Lilypie Second Birthday tickers

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lapsen rooli perheessä

"Naurustasi kuulen sen, 
elät aikaa ihmeiden."
kuva: weheartit.com
Omasta lapsuudestani minulla on melkeinpä vain positiivisia muistoja; ainakin omasta kasvatuksestani. Aionkin poimia paljon kasvatustapoja omilta vanhemmiltani. Meillä oli selkeät rajat, mutta myös rutkasti rakkautta. Meidän annettiin kasvaa yksilöinä, meistä pidettiin huolta ja annettiin elää oikeasti lapsuus.

Nykyään kun sekään ei ole enää itsestäänselvyys, lapsista tulee aikuisia liian aikaisin, ennen kuin siihen ollaan valmiita.
Haluan kasvattaa Nellasta tasapainoisen, itsenäisen, rohkean, vastuullisen, itsevarman ja fiksun aikuisen. Haluan, että hän kehittyy juuri niissä asioissa, missä kokee olevansa hyvä enkä halua esimerkiksi painostaa mihinkään harrastuksiin, joista hän ei tykkää. Miksi se olisi mitenkään lapsen etu? Toki harrastuksia on hyvä olla ja on ikävää, jos Nella ei tykkäisikään mistään harrastuksesta, mutta sitten ei voi mitään. Toki aiotaan kannustaa häntä sitten niihin asioihin, missä hän kokee olevansa hyvä ja mistä hän pitää. Minusta ei ole mitään väliä, osaako hän koripalloa tai piirtää, jos hän tykkää siitä. Harjoitus tekee mestarin, eikä mestarikaan tarvitse olla. :) Tärkeinä asioina lapsuudessa pidän uuden oppimista ja kokemista, onnistumisen tunnetta, harrastuksia, virikkeitä, ulkoilua, yhdessä oloa, perheen ja läheisten läsnäoloa ja läheisyyttä, turvallisuutta ja lohtua, leikkiä ja asioista keskustelua. Toivon, että R:n kanssa omaamme taidot kasvattaa Nellasta tasapainoinen lapsi, teini-ikäinen ja myöhemmin aikuinen. Eiköhän kaiken tässä ajansaatossa opi ja tukiverkko on ensisijaisen tärkeä, varsinkin kun koen olevani nuori äiti. R on minua kolme vuotta vanhempi, mutta iällä nyt sinäänsä ei ole mitään merkitystä hyvässä vanhemmuudessa, vaan kypsyydessä ja siinä, että ottaa vastuun elämästään. Rakkaus on kantava voima.
On myös tärkeää, että oma parisuhteemme on kunnossa, jotta Nella kokee kodin turvalliseksi paikaksi ja että meidän kasvatuslinja pysyy yhteneväisenä. Se vasta sekoittaakin lasta, jos isi ja äiti antaa tehdä eri asioita ja on eri rajat.

Olen kovasti sitä vastaan, että lapsi määräisi perheen menot ja tulevaisuuden. Mielestäni muutenkin nykyään on jotenkin roolijaot ihan ihmeelliset monissa perheissä; lapsesta tehdään käskyttäjä ja annetaan hirveästi vastuuta. ''Mitä sinä haluaisit syödä tänään?'' ''Mitä tehtäisiin viikonloppuna?'' ''Haluaisitko siivota huoneesi?'' ''Minkä lelun haluat kaupasta?''. Pienillekin lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja, joita he eivät pysty käsittelemään. Kun lapsi on muutaman vuoden vanha, on hyvä ottaa hänet osalliseksi tilanteeseen ja antaa vaihtoehtoja, mutta vain muutama ja ikätason mukaisesti. Esimerkiksi, ''Haluatko laittaa päiväkotiin punaiset vai siniset sukat?'' ''Haluatko syödä ruoaksi jääkapista jauhelihakeittoa vai kanakastiketta ja riisiä?'' Näin lapsi kokee, että hänen mielipiteensä on tärkeä, mutta pää ei sekoitu liian monista vaihtoehdoista ja vastuista. Pienellä lapsella ei ole tutkitusti vielä niin kehittyneet aivot, että hän pystyisi olemaan perheen ''johtaja-asemassa''. Niin kuin monissa perheissä asiat huomaamatta tuppaa menemään.

Toki olen sitä mieltä, lapsen ehdoilla mennään, ainakin nyt. En minä voi päättää kaikkea mielivaltaisesti, kun on otettava huomioon pikkuisen päivärytmi ja muut seikat. Totta kai Nella määrää vielä pitkälti meidän arkea, mutta teen kumminkin sellaisia asioita joita tekisin ilmankin Nellaa. Periaatteessa mihin vain arkiseen juttuun voi ottaa lapsen mukaan ja myös useimpiin juhliin. Erikseen on toki alkoholipitoiset juhlat, mutta toki niissäkin voi käväistä alkuillasta jos haluaa.

On mielestäni tärkeää ottaa huomioon myös lapsen persoona. Jotkut lapset pystyvät nukkumaan vaikka kaikki päivän päikkärit ja yöunetkin meluisassa paikassa, kauppakeskuksissa, juhlissa, kuntosalin lapsiparkissa, ulkona, sisällä, isossa sängyssä, matkasängyssä, sylissä, missä vain. Jotkut nukahtavat ainoastaan tuttuun ja turvalliseen paikkaan, jolloin se tulee toki ottaa huomioon. Mutta periaatteessa kumminkin on paljonkin mahdollisuuksia jatkaa omaa normaalia elämäänsä lapsen synnyttyä.

Vielä pitkälle 1800- lukua maatalousvaltaisessa Suomessa pääasiallisena tehtävänä lapsilla oli olla apuna työnteossa ja turvata vanhempien vanhuus. Kodin, kasvatuksen ja jokapäiväisen leivän lapset saivat vanhemmiltaan, mutta vastavuoroisesti lasten tuli auttaa kotitöissä ja solmia aikanaan avioliitto vanhempien tahdon mukaisesti ja lopuksi hoitaa ikääntyneet vanhemmat hautaan.
Toisin kuin ennen, suurin osa lapsista syntyy nykyään toivottuina. Kun lapsi ei ole avioliiton ''väistämätön seuraus'', hänet mielletään heti rakkaaksi ja omaksi, erilliseksi yksilökseen.
Tämän myötä lapsiin kohdistuu kuitenkin suurempia odotuksia kuin ennen; jotkut jopa kilpailevat asemastaan yhteiskunnassa ja muiden silmissä lapsen kustannuksella. Kenen lapsi saa parhaat arvosanat, on nopein juoksussa, matemaattisesti lahjakkain, opettajan lellikki, kouluttautuu parhaaseen ammatiin, jne.? Lapsia on nykyään myös vähemmän kuin ennen perheissä, keskimäärin yksi tai kaksi, joten lapsilla on paitsi tilaa niin myös sananvaltaa perheessä. Lapsista onkin tullut itsenäisempiä ja riippumattomampia kuin ennen.

Ennen lapset tekivät enemmän kotitöitä ja osallistuivat askareisiin, nykyään lapsen kaikki aika kuluu itsensä kehittämisessä, harrastuksissa, uuden oppimisessa ja aikuisuuteen valmistautuessa. Lapsuusaika on selvästi lyhentynyt, enää ei leikitäkään niin pitkään kuin ennen. Moni ala-asteen aloittelevakin jo vieroittuu ''lapsellisista leikeistä'' ja joutuu ottamaan liikaa aikuiselle kuuluvaa vastuuta.
kuva googlesta
Vähemmästäkin lapsi stressaantuu ja ahdistuu, lapsilta löydetään paljon mielenterveysongelmia jo ennen peruskoulun loppumista. Vai löydetäänkö mielenterveydellisetkin ongelmat nykyään paremmin, kun lääketiede ja resurssit ovat parantuneet? Kenties.

Myös sukupuolierot vaikuttavat lapsen rooliin perheessä. Ne voivat olla hyvinkin rajoittavia tekijöitä. Pojista muovataan yleensä fyysisempiä ja heidän annetaan helpommin olla ''hulivilejä'', riehua ja touhuta. Tytöiltä monesti ehkä odotetaankin enemmän, niin koulumenestyksessä kuin käytöstavoissa. Mielestäni olisikin tärkeää antaa lapsen olla lapsi; oli sitten tyttö tai poika. Jokainen saa olla oma persoonansa sukupuolesta, iästä tai muista seikoista huolimatta.

kuva: weheartit.com


Tärkein pointti tässä mielipidekirjoituksessa on mielestäni, että annetaan lasten olla lapsia ja aikuisten aikuisia. Tämän päivän lapset tietävät ja joutuvat tietämään liikaa aikuisten maailmasta, kun heidän tarvitsisi ja he pystyvät käsittelemään. Lapselta vaaditaan yhä aikaisemmin yhä enemmän ja lapsuuden ja aikuisuuden raja on alkanut hämärtymään. Joku on sanonutkin, että kehitys vie siihen suuntaan, että toisaalta lisääntyy ''pikkuvanhojen'' lasten määrä ja toisaalta ''lapsellisten aikuisten määrä''.
kuva: weheartit.com
Mielestäni on täysin kasvatuksesta ja perheestä kiinni, millainen lapsesta tulee. Toki geenitekijät ja ympäristötekijät ovat myös isossa roolissa.

Mitä mieltä sinä olet?

tiistai 28. toukokuuta 2013

Nellan turvaistuin: BRITAX Multi-tech

Heips!

Nella vanhassa turvakaukalossaan 3.3.13, tämäkin Britaxin.
Lupailin joskus aikoja sitten postausta meidän turvaistuimesta ja eräs ihana lukija tulikin tästä muistuttelemaan, kun hatarapäisenä olin tietenkin unohtanut!

kuva lainattu täältä
Siirrettiin Nella siis turvakaukalosta turvaistuimeen 14.3.13 eli Nellan ollessa vähän yli 7kk ja ollessaan n. 11kg painoinen. Vielä vähän aikaakin sitten Nella mahtui vanhaan kaukaloonsa, mutta on se kyllä kovin ahdas. Ei mahdu muuta kuin sisävaatteet päälle ja jalat jää koukkuun ja neiti ei pysty ollenkaan tyyliin liikkumaan. :D Tiedän, että jalat saavatkin olla koukussa ja kaukalo on pieni vasta kun pää menee yläosan yli, mutta silti kaukalo ei enää ollut mukava neidille. Joten ostettiin Vauvatalo Johannasta Britax Multi-Tech. Juttelimme myyjän kanssa ja punnitsimme eri vaihtoehtoja. Tämä oli n. keskihintaluokkaa, ei edullisin, muttei myöskään mikään kalleinkaan. Jotkut turvaistuimet maksoivat yli 500€. Tämän OVH oli 349€, mutta saimme sen tarjoushintaan eli 279€.

kuva lainattu täältä

Istuinta voi käyttää ensin selkä menosuuntaan ja myöhemmin kääntää kasvot menosuuntaan. Alle kolmivuotiaita lapsiahan suositellaan pidettävän selkä menosuuntaan ja näin mekin teemme. Säädettävän pääntuen ansiosta istuinta voi käyttää jopa kahdeksanvuotiaalla lapsella, painosuositus istuimessa on 9-25kg ja ikäsuositus n. 9kk-6v. Me kumminkin otimme tosiaan istuimen käyttöön jo 7kk iässä, sillä Nella oli jo pari kiloa ylikin minimisuosituskilorajan. Lapset kasvavat yksilöllisesti ja vartalonhallintakin on joka lapsella erilainen. Tärkeää kuitenkin on, että lapsi kannattelee päätä kunnolla ja istuu ilman tukea, näin ainakin olen ymmärtänyt, että silloin olisi hyvä siirtää kaukalosta istuimeen jos kaukalo alkaa käydä pieneksi. Nella ei myöskään tykännyt enää olla kaukalossa vaan koko ajan punki itseään sieltä ylös, kun ei tykännyt olla sellaisessa asennossa. Nykyistä istuinta pystyy säätämään. Jännitin ensin, että nukkuuko Nella tuossa yhtä hyvin automatkoilla, kun on niin istuvassa asennossa. Mutta aivan yhtä hyvin neiti nukkuu vieläkin, toki ei enää niin paljoo nuku muutenkaan kun vauvana. ;) Ennen neiti nukkui helposti parin tunnin reissun R:n vanhemmille, mutta nyt viikonloppuna nukkui menomatkalla 40minuuttia loppupäästä ja tulomatkalla alkupäästä vähän yli tunnin. Riippuu tietysti, että mihin aikaan lähdetään ajamaan ja toki koitetaan pidemmät automatkat sijoittaa Nellan päiväuniaikaan.

Istuimessa on korkeat sivutuet, jotka antavat lapselle hyvän suojan sivutörmäyksessä ja mukavuutta matkan aikana. Istuimen tukijalka ja ''lock off''- turvavyölukot takaavat tukevan asennuksen kaikilla paikoilla. Täytyy myöntää, etten itse ole perehtynyt tämän asennukseen, kun R hoitaa nuo jutut meillä, niin kuin muutenkin kaiken autoon liittyvän. Kysyin R:lta, että onko tämä hänen mielestään helppo asentaa ja hän sanoi, että ''on se helppoa, kun sen oppii''. Kysyin myös, onko hänellä jotain hyviä ja huonoja puolia sanottavana tästä istuimesta, niin hän sanoi, että on kaikinpuolin hyvä istuin. Miten niin vähäsanainen mies? :D Ehkä ainoa huono puoli tässä on minun mielestäni se, että tätä ei ole yhtä helppoa siirtää toisesta autosta toiseen, kun kaukaloa. Mutta eipä tätä enää niin paljoa tarvitsekaan siirrellä, meillä on vain yksi auto kumminkin ja harvoin Nella muissa autoissa matkaa. Kun Nella oli vielä kaukalossa, niin kannettiin hänet siinä aina sisään autosta, mutta nykyään jätetään istuin autoon ja kannetaan Nella sylissä tai jos matkarattaat on mukana, niin hän kulkee niissä.

Suositten kyllä todella tätä istuinta, meillä ei ole ollut mitään valittamista. Meidän autossa ei ole Isofix- kiinnitysmahdollisuutta, joten sitä emme tarvinneet. Onneksi, koska sellaiset istuimet maksavatkin jo sitten paljon enemmän...


Kysykää ihmeessä, jos jokin asia tästä jäi mietityttämään! :) Lisää voi myös käydä lukemassa www.britax.fi. Myös toivepostauksia saa esittää lisää. :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ihana viikonloppu



Meillä oli tosi kiva viikonloppu, oltiin R:n vanhempien luona parin tunnin matkan päässä meiltä. Sää oli pääosin aurinkoinen, grillailtiin ja syötiin hyvin, pelattiin mölkkyä, saunottiin, leikittiin Neltsun kanssa ja rentouduttiin. Lauantaina sain myös rentoutua ihan kunnolla, kun R:n äiti halusi ottaa Nellan mukaan heidän sukulaistytön synttäreille ja minun käskettiin nauttia omasta ajasta. :D R lähti veljensä kanssa kalaan ja R:n toinen veli heidän isän kanssa pelaamaan tennistä. Jäätiin sitten R:n vanhemman veljen tyttöystävän kanssa ottamaan aurinkoa ja juoruilemaan, oli niin ihana kesäfiilis ja teki kyllä hyvää! :) Oliskohan sitä saanut vähän väriä pintaan jo..? Mä nimittäin rusketun tosi helposti, enkä usein pala paitsi ulkomailla.

Ainoa ärsyttävä juttu koko viikonlopussa oli saamarin hyttyset! Miten niiden olemassaoloa ei muista kun taas kesällä.. Olen ihan paukamilla joka paikasta ja oikeasti ötökät pilaa ihanan kesäillan, kun istuskellaan ulkona. :D Mutta, ne nyt vain kuuluvat kesään eikä sille voi mitään. Mieluummin kesä ja hyttyset(+ paarmat, ampparit, mehiläiset, kärpäset...) kun syksy ja loskakeli.

Pidemmittä puheitta, nyt kuvia viikonlopulta! :)



''Isi, syö säkin!''

Naminaminaminami porkkanaa!

Kesä ja vehreys ♥

Nurmikko ei ollut Nellan mielestä mikään sen kummempi juttu. :D

R:n kalastamaa taimenta! Nellakin sai maistaa, muttei ihmeemmin tykännyt. :D

Grilliruokaa, ah!


Nella pääsi ekaa kertaa (jätti)trampoliinille, pikkasen oli kivaa! Neiti hihkui ihan innoissaan.

R:n äiti osti Nellalle kesäksi uima-altaan UV-teltalla! Helteitä odotellessa. :)

Ihana muru ja meikitön mamma :D
Ihanaa kesäistä viikkoa kaikille! ♥

torstai 23. toukokuuta 2013

Kirpparilöytöjä ja muuta mukavaa

Heips!

Taas on tullut käytyä kirpparilla, tarkoituksena oli mennä ostamaan Nellalle niitä ''huonompia sisähousuja'' ulkokäyttöön kesäksi. Ongelmana kun on ollut, että on ollut vaan parempia housuja ja sitten kunnon ulkohousuja, mutta kesällä pitäisi olla vilpoisia pöksyjä esim. hiekkalaatikolla. Niitä lähdin metsästämään, mutta eipä oikein löytynyt. En nimittäin halua maksaa nukkaisista, kulahtaneista, rumista housuista kahta euroa, jos ne tulevat vaan rymyvaatteeksi.

Mukaan tarttui sitten tietysti muuta kivaa. ;)

Ihana KappAhlin tunika/paita, koko 86/92cm. Tosi pitkäikäinen, menee paitana tai tunika ja plussaa nuo hihat, joita voi nappien ansiosta käyttää pitkähihaisena tai 3/4 hihaisena. Tosi hyväkuntoinen.


Ihana huppari, koko 80cm, reilua mitoitusta. Söpö tupsu hupussa. Erittäin hyvä kunto ja maksoi huikean EURON!
Espritin harmaat collegehousut, koko 80cm. Tosi hyväkuntoiset.
Söpö bolerotakki, merkki: Tutta. Koko 86cm. Uudenveroinen.

Bogin ihana pinkki tähtibody, vähän pesuhaituvaa. Koko 86/92cm.
IHANA One Piecen Hello Kitty- kuvioinen jumpsuit. Tämä on sellaista vähän paksumpaa kangasta ja sopii vaikka viileisiin kesäpäiviin/syksyllä. Koko 86cm, mutta aika reilua mitoitusta. Hihojen ja lahkeiden käännettävien resoreiden takia pitkäikäinen ja on nyt jo hyvä käytössä. :)

 Tämän lisäksi ostin Jesper Juniorista pari kesävaatetta, kun oltiin vauvatreffeillä maanantaina:

Pirteä kirkkaankeltainen t-paita, koko 90cm. Menee jo nyt tunikana. :)
Kesäshortsit, mukavat varmaan päällä kun on niin löysät. :) Koko 90cm, kiristysnauhan vuoksi on jo sopivat, vaikkakin vähän pitkänmalliset vielä. :)
Sopii hyvin yhteen, kun shortseissa on valkokeltaiset nauhat ja lahkeessa keltaista kuviota. :)
Pari shortsmallista lyhythihaista yöpukua on tullut myös ostettua lisää, yksi cittarista ja kaksi fb-kirppikseltä, kun eihän niillä kahdella ''vanhalla'' pärjää(esittelin ne täällä). Neiti hikoilee öisin niin paljon, ettei pitkähihaisia voi kuvitellakaan käyttävänsä enää.

Koko 86cm, fb-kirppikseltä / H&M
Koko 80cm, fb-kirppikseltä / KappAhl. Tätä voi käyttää joko helleasuna tai yöpukuna. Rakastan noita söpöjä taskuja ja tuota kuosia, meillä oli samaa sarjaa joskus Nellalla haaremihousut. ♥ Olisko ollut koko 62. Voih! 
Nyyh :') Nella n. 2,5kk ikäisenä ♥
Tosi outoa muuten, etten muka enää osaa pidellä vauvoja? Siis ihan pikkuvauvoja. Vaikkei siitä kauaa ole, kun Nellakin oli vielä niin pieni, mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.
Maanantaina vauvatreffeillä pitelin ystäväni vauvaa, tai no onhan hän jo 3kk, mutta silti. Tuntuu kun en olisi osannut edes ottaa pikkupoikaa syliin! Kysyin jopa ystävältä, että tarviiko sen päätä vielä kannatella! :D Apua. Ja sitten kun mulla oli tämä poika sylissä, niin ystävä siinä höpötteli pojalle: ''Voi, pitääkö se Mira sua ihan kun pikkuvauvaa'' :D Kuulemma olisi saanut pitää jo istuvammassakin asennossa. :D Äkkiä se kaikki näköjään unohtuu. Pelottavaa. Nellaan verrattuna kumminkin Herra A tulee aina olemaan niin pieni, vaikka hänen ikäisenään Nella oli muka jo niin iso. ;) Eikös se aina vähän niin mee. :)

Mutta joo, poikkesin taas asiasta. :D Elikkäs, cittarista ostin vielä yhden yöpin, kun oli alennuksessa:

Koko 86cm
Nyt en jaksa kirjoitella muuta, kun kello alkaa olla jo niin paljon. Huomenna lähdetään viikonlopuksi pois kotoa ja en varmaan kerkeä tulla kirjoittelemaan. Joten ihanaa viikonloppua kaikille, loppuun vielä muutama kuva Neltsusta! ♥ Neltsu on oppinut mm. kävelemään taaperokärryillä itse jonkin aikaa sitten jo. Osaa myös itse kiivetä niihin ja lähteä kävelemään. Nella oppi myös jonkin aikaa sitten vilkuttamaan, niin kuin jo joskus mainitsinkin. Se on supersöpöä, kun kaikelle pitää nyt vilkutella! ♥ Nella menee myös hurjaa vauhtia tukia pitkin ja osaa hienosti vaihtaa tukea, esim. kun kävelee sohvaa pitkin, niin vaihtaa ruokapöytään jne. Osaa hienosti myös seistä yhdellä kädellä, laskeutua eri tavoin istumaan ja kyykkyyn yhdellä kädellä tukien yms. Ja seisoo pieniä hetkiä ilman tukea! Nyt on myös joku kausi, että on kivaa mennä kaiken alle, esim. ruokapöydän ja syöttötuolin. Siellä pitää sitten hengailla ja leikkiä. Tänään oli huvittava näky, kun me molemmat oltiin leikkimässä ruokapöydän alla. :D
Nella on oppinut myös jonkin aikaa sitten konttaamaan suht kovaa vauhtia, pääsee helposti huoneesta toiseen ja ympäri kämppää, sinne minne haluaa. Konttaustyyli on kumminkin vähän omanlainen, vieläkään ei ns. ihan oikeaoppinen konttaustapa, mutta täytyykö ollakaan? Käveleehän aikuisetkin eri tavalla. Mutta nyt muutama kuva!





keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Suhteeni lukemiseen ja kirjoittamiseen

Heips!

Blogin kirjoittamisessa on ollut tauko pari päivää ja syy on vähän eri kun yleensä; olen käyttänyt ison osan ''omasta ajasta'' mahtavan kirjan lukemiseen. Pienempänä ja nuorena luin todella paljon kirjoja ja muistan, kun voitin ala-asteella sellasen kisan, mihin osallistui koko meidän ala-aste. Siinä piti lukea tietyssä ajassa mahdollisimman monta kirjaa ja mä luin eniten. :D Haha.
Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista. Kävin monta vuotta sanataidekerhoa muiden harrastusten lisäksi. Heti kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, siitä tuli minulle henkireikä. Kirjan maailmaan uppoutuessa kaikki muu unohtui ja sai vain heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi. Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa novelleja, runoja, mielipidekirjoituksia, haikuja, mietelauseita ja aloitinpa joskus kirjoittamaan pariin otteeseen kirjaakin. Ne ei kyllä vissiin päässeet koskaan loppuun saakka.
Luonteeltani olin nuoruudessa ihan muuta kuin perinteinen runotyttö, mutta sisältäni olin sellainen. Sain lohtua ja apua kirjoittamisesta, ahmin kirjallisuutta eri muodoissa. Voitin muutaman kirjoituskilpailun ja sain lisäpotkua harrastukseen. Ala-asteella, yläasteella ja ammattiopistossa lempiasioitani oli esseiden kirjottaminen ja lempiaineeni mm. äidinkieli. Toivoin aina, että kokeessa olisi esseekysymyksiä ja rakastin vapaiden aineiden kirjoittamista.
Aloin jossain vaiheessa kirjoittaa laulun sanoja ja musiikkiharrastuksen myötä laulunsanojani pääsi musikaaliprojekteihin. Vielä ihan alkuraskaudesta harrastin paljon, mutta sitten kaikki jäi. Paitsi kirjoittaminen. Yhä rakastan kirjoittaa runoja ja kirjoittamisharrastukseni on saanut uuden muodon bloggaamisen myötä.

Lukeminen sai joskus takapakkia, kun täytyi lukea niin paljon kokeisiin ja koulukirjoja, ettei tehnyt mieli vapaa-ajalla uppotua muihin kirjoihin. Lukeminen meni aina vähän kausittain, joskus ravasin kirjastossa yhtenään ja ostin kirjoja, joskus taas ei jaksanut tai kiinnostanut.
Raskausaikana luin aika paljonkin, silloin tuli tietysti kuvioihin vauva- ja raskausaiheinen tieto- ja kaunokirjallisuus. Luin mm.
- ''Minä en sitten muutu''- Minna Kiistala
''Miten käy, kun itsenäistä elämäntyyliään, käsilaukkuja ja samppanjaa rakastava helsinkiläinen naistenlehden toimittaja tulee raskaaksi?
Minä en sitten muutu on hauska, tarkkanäköinen ja rehellinen kirjoitus ensimmäisen lapsen odottamisesta. Kolmekymppinen Minna Kiistala murtaa myytin seesteisyyttä säteilevästä odottajasta ja kertoo suoraan ja kaunistelematta, millainen fyysinen ja etenkin henkinen koettelemus ensimmäinen raskaus on.
Kirjassa seurataan lapsentekoprosessia piilevän vauvakuumeen syttymisestä ja lamavauvan tekemisestä aina raskauden viimeisiin päiviin saakka. Kiistala kertoo itseään säästelemättä tunteistaan, olivat ne sitten pelkoja identiteetin ja parisuhteen tuhoutumisesta tai kiukkua siitä, että varpaankynsien lakkaaminen ison mahan kanssa on täysin mahdotonta. Odotusaikaan mahtuu synkkiä epätoivon hetkiä ja hillitöntä iloa – sekä monta vakuuttelua siitä, että ”minä en sitten muutu”.
”Tätä kirjaa ei kirjoitettu seesteisinä äitiyslomapäivinä vauvan päiväunien lomassa vaan raskauden kuohunnan keskellä. Paapomisen, hyvää tarkoittavien neuvojen ja sadististen rajoitusten keskellä minun oli pakko raivata tilaa omille tuntemuksilleni. Ne eivät ole aina kaunista luettavaa, mutta pyrin olemaan niin rehellinen että hävettää.” Lainaus: täältä!
- ''Tyttökavereiden opas odottajalle'', ''Tyttökavereiden opas vauvavuoteen'' - Vicki Iovine Erittäin hauskoja kirjoja, suosittelen! :) Huumorintajua omaaville. ;)
- ''Ihmeet tapahtuvat muille - Lapsettomuuspäiväkirja'' - Anna-Kaisa Hakkarainen
Käy lukemassa lisää kirjasta täältä. Jostain syystä luin raskausaikana myös lapsettomuusaiheisia kirjoja ja hormonihuuruissa itkin. :D Erittäin koskettavaa ja omaa katsontakantaa avartavaa luettavaa.
- ''Raskaana!'', ''Synnytys'' ja ''Ensimmäinen vuosi'' - Katerina Janouch
Käy lukemassa kirjoista lisää täältä ja täältä ja täältä. Kirjat ovat mahtavia tietopaketteja ja osuvan hauskalla tavalla kirjoitettuja.
- ''Ei kiitos'', ''Heikosti positiivinen'' ja ''Loppuunkäsitelty'' - Anna-Leena Härkönen
Yksi lempikirjailijoistani, kirjoittaa monesti niin sanotuista ''kielletyistä tunteista'', tabuista. Ei herkkohermoisille tai huumorintajuttomille. En ehkä suositteli lukemaan ''Heikosti positiivista'' raskausaikana, sillä se on melko rankkaakin luettavaa, käsittelee mm. synnytyksenjälkeistä masennusta ja kielteisiä tunteita omaa lasta kohtaan. Kirja oli silti mielestäni ihan loistava ja sai miettimään asioita. Lue lisää kirjasta täältä ja Anna-Leena Härkösen kaikista kirjoista täältä.

En jaksa nyt esitellä kaikkia, mutta tässä osa niistä, mihin raskausaikana perehdyin. :)


Toivon, että lukemisharrastus jatkuu taas ja myös Nella oppisi kasvaessaan nauttimaan kirjojen ihmeellisestä maailmasta. Saa nähdä, kumpaan neiti tulee tässä asiassa; R nimittäin ei lue muuta kun Aku Ankkaa ja kalastuslehtiä... Ja uutisia joka päivä, mutta nekin netistä. Toivotaan, että neiti tulisi siis tässä asiassa minuun enemmän. ;)

Toivon myös, että Nellan rutiiniksi tulisi iltasadut ja muutenkin lukeminen. Nellalla onkin jo iso kasa kirjoja vauvakirjoista ja äänikirjoista satukirjoihin, joten eiköhän tämä toteudu. :)


Lapselle lukeminen on oikeasti tärkeää, sillä se vaikuttaa esimerkiksi kielen kehitykseen erittäin positiivisesti; ääneen lukemisen, varsinkin silloin kun lukeminen on keskustelunomaista, on huomattu tukevan lapsen kielellistä kehitystä. Lukeminen vaikuttaa myönteisesti myös psyykkiseen kasvuun ja lisää lapsen sanavarastoa. Löysin mielenkiintoisen artikkelin; ''Tutkijoiden ajatuksia pienelle lapselle lukemisesta'': käy lukemassa se täältä, jos kiinnostaa!

Mutta joo, tällä hetkellä luen tosiaan erästä mahtavaa kirjaa, joka sopii loistavasti elämäntilanteeseeni. Kun olen lukenut kirjan, niin voin tulla kertomaan siitä lisää tänne. ;)

ps. Oliko tämä ihan tylsä postaus? :D

Ihanaa päivää kaikille! ♥ vaikka täällä ainakin sataa....