Syksyisiä (Nellan) kuulumisia

Moikka!

Kaipa sitä vihdoin pitää myöntää, että se on saapunut. Syksy. Lehdet putoilee puista ja täyttää maan keltaisen sävyillä, illat alkaa viiletä ja tuuli on paljon napakampi, illat pimenee aikaisemmin ja aamulla saa vetää sukat jalkaan herättyään. Ihmisillä näkyy syystakkeja ja lapasia, sataa vettä ja ehkä vähän masentaa. Mutta vain ihan vähän.

Jännää miten nykyään keksii jokaisesta vuodenajasta paljon hyvääkin. Niin se lapsi vain mullisti koko mielenkin. Ennen sitä ei syksystä paljoa välittänyt, mua kun on aina tupannut vähän tosiaan ahdistamaan syksyn tulo, kesän loppu ja talven alku. Vihaan pimeyttä, vihaan kylmyyttä. Mutta Nella on tosiaan tuonut valon elämään, jopa tähän syksyyn.

Kuinka ihanaa on katsoa pientä taapertavaa neitiä syyshaalarissaan, kikattaen pipo silmillä, kävellen kovaa vauhtia kiinnostavan värisen lehden luo. Kuinka ihanaa on tutkia yhdessä vesipisaroita ulkokalusteiden päällä mökillä, jäädä vain tyttöjen kesken kun isimies viettää viimeisiä kalareissujaan ja tietää isinkin nauttivan olostaan, katsella muuttolintuja taivaalla, haaveilla jo joulusta ja kynttilöistä, istua hiekkalaatikolla kyllästymiseen asti ja kerätä käpyjä, märkiä lehtiä ja kiviä ja ylipäätään vaan katsella tuota riemua. Miten joku voikaan iloita niin pienistä asioista, tai oikeastaan sellaisista asioista mitä itse ei edes nää. Tuntuu kuin koko maailmankuva olisi avartunut yhtäkkisesti.
Monesti kun kävellään käsi kädessä, pysähtyy Nella yhtäkkiä ihmettelemään jotain. Minä en välttämättä edes huomaa, mitä tuo neiti niin ihmettelee. Voin vain kuvitella, mitä Nella sanoisi, jos osaisi jo puhua; ''Äiti, ota nyt silmä käteen ja katso! Tuolla menee etana! Tuolla on maailman kaunein punertava lehti! Katso, vesipisara tippuu juuri puusta! Katso, tuossa ovessa on jännän näköinen ruuvi!'' Olen alkanut itsekin katsoa asioita eri tavalla, huomata oikeasti niitä pieniä juttuja ja koittanut katsoa lapsen silmin. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa.

 Nella myös nukkuu paljon paremmin viileämmällä ilmalla, on aina nukkunut. Saa nähdä nyt, on toki ihan eri asia, kun neiti on taapero eikä vauva. Mutta ainakin viime talvena ja muutenkin Nella on nukkunut ulkona aina sitä paremmin, mitä viileämpi ilma on ollut. Pakkasilla saattoi vedellä monia tunteja putkeen, kun sitten lämpimällä ilmalla heräili ja nukkui levottomammin. Äidin tyttö. Olen nimittäin ihan samanlainen, vihaan nukkua jos on kuuma ja pitäisin ikkunaa auki kesät ja talvet tai vähintäänkin tuuletinta päällä, mutta R on taas ihan erilainen tämän suhteen.
Ei ole kyllä mikään ihmekään, että Nella nukkuu paremmin viileässä, kun kesähelteellä. Eihän kukaan nyt nauti kuumassa nukkumisesta, vai? Paljon ihanempaa olla lämpimien vaunujen suojassa, lämpimästi puettuna kirpeässä syysilmassa.

Mitäs muuta meille kuuluu? Neiti kasvaa ja kehittyy koko ajan niin kovaa vauhtia, että eihän tässä pysy perässä! Kävely on melkein juoksua, uusia sanantapaisia tipahtelee koko ajan, palikkalaatikkoon laitetaan oma-alotteisesti jo niitä vaikeankin muotoisia palikoita ja neiti jaksaa touhuilla yksinkin paljon. Onhan Nella ennenkin viihtynyt yksin leikkiessään, mutta nyt leikit on jotenkin monipuolistunut hirveästi. Neiti jaksaisi laittaa ämpäriin/kippoon/laatikkoon pieniä esineitä vaikka kuinka kauan, sitten ottaa pois ja laittaa toiseen kippoon ja niin edelleen. Hirveä keskittyminen päällä koko ajan, kunnes keksii taas uuden kivan jutun. Neiti jaksaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän keskittyä kerrallaan yhteen juttuun.

Paljon ihania juttuja on tapahtunut kehityksessä, mutta myös sellaisia ''huonompia''. Omaa tahtoa on alkanut löytyä ja se ''itken-ja-raivoan-ja-kiukkuan-niin-kauan-kun-saan-mitä-haluan-''-vaihe on myös täällä. Eilen Nella loukkaantui verisesti, kun ei saanut leikkiä mun kännykällä. Siis herranjumala sitä huutoa ja kiukkua! Lopulta sitten meni isin luo ja sai sieltä lohdutusta. Mikä nyt ehkä on sinäänsä mielestäni vähän väärin, koska jos kiukkuaa noin typerästä asiasta, kun että äiti kieltää leikkimästä kielletyllä jutulla, niin sitten isi lohduttaa? Hmmm, no... Onhan Nella vielä aika pieni ja tunteet heittelee kuin tuuliviiri. Mutta siitä en kyllä oikein tykkää, että sitten R heltyy ja antaa oman kännykänsä neidille kun äiti on niin ilkeä, eikä anna omaansa. Taitaa olla melkoiset keskustelut jossain vaiheessa, että kasvatuksessa pitäisi pitää yhteistä linjaa... ja onhan niistä keskusteltukin. 

Nellalla on tulossa vissiin muuten taas hampaita, sen verran kiukkuinen oli eilen tokien päikkäreiden jälkeen ja kuolasi paljon ja laittoi käsiä suuhun ja järsi kaikkea. Kurkistettiin sitten suuhun, niin näyttäisi siltä että olisi taas tulossa. En enää edes pysy laskuissa! Nella tekee hampaita aina ryppäissä eli monta kerrallaan. Hyvin on kuitenkin nukkunut. Tänä viikonloppuna heräsi lauantaina varttia vaille seitsemän, torkkui vielä vähän jossain siinä välissä ja sitten noustiin n. kymmentä vaille kahdeksan. Tänään heräsi joskus kasin aikoihin. Yöllä ei ole itkenyt kertaakaan, jes!

Nellan ollessa nyt n. vuoden ja puolentoista kuukauden ikäinen, lempparijuttuihin kuuluu:
♥ Kiipeäminen ja kiipeilyn yrittäminen eri paikkoihin
♥ Esineiden laitto kippoihin ja pois ja palikoiden laitto palikkalaatikkoon
♥ Kirjojen lukeminen ja kuunteleminen ja katseleminen
♥ Mainoslaulut
♥ Muskari, laululeikit, musiikki, tanssiminen, leikkipiano
♥ Isin kanssa riehumisleikit. Miten ne samat leikit ei saa yhtä kovaa kannatusta, jos äiti yrittää? :D Mutta ihanaa vaan, kun noilla on jo selkeästi ne omat isitytär-jutut, mitä äiti ei tajua!

♥ Yhä oma peilikuva
♥ Ilmaan ''heittäminen''
♥ Kutittelu
♥ Sylissä istuminen, halailu ja pusuttaminen
♥ Nuket, pehmolelut ja niiden hoivaaminen ja haliminen
♥ Läheiset ihmiset, nyt jopa vaarikin on jo ihan kiva :D

♥ Keinuminen! Niin keinussa ulkona, kun omalla keinulampaallakin keinuminen

♥ Kännykät, tietsikka, kaukosäätimet ja muut elektroniikkalaitteet... (lue: kaikki kielletty)

♥ Aikuisten kanssa leikkiminen yhdessä. Nella rakastaa jos istun hänen kanssaan lattialla ja vaikken edes tekisi mitään, niin aina pitää omien leikkien lomassa tulla antamaan haleja vähintään parin minuutin välein :')
♥ Kun Nellaa kehuu, se saa aikaan taputuksia, tuuletuksia ja ison hymyn
♥ Muiden lasten kanssa leikkiminen ja muiden lasten näkeminen
♥ Dublot, legot ja niiden ''rakentaminen'', laittaminen yhteen ja irrottaminen
♥ Marakassilla soittaminen ja muut soittimet
♥ Ksylitolipastillit on ihan lempparia! (saa yhden lounaan, välipalan ja päivällisen jälkeen, aloitettiin niiden antaminen n. kolmisen viikkoa sitten)

♥ Hampaiden harjaus VAIN ITSE on kivaa
♥ Koirat ja muut eläimet on hauskoja
♥ Tietyt lastenohjelmat, tykkää esimerkiksi tosi paljon Kaapo-ohjelman laulusta ja aamulla Pikku Kakkosen muovailuvahaukkelista, jossa toivotetaan nimpparionnittelut :D
Muutenkin kaikki laulut, mitä nyt telkkarista sattuu tulemaan, on ihan parhaita Nempulan mielestä :)
♥ Laittaa itse kenkiä jalkaan, ottaa pois, laittaa hattu päähän, ottaa pois, huivi kaulaan ja ottaaa pois jne. :D Eli pukemisen harjoittelu ja riisuminen
♥ Verhon/peiton yms. taakse meneminen ja piiloon meneminen ja sitten pitää huutaa ''kukkuu!'' + muut piiloleikit
♥ Asioiden ihmettely äänen kera ja osoittaminen ja tykkää kun asioita nimetään hänelle
♥ Äänikirjat
♥ Kun neiti lähtee karkuun, niin tykkää kun häntä ''jahtaa'' ja ottaa yllättäen kiinni :D Hirveä kikatus tulee!
♥ Ruoista lemppareita on banaani, leipä, juusto, marjat kuten mustikat ja vadelmat, päärynä, omena ja kotiruoka. Tykkää paljon makaronilaatikosta, lihakeitosta, jauhelihakeitosta, vihanneslaatikosta, perunamuusista... oikeastaan kaikesta kotiruoasta. Ei ole allerginen tietääksemme millekään. Vedestä tykkää myös ja tietysti maidosta, juo kevytmaitoa. Myös hapanmaitotuotteet kelpaa, maitorahkasta ehkä tykkää vähiten niistä.
Itse syöminen on ihan lempparijuttu ja sitä harjoitellaan nyt kovasti, siis lusikalla. Kauan on osannut jo sormiruokailla hienosti.

♥ Astianpesukoneen tyhjentäminen, varsinkin aterimet osaa hienosti ojentaa yksi tai kaksi kerrallaan
♥ Kaikessa muussakin ''auttaminen'' :D Ruokakasseja on kiva tyhjentää myös esimerkiksi
♥ Ulkoilu

Olisihan niitä juttuja vaikka kuinka, mutta nuo tuli nyt ensimmäisenä mieleen! :) Sellainen on meidän päivänpaiste. Ihana pieni rakkaamme, voi kun voisin suojella sinua kaikilta maailman kolhuilta, mutta kun en voi. ♥

27.9.12 eli melkein tasan vuosi sitten :') ♥

Nyt ♥

 

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
 

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
 

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat
 

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! ☻♥