö tuo tullessaan.. Niin kuin vaikka viime yö. Nella heräsi siinä joskus neljän(?) pintaan ja valvoi pari tuntia. Nukahti juuri vasta, kun R:n herätyskello jo soi. Eipä ole kukaan siis saanut kauheasti unta, itse kun menin vasta yhden aikaan nukkumaan yöllä.. Onneksi R oli mennyt vähän aikaisemmin. No, me Nellan kanssa jatkettiin sitten unia vielä varttia vaille yhdeksään, mutta silti aamulla olo oli tosi väynyt. Miten niitä vauvavuoden heräilyjä on jaksanut?

Yökylässä Nella käy mummilassa kerran kuussa tai kerran parissa kuukaudessa. Äitini ja R:n äiti suorastaan vaatii Nellaa hoitoon. :D Heillä on aina kamala ikävä neitiä, kun äiti asuu 45min ajomatkan päässä ja R:n äiti(ja isä) kahden tunnin ajomatkan päässä. Eivät siis näe niinkään usein, enemmän tietenkin minun äitini koska käy töissä meidän lähellä ja käydään välillä yhdessä lounaalla päivisin tai mökillä viikonloppusin jne. Ihanaa vain, kun ovat suhteellisen nuoria isovanhempia ja haluavat hoitaa. :) Missään muualla Nella ei vielä ole koskaan ollut hoidossa, mutta kyllä nuo kummitkin haluisivat hoitaa, kunhan raaskisin antaa heidän hoitaa neitiä. ;)

Mutta joo, ensinnäkin niistä päikkäreistä... Mikä ihme on tullut tuolle puolitoistavuotiaalle?! Eihän tuon ikäinen voi vielä jättää päikkäreitä pois? Vai? Nella on nimittäin alkanut ihan tosissaan taistelemaan päiväuniaan vastaan, joskus ei meinaa sitten millään nukahtaa vaikka kuinka koittaisin monta kertaa päivässä, sisälle tai ulos. Jos ei nukuta, niin ei sitten vaan nukuta.. Yleensä sellaisina päivinä, kun on muskari, perhekahvila tai muuta sellaista touhua, niin Nella nukahtaa hyvin ja ei tarvitse sen kummemmin taistella. Kotipäivinä, ihan ymmärrettävistä syistä, neitiä ei meinaa sitten millään nukuttaa. Vaikka oltaisiin ulkoiltukin. Mutta eihän nyt joka päivä voi ravata ns. ohjatuissa toiminnoissa, kun ei sellaisia ole edes joka päivälle. :/ Ja silti koen, että Nellan on vielä parempi olla minun kanssani, kun päiväkodissa. Me kuitenkin touhuillaan ja tehdään paljon, Nella näkee monta kertaa viikossa muita lapsia, joskus joka päivä, joskus kerran viikossa ja joskus pari kertaa viikossa. Me leikitään, lauletaan, luetaan, ulkoillaan ja tehdään kaikkea kivaa. Mikä ihme on, ettei Nellaa nukuta? Onko se rytmistä kiinni? Vaiko siitä, että on tajunnut voivansa olla nukkumatta? Ei oikein huvittaisi nukuttaa toista tuntia päikkäreille... Siihenkö pitää ruveta ja kuunnella sitä huutoa?
Vinkkejä kehiin! Ai niin, autoon Nella nukahtaa vieläkin tosi usein jos ei ole nukkunut päikkäreitä tai on tosi väsynyt...

EDIT: Eilen ja tänään Nella on nukahtanut ilman taisteluita päikkäreille! Jeeeee! Nyt varmaan kyllä kun siitä mainitsin, niin ei enää huomenna taas nukahda...

Ja sitten siitä pullosta(katso tunnisteista kohdat ''tuttipullosta vierottaminen'', jos et tiedä missä mennään :D)... Mä vähän luovutin jo sen kanssa, kun ei Nella suostunut juomaan maitoa edelleenkään mistään muusta kuin pullosta. Joskus ihan vähän pillillä, mutta harvakseltaan. Muita maitotuotteita kuitenkin menee, eli raejuustoa, rahkaa, juustoa, luonnonjugurttia, maustamatonta viiliä jne. Miksei sitä maitoa sitten, muusta kuin pullosta?

Juttelin pitkän tovin meidän oman neuvolatädin kanssa puhelimessa eräs päivä, ja puhelusta jäi mulle luottavainen ja hyvä fiilis. Tavallaan neuvolatäti sanoi sellaisia asioita, mitkä omalla järjellänikin olen kelaillut, mutta on kiva saada kuulla ne ammattilaisen suusta, ikään kuin varmistuksena. Hän kyseli ensin, että miten sitä maitoa menee pullosta, kuinka usein ja paljon jne. Kerroin, ja sitten hän totesi, että hyvä kun ollaan kuitenkin jätetty jo aikoja sitten illasta pullo pois sängystä, niin ei neiti yhdistä enää pulloa aina nukkumiseen, ainoastaan päikkäreillä. Hyvä myös, kun yksi pullokerta on päivästä saatu pois, eli se iltapäivän maito. Pikkuhiljaa jätetään sitten se iltamaitokin ja pidetään vain päikkärimaito. Neuvolatäti sanoi, että on tosi yleistä lapsilla, että on vaikeaa luopua pullosta ja kieltäytyy juomasta maitoa nokkamukista tai mukista. Se on kuulemma niin totuttu tapa, ihan kun aikuiselta veisi jonkun tärkeän asian mihin on tottunut. Ja hän sanoi myös, että lapset ovat tässä asiassa tosi erilaisia, niin kuin toki muissakin asioissa, ja että Nellalle selvästi se pullo vain on tosi tärkeä juttu. Hän muistutti, että Nella on kuitenkin vielä pieni ja ei ole huolta, ja että voidaan katsoa vierottamista vaikka lähempänä kahden vuoden ikää. Että se puolentoista vuoden ''suositus'' on tosiaan vain suositus, koska sellaiset on pitänyt määritellä, ja että se on ihan lapsikohtaista.
No tosiaan, nyt en jaksa stressata sitä sen kummemmin. :) Tuttikin meillä on vain unilla, joskus autossa ja joskus julkisilla paikoilla/vaunuissa.

No mutta, asiasta viidenteen. Hampaita Nellalla on meidän laskujen mukaan vieläkin 16kpl, ollut jo pitkään. Ne viimeiset ei sitten millään meinaa tulla, vaikka koko ajan vaikuttaa, että neiti tehtailisi hampaita. Käsi suussa koko ajan ja haluaisi jyrsiä kaikkea, mitä ei enää muuten tee kovinkaan usein. No, kaipa ne sieltä tulee omalla painollaan. Hampaat harjataan aamuin illoin ja jossain vaiheessa se oli maailman hirvein juttu, nyt se on sellanen ihan jees, jos saa välillä harjata itsekin.

Hmm, mitäs muuta vielä... Nella käyttää vaatteissa pääsääntöisesti 86-92cm kokoa ja vaipoissa Pampersin 6-kokoa, housuvaippoja. Mitat saadaan tietää sitten torstaina, odotan jo innolla! :)

Voisin vielä ihan muutaman sanasen kertoa neidin luonteesta. Olen aina puhunut, kuinka Nella on rauhallinen lapsi, ujokin välillä. Vierastuskausia ja eroahdistuksia on ollut paljon, mutta aina menneet ohi. Nykyään eroahdistus ei ole enää samanlaista eikä yhtä pahaa, mutta jos ollaan jossain vähän vieraammassa paikassa niin kyllä Nellalle tulee hätä jos häviän paikalta edes vessaan. Vierastusta ei oikeastaan enää ole, tottakai välillä vähän ujostelee vieraampia ihmisiä, muttei mitenkään kovin paljoa.
Nella on vieläkin silti melko pelokas lapsi, mitä tulee tiettyyn asioihin. Kylpeminen ja suihku ovat yhä maailman kauheimpia asioita, eikä niitä näköjään iloksi muuteta vaikka seistäisiin päällämme. Olen jauhanut tuosta asiasta jo sen verran paljon täälläkin, etten nyt enää viitsi tässä toistaa itseäni. Mutta siis, se pelko on ja pysyy, samoin imuripelko - ja muiden kovien äänien pelko. Eiköhän niistä jossain vaiheessa päästä eroon. :)

Puolueellisesti sanoen, meillä asuu maailman ihanin puolitoistavuotias. Äidin ja isin silmäterä, mummien, ukin, vaarin ja kummien muru, sydäntensulattaja, hupsuttelija. Joka päivä saa nauraa uusille hassuille tempuille, olla ylpeä äiti. Joka päivä saa kiristää hampaita kiukuttelujen takia, seuraavana hetkenä niitä ei edes enää muista. Toistuvasti huomaan ajattelevani; tämä on ihanin ikä. Eikun tämäpäs. Eikun tämä! Jos joskus mietin, että tarvitsisin ihmeen, minun täytyy muistaa, että olen luonut jo yhden ihmeen. Äidin oman rakkaan, Nellan.

Millaisia puolitoistavuotiaita teiltä löytyy? :) Jäikö joku asia mietityttämään? :) Toivottavasti ei ollut liian pitkä ja sekava teksti, kirjotin tätä taas osissa ja väsyneenä. :D

Loppuun vielä tällänen höpölöpö video, hienosti Nella osaa kehonosia. :)

Nellan puheen kehitystä

Meidän pieni 1v 5kk höpöttelijä kehittyy koko ajan hirmuisesti puheessa ja juttua tulee, vaikkei äiti ja isi aina sitä ihan ymmärräkkään. ;) Ihaninta on, kun neiti ymmärtää jo niin paljon!

Nettineuvo-sivuston mukaan vuoden iässä lapsella on n. kolme sanaa ja lisäksi paljon ''omia sanoja''. 

Terveysnettisivustolla sanotaan näin:

Pieni lapsi, joka ei vielä osaa ilmaista itseään puhumalla, kommunikoi käyttämällä ilmeitä, eleitä, liikkeitä, kosketusta ja makua.

• Lapsella on luontainen tarve ja halu hakeutua sosiaaliseen kanssakäymiseen
• 0-6 kk:n ikäisenä lapsen kommunikaatio ei ole tavoitteellista
• Ensimmäiset äänteet syntyvät kiljahduksien, murinan ja kujertelun kautta
• 6-7 kk:n ikäisenä lapsi aloittaa jokeltelun, josta on jo kuultavissa oman äidinkielen sävyjä ja äänteitä
• 6 kk:sta eteenpäin lapsen kommunikaatio on tavoitteellista; hän ottaa ja antaa esineitä sekä alkaa osoittaa esineitä
• Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsi voi tapailla jo ensimmäisiä sanoja

Toisen ikävuoden aikana puheen kehitys on hyvin yksilöllistä. Lähellä kaksivuotissyntymäpäivää toisten sanavarastoon kuuluu muutamia sanoja, toiset puhuvat usean sanan lauseita.

• Lapsi ymmärtää puhetta huomattavasti enemmän, kun osaa sitä tuottaa
• Sanat eivät aina äänny oikein, mutta niiden merkitys on selkeästi ymmärrettävissä
• Ymmärrettävien sanojen lisäksi lapsella on ”omaa” puhetta
• 1½-vuotias osaa tuottaa keskimäärin 10-30 merkityksellistä sanaa
• Sanojen nopean lisääntymisen kautena lapsi oppii noin kymmenen uutta sanaa päivässä
• 2-vuotiaalla on keskimäärin hallussa 250 sanaa (yksilöllisyys: 0-600 sanaa)
• Lauseiden muodostaminen alkaa 1½-2-vuotiaana. Tällöin liitetään yhteen yksinkertaisia sanoja, usein substantiiveja ja verbejä

Nellan esimmäinen sana oli ''äiti'' 8kk iässä. Sitä neiti sitten toistelikin kaikista eniten pitkään, kunnes vähän ennen vuoden ikää, 11kk paikkeilla, alkoi tulemaan muitakin sanoja. Jännää muuten, että ne sanat jota Nella silloin oppi, niin osa niistä on jäänyt pois nykyisestä sanavarastosta ja osa on jäänyt. Esimerkiksi ''vaippa''- sanan Nella oppi n. 1-vuotiaana ja sitä toistellaan Nellalle päivittäin yhä, mutta silti Nella ei sitä enää oikeastaan sano, ainakaan kovin oikein lausuttuna. :D Vaikka tietää sanan merkityksen, osaa avustaa vaipan vaihossa ja ottaa sen pois, viedä roskiin jne.
Samoin on monien muiden sanojen kanssa, että ovat jääneet pois ''muiden tieltä''. Mutta se vissiin onkin aika yleistä, että kun oppii niin paljon uusia sanoja kerralla, niin osa unohtuu ja voi tulla(ja tuleekin) uudestaan taas jossain vaiheessa.



Kun Nella täytti 1v, kuului sanavarastoon:

• ei & joo
• äiti
• isi/ihi/iti
• anna
• kii=kiitos
• kakka
• vauva
• hauva
• tä, häh, höh

Voi kun tuntuu jotenkin kaukaiselta, että Nella olisi osannut vain noin vähän sanoja. Vaikka siitä onkin vain 5kk! Noista sanoista on jäänyt ei, joo, anna, kakka, vauva, hauva, isi ja äiti. ''Kiitos''- sanan Nella sanoo nykyään melkein aina ''kiitti'', joskus myös yrittää sanoa ''kiitos''- sanaa, mutta eipä sillä väliä kun tulee ymmärretyksi. Neiti onkin kova tyttö kiittämään! Aina kun tuo jonkun esineen tai saa jotain kivaa, niin sanoo ''kiitti'' ja myös ruokailun jälkeen ja kun saa pastillin. Välillä neiti sanoo myös ihan hassuissa tilanteissa, esimerkiksi kun olen laittanut hänelle kengät jalkaan tai pessyt hampaat(jota vihaa). :D

Nellan puhe on nykyään ihan erilaista kuin ennen, koska Nella on oppinut toistelemaan paljon sanoja. Vielä ei kaikki mene ihan nappiin ja välillä tulee ihan hassun kuuloisiakin juttuja. Esim. muumipeikko- sanan voi toistaa vaikka ''uukkieikki'' tai ''mammutti'' :D Kova on yritys kumminkin ''vaikeidenkin'' sanoja toistamisessa.



Nellalle on tullut myös omia sanoja, jotka selvästi tarkoittavat aina samaa asiaa. Blogin facebook-sivulle kirjoitinkin tästä(4.1.14):

Nyt luettelen tähän kaikki sanat, jotka Nella tällä hetkellä osaa, ja mitkä nyt tulee mieleen, lisäksi myös ''omat sanat'' jotka selvästi tarkottaa jotain asiaa. Näitä on yli viisikymmentä jo!

- Äiti
- Isi
- Pupu
- Hauva
- Vauva
- Kiitti/tiitti
- Anna/nanna(=anna)
- Pappa(=muumipappa)
- Kukko
- Tonttu
- Amppu/pamppu(=lamppu)
- Oppu/pappu(=loppu)
- He-hei, hei hei
- Mummi
- Hiiti(=hirvi)
- Hui
- Ai, oi, oih
- O-ou(kun jotain hassua tapahtuu, jotain tippuu jne.)
- Ävä(=älä)
- Tä?
- Attuu(=sattuu)
- Pii paa(=piipaa-auto sanoo)
- Kukka
- Mamma(=Muumimamma ja melkeinpä kaikki muumit)
- Mmmy(=Pikku Myy)
- Tuutti(=Tuu-tikki muumeista)
- Haitu(=Haisuli)
- Aapu/Aapo(=Lastenohjelman Kaapo)
- Kiikkaa(=keinuu/kiikkaa)
- Aijaa
- Apu/apua(=apua)
- Ei oo
- Tytti/tyttö(=tyttö)
- Tettu/ettu/attu(=kettu)
- Tutti 
- Aito(=maito)
- Että(=vettä)
- Tukka/tutta(=sukka)
- Hia/hiha/(=hiha)
- Paapi(=ksylitolipastilli)
- Kakka
- Nakka/akka(=nälkä)
- Ei
- Joo
- Poppaa(=kuumaa)
- Paa(=pallo)
- Kaa(=kala)
- Auto (ja monesti sanoo ''prum prum)
- Hau hau (mitä hauva sanoo)
- Uuni
- Tunta(=lunta)
- Toi
- Poi/boi(=pois)
- Kukkuu
- Pöö
- Uua(=ruoka, tulee siis sanasta ''ruoan'', kun monesti sanon Nellalle, että menen laittamaan ruoan)
- Nam nam
- Volvo :DD (isi opettanu :D)
- Huh huh
- Haitu(=Haisuli muumeista)
- Ihhahhaa
- A(:D)/Aoo(=Haloo)
- Aurora- nimen sanoo myös omalla tavallaan, video tuossa kolmantena alla :D



Nellalla on nyt myös muutaman viikon sisällä lisääntynyt hirveästi oma puhe, koko ajan hirveä selitys päällä, mutta välttämättä mitään ei ymmärretä. Neidistä on kehkeytynyt varsinainen papupata; asiaa olisi koko ajan ja kaikille!

Ymmärryksen taso myös jaksaa yllättää lähes päivittäin. Nella tajuaa kauheasti asioita, sellaisiakin mitä ei olla varsinaisesti opetettu. Tämä tietenkin auttaa tosi paljon arjen perustoiminnoissa; neiti ymmärtää tosi paljon tekemisiä ja sanomisia, mitä milloinkin pitää tehdä ja mihin jokin asia pitää viedä, paljon eri ihmisiä ja esineitä jne. Välillä olen ihan vitsillä heittänyt Nellalle jotain, mitä en ole todellakaan ajatellut hänen ymmärtävän ja yllättynyt, kun Nella onkin ihan mukana heti. Jotenkin pelottavaakin, että miten minun ''vauvani'' jo toistelee asioita niin paljon, muistaa, ymmärtää ja avustaa asioissa. Esimerkiksi pukeminen on helpottunut hirveästi, kun Nella niin kovasti siinä avustaa ja ymmärtää pyyntöjä. Nella myös osaa viedä vaipan roskiin, muistaa eri huoneet(esim. ''vie keittiöön/olohuoneeseen, omaan huoneeseen..), tietenkin tärkeimmät ihmiset(kuten äiti, isi, vaari, mummi..) ja kauheasti osaa osoitella esineitä, vaikkapa ''missä lamppu/lintu/hauva/kala/muumimamma/telkkari/ikkuna/kaukosäädin/lelut'' ja näiden lisäksi paljon eri kehonosia, kuten napa, varpaat, kädet, sormet, hiukset, pää, nenä, silmät, posket, otsa, massu, polvi, peppu, korvat, suu... Voi kun neiti osaa jo niin paljon!

Nella ymmärtää, kun sanotaan, että mennään syömään, potalle, vessaan, suihkuun, ulos, autoon, jonkun henkilön luo, muskariin, keittiöön, juomaan maitoa, lukemaan kirjaa... Ihan mahdotonta edes miettiä, mitä kaikkea Neltsu jo tajuaa. Tosiaan kun pikkuinen yllättää minutkin monesti ymmärryksen tasollaan, vaikka vietän neidin kanssa lähes kaiken aikani.

Näiden ihanien, arkea helpottavien asioiden lisäksi, on puheen ja ymmärryksen kehityksessä myös omat ''haittapuolensa''. Neiti ymmärtää jo, miten äitiä härnätään ja ärsytetään.

- Mennään nukkumaan.

- Ei ei ei(ja pään pudistelua)

- Nella, älä viitsi kiljua, kun sattuu jo korviin.

*aina vaan kovempaa kiljuntaa*

- Nyt lopetat ihan oikeasti sen äidin puremisen. Äitiä sattuu!

*mmmmm*- pussausääni ja pusu äidille.

Kuinka hellyttävää samalla,

mutta toisaalta niin ärsyttävää kun ei voi olla vihainen pienelle söpöliinille..

Mutta kaiken kaikkiaan, TAAS totean, että tämä on se ihanin ikä. Niin kuin aina vaan tuntuu, oli neiti sitten minkä ikäinen tahansa. Meidän päiviin mahtuu uhmaa, kiukkua, väsymystä ja vaikka mitä, mutta päällimmäisenä uuden oppimisen riemua, haleja ja pusuja, höpöttelyä ja taitojen kehittymistä, riehumista, lauluja ja leikkejä, kaikkea maailman parasta. Miten toista voikaan rakastaa niin paljon ja miten jostain toisesta voi olla niin ylpeä, että pakahtuu? ♥

Loppuun vielä lyhyt video ihanasta rakkaasta, joka on oppinut laulamaan omalla tavallaan! :D Aina on laulut vähän erilaisia, joskus hyräilyä, joskus lallattelua, mutta kova yritys on! Äiti ei vaan ihan aina ymmärrä, mistä biisistä on kyse. ;)



Toivottavasti muistin kaiken oleellisen nyt tähän kirjata! :)

Millaisia höpöttelijöitä teiltä löytyy? :)

Kavereita kylässä, pottailutaantumaa ja muita kuulumisia

Heips!

Niin kuin otsikosta jo huomaakin, luvassa melkoista sillisalaattipostausta. Paljon asiaa, joten yhdistelen nyt tähän samaan postaukseen. :) Luvassa myös jossain vaiheessa kunnon postaus Nellan puheenkehityksestä, pitäisi vaan saada siihen vielä pari videota ladattua... Saa nähdä milloin se valmistuu. :)

Tänään meillä oli ihania ihmisiä kylässä, Cariina ja Ava(blogi: Sateenkaarivarpaat). Me ollaan siis Cariinan kanssa tavallaan tunnettu jo jonkin aikaa, oltiin samassa lähihoitajakoulussa rinnakkaisluokilla, mutta sillon ei varsinaisesti tunnettu vaan ainoastaan tiedettiin toisemme. Cariina löysi mun blogin jo pitkän aikaa sitten ja ollaan oltu facebook- kavereina jo aikakausia, mutta vasta sitten alettiin jutella enemmän. Lapset ja bloggailu yhdistää. ;)
Ollaan nyt muutamia kertoja nähty ja jutellaan netissä myös sekä luetaan toki toistemme blogeja. Ihanaa on ollut huomata, kuinka samanhenkisiä ollaan, meillä tuntuu olevan paljon samanlaisia arvoja elämässä, samantyyppiset kasvatusmetodit lasten suhteen ja muutenkin synkkaa jutut. Ei ole hiljaisia hetkiä ja juttu luistaa. :)

Ava 11kk & Nella 1v 5kk

Lapsoset tapasivat toisensa ekaa kertaa kun Nellakin oli vielä alle yksivuotias, kerroin siitä TÄÄLLÄ. Silloin eivät oikeastaan leikkineet vielä toistensa kanssa, olihan Avakin vielä aika vauva. :) Nyt olikin sitten jo eri ääni kellossa!

♥ Heinäkuussa -13....

...Tammikuussa -14 ♥

Nauroin juuri Cariinalle, että Nellalla on joku konttausrasismi. :D Jostain kumman syystä Nella ei tykkää konttaavista lapsista! :D Aina kun ollaan suunnilleen samanikäisten lasten parissa, niin Nella leikkii suhteellisen nätisti jne, mutta kun on pienempiä, konttaavia lapsia, niin Nella kitisee ja menee karkuun ja nyhvää mussa. Tosi outoa! Sitten taas jos on pienempiä sylivauvoja, niin Nella on taas kiltisti ja silittelee vauvoja. Hmm. No, jospa se menisi ohi jossain välissä.

Suht nätisti kuitenkin ''leikkivät keskenään'', eli lähinnä Ava laittoi kaiken suuhun, konttaili ympriinsä ja nousi tukea vasten, yritti tehdä kaikkea kiellettyä ja otti Nellan kädestä leluja. Nella taas kitisi ja oli mun perään, suuttui jos kädestä otettiin, oli omistushaluinen omia lelujaan kohtaan ja katseli Avan touhuja kummissaan. Voi noita hassuja pikkuisia!

Ihanat muruset ♥

Tytöt katselee yhdessä ulos :)

Mutta kaikenkaikkiaan kyläily sujui hienosti ja neidit ottivat kunnolla jo kontaktia toisiinsa, naureskelivat ja höpöttivät ja jaksoivat naurattaa meitä hupsuiluillaan. Varmaan kaikista söpöintä oli, kun neidit teki samoja ilmeitä ja matki toisiaan sekä istui vierekkäin arkun kannen päällä varastellen toistensa kädestä leluja. :D

:D :D :D

Toi kuva on niin mahtava, pikku ilmeilijät! ♥ :D

No mutta joo, otsikossa mainitsin ''pottailutaantumasta''. Mehän siis aloitettiin pottailu, kun Nella oli 1v, kun sai synttärilahjaksi toivomamme BabyBjörnin potan. Pottailut alkoi sujumaan ihan mainiosti, Nellalla tuli parin kuukauden ajan melkein joka päivä monta kertaa päivässä pissat pottaan, käytiin aina ruokailujen ja unien jälkeen potalla ja otettiin se mukaan päivärutiineihin. Muutaman kerran myös kakat sai sinne tulemaan. Olin tosi iloinen, että pottailut alkoi sujumaan niin mukavasti ja ei ollut mitään ongelmia, neiti viihtyi potalla ja lueskeli siinä kirjaa ja tarpeiden tultua hurrattiin ja taputettiin ja Nella oli iloinen.

Mutta sitten tapahtui jotain outoa, en edes tiedä mitä. Yhtäkkiä Nella ei vaan enää suostunut potalle, vaikka ennen siinä ei ollut mitään ongelmaa. Mitään ei ollut tapahtunut, ei oltu tehty mitään eri tavalla, mutta jotenkin neiti vaan keksi, ettei enää potalle suostu?!

Nyt ollaan oltu muutama viikko jo pottailematta lähes kokonaan, aina välillä yritetään mutta ei onnistu. Hirveä kiukku vaan tulee, jos koittaa saada tyttöä potalle! Ihan outoa. :o Niin paitsi, suostuuhan Nella potalle... housut ja vaippa tai pelkkä vaippa päällä! Miksi ei sitten ilman vaippaa? Ja suostuu välillä menemään ilman vaippaa niin, että ottaa sen potta-osan pois...

Luulen, että Nella tykkäsi eka pottailusta kun se oli uusi kiva juttu ja sai äidiltä kehuja tarpeiden tullessa pottaan, ja nyt se on jo ihan tylsä juttu eikä jaksa kiinnostaa enää. Ehkä sitten joskus taas? Kaikki kenen kanssa olen jutellut, ovat sanoneet, että pitäkää vaan ihan suosiolla taukoa siitä ja jatkakaa sitten, kun neiti tuntuu siihen valmiilta taas. Niin olen itsekin ajatellut, että näin toimitaan. Ei kai siinä muu auta. Onko tämä jollekkin muulle tutun kuuloista? Onko teidän lapsilla ollut samanlaista? Olen kuullut, että monien lapset ilmoittaa sitten kun ovat valmiita pottailemaan, kun ottavat muilta mallia esim. päivähoidossa ja kertovat sitten itse, kun haluavat potalle ja jättävät vaipat pois lähes kuin itsestään.. No, saa nähdä, en ota tästä mitään stressiä. :)

Me ollaan vietetty mukavia päiviä, ensin mökillä viikonloppuna ja sitten eilen käytiin muskarissa ja kahvilla kavereiden kanssa, tänään tosiaan oli Cariina ja Ava kylässä ja illalla tuli vielä Neltsun kummisetä- ja täti, elikkäs veljeni ja hänen kihlattunsa. He menevät tosiaan kesällä naimisiin ja he kysyivätkin, haluaisinko laulaa heidän häissaän. Apua! Nyt alkoi jännittää. Sanoin miettiväni asiaa. ;) Nellasta tulee luonnollisesti morsiusneito. ♥

Niin joo, ja me hankittiin tänään uusi(vanha) auto! Nyt päästiin romusta eroon ja on vähän turvallisempia matkoja taas. :) Ford vaihtui Volvoon.

Vaarin sylissä mökillä :)

Rakkauskoira ♥♥

Huomenna olisi tarkoitus mennä ''uuteen'' perhekerhoon meidän lähelle, vain viiden minuutin kävelymatkan päähän(!), mutta katsotaan nyt... se kun olisi klo 9-11 ja me yleensä vedellään sikeitä vielä ysin jälkeen aamulla. :D

Nyt vielä loppukevennys, missä Neltsukka esittelee parhaat tanssiliikkeensä! ;)

         

Ihanaa viikkoa kaikille! ♥