Suhteeni ruoanlaittoon & kotitöihin + ''vihanneslaatikko''-ohje

Heips!

En oo kerennyt oikein kirjottelemaan, kun ollaan oltu koko ajan menossa johonkin. Arkipäivät on täyttynyt muskarista, perhekahvilasta, kavereiden näkemisestä, taaperotreffeistä mammakavereiden kanssa ja kaikesta kivasta. Viikonloppu vietettiin R:n vanhemmilla ja mökkeillen. Yöt on ollut yli viikon jo melkoisen haastavia. Tai no ei mitenkään ihan kauheita, mutta neiti alkaa keskellä yötä huutaa ihan paniikissa, eka veikkasin hampaita(jota on tullut taas roppakaupalla lisää), mutta niidenkin puhjettua arvelen paniikkihuudon johtuvan painajaisista. Mikään muu ei ole auttanut, kun ottaa neiti syliin ja viereen nukkumaan, enää ei suostu yöllä herättyään omaan sänkyyn sitten mitenkään. Tässä viikon ja parin päivän aikana Nella on nukkunut vain kaksi kokonaista yötä omassa sängyssään(1-2 tutin laitolla). Viime yönä ei huutanut, mutta heräsi ja oli ihan pirteä joskus viiden aikaan(vaikka oli silloin vasta nukkunut 7-8h, joka ei tosiaan vielä riitä yöuniksi noin pienelle)... otettiin sitten taas viereen, valvoi varmaan tunnin siinä, kunnes nukahti, ja siinä nukkui varttia vaille yhdeksään, jolloin herätyskelloni soi ja oli pakko alkaa kiirehtiä muskariin. 

Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen, elikkäs aiheena suhteeni ruoanlaittoon ja meidän perheen ruokaan. 
Olen täällä jo aiemminkin maininnut, että mun suhde ruoanlaittoon ei ole sieltä lämpimämmästä päästä. En ole kovinkaan innoissani joutuessani tekemään ruokaa, mutta osaan näköjään yllättää myös itseni. Viimeksi olen ollut ''näin innostunut'' ruoanlaitosta seiskaluokan köksän tunneilla, ja sekin oli vaan hetkellinen mielenhäiriö. Nyt uskoisin tämän jäävän vähän pidemmäksi mielenhäiriöksi, ainakin toivottavasti. Lapsi kun ei voi enää yhden vuoden täytettyään vedellä purkkiruokia ja kasviksia. :D

kuva täältä

En voi vieläkään sanoa olevani mikään kotitalousihme tai varsinaisesti nauttivani ruoanlaitosta, mutta kyllä se on aika hyvä fiilis jos oikeasti saa tehtyä ruokaa, joka maistuu hyvältä. Plussaa tietysti, jos joku muukin kelpuuttaa sen, kuten mies tai jopa syömiskiukkuilua harrastava lapsi. Meille on muuten rantautunut ''minä-haluan-syödä-vain-itse''- VAIHE. Mutta onneksi se onnistuukin aika hyvin, jos siis ei katso ruokailun jälkeen lattioita, lapsen naamaa tai muuta kroppaa, syöttötuolin tarjotinta tai jopa omaa vaatetusta. Mutta, kumminkin, pääasia että syö!

Puuroa ja mustikoita...

Nam, leipää!

Monesti tehdään nyt myös niin, että Nellalla on oma lautanen ja lusikka syöttötuolin tarjottimella ja sitten syötetään toisella lusikalla oikeaa ruokaa ja Nella saa syödä omalta lautaseltaan vaikka raejuustoa, leipää, kasviksia tai samaa ruokaa. Lusikalla neiti jaksaa yleensä syödä jonkin aikaa, kunnes vaihtaa sormiruokailuun ja välillä kun ei ruoka enää maistu, niin alkaa pelleilemään lusikalla ja lautasella, jolloin lopetetaan ruokailu tai otetaan neidin omat ruokavälineet pois. Eiköhän tämä lähde tästä kohta luonnistumaan paremmin, koko ajan omatoimisemmaksi, niin kuin muissakin asioissa. :) Askel kerrallaan.

Meidän perheessä lapsi saa tottua ihan vain peruskotiruokaan. En edes pysty ottamaan tähän vastaesimerkiksi hienoja kokkitermejä, vaikka haluaisin. Eiköhän meidän lapselle kelpaa makaronilaatikko, jauhelihakeitto, lohi ja perunamuusi, salaatti(toivottavasti), jauhelihakastike, kanakastike ja mitä näitä nyt on. Niin kauan kun ei tiedä paremmasta. :D
Pidän tärkeänä myös kasvisten, hedelmien, marjojen ja muun terveellisen ruoan osuutta.
Nella tykkää ihan hirveästi marjoista ja banaanista ja oikeastaan kaikista hedelmistä mitä on saanut maistaa. Myös kasvikset maistuvat hyvin, mutta marjat ja banaani ovat superherkkua!

Banskua!

Mä oon onnellinen siitä, että R tekee myös ruokaa. Mikään MasterChef sekään ei oo, mutta ei tarviikkaan olla. Kunhan ylipäätään suostuu tekemään sitä ruokaa. On tärkeää mielestäni, että molemmat osapuolet tekevät perheessä kaikkea. Toki jos jompikumpi tykkää enemmän tehdä jotain asiaa ja toinen toista, niin sitten asioita jaetaan järkevästi. Mä esimerkiksi tykkään enemmän imuroida ja siivota Nellan huonetta, kun R monesti pesee lattiat ja tekee ''miehiset työt'', kuten vaihtaa lamput, korjaa juttuja ja kantaa ruokakasseja. Mä yleensä siivoan keittiön, pesen astiat ja pesen pyykit, tai siis laitan pyörimään ja sitten yhdessä ripustetaan niitä tai sitten mä pesen päivällä. Toki se nyt on ihan ymmärrettävää, että mä teen paljon enemmän kotitöitä, koska olenhan kotiäiti. Tämäkin varmaan tasoittuu jonkin verran, kun palaan työelämään.

Mut on yllättänyt se fakta, että ruoanlaitto on aika pitkälti mielikuvituksesta kiinni. Näät tai kuulet tai muistat kivan ohjeen, sovellat vähän omannäköisemmäksi tai vaihtoehtoisesti tietenkin sellaiseksi, että kaapista löytyvistä tarvikkeista saa sen aikaan. Mäkään kun en usein edes suunnittele tekeväni ruokaa, yhtäkkiä vaan inspis iskee ja sitten sitä syödäänkin muutama päivä. :D Meillä kovassa suosiossa on nyt kaikenlaiset vuokaruoat, koska ne on niin riittoisia ja suhteellisen edullisia + helppoja tehdä. Makaronilaatikon lisäksi mun yksi bravuuri on ''vihanneslaatikko''; siksi heittomerkit, koska se ei oikeastaan ole vihanneslaatikko kun sisältää jauhelihaa. :D Mutta meillä sanottiin tuon tapaista lapsuudenkodissa vihanneslaatikoksi ja siitä on jäänyt nimitys.
Mä teen sen ehkä vähän eri tavalla kuin äiti, mutta eipä se mitään. Näyttipä se taas maistuvan miehelle ja lapselle, joten tehtävä suoritettu!

Tässä siis ohjetta (siis herranjumala, laitanko MÄ julkisesti nettiin ruoka-ohjeen hahahahaa)

 Raaka-aineet:

 1-2 pussia pakastevihanneksia, toinen voi olla
vaikka hernemaissipaprika

1-3 porkkanaa + muita kasviksia jos löytyy, esim. paprikaa

1 sipuli

1 ruokakerma

400g jauhelihaa

n. 5 perunaa, riippuen koosta

1kpl lihaliemi/kasvisliemikuutio

1kpl yrttitomaattimurska

 + mausteita oman maun mukaan & halutessaan juustoraastetta päälle
♥ Lisukkeeksi sopii mainiosti vihersalaatti, porkkanaraaste tai raejuusto, esimerkiksi.

Valmistusohjeet:

♥ Kuori perunat, porkkanat ja sipuli. Pilko.

♥ Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

♥ Paista jauheliha ja sipuli, ota vihannekset pakkasesta sulamaan

Minä laitoin vain paprikajauhetta ja sipulijauhetta mausteeksi, että Nellakin voisi syödä tätä. Meillä ei muutenkaan lisätä nyt suolaa ruokiin, lihaliemikuutiossakin on nyt ihan tarpeeksi.

♥ Keitä vedenkeittimellä kuumaa vettä ja kaada mukiin, laita lihaliemikuutio sulamaan sinne 

♥ Halutessasi öljyä vuoka esim. rypsiöljyllä

♥ Laita perunat, porkkanat, pakastevihannekset ja jauheliha-sipuliseos vuokaan ja sekoita

♥ Kaada ruokakerma ja tomaattimurska sekaan ja lopuksi sulatetu lihaliemi 

♥ Ripottele halutessasi päälle juustoraastetta

♥ Laita vuoka uuniin, ei tarvitse välttämättä kantta
♥ Anna olla uunissa 175 asteessa n. tunti-puolitoista tuntia, uunin keskitasolla

♥ Voit helposti varmistaa ruoan olevan valmista siitä, kun perunat ovat kypsiä

Maistui koko perheelle!

Tittidii, valmista!

Eli ei tosiaan vaikea ruoka. Toinen hyvä vaihtoehto on myös broilerivuoka, joka ei paljoakaan tästä eroa, jauhelihan tilalle broilerisuikaleita. Parasta tälläisessä vuokaruoassa on se, että se on helppoa tehdä, se on riittoisaa ja siitä on niin monta eri variaatiota. Vain mielikuvitus on rajana! :)

Nopea ruoka tämä ei sinäällään ole, kun joutuu odottamaan uunissaoloajan, mutta tekemiseen ei kauaa aikaa mene eikä ole hankalaa. Jopa tälläinen ruoanlaittoa kammoksuva kotiäiti onnistuu tässä. ;) 

Mitäs mieltä olitte, oliko ihan tylsä ja tarpeeton postaus vai kiva? :)

Lisää tälläisiä vai ei?

Mitään kokkia musta ei saa tekemälläkään, mutta ihan niitä peruskotiruokaohjeita voin jakaa, jos muita ei-niin-ruoanlaittoa-rakastavia mammoja löytyy. ;)

IHANAA VIIKKOA KAIKILLE ♥