Alelöytöjä tyttärelle sekä äidille!

Heips!

Ihan ensiksi kerron viime postaukseen liittyvät lisäkuulumiset; Pe-la yö meni heräämättä kertaakaan ja taas la-su yö meni huonommin, sitten taas kaksi viime yötä on mennyt tosi hyvin. La-su-yönä R meni Nellan kanssa nukkumaan, kun yöllä niin itkeskeli. Joten... eihän tässä ole mitään logiikkaa! Välillä yöt menee paremmin ja välillä huonommin. Mutta ehkäpä parempi näin, kun jos vain koko ajan menisi huonommin ja huonommin. Nyt sentään kun niitä hyviäkin öitä on joukossa, niin jaksaa oikein hyvin. Kyllä se neiti varmaan kohta tottuu jo kokonaan uuteen sänkyynsä. Äitini ''lohdutti'', että vaikka nyt tottuisikin niin sitten alkaa ''mulla-on-pissahätä-mulla-on-jano-mulla-on-nälkä-mä-näin-painajaisiaaa''-ravaukset sun muut myöhemmin... Ties mitä kaikkea meillä vielä on edessä, tämä saattaa olla jopa pientä verrattuna tulevaan. Ainakin jos miettii, mikä huoli sitten on kun Nella on teini-iässä ja sydän syrjällään odotan tytön saapuvan, kun kotiintuloaikakin meni jo!! No, ehkä nyt ei hypätä vielä edes mielikuvissa sinne asti. 

Mua naurattaa, kun olin joskus ennen lasta ja raskaana vielä niin sinisilmäinen. Mistä ihmeestä olin saanut päähäni, että vain vauvavuotena valvotaan ja sitten kun sen kestää niin lapsi alkaa automaattisesti nukkumaan hyvin, lukuunottamatta jos on kipeä. Nella täyttää ensi kuussa kaksi vuotta ja vaikka toki nykyään nukkuu tuhat kertaa paremmin kun vauvana ja ehjiä öitä on paljon, niin silti. Kyllä niitä huonoja öitäkin joukkoon mahtuu. Toki lapset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Jos joskus meille tulee toinen pikkuinen, niin hänhän voi valvoa vaikka teini-ikään asti joka yön. Tai sitten nukkua synnäriltä asti kuin enkeli, heräämättä kertaakaan. Tai sitten jotain siltä väliltä, oletettavasti.

No mutta nyt niihin vaateostoksiin! Kaikki varmasti ovat huomanneet, että alet ovat olleet jo pitkään kovassa vauhdissa. Jo ennen juhannusta alkoivat jonkinmoiset alet ja nyt alkaa olla jo hyvät prosentit kaupoissa. Tässäpä esittelyssä suurin osa löytämistäni vaatteista, ensin minun vaatteet. Lindexiltä sai kaikesta klubikortilla vielä -20% lisäalen!

Ihanan pirteä toppi, sopii hyvin vaikka kireän hameen kanssa kun on aika väljä malli. :)

Sopii hyvin tämän hameen kanssa! Nappasin kuvan Lindexin verkkosivuilta, kun tuosta oli itse vaikeaa ottaa hyvää kuvaa. Superihana päällä ja silti sellanen kireä, johon sopii monenlainen yläosa. Lindexin verkkokaupassa tämä näytti olevan vain -30% alessa, kun liikkeessä oli puoleen hintaan(muokkasin tuon -50% tuohon).

Indiskasta kiva mekko, jota voi mielestäni käyttää hyvin niin juhlissa kun arkena. Tosi hyvin istuva malli, joka tarvii alle kuitenkin esim. tuubitopin, on aika avonainen.

Ihana maksimekko! Rakastan muutenkin niitä. Tämän mietin laittavani Nellan 2v-synttäreille, olisiko hyvä? :)

Tosi mukava mekko päällä. Tämä on takaa pidempi kun edestä, tätä on hyvä käyttää helteillä myös ilman mitään legginsejä yms. Tämä oli minulla eilen päällä Lintsillä ja tosi hyvin toimi. :)

Mulla ei oo varmaan ikinä ollut tälläistä! Mutta tää sopii tosi kivasti vaikka minkä vaatteen päällä. :) ja on mukavaa, ilmavaa matskua.

 Sitten hypätäänkin jo Nellalle ostamiini alelöytöihin. :)

Jo aikaisemmin ostettuja löytöjä. Ihanaa muumimallistoa puoleen hintaan! Housuissa toiset pienemmät(92cm eli nyt sopiva koko) ja toiset taisi olla 104cm, eli vielä isot.
Tunika-leggarisetti on myös vielä aivan liian iso, oisko 110cm, mutta pienempiä ei ollut.
Noiden kissajarrusukkien lisäksi olen hamstrannut muutenkin paljon sukkia lähinnä Lindexin alesta, kun niitä aina tarvitsee.

 

Huippulöytö mielestäni! Hintaa taisi jäädä 21,50€ tälle setille, eli ei tosiaan paha. Harvoin muumijuttuja on näin hyvässä alessa. Ison tytön sänkyyn pitikin saada lakanoita. :) Nella valitsi nämä itse liikkeestä, kun sanoin että saa yhdet valita. :D

Po.P:lta sirkusmalliston pöksyt, sopii paitaan joka meillä jo on. :)

Lyhythihainen yöpuku Po.P:lta

Todella tarpeellinen ostos, eli isompi vk-haalari syksyksi. Nellalla alkaa jäädä pieniksi Racoonin, Reiman ja Reimatecin haalarit, varsinkaan fleecehaalari ei enää alle mahdu. Nyt on sitten isompi. :) Hintaa jäi -30% alen jälkeen vajaat 77€.

Söpöt melonipöksyt

Sopii hyvin meillä jo olleeseen melonitoppiin. :)

Ihanat ohuemmat, väljät farkut. :) Varmaan joskus keväällä sopivat.. ei ollut pienempää. :/

Ihana hellehaalari, vilpoisaa materiaalia. On kylläkin vähän iso, mutta lahjeresorien ansiosta ei haittaa niin paljoa

Tämä on niiin suloinen! 86cm oli isoin koko ja jännitin, että mahtuuko edes Nellalle.

Nuo hihat on ihanat ♥

Hyvin mahtui, aika reilua mitoitusta siis. Menee varmaan juuri tämän kesän. :)

Takana napit

Nämä yksityiskohdat on niiin ihania ♥

Takatasku

Huppareille olikin jo tarvetta!

Tämä ihana hiiri on takana. :)

Vihdoin saatiin hankittua Neltsulle pyöräilykypärä! Mökillä Nellalla on siis oma pyörä, minkä isäni osti aikaiseksi synttärilahjaksi jo alkukesästä/loppukeväästä. Me pidetään se varmaan tämä kesä siellä, kun Nella ei vielä oikeen hahmota tuota pyöräilyä niin turhaan tuodaan se kotiin.

Kypärä oli kuitenkin jo tosi tarpeellinen ostos, sillä samalla ostettiin Nempsulle myös pyöräistuin, joka kiinnitettiin mun pyörään. Käytiinpä jo pyöräilemässäkin ja Nella tykkäsi hurjasti! Mä olisin luullut, että olisi tosi vaikeaa pyöräillä kun on lapsi kyydissä, mutta ei se loppujen lopuksi edes ollut. Vähän joutui pitämään tasapainoa tarkemmin, jos Nella rupesi heilumaan istuimessa, mutta muuten oli ihan helppoa. R meni vieressä rullaluistimilla. Tästä tuleekin koko perheen yhteinen harrastus, ihanaa. :) Ja kyllähän tuo meidänkin arkea helpottaa, että päästään Nellan kanssa kulkemaan pyörällä!

Seuraa meitä Instagrammissa: http://instagram.com/miranella

Tähän samaan voisin vielä esitellä kierrätyskeskuslöydöt. En ole tainnut ikinä ennen siellä edes käydä ja en tajunnut yhtään, että niin lähellä meitä olisi edes kierrätyskeskusta. Eräs ystäväni vinkkasi siitä ja niinpä menimme R:n ja Nellan kanssa pyörähtämään siellä. Hirveän kauaa ei jaksettu kierellä, mutta jotain pientä tarttui mukaan:

T-paita ja shortsit Nellalle yhteensä 2€! Tosi siistejä, ehjiä ja tahrattomia.

Nämä ilmaiseksi! Toisessa vähän nukkaa, toisessa ei ollenkaan. Ehjiä, ja en tahrojakaan löytänyt. :)

Kolme söpöä Nalle Puh- lasia, ovat siis ihan kunnon laseja eivätkä mukeja. Yhteensä 3€. :)

Sellaista tällä kertaa, miltäs näytti? :)

Oletteko te shoppailleet paljon alennusmyynneistä? :)

ps. Nella on tänään tasan 1v 11kk ♥ Voi kun iso muru jo. Ensi kuussa vietetään kaksivuotissynttäreitä, niistäkin tulossa postauksen tynkää! :)

Pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn

Huh, nyt se sitten tuli meillekin ajankohtaiseksi, nimittäin siirtää Neltsukka vauvojen sängystä isojen lasten sänkyyn. Mua naurattaa, että tehtiin taas päätös niin meidän luonteisiin sopivasti, eli tosi spontaanisti. Sillon kun siirrettiin Nella meidän makkarista omaan huoneeseen nukkumaan n. 7kk iässä, niin sekin vaan yhtäkkiä päätettiin eikä ollenkaan suunniteltu. Samoin kävi nyt.
Bongasin lauantai-iltana eräässä Facebookin ryhmässä ilmoituksen, missä joku ilmoitti heillä jäävän ylimääräiseksi lasten jatkettavan sängyn. Sänky sijaitsi loistavan matkan päässä meiltä, vajaa 10min autolla. Sen kummempia miettimättä, kirjoitin varauksen sänkyyn, mutta kännykkäni taas vaihteeksi jumittaessa, oli joku muu jo kerennyt varaamaan sängyn, itseasiassa kaksikin ihmistä. No en miettinyt sitä sen kummemmin, kyselin kuitenkin kuvia, mittoja ja muuta tietoa sängystä ja jätin asian hautomaan. Seuraavana päivänä myyjä ilmoittikin, että kaksi minua edellä olevaa olivat peruneet varauksensa! Juteltiin vielä käytännön asioista ja tingin vähän hinnasta ja mittailin mahtuisiko sänky meille ylipäätään minkään kokoisena, ja sillä asia sitten oli selvä. Yksi pelkoni on pitkään ollut, ettei Nellan pieneen huoneeseen kunnon lastensänkyä edes mahtuisi. Ne kun tuppaa olemaan monesti esimerkiksi paljon leveämpiä kun pinnikset.

Saatiin sänky huokeaan hintaan(tingin hinnan neljäänkymppiin, johon sisältyi myös patjat! OVH sängyssä ollut 5v sitten 250€) ja helposti samana päivänä. Olimme tyytyväisiä. Pieniä käytön jälkiä sängyssä oli ja yksi kynällä piirretty jälki, mutta ne eivät meitä haittaa mitenkään. Kynäjälki jäi muutenkin seinän puolelle ja muutamat pikkuruiset kolhut eivät näy, paitsi jos nyt makaa lattialla niitä tutkimassa tarkemmin... josta minulla on kokemusta, sillä Nellaa nukuttaessa käy välillä aika vähän pitkäksi siinä tunnin aikana...

No sitten sunnuntaina Nella jo pitikin siirtää sänkyyn, koska sänky ei olisi mahtunut odottamaan varastoon, ja tirautettuani muutamat pinniksen-purkamis-itkut(''apua, mun vauva on jo niin iso!''), oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Pinnis purettiin, sänky laitettiin paikalleen, pinnis vietiin varastoon, huonetta järkkäiltiin vähän uuteen uskoon ja sänky laitettiin niin pitkäksi kun se ylipäätään huoneeseen mahtuu, jos ei halua luopua lipastosta tai vaatekaapeista. Paljoa ei loppujen lopuksi tarvinnut järjestystä edes muuttaa. Voi kun Nellan huoneestakin tuli heti niin paljon enemmän isomman tytön huoneen näköinen sänkymuutoksen myötä!

ENNEN
kuva otettu yli vuosi sitten kun huoneessa oli vielä leikkikaari, mobiili roikkumassa verhokatoksesta jne.

NYT
lipasto käännettiin toisten päin

Ihana norsun kuva :)

Nella oli ihan ihmeissään, kun sängyt vaihdettiin. Meinasi tulla vähän suru puseroonkin, kun näki pinnasänkynsä purettavan. Voi ressukka, kun tuttu ja turvallinen sänky puretaan eikä vielä tiennyt tulevasta! ♥

Nella ylpeänä isojen tyttöjen sängyssä ♥

Mä stressasin ihan hirveästi, miten Nella rupeaisi nukkumaan uudessa sängyssään. Meillä ei sitä ongelmaa ole, että ravaisi sieltä kun pitäisi alkaa nukkumaan, koska me yhä nukutetaan Nellaa ja ollaan hänen vierellään aina siihen asti kun on unten mailla. Joskus meni pari viikkoa ilman nukutuksia, mutta sitten kun taas oltiin mökillä(missä ei voi jättää yksin, koska jäisi yksin yläkertaan eikä alas kuule esim. huutoa) ja muualla, niin loppui sekin ilo ja taas piti kotona nukuttaa. Muuten paniikkihuutoa kestää niin kauan, ettei oma luontoni anna periksi sitä kuunnella. Viimeksi kun yritettiin jonkinlaista unikoulua muutama viikko sitten, Nella päätti ekaa kertaa ikinä kiivetä pinnasängystään itse pois ja vain KOPS kuului. Joten... se siitä taas sitten hetkeksi.

No, stressasin tosiaan silti miten Nella nukkuisi tästä lähtien yöt, tippuuko hän sängystä(tuossa ei tosissaan mitään turvalaitaa ole, mutta myyjä sanoi, ettei heidän pienemmätkään lapset ole koskaan siitä tippuneet vaan siitä pitäisi ihan kunnolla kiivetä, jos haluaa pois), ravaako öisin kämpässä yksinään tai meidän väliin, mites aamulla kun herää niin tajuaako sieltä itse nousta, alkaako muutenkin heräillä öisin jne....

Ensimmäiset kaksi yötä meni ihan uskomattoman hyvin! Jotenkin osasin ajatella kuitenkin, että se olisi tyyntä myrskyn edellä. Kaksi yötä meni tosiaan suht hyvin nukahtaen, läpi yöt nukkuen ja tajusipa tuo itse sieltä aamulla kömpiäkin meidän makkariin, ihan normaaliin heräämisaikaankin, ehkä pikkasen aikasemmin muttei huomattavasti.

No, kolmas yö olikin sitten jo vähän huonompi, heräsi kuudelta ja tuli meidän väliin, eipä siinäkään mitään ongelmaa ollut. R:n kello soi yleensä n. seitsemältä ja hän lähtee sillon töihin, joten häntä vaan ärsytti kun joutui tuntia ennen heräämään ja juuri kun taas oli nukahtamassa ja Nella jatkoi uniaan, niin oma kello soi.

Neljäntenä yönä Nella heräili sitten jonkin verran ja halusi meidän viereen jo viiden maissa. Viides eli viime yö olikin huonoin tähän mennessä uudessa sängyssä... toivottavasti ei tästä pahene. Nella alkoi jo ennen puolta yötä kitisemään. Sitten joskus puoli yhden aikaan R haki Nellan meidän viereen ja minä en siitä oikein tykännyt, kun en haluaisi että vielä niin aikaisin Nella tulisi meidän makkariin ettei ala sitten kaikkia öitä siellä nukkumaan... Eihän siitäkään periaatteessa mitään haittaa ole, mutta kaikki nukkuvat paremmin kun minä saan käpertyä R:n kainaloon, meillä on enemmän tilaa ja Nella The Herkkäuninen neiti nukkuu omassa sängyssään. Se minua ei haittaa, jos aamuyöstä tulee väliin, mutta puolen yön aikaan on aivan liian aikaisin.
Minä päätin sitten lähteä nukuttamaan Neltsua omaan huoneeseensa silloin yöllä, että R:kin saisi nukuttua, kun hänellä oli taas aikainen herätys. Meillähän on tosiaan tuo patja, mikä kuvissa näkyy, nykyään Nellan huoneen lattialla niin siinä voi itsekin köllötellä kun neitiä ''nukuttaa'' eli siis vain on siinä lähellä ja välillä pitää kädestä.
Siinä kestikin sitten 45 minuuttia... pääsin siis puoli kahden aikaan nukkumaan. Noh, Nella heräsi sitten seuraavan kerran viideltä taas ja kömpi meidän väliin. Siinä sai sitten jatkaa unia siihen kasiin, ennen kun noustiin aamutoimiin. Eipä nyt siis mikään katastrofaalinen yö, mutta kuitenkin ärsyttää, että jos yöt tästä vaan huononee ja huononee...

Tuttikin pitäisi jossain vaiheessa jättää pois.. ei nyt viitsinyt tähän samaan syssyyn, kun olisi liikaa muuten muutoksia kerralla. Se tuo kummiskin turvaa uudessa sängyssä ja ehkä on hyödyksi siinä suhteessa nyt.

Miten teillä on sujunut tämä sänkyvaihdos? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia! :)

 HAUSKAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! ♥

Tilannepäivitystä

Heippa pitkästä aikaa!

Olen pitänyt osittain tietoista ja osittain tiedostamatonta taukoa blogista, joka on jatkunut jo melko pitkään. Muutama postaus silloin tällöin, mutta melkoisesti kokonaan tämä on nyt jäänyt taka-alalle elämässä. Mua harmittaa se kovasti, koska
a) Nellaa ei tule kuvailtua enää läheskään yhtä paljon kun ennen! Silloin kun kirjoittelin aktiivisesti blogia, niin kuvia tuli otettua jopa satoja päivässä, vähintäänkin ainakin muutamia. Nyt saattaa kulua jopa viikkoja, kun huomaan, että ''ohhoh, onpas jäänyt kuvaaminen vähälle''. Ja ne muutamat kuvat, jota olen ottanut, on yleensä kännykällä otettuja heilahtaneita kuvia hassuista tilanteista, amatöörimäisiä videoita uusien sanojen oppimisesta tai kuvia erityistilanteista, kuten juhlista. Järkkäriä kannan mukanani aina mökille, R:n vanhemmille tai äidilleni mennessä, mutta kotiin palatessa löytyy kameran muistista yleensä vain 0-10kpl kuvia.

Blogin pitäminen on oiva tapa muistaa ikuistaa sitä kullanarvoista lapsuutta myös kuvien muodossa. Missään nimessä aktiivisesti blogatessani en kuvannut vain siksi, että blogiin tulisi sisältöä, vaan sen muisti ikäänkuin itsestään silloin. Nyt kuvaaminen unohtuu ihan liian usein! En tietenkään halua elää tätä pikkulapsiarkea vain kameran linssin läpi, mutta olisihan se ihanaa olla tästä taaperoajasta paljon kuvia; nykyään kun se on niin paljon helpompaa kun esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten.
No, ymmärsitte varmasti pointtini!

b) Nellan uusista jutuista ja kehityksestä kirjoittaminen on jäänyt tooosi vähälle. Blogiin sitä aina innoissaan kirjoitti jokaisesta pikkujutustakin, oli se sitten ekan hampaan tulo, kääntyminen, kävelemään oppiminen, ensimmäinen sana, uneton yö, neuvolakäynti, hauskat juhlat, mikä tahansa. Ja ihan vain myös se tavallinen arki. Ei ole ihan helppoa koittaa muistella, että minkäslainen se neiti olikaan kolme kuukautta sitten, mutta jos blogia kirjoittaa niin ''muistelu'' on tuhat kertaa helpompaa. Tähän omaan hataraan muistiin kun ei ole luottaminen...
Blogi on ikäänkuin laaja ja monipuolinen vauvakirja.

c) Se oma juttu, harrastus, on jäänyt ihan taka-alalle. Olenhan mä toki touhunnut paljon muutakin omaa, mutta kirjoittamisesta nautin tosi paljon. On ollut toisaalta ihanaa, kun ei ole tarvinnut stressata blogista, kulkea kamera kaulassa(kärjistettynä) ja miettiä postausaiheita. Ollut tavallaan vapaampaa. Mutta silti viikoittain, joskus päivittäinkin, on blogi kulkenut ajatuksieni juoksussa mukana. Mitä pidempään on kulunut ''kunnon bloggailun'' lopettamisesta, sen vaikeampaa on ollut taas aloittaa.

Joten. Päätin, että kirjoitan tänne juuri silloin kun itse jaksan ja minusta tuntuu hyvältä. Niin kuin sen toki pitäisi ollakin. Jos lukijat katoaa, sille ei voi mitään, vaikka toki on harmillista. Ensisijaisesti minun pitää nyt käyttää voimavarani normaaliin arkeen, johon sisältyy tällä hetkellä ihan kauhean paljon stressitekijöitä, valitettavasti. Ja luojan kiitos tämä on vain pieni blogi, johon ei varmaan kovin moni mitenkään edes odota postauksia sen kummemmin. Tämä olkoon nimenomaan se Nellan virtuaalinen vauvakirja, äidin hengähdystauko, stressinpurkaja, kuvien jakamiskanava kenties, sekalaisten ajatusten paikka. Jokin, josta en ota paineita, mutta jota en myöskään halua täysin lopettaa.

Meidän arki tulee syksymmällä muuttumaan todenteolla, kun mun olisi tarkoitus palata työelämään ja Nellan mennä hoitoon. Hainkin tossa jo töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Halusin hakea vain sellaisiin paikkoihin, mihin oikeasti haluan. Sen sijaan, että hakisin sataan paikkaan, joista oikeasti vaan pari kuulostaisi mielekkäältä ja ''joutuisin'' johonkin mistä en oikeasti nauti. Työ on niin iso osa elämää, että haluan tehdä sitä, missä koen olevani hyvä ja minkä koen olevan jollain tavalla merkityksellistä. Hoitoalalla on se hyvä puoli, että sadan prosentin varmuudella ilman töitä ei käytännössä voi jäädä, jos itse on aktiivinen ja täyspäinen hakija. ;) Ärsyttävää vaan, kun omat kriteerit on kasvaneet ja vähän tullut jopa nirsoksi, kun haluaisi paikan läheltä(Nellan hoitoakin ajatellen), vakipaikan, mielekkään työn, normaalin palkan ja mieluiten päivätyön tai ehkä kaksivuorotyön....

Me saimme Nellalle ihan mielettömän ihanan hoitopaikan, hoito tulee alkamaan syyskuun alusta. R on elokuun lomalla ja lähtee kalastamaan pohjoiseen viikoksi, ja koko elokuu on täynnä kaikennäköistä touhua ja tekemistä. Neuvolaa, Neltsun hammaslääkäriä, 2v-synttäreiden järjestämistä, kaveriporukan kesäjuhlia, R:n veljen 18v-synttäreitä, R:n kaukaisempien sukulaisten tapaamista, R:n ''poikien viikonloppua''(rapujuhlia) ja ties mitä. Koimme siis parhaaksi, että hoitopaikkaan tutustuminen on elokuun viimeisellä viikolla ja hoidon varsinainen aloitus syyskuun alusta. Toivotaan, että mulla olisi silloin jo työpaikka ja kaikki sujuisi hyvin. :)

Nella kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Meidän pieni osaa jo vaikka mitä. Puheenkehitys on ihan huimaa; vielä pari kuukautta sitten kirjoitin joka päivä ylös sanoja, joita neiti oppi, mutta nykyään siihen ei edes kykene. Nella toistaa käytännössä ihan minkä vain sanan ja lyhyen lauseen niin halutessaan. Joitakin kolmisanaisia lauseita tulee, mutta enimmäkseen lauseet ovat vielä kaksisanaisia, kuten: ''Äiti tulee'', ''isi tulee'', ''äiti auta'', ''isi auta'', ''mennään mummille/saunaan/kotiin/himaan/kylpyyn/autoon/ulos/puistoon....'', ''anna käsi'', ''lisää maitoa/usinaa(=rusinaa)/ uokaa(=ruokaa)/vettä/viiviä(=viiliä)/ukia(=jugurttia)...'', ''lintu lentää'', ''auto ajaa'', ''hauva haukkuu'', jne. Nella on niin söpö, kun on alkanut vääntelemään sanoja hassuihin muotoihin, kuten ''kotonassa''. :D Kolmisanaisia lauseitakin tulee kyllä jo varmaan kymmeniä, kuten ''Äiti nukkuu myös, ''Isi on töissä'', ''Tikku(=Tikru-unilelu) minun kaikkuun(=kainaloon)'', ''Vaavi(=vaari) menee kotiin'', ''Äitin kanssa nukkuu'', jne.
Nella ymmärtää lähes kaiken mitä hänelle sanoo tai kehottaa tekemään, ja joskus on niin hauskaa kun vaikka neiti ei jotain ymmärtäisikään, niin silti pitää sana/lause perässä toistaa. Kerran R sanoi Nellalle ''onks sulla tollanen junttityyli!'', kun puin sille mökillä päikkäreiden ajaksi paremman puutteessa mun vanhat(eli n. kaksikymmentä vuotta vanhat) ulkovaatteet, niin Nella toisti ''junttityy-i, junttityy-i!''. :D
Nella on oppinut myös hirveästi sanomaan pitkiä sanoja, kuten ''isomummi'', ''kummitäti'', ''paloauto'', ''tottakai'', ''pippu-imyy-y(=pippurimylly), ''mansikka'', ''titi-naa-e''(=ti-ti-nalle), ''isoisä'', ''maitotonkka'', ''attoti''(=traktori), ''mustekala'', jne.

Muistatteko, kun olen kertonut täälläkin Nellan peloista? Nellallahan oli tosi paha kylpy-/suihku-/saunapelko, mutta nyt se on historiaa! Kestihän sitä aika tarkkaan yhdeksän kuukautta... Ja tosiaan pesemiset olivat ihan kauheita, raukka huusi ihan paniikissa koko ajan ja oli tosissaan ihan peloissaan. Nykyään ollaankin sitten toisessa ääripäässä, nimittäin koko ajan pitäisi kylpeä ja saunoa! Pelothan alkoivat ihan yhtäkkiä kun Nella täytti vuoden ja loppui samanlailla seinään, pari kuukautta sitten, 3. toukokuuta. Oltiin mökillä ja äitini halusi kokeilla, että suostuisiko Nella tulemaan ulkona olevaan paljuun. Mä sitten sanoin, että ei jaksaisi huudattaa neitiä... koska olin ihan satavarma, että huutoahan se olisi. Nella kuitenkin hoki ''uimaan, uimaan!'' ihan innoissaan, joka sekin oli outoa jo - yleensä kun edes pesemisestä puhuminen aiheutti huudon. Päätettiin sitten kokeilla ja ensin Nella ihan selvästi vähän jännitti. Nopeasti neiti kuitenkin tottui ja riemuissaan kiljui ja roiskutti vettä. Oltiin kaikki ihan ihmeissään ja toki innoissaan. Olin kuitenkin vielä vähän skeptinen, että näinköhän se pelko muka kokonaan olisi selätetty. Mutta niin se vain oli! Nykyään neiti tosiaan rakastaa kylpeä, uida, olla paljussa, saunoa ja käydä suihkussa. Tämä on ollut todella paljon arkea helpottavaa, kun voi ottaa neidin mukaan saunomaan ja toinen on ihan innoissaan. Ihanaa, kun voi mökilläkin saunoa yhdessä ja käydä perheenä meidän saunavuorossa joka torstai. Ei tarvitse enää R:n kanssa vuorotellen pikaisesti saunoa, kun toinen joutuu olemaan kotona vahtimassa Nellaa. Jokaviikkoisesta huudattamisesta on tullut viikon kohokohta!

Huh, tulipas tähän postaukseen asiaa, kun ei ole pitkään aikaan kirjoitellut kunnolla. Toivottavasti te ihanat lukijat olette pysyneet matkassa taukoilusta huolimatta, muutama oli näköjään lähtenyt mutta ei se mitään, tai siis ymmärrän kyllä! :) Kirjoitan eniten muistojen vaalimista ja itseäni sekää Nellaa varten, mutta eihän sitä voi kieltää, etteikö lukijoilla olisi iso rooli. Kommentit, vertaistuki ja jakaminen ovat tärkeitä seikkoja tässä harrastuksessa. :)

Toivotaan, että postaustahti tästä nyt edes vähän taas kasvaisi, saa nähdä. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! ♥

Äidit!

 Ihanaa äitienpäivää teille kaikille upeille äideille! ♥ 

 

Päivää on vietetty ihanasti maailman parhaassa seurassa, perheen kesken. ♥

Äitienpäivän kunniaksi oltiin askarreltu Nempsukan kanssa mummille ja isomummille hienot kortit! R:lta sain lahjaksi Changeen 50€ lahjakortin ja aamupalan sänkyyn. ♥

Blogihiljaisuus on jatkunut, mutta täällä me ollaan. Eletään perusarkea ja kaikki on oikein hyvin. Nellalle on järjestynyt syksyksi hoitopaikka ja koitan nauttia sydämeni kyllyydestä vielä tästä jäljellä olevasta kotiäitiydestä, niin ihanasta ajasta. Onneksi vaikka kotiäitiys muutaman kuukauden päästä päättyykin, äitiys ei koskaan. Äitiys on jotain niin sanoinkuvailemattoman ihanaa, palkitsevaa ja minulle henkilökohtaisesti ollut suuri kasvun paikka. Tunnen kasvaneeni ihmisenä mielettömästi näiden vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana, kun olen saanut olla tuon pikkuisen täydellisen neidin äiti. Kaikesta uhmasta, kiukuttelusta, nukutustaisteluista, unettomista öistä, huolesta, hampaiden kiristelystä ja haasteista huolimatta, en vaihtaisi hetkeäkään. Mitä niin hyvää olemme tehneet, että olemme ansainneet tämän onnen? Rakas tyttäreni, kiitos. Kiitos kun saan olla äitisi.

 

Ja kiitos, kun vielä lisäksi saan olla maailman parhaan äidin tytär. Äidit ♥♥♥!