Miten äitiys on muuttanut minua?

Tämän postauksen kirjoittamiseen käytän luultavasti paljon aikaa ja koitan kirjoittaa tätä ajatuksella, vaikkakin nytkin taustalla pyörii telkkarissa BB…

Kirjoitan tätä ’’Ennen kuin minusta tuli äiti’’- kirjoituksen pohjalta, jonka luultavasti kaikki äidit melkeinpä tietävät, netissä pyöriessä tulee usein vastaan.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Se on tullut kyllä huomattua, että jos tilaa pizzan/saa makaronilaatikon otettua uunista/jauhelihakastike ja pasta odottaa lautasella tai mitä vain muuta ruokaa, jonka mieluiten söisi lämpimänä, niin se monesti ehtii jäähtyä tai olla kokonaan kylmää ennen kun saa ensimmäisen palan suuhunsa. Miten se onkaan mahdollista, että juuri kun on alkamassa itse syömään niin pikkuisella on nälkä/vaipanvaihto edessä tms?

Minulla ei tosiaankaan ole enää tahriintumattomat esim. paidat. Monesti joutuu vaihtamaan vaatteet, jotka on aamulla laittanut päälle, koska Nella on puklannut ne. 

 

puklua lattialla...

No, ehkä nykyäänkin on hiljaisia puhelinkeskusteluja, koska yrittää puhua hiljaa kun neiti nukkuu.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Tämä on todellakin totta. Ei kiinnostanut monelta meni nukkumaan tai vapaapäivänä heräsi, kun ei ollut tuollaista vastuuta kun nykyään. Nykyään täytyy vähän miettiä, että jaksaa yöllä herätä ja että on seuraavana päivänä virkeä neidin kanssa.

Kyllä pyrin pesemään hiukset ja hampaat joka päivä, mutta täytyy myöntää että joskus sekin on jäänyt, jos en ole kerennyt käymään suihkussa ja vietetään vain kotipäivää.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

En todellakaan siivonnut kotia joka päivä ennen lasta. Nykyään siivoan melkeinpä enemmän, koska tuntuu että en halua kasvattaa lasta sotkuisessa ja epäsiistissä kodissa ja ajattelen lapsen hygieniaa, turvallisuutta yms. Siivoamiselle on tullut ihan eri merkitys myös.

Leluja ei ihan hirveästi vielä 2,5kk ikäisellä pyöri lattialla, mutta toki on leikkimatto, koliikkikeinu, helistimiä jonkin verran, vaatteita, harja, kynsisakset jne, jotka sitten jossain aina pyörii. Harsoja on joka paikassa.

Tuutulaulun sanat menee joskus omalla muunnelmalla, mutta tuleehan niitä osattua kun olen päiväkodissa ollut paljon töissä ja ammatiltani Lapsiin ja Nuoriin erikoistunut lähihoitaja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Huonekasveja meillä ei oikeastaan ole, mutta muuta kodin turvallisuutta ja lapsiystävällisyyttä on toki tullut mietittyä, vaikkakin se ei ole vielä niin ajankohtaista kun sitten kun Nella lähtee liikkeelle ja kasvaa muutenkin. Odotan kauhulla, kun neiti alkaa nousemaan tukea vasten, konttaamaan, seisomaan, kävelemään, kiipeilemään, juoksemaan… Meillä on hirveästi johtoja kotona, joita on vaikea saada pois näkyviltä ja paljon teräviä kulmia, televisio alhaalla tv-tasolla, olkkarin pöytä jne.

Rokotuksia ei ole tullut joo hirveästi mietittyä, mutta nyt tietysti sen verran mitä tyttö saa ja milloin. Ja tulihan neuvolasta rokotusohjelmalappunenkin.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Minun päälleni on tähän mennessä oman lapseni toimesta vasta puklattu ja vähän pissitty ja kakattu. Tahattomasti on myös neiti hiuksista vetänyt, raapaissut yms.

 Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.

Ennen kuin minusta tuli äiti, minulla ei kyllä ollut täydellistä mielenhallintaa. Minulla on taustalla jonkin verran ongelmia pääkopan kanssa, kuten masennusta ja paniikkihäiriötä. Voin sanoa, että raskaana ja äitinä olen ollut varmaan tasapainoisempi ja onnellisempi kuin aikoihin. Tästä olen erityisen iloinen, onnellinen ja ennen kaikkea yllättynyt! Kun mietin mennyttä, muistan kuinka minua pelotti, että miten tulen pärjäämään ihan senkin takia, koska olen todella herkkä ihminen ja minulla oli taustani takia esimerkiksi suurempi riski sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Pelotti, miten pärjään kotona kaksistaan pienokaisen kanssa miehen ollessa töissä, miten kestän vastuun ja paineen, tulenko tuntemaan paljon huono äiti- fiilistä. Yllättävän hyvin olen selvinnyt. Tiedän, ettei varmasti kukaan muu ole minua epäillytkään tai syyllistänyt, mutta olen itseni pahin kritisoija ja minussa asuu perfektionisti. Elämän ns. ’’suorittaminen’’ on ollut pahimpia esteitä henkisen kasvuni tiellä. Äitiys on muuttanut minua, vain parempaan suuntaan. (Tällä en tarkoita, että olisin ollut jotenkin epävakaa kun tulin raskaaksi)

Nukuin koko yön.

En aina nukkunut myöskään koko yötä.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Vielä en ole joutunut sen eteen, että lapseni itkisi kun häntä rokotetaan, mutta sekin on varmasti edessä ja tulee olemaan vaikeaa.

Kun oma lapsi itkee, se on sydäntä särkevää. Varsinkin aluksi. Mutta siihenkin tottuu.

Voi kuinka rakkaan tyttäreni hymy piristääkään päivääni… Ja voi sitä hetkeä, kun neiti alkoi väläytellä ensihymyjään, siis niitä tahallisia. Ihan tulee kylmiä väreitä!

Olen joskus istunut ja tuijottanut nukkuvaa lasta, mutta en samalla tavalla kuin nyt. En ole ennen kuunnellut, hengittääkö lapsi, onko hengityksen rohina normaalia, onko pää sellaisella asennossa ettei neiti vain pääsisi tukehtumaan, ei kai kätkyt- kuoleman riskiä ole tai onhan tytöllä muuten vain hyvä olla, mutta nyt tämäkin kaikki on tullut hyvin tutuksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Niinpä, joskus on ollut hirveää siirtää pieni unessa oleva tuhisija sylistä omaan sänkyynsä/vaunuihin. Mutta pakko sitä on tehdä jotain, kun pieni nukkuu… :)

Se on aivan totta, että sydämen pakahtumisen tunne on tullut tuossakin tutuksi, kun Nellalla oli paljon mahavaivoja pari kuukautta, nyt ne ovat vähentyneet. Voi sitä tunnetta, kun yritti tehdä kaikkensa toisen hyväksi, mutta mikään ei tuntunut auttavan kipuun ja itkuun. :(

Nella on vaikuttanut elämääni todella paljon, ihan käsittämättömän kokonaisvaltaisesti ja ihanalla tavalla, muuttanut minut ja elämäni.

En voinut koskaan kuvitellakaan tätä rakkauden määrää ja onnea, äitiyden iloa. Tiesin kyllä, että varmasti rakastaisin olla äiti, mutta nyt sen vasta ymmärtää. Kun edes mietin, että jotain pahaa pikkuiselleni voisi joskus tapahtua… Kauheaa.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.

Voi kun luin tämän tekstin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan äitinä, ei voinut kyyneliltä säästyä. Tuntuu, että nyt vasta olen kokonainen, nyt tunnen itseni niin tärkeäksi. Sydämeni on ruumiini ulkopuolella eikä koskaan enää ole täysin kasassa, jos en ole pieneni elämässä(jossa tietenkin aina olen).

Tuntuu ihanalta saada Nellan tarpeet täytetyksi, seurustella hänen kanssaan, syöttää ja hoivata ja hoitaa ja helliä. Suukottaa ja halia. Niin pieni ihminen, mutta niin ainutlaatuinen, joka saa minut tuntemaan niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Kyllä on tultu heräiltyä ihan vain katsomaan, että murulla on kaikki hyvin, että hän hengittää ja voi hyvin.

Äitiys on niin paljon. Se ei ole vain toisen tarpeiden tyydyttämistä, huolenpitoa ja läsnäoloa. Se on niin paljon, ettei sitä voi mitata sanoissa eikä edes teoissa, se pitää tuntea ja kokea, se pitää elää.

Olen aina ollut herkkä ja tunteellinen ihminen. Näytän tunteeni herkästi, kerron läheisilleni rakkauteni, osoitan sen myös teoissani ja kun suutun, niin suutun myös kunnolla. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Äitiyden myötä tunneskaalani on yhä vain kasvanut. Jotain ihmeellisen vahvaa on herännyt sisälläni. Suojelunvaistoa, leijonaemo suojelee poikastaan. Ja tulen aina suojelemaan ja rakastamaan.

 Ihme kyllä, kirjoitin postauksen yhdellä kerralla. Joskus se inspis sitten iskee, kun sitä vähiten odottaa ;) Toivottavasti ei mennyt liian lässytykseksi ja herkistelyksi rakkaat lukijani, mutta tässä ehkä saitte vähän enemmän tietoa tunteistani ja ajatuksistani, kun yleensä kirjoitan suht asiallisesti ja arkisesti. Kommentoikaa ihmeessä, miten äitiys on muuttanut teitä?

Nellan 2kk kuulumiset

Nella 2 kuukautta 8.10.2012

Tää tulee nyt vähän myöhässä, kun neiti on jo reilusti yli 2kk, mutta kirjotin tän sillon 8.10. ja nyt vasta sain aikaseks laittaa tän tänne :) 

(ja piti saada ristiäispostaus eka laitettua...)

 

Nella 2kk osaa:
-         Kannatella hallitusti päätään. Jos neiti on tosi väsynyt, niin sitten ei niin
hyvin. Myös  makuullaan nostaa päätään ja kannattelee.
-         Vastaa hymyyn ja hymyilee äidille ja isille ja myös muille ihmisille
-         ’’Naureskelee’’ äänettömästi
-         Kohdistaa katseensa näytettyyn esineeseen
-         Seurata katseella liikkuvaa esinettä/valoa
-         Kohdistaa katseen sinne, mistä kuuluu kiinnostavaa ääntä, esim. helistin, äidin/isän puhe, korkeat äänet, musiikkilelut jne.
-         Jokeltelee pienesti, kujertelee, äännähtelee muutenkin kuin itkemällä
-         Välillä kun näyttää kieltä, matkii eli näyttää kieltä takaisin ja ’’nauraa’’ päälle
-         Löytää kätensä, imeskelee nyrkkiä ja sormiaan muulloinkin kun jos on nälkä

Nella 2kk ei tykkää:
-         Vaatteiden pukemisesta, varsinkin käsien laitto hihoihin ja pään yli vedettävät bodyt ja mekot tuottavat tuskaa
-         Yksinään jäämisestä
-         Aamupesuista kosteuspyyhkeellä
-         Nykyään vaan tietyt asennot sylissä kelpaavat, pitäisi kokoajan olla hirveän pystyasennossa ja aikuisen rinnalla makaaminen ei ole enää niin kivaa kun pienempänä vauvana. Haluaisi myös kovasti olla istuma-asennossa.
-         Mahallaan olosta maassa tai sängyllä, sylissä joskus tykkää olla mahallaan
-         Välillä menee hermot, kun äiti pussailee koko ajan :D

Nella 2kk tykkää:
-         Ihan lemppari on lamput ja valot. Niitä seuraillaan ihmeissään pitkäkin tovi silmät suurina ja suu auki.
-         Marilyn Monroe- taulu, joka sijaitsee meillä nojatuolin vieressä seinällä. Siinä on hyvin vähän värejä, joten onkin hassua että se voi kiinnostaa niin paljon. Samoin myös makuuhuoneessa sijaitseva ranta-aiheinen maisemataulu on kiva.
-         Äidin laulusta(isä ei ikinä laula) ja ylipäätään laulamisen kuuntelusta. Iloiset lastenlaulut ovat lemppareita. Sitten kun vielä ’’laulaa leperrellen’’, korkeammalla äänellä ja samalla kutittelee, niin se vasta onkin hauskaa!
-         Oman pinnasängyn mobilesta
-         Musiikista
-         Kylpemisestä
-         Poskien kutittelusta
-         Jalkojen jumppauksesta, masun hieromisesta
-         Hoitopöydällä viihtyy yleensä ihan hyvin, tuijottelee hymynaama- kuvaa, vaipanvaihtokin on ihan hauskaa mutta vaatteiden pukeminen ei!
-         Sylissä istumisesta eri asennoissa, sylissä kantamisesta
-         Sitterikeinusta
-         Helistimetkin ovat alkaneet vähän jo kiinnostaa
-         (Liikkuvassa) autossa olemisesta, nukahtaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina
-         Vaunulenkeistä, ulkona nukkumisesta
-         Hytkyttelystä sylissä

 ''Mulla on niiiiiiiiin hauskaaa!''

Käytiin tänään 16.10.12 neuvolassa. Neiti on kasvanut taas hirveästi! 

Mitat(suluissa viime käynti): 

Paino: 6610g (5785)
Pituus: 57cm (55,5)
Pään ympärys: 40cm (39)

Tekstiksi terveydenhoitaja kirjoitti: ''Hieno tyttö. Ääntelee, seuraa tarkasti katseella. Paino ja pituus ok. Iho hieno.''

Seuraava käynti onkin sitten 7.11.12 klo 8.45. Sitä odotellessa. :)

Terkka sanoi, että Nella seuraa niin hienosti liikkuvaa esinettä, kohdistaa katseen, tarkkailee, havainnoi ja kääntää katseen ääntä kohti, että on ihan kolmikuisen taidot jo. :) 

Pituus menee hyvin keskikäyrillä, mutta paino meni aika yläkäyrillä, joten mietitään seuraavassa(3kk neuvolassa), jos aloitettaisiin jo kasvissoseet. Maitoa menee nyt jo tosi paljon ja koska soseet täyttävät mahaa enemmän ja maidossa on energiaa enemmän, niin soseiden aloitus voisi tasata painoa. Mutta sen näkee sitten. :) 
Ihoa terkka kehui tosi paljon, kun on niin siisti eikä minkäänlaista ihottumaa missään. Niskassa on kyllä aika näkyvä, iso, punainen sileä syntymämerkki, mutta kuulemma se haalenee paljon iän myötä. Niskassa on hiuksissa myös tosi iso pyörre ja paksumpaa hiusta, niin toivottavasti Nellalla ei tuu mitään niskaidentiteettiongelmaa :D  

Ristiäiset

Heippa! 

Nyt tyttäremme on saanut nimen, ristiäiset olivat sunnuntaina 7.10.2012. 
Nimi on…

…Nella Helena Aurora.

Helena tulee minun suvun puolelta, se on mm. minun ja äitini toinen nimi. Nella- nimi ei ole kummankaan suvusta(vaikkakin 7v mummin veljen pojan tyttö on Nella :D), mutta päädyimme siihen sillä se on suht lyhyt(sukunimi on pidempi), nätti nimi, sopii suuhun ja on helppo lausua, siitä on helppo keksiä lempinimiä ja on kaksitavuinen. Minun ehdotuksia etunimiksi oli myös Minja, Miida, Milja, Lilja, Isabel, Minea, Lumia, Amelia, Amelie jne. Eli vähän erikoisemmat nimet. Mieheni halusi kuitenkin helpon, suomalaisen nimen, joten kun molemmat tuosta nimestä pidettiin niin siihen päädyttiin.

Aurora ei myöskään tule kummankaan suvusta, mutta on mielestäni todella kaunis nimi. Tulee mieleen Prinsessa Aurora ja Aurora tarkoittaa myös aamunruskoa. 

Ristiäiset menivät oikein hyvin, vaikka Nella itkikin puolet tilaisuudesta(nimen julkistamiseen asti). Selvästi jännitti itsekin nimeä ja rauhoittui kun kuuli sen ;) Okei, ehkä tutilla oli myös osuutta asiaan…

Kaikki oli tosi herkillä, varsinkin minä ja Nellan mummit ja isomummi.

 Kastetöppöset, jotka seurakunta lahjoitti ♥

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja juhlat pidettiin kokonaisuudessaan kotimme vieressä olevassa kappelissa. Tilaisuus alkoi klo 15 herkällä Johanna Kurkelan ''Ainutlaatuinen''- kappaleella, jonka sanat koskettivat monia ja jolla on minulle tärkeä merkitys. Nella oli sylikummin/enon T:n sylissä. Virsinä laulettiin ''Jumalan kämmenellä''(jota edesmennyt isomummini lauloi minulle pienenä) ja ''Maa on niin kaunis''.

Tyttö sai 5 kummia, minun veljeni toimi sylikummina ja hänen kihlatustaan, joka on myös minun hyvä ystäväni, tuli myös kummi. Myös hyvä lapsuudenystäväni(olemme tunteneet vauvoista asti), R:n ystävä ja R:n pikkuveli saivat kummin viran.

Klikkaa tästä, niin kuulet Johanna Kurkelan kappaleen ''Ainutlaatuinen''

 

Vieraita oli n. 30 ja varmaan 2/3 oli R:n sukulaisia. :D Meillä on niin pieni suku, ettei paljon kutsuttavia ollut, joten minun puolen vierasmäärä jäi vähäiseksi. Sovimme nimittäin, että kutsutaan vain lähimpiä sukulaisia ja kummit ja silti vierasmäärä oli noinkin suuri. Kutsuttuja oli vissiin 36.

Tarjoiluna meillä oli suklaajuustokakkua, valkosuklaajuustokakkua, täytekakku, omatekemiä suklaakeksejä ja pikkuleipiä, vaaleanpunaisia sydänkeksejä, kahta erilaista (liha ja kala) voileipäkakkua, sienipiirakkaa, kinkkupiirakkaa, omenapiirakkaa, piimäkakkua, kahvia, teetä, vettä ja mehua.

Lahjapöytä 

Lahjaksi Nella sai paljon ihania ja arvokkaita lahjoja, kuten 200 euroa rahaa, kultaisen neliapila-kaulakorun, helmikäsikorun, kaksi sormusta, kummikehyksen, kummilusikan, kipsisetin(mistä voi tehdä lapsen jalasta/kädestä kipsitaideteoksen josta saa taulun), muumiaterin-setin, kirjan, helistimen, nokkamukin, ruokaessun, itsekudotun villapaidan, vieraskirjan, yöpaidan, vaippoja, kosteuspyyhkeitä 3 pakettia, pienet talvitossut, sisätossut, vaaleanpunaisen nalle-pehmolelun, tiikeri-pehmolelun jne. Lahjoista laitan kunnolla kuvaa myöhemmin.

Äidin sylissä <3

''Hohhoh, kun on tylsät juhlat...''

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan