Lilypie Second Birthday tickers

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pelkoja

Pelot. Pelko. Ihmistä melkoisen paljon määrittelevä asia. Tai no, ei tietenkään huononna tai paranna persoonaa, mutta määrää ihmisen elämää. Pitää ihmistä pilkkanaan ja vie mukanaan.
Minua määrittelee lentopelko. Se on turhauttavaa, koska rakastan käydä ulkomailla, rakastan etelänmatkoja, lämpöä, haluaisin käydä vaikka missä. Pisin lentomatkani koskaan oli Thaimaan matka, mutten silti koe voittaneeni pelkoani. Pelko on yhtä paha silti, vaikka olenkin joskus uskaltautunut noinkin pitkälle lennolle.

En oikein tiedä, mistä pelkoni on alkanut. Me ollaan aina reissattu tosi paljon perheen kanssa. En jaksa edes miettiä, missä kaikkialla olen käynyt, mutta ainakin miljoonat kerrat Kanariansaarilla ja Espanjassa, pari kertaa Marokossa, kerran Tunisiassa, Thaimaassa, Kyproksella ja lisäksi tietenkin perus Virot ja Ruotsit ym.
Yleensä etelänmatkoille lähdettiin hiihtolomalla ja oltiin pari viikkoa. Muistan aina kun kouluaikoina piti anoa lomaa ja piti tehdä altaalla makoillessa koulutehtäviä ja lukea kokeisiin. :D

Lentokoneessa olin ensimmäisen kerran ihan pienenä, tietääkseni taaperoikäisenä, enkä siitä tietenkään muista mitään. Äitini on kertonut, että korviini otti lentäminen tosi paljon ja huusin. Minulla oli muutenkin pienenä pahat korvatulehduskierteet ja korvat putkitettiin, joten lentämisen aiheuttama paine varmaan tuntui ikävältä muutenkin herkkiin korviin. Ollaan äidin kanssa pohdittu, että ehkä pelkoni juurtaa jo tuolta ajoilta? Koska olen kokenut pienenä lentämisen epämiellyttävänä korvista johtuvan kivun takia, niin voisiko olla, että alitajuntaan on jäänyt huonoja muistoja lentämisestä ja vanhemmiten se on sitten saanut paikkansa minussa pelkona? Uskoisin näin, koska mitään muuta selitystä en oikein keksi. Ja tarviiko pelolle edes olla selitystä?

En pysty katsomaan mitään lentoturmaohjelmia/leffoja tai vastaavaa, koska ne ovat minusta järjettömän ahdistavia. Tämä saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta jopa salkkarien viime jakso sai minussa aikaan ahdistuneisuuden tunteen. Vaikkakin se kuinka voisi jostain kuulostaa tyhmältä ja naurattaa, pelkoni on niin todellinen etten kestä katsella siihen liittyviä asioita.
Olen lukenut lentopelkokirjoja, tankannut faktoja ja koittanut selättää pelkoani monin eri tavoin. Olen jopa joskus harkinnut meneväni Finnairin lentopelkokurssille.
En suostu lentämään muilla lentoyhtiöillä kuin Finnairilla. En luota mihinkään muihin, hyvä jos edes siihen. Pelkoni on vain kasvanut vuosi vuodelta eikä tunnu loppuvan sitten millään. Viimeksi olen lentänyt Turkin matkallamme pari vuotta sitten R:n kanssa ja R:kin sai huomata silloin, kuinka kauheaa pelkoni on. Puristin hänen kätensä melkein mustelmille, panikoin ja kyynelehdin. Ja ennen lentoa otin lääkärin määräämiä rauhoittavia. Mutta selvisin! Thaimaan matkalla joitain vuosia sitten hengitin paperipussiin ja hyperventiloin.

Tiedän varsin hyvin, että lentäminen on turvallista. Se on jopa tutkitusti turvallisempaa kuin autolla matkustaminen. Riski onnettomuuksiin on todella pieni, isommalla todennäköisyydellä voittaisimme lotossa päävoiton, kun joutuisimme lento-onnettomuuteen. Mutta silti. En vain voi pelolleni mitään.

Sain idean kirjoittaa peloista pieneltä tyttäreltämme. Hän on näköjään perinyt äitinsä pelokkuuden, sillä minulla tosiaan on paljon muitakin pelkoja kuin lentäminen. Yksi niistä on kauhuleffat. Yksi on hyvinkin yleinen pelko; läheisten menettäminen. Uskoisin, että suurimmalla osalla väestöstä on tämä pelko, mutta välillä sekin menee ihan järjettömäksi. Joskus saan vain jostain päähäni, että ''tänään varmaan tapahtuu jotain hirveää'' ja saatan panikoida yhtäkkiä ihan turhia. Olen oikea jossittelun mestari! ''Mitä jos äiti ajaa autokolarin töistä lähdettyyään? Mitä jos Nella tukehtuu yöllä tyynyynsä tai oksentaa ja tukehtuu siihen? Mitä jos Nella kiipeää kirjahyllyyn ja tippuu pää edellä ja saa aivovamman? Mitä jos isäni saa sydänkohtauksen?'' ja muuta ihan älytöntä. Onneksi kuitenkin järkikin pelaa ja en nyt sentään koko ajan pohdi tuommoista ja elä pelossa. Mutta huonon hetken iskiessä ja väärällä jalalla noustuna päivänä saattaa mielikuvitukseni laukata hyvinkin kovaa.

Pelkään myös vähän korkeita paikkoja, ahtaita paikkoja, narkkareita, sotaa, aseita, pimeällä tiellä kulkemista yksin myöhään, sairauksia ja kaikenlaista. Olen juuri sen tyyppinen ihminen, että jos minua särkee pitkään päähän niin luulen omaavani aivokasvaimen ja jos mahani on kipeä niin luultavasti minulla on jokin parantumaton sairaus. Jep, jälleen kerran älytöntä.
Tunnistaako kukaan muu tästä tekstistä edes vähän itseään...?


Mutta en sentään pelkää suihkua. En pelkää porausääntä, imurointia, vieraita pitkiä möreä-äänisiä miehiä, yksinjäämistä(no okei, vähän), yhtäkkisiä kovia ääniä, vessan lavuaarista valuvaa vettä, keittiön lavuaarista valuvaa vettä ja suuhygienistiä vai-mitä-lie-hammashoitajaa.
Mutta Nellapa pelkää.
Olen täällä joskus kertonutkin neidin pelokkuudesta. En tosiaan tiedä, mistä pelot ovat lähtöisin ja onko niille edes mitään sen kummempaa selitystä, kuin herkkä luonne, mutta todellisia pelot Nellalle ovat. Hän ihan oikeasti saa kunnon paniikkikohtauksen, jos imuri on edes kaksi sekuntia päällä ja jos koitan pestä kädet vessassa, niin alkaa itku. Suihkuun on edes turha kuvitella menevänsä Nellan hereillä oloaikana saatika sitten, että ottaisin neidin sinne mukaan. No way!
En muista tarkalleen, milloin pelot alkoivat. Vielä pikkuvauvana Nella ei pelännyt imuriakaan, mutta luultavasti silloin kun hän alkoi ymmärtää olevansa erillinen ihminen ja muutenkin tajuamaan jotain maailman menosta, alkoi pelot. Välillä Nella pelkää jopa kylvyssä käymistä, vaikkei kuulisi vedenlorinaa. Joskus se taas onnistuu hienosti ja neiti räiskii vedessä innoissaan ja kikattaa.
Nellan pelot siis lähinnä liittyy veteen ja koviin ääniin.

Toivon tosiaan, että Nella pääsisi peloistaan mahdollisimman nopeasti. Olen onneksi lukenut lohduttavia blogitekstejä ja muita kirjoituksia, missä imuripelkoiset lapsetkin nykyään auttavat imuroinnissa innoissaan ja suihkukammoiset lapsoset ovat varsinaisia vesipetoja yhtäkkiä. Myös erään kaverini lapsi pelkäsi vähän yli yksivuotiaana suihkua ja puolessa vuodessa pelko oli poissa. Tämä lohduttaa, edes vähän.

Onko teillä lukijoilla samanlaisia kokemuksia tai hyviä vinkkejä?
Entäs mitä te pelkäätte?

10 kommenttia:

  1. Meillä kumpikin muksu inhoaa/pelkää suihkua ylikaiken, mutta kylvyssä kyllä viihtyyvät. itsekin inhosin hiustenpesua lapsena jos saippuaa menk silmiin; joten olen koittanut pestä tyttöjen hiukset niin ettei vahingossakaan silmiin mene vettä, mutta kiljuvan ja rimpuilevan lapsen kanssa se on vähän mahdotonta. Nooo, jospa se joskus loppuu... ida pelkää myös ihan julmettomasti mopoja ja moottoripyöriä sekä autoja. Mutta luultavasti se on jo tuollaiselle 3-vuotiaalle jo ihan normaaliakin pelätä jotain... osaapa varoa parkkipaikoilla kun toiset lapset juoksevat ihan päättöminä autojen eteen ym että ihan itselläkin hirvittää joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ''kiva'' kuulla, että joillain muillakin on samanlaista! Tai siis ei tietenkään kiva, mutta ymmärrät varmaan. :D Ei oo sitten niin erikoista, että Nellakin pelkää. :/ Kumpa tää tosiaan joskus menis ohi, on vähän rasittavaa... Ei viittis toista huudattaa, mutta pakkohan Nella on pestä! Kaipa tää joskus menee ohi.. :)

      Aika jännä toi mopo/autokammo! Mutta tosiaan varmaan yleistä. Nellakaan ei tykkää kovista päristelevistä mopoista, mutta ei vielä ainakaan autoja yms. pelkää.
      Hyvä pointti toi, että eipähän juokse siellä parkkiksella hulluna. :D

      Poista
  2. Mäki oon hirvee jossittelee! Olen nyt ollut jo pitkään varma, että mulla on joku suolisto syöpä, koska vatsani on hyvin herkkä! Kävin testeissäkin, muttei mitään löytynyt, olen siis aivan varma, että testit menivät vituiksi :D

    Lisäksi pelkään ihan järjettömän paljon kohtitulevia palloja, ihan sama millä kovuudella ne tulee, vieriikö ne, jos ne tulee vähääkään mua päin niin tulee kamala paniikki kohtaus.

    Hissit oli kanssa ylitsepääsemätön pelko,tein jopa muuttoa kuudenteen kerrokseen PORTAITA PITKIN, mutta Kevinin avulla olen sen saanut selätettyä edes jotenkuten, eli kykenen olla hississä, mutta en siitä kumminkaan pidä.

    ulkona pelkään pimeää, sisällä pimeällä peilejä ( mä siis joko pistän täys valaistuksen tai ryömin peilien alta, etten nää niitä), kaikki purevat ja pistävät ötökät saa pienen pelon aikaan, mutta ei suusrta, syvät vedet eli siis joku meri, no enpä ole sellaiseen koskaan päässyt/joutunutkaan, narkkeja/juoppoja JOS kevin on mukana, en yksin pelkää niitä. Isoja koiria. Siinähän niitä kerrakseen :D Lentokoneesta en tiedä, kun en ole koskaan päässyt sellaiseen...

    Kevin ei pelkää/ole pelännyt mitään, vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas sulla kans paljon pelkoja! :D Eli en oo mitenkään kummallinen kun oon kans tällänen pelokas jossittelija. ;)
      Mulla on kans yks kaveri, joka pelkää hissiä eikä ikin tuu hissiin! Toisaalta me asutaan tokassa kerroksessa, että ei oo tarvetta yksin käyttääkään, mutta vaunuilla tietty pitää.

      Voi ei toi peilijuttu! Mua alko jotenki naurattaa, ku mietin sua ryömimäs peilin alta. :D

      Hyvä, että Kevin on säästynyt vielä ainakin peloilta. :)

      Poista
    2. Älä viitti, nuorenakin (nykyäänhän olen vanha kurppa) yötä olevat kaverit hihitteli mulle kun huutelin oven raosta ´´onko peilit varmasti käännetty?!?`` tai konttailin pitkin lattioita :D

      Poista
  3. Itekki pelkään vähän kaikkea, mulla se johtuu paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöstä kylläkin joten asialle en voi edes tehdä mitään.

    Meijän 1v2kk prinsessa pelkää kanssa imuria ihan kuollakseen. En todellakaan voi edes kuvitella imuroivani jossei mies ole kotona kun tytön pitää heti päästä jonkun syliin jos laitan imurin päälle. Kun imuri menee päälle alkaa ihan hillitön paniikki-itku :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut sama, mutta onneksi olen aika hyvin päässyt siitä yli, samalla kun olen ''aikoinaan'' masennuksesta selvinnyt.. :) Mutta tsemppiä! ♥

      Voi ei. :/ On se vissiin kumminkin aika yleistä! Ja tuo kuulostaa niiiiin tutulta. Onneksi Nella nukkuu päikkärit ulkona, niin saan silloin imuroitua. :)

      Poista
  4. Mäki kammoan lentämistä, en tosin pelkää niin paljoa.

    Pelkään pimeitä kujia ja mulla on super mielikuvitus eli pelkään myös sekopäisiä juttuja kuten kasvaimia yms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! On kyllä ikävä kammonakin, toivottavasti ei tule pahemmaksi!

      Joo pimeät kujat on inhottavia. :/ Hyi. Joo, sama täällä. :/

      Poista