maanantai 22. heinäkuuta 2013

''Haluan viettää kanssasi koko loppuelämän''



Kosinta. Kihlautuminen. Lupaus naimisiinmenosta, näin ollen yhteisestä loppuelämästä. Rakkauden näyttäminen koko maailmalle kihlasormuksilla. Yhteneväiset arvot ja tulevaisuuden haaveet. Kiitollisuus, onnellisuus, toisen ehdoton rakastaminen.
(1) quote | Tumblr
kuva: weheartit.com

Olen täällä blogissa kirjoittanut jo jonkinlaisen ''meidän tarinan'', joten niitä samoja asioita en aio toistaa. Nyt ajattelin kumminkin kertoa meidän kihlautumisesta ja R:n kosinnasta, sillä sitä ei tullut avattua paljoa viime tekstissä(lue se siis ensin TÄÄLTÄ).
Ajattelin ensin, että kirjoittaisin tämän postauksen vasta lähempänä meidän kolmivuotispäivää, joka on meidän kaksivuotiskihlajaispäivä. Mutta tosiaan, silloin vietämme Nellan yksivuotissynttäreitä, joten ehkä silloin on vähän muutakin kirjoitettavaa ja tehtävää... ;) 

Elikkäs, me ollaan R:n kanssa oltu kolme vuotta yhdessä elokuun 10.päivä, eli Nellan synttärijuhlapäivänä eli kaksi päivää sen jälkeen kun Nella täyttää 1v. Alettiin siis seurustella v. 2010 elokuussa. Tavattiin ihan perinteisesti baarissa ja siitä se sitten lähti. ;) Ei mennyt aikaakaan kun asuin jo R:n luona ja omakin sukunimi tuli oveen. Seuraavana vuonna, eli 2011, oltiin oltu vähän alle vuosi yhdessä kun lähdettiin ensimmäiselle yhteiselle etelänmatkalle, vain me kaksi. Oli niin ihana loma, sitä ei kyllä ihan heti unohda. Rakkaus kukoisti ja olimme yhä kuin vastarakastuneet. ♥ Noihin aikoihin myös siis päätettiin alkaa yrittää lasta, kun siitä oli keskusteltu jo jonkin aikaa toki. Ei siis todellakaan ollut mikään helteiden pehmentämien aivojen päähänpisto, vaan ihan harkittu juttu. Päätös omasta perheestä, rakkauden hedelmästä; huoh mikä klisee! :D
Hotellihuoneen makkari ♥

Uimassa :)
♥ rakas
Turkissa oltiin siis 6.-13.8.2011. Ihana, pieni lomareissu, joka sopi meidän budjettiin. Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi samaisena kesänä/keväänä ja tuon reissun jälkeen minulla oli alkamassa työ uudessa työpaikassa, R oli kesälomalla vakkaripaikastaan. Kaikki oli jotenkin niin täydellistä. Elämä edessä, meidän yhteinen elämä. Heti lomamatkan jälkeen muutimme myös yhteiseen ensimmäiseen ikiomaan(lue: pankin omistamaan :D) kotiimme.

Mutta siis, se kosinta. Olimme niinkin tylsiä, että teimme sen päätöksen etukäteen ja hankimme sormukset. En nimittäin olisi luottanut tuon miehen makuun, olisiko hän osannut valita minua miellyttävän sormuksen ja vielä isompana ongelmana olisi ollut sormuksen koko. Mulla nimittäin on sellaset nakkisormet, että... :D Otettiin sormukset vähän pienempänä, koska järkyttävä Turkin kuumuus oli turvottanut sormia. Muuten, raskaana ja synnytyksen jälkeen en pystynyt yhteensä puoleen vuoteen käyttämään sormusta, kun mulla oli niin paha turvotus, ettei sormus mahtunut sormeen. :D Silloin vähän pelotti, että meneekö se enää koskaan, mutta kyllä se sitten taas meni. :)

Käytiin siis melko loman alussa valitsemassa sormukset lentoyhtiön suosittelemassa kultaliikkeessä. Turkissa sormukset ovat aavistuksen verran halvempia, sillä siellä kullanarvo on pienempi kuin vaikka Suomessa. Oli siis hyvä päätös hankkia sormukset ulkomailta. Ei kuitenkaan viitsitty ihan itse vaan jostain mennä niitä hankkimaan, koska sormusten laatu on kuitenkin ensisijaisen tärkeää. Juteltiin siis matkaoppaan kanssa ja päädyttiin tuohon kyseiseen kultaliikkeeseen sitten. Yksi juttu myös, miksi mies ei olisi voinut sormuksia Turkista itse hankkia, on kielimuuri. R on tosi huono kielissä ja ymmärtää jonkin verran englantia, muttei osaa sitä puhua. Turkissa ollessa minä sain hoitaa kaiken ruokatilauksia myöten, sillä R ei osaa puhua kieltä saatika uskalla. :D Oli siis hyvä senkin kannalta, että sormukset hankittiin yhdessä, sillä englanniksihan se piti hoitaa.
Sormukset maksoivat aika paljon verrattuna moniin hintoihin, mitä olen muilta kuullut kihlasormusten maksavan. Minun sormukseni oli paljon arvokkaampi kuin R:n, sillä minun sormukseni on vähän paksumpi ja siinä on seitsemän timanttia ulkopuolella ja kolme pienempää timanttia sisäpuolella. Sormuksiin kaiverrettiin toistemme nimet ja 10.8.2011 eli ensimmäinen vuosipäivämme.
http://4.bp.blogspot.com/-HGu2CBu4O_E/UPhkdSJpAjI/AAAAAAAACC4/vk4qYf2WuXM/s1600/kihlaus.jpg

Kultaliike oli ihana ja tosi laadukkaan oloinen. Saatiin mahtavaa palvelua siellä ja asiat hoituivat helposti. En muista tarkkaan kauanko sormusten valmistumisessa meni, kun niihin siis kaiverrettiin tekstit ja tehtiin meille oikean muotoisiksi, mutta joitaikin päiviä. Haettiin sormukset yhdessä ja kokeiltiin niitä sitten vielä, sen jälkeen R sai sormukset rasioissaan itselleen ja pallo oli hänellä. Siitä eteenpäin minä elin epätietoisuudessa, koska tietenkään R ei minulle kertonut milloin aikoisi kosia. Annoin hänelle ihan vapaat kädet; sitten kun hänestä tuntuisi hyvältä niin saisi kosia, kun sormukset olivat nyt valmiina. En siis edes tiennyt, tapahtuisiko tämän kahden päivän päästä vai vuoden päästä. Epätietoisuus tuntui oikeastaan aika ihanalta ja romanttiselta! ♥

Eräänä kauniina iltana sitten, 10.8.11, menimme R:n kanssa kivaan ravintolaan drinkeille ja siitä oli tarkoitus jatkaa sitten jonnekkin muualle syömään. Juteltiin siinä sitten kaikenlaista, en enää oikein edes muista mitä. R sanoi menevänsä vessaan ja jäin odottamaan häntä pöytään. Meni viitisen minuuttia, kun yhtäkkiä ravintolassa alkoi soimaan meidän biisi, eli Suvi Teräsniskan Hento kuiskaus(kuuntele biisi TÄÄLTÄ!). Siis turkkilaisessa ravintolassa, what?! Olin ihan ihmeissäni ja tällöin ei vielä kellot soineet päässä yhtään. Vaikka tosiaan oli se 10.8.11, joka oli sormuksiinkin kaiverrettu. Kuinka tyhmä olen, kun en arvannut?! :D
R sitten lähti kävelemään minua kohti, iso hymy naamallaan, jotenkin jännittyneen oloisena. Ennen kuin ehdin edes huokaista, hän oli polvistunut eteeni, siinä kaiken kansan edessä. Tuo minun ujo mieheni!
R aloitti puheensa, jota en edes uskonut hänen koskaan pitävän. Hän kun ei ole mikään sanaseppo, eikä nyt niin romanttinenkaan yleensä. Puhe meni jotenkin näin:
''Kulta, mä rakastan sua. En ole koskaan rakastanut ketään muuta näin paljon ja haluan viettää sun kanssa mun loppuelämän. Tahdotko tulla minun vaimokseni ja tulevaisuudessa lasteni äidiksi?''
Tulee ihan kylmiä väreitä, kun mietin sitä hetkeä. Muutama onnenkyynel valui poskilleni ja hento lämmin tuuli kuivatti ne. Katsoin tuota rakasta miestäni silmiin ja sekunnin murto-osan ajan tuntui, kun koko maailma olisi pysähtynyt. Sanoin; ''tahdon'' ja kuin elokuvissa, koko ravintolallinen ihmisiä aloitti aplodit. Siis OIKEASTI!
R nousi ylös, laittoi kätensä käsiäni vasten ja suutelimme. Hänella oli ollut puheen ajan sormukset kädessä ja avannut rasian. Hän pujotti sormuksen sormeeni tärisevin käsin ja näin vain hänet. Siinä olimme vain me, meidän rakkaus, joka kasvoi ja kasvaa päivä päivältä. Sain hänet omakseni. Ja hän minut.
Tämän jälkeen, tarjoilija tuli luoksemme ja saimme ravintolalta drinkit kihlautumisen kunniaksi. :)

Tästä meni sitten nelisen kuukautta, kun olinkin jo raskaana ja onnemme vain kasvoi entisestään. Melkein vuosi sitten, syntyi kaunis tyttäremme ja nyt olemme tässä. Onnellisina, vaikka välillä vauva-arki onkin veroittanut väsymyksellään ja tyhmillä riidoilla. Mutta se nyt vain on normaalia, kyllä me selviämme kaikesta.
Isin sylissä sairaalassa ♥
Toinen asia, joka varmaan kiinnostaa, kun kaksi ihmistä on kihloissa. Häät. Milloin, missä, minkälaiset, kuinka isot jne. Tästä emme ole vielä sen kummemmin päättäneet, koska jos nyt ihan realistisia ollaan, niin meidän budjetti ei siihen tällä hetkellä riitä. Kun palaan työelämään ja arki tasoittuu, alamme varmaan säästämään rahaa häitä varten. Sillä minä olen, niin kuin moni muukin nainen, pikkutytöstä asti halunnut ne ihanat prinsessahäät.
kuva: weheartit.com
Isot kirkkohäät, joihin pääsisi osallistumaan kaikki meille tärkeät ihmiset. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta emme koe sillä olevan mikään kiire. Meillä on nyt hyvä näin. ♥ Vain me kaksi ja meidän rakas tytär; meidän ihana pieni perhe. Rakastan sinua ja teitä, nyt ja aina. ♥
Mun tatskakin sen kertoo. ♥

14 kommenttia:

  1. Voi ihana postaus, meni kylmät väreet ihan!:D <3

    VastaaPoista
  2. Vau ja onnea. ps. mullakin on synttärit 10.8 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Sepä sattuma! :D Hyvä päivä siis kaikin tavoin ;)

      Poista
  3. Oo<3 Ihana postaus.
    Meillä on pohdittu häitä jo tovi, meille ei kuitenkaan tule mun toiveestani mitään isoja kirkkohäitä ja juhlia, vaan olen toivonut että kaikki menisi hyvin lyhyellä kaavalla ja hyvin pienellä porukalla, parasta olisi jos pääsisi salaa naimisiin, mutta toisaalta taas toivon että molempien vanhemmat ja sisarukset olisivat paikalla.

    Tähänkin on syynä vaan se, että mä en tykkää _yhtään_ olla huomion keskipisteenä. :)
    Voihan tää mieli vielä muuttua (elokuussa mennään serkun prinsessahäihin..) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos! <3
      Sekin kyllä olisi omalla tavallaan niiiin romanttista! :)
      Kaikilla on niin eri mieltymyksensä ja parasta on tietty, jos miehen kanssa haaveet natsaa häidenkin osalta. :) tai ainakin, että saa tehtyä molempia miellyttäviä kompromisseja. Kaikki ei tosiaan tykkää olla keskipisteenä ja pienet, intiimit häät on kyllä myös niin tunteikkaita ja ihania ♥
      Jep, mieli voi vielä muuttua. ;) Koskaan ei saa sanoa ei koskaan! :D

      Poista
  4. En kestä kui ihanaa!! Aloin vaa itkeen täälä :')

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus :) Ihana lukea tällaisia rakkaustarinoita :)

    Me mentiin salaa naimisiin, eikä kaduta yhtään. En halunnut ketään sukulaisia paikalle, koska en tykkää olla huomion keskipisteenä. Ehtiipä sitä järjestää isot juhlat vaikka 5- tai 10-vuotishääpäivänä, jos tekee mieli :) Meillä on vielä hääkuvakin ottamatta, vaikka häistä on yli 3 vuotta :D Jospa sen ottais sitten 5-vuotishääpäivänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :)

      Oi, ihanan romanttista sekin! Kaikille sopii oma tyylinsä. :) Ja ihan totta, juhlat voi järjestää myöhemmin tai ei ollenkaan!
      Haha, ehkä sitten viimeistään. ;)

      Poista
  6. Siis vitsi miten ihana kosinta! Mää oisin varmaan vollottanut ihan valtoimenaan ja unohtanut mitä mun pitää sanoa. :D Me vaan päätettiin yhessä, että mennään kihloihin ja se oli siinä. Ois kyllä ollut kiva saada kunnon kosinta. Oon siitä sanonutkin. Sanoin, että jos me joskus mennään naimisiin niin sitten saat kosia uudestaa ja kunnolla. :D Mutta vähän näyttää sille ettei me naimisiin mennä vaan elellään ns. susiparina. Mää kyllä haluisin kovastikkin naimisiin, mutta avomies ei. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli kyllä! :') Haha joo, olihan siinä vähän herkillä... :)

      Sekin on kyllä ihan kiva, että on yhteinen päätös, eipähän tuu kieltäytymistä kummaltakaan! :D Ja muutenkin ihan hyvä. Kivahan se on toki saada sellanen romanttinenkin kosinta.. ;) Naiset nyt sellasia usein kumminkin haluaa ja vaatii. :D Mäkin olin miehelle puhunut, että haluan. :) Ja kyllä se mut sen verran hyvin tunteekin, että tiesi etukäteen.
      Ettekö te oo aatellu mennä naimisiin, eiks sun mies sit halua ollenkaan?

      Poista
  7. Voi ihana mikä mies ! :)<3 me tehtiin samoin, puhuttiin kihlautumisesta ja ostettiin sormukset yhdessä. Oon silti sanonut miehelle, että sitku mennään naimisiin haluan myös oikean kosinnan! :D ollaan oltu joulukuussa 5 vuotta kihloissa ja oltiin mietitty ensi kesäksi häitä.. Päätettiin nyt kuitenkin yhdessä et ollaan fiksuja ja siirretään niitä ainakin vuodella, sillä kun kaksoset syntyy meillä saattaa ollla muutakin tekemistä ja rahanmenoa kuin häät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on :) <3 Suurimmaksi osin. ;)
      Joo se on kiva kyllä saada kunnon kosinta. ;) Mun mielestä meillä meni ihan kivasti tuo, että yhdessä päätettiin mennä kihloihin ja sitten käytiin hankkimassa sormukset, sitten mies sai kosia kun halusi. :) Ja nopeastihan se kosikin!

      Haha, teil on kyllä ihan eri tilanne. ;) Sattuneista syistä. :D Haluatteko te isot häät? :) Ehkä tosiaan ihan järkevää, että sitten vasta pienokaisten synnyttyä mietitte hääsuunnitelmia uudestaan.. ;)

      Poista