Nellan uusia juttuja

Heips!

Ajattelin tulla nyt höpisemään vähän taas Nellan kuulumisia, huomenna tulee ikää 1v 1kk. Nellan kehityksessä on tapahtunut viime aikoina huimasti! Voin vain kuvitella, kuinka paljon vaikkapa puolessa vuodessa kerkeää tapahtua, jos jo kuukaudessa kehitys on näin hurjaa. 

Varsinkin puheen ymmärtämisessä on tapahtunut paljon. Joskus pari viikkoa sitten(kai?) sanoin Nellalle puoliksi läpällä, että ’’tuoppas Nella äidille tutti’’, kun neiti söi sitä turhaan leikkiessään, ja Nella käveli luokseni, otti tutin pois suusta ja antoi sen käteeni! Siitä lähtien Nella onkin osannut tuoda sen pyydettäessä eikä enää edes kaipaa sitä niin paljon kuin ennen. Nythän on jo jonkin aikaa pyritty siihen, että meidän varsinainen tuttilapsemme ei söisi päivisin tuttia turhaan. Vaunuissa välillä ja autossa tuttia saa syödä ja nukkumaan mennessä sen selkeästi vielä tarvitsee, tai sitä kaipaa. Yöllä Nella osaa etsiä tutin itse suuhun, mutta välillä ei sitä unissaan löydä, jolloin se pitää mennä laittamaan neidin suuhun ja unet jatkuu mutkitta. Normaalina yönä Nella herää 0-2 kertaa kitisemään tuttia ja sen suuhun saatuaan unet jatkuvat. 

Tänään Nella oli jäänyt isäni eli vaarinsa kanssa kahden R:n mennessä käymään ulkona ja Nella oli jäänyt vähän kitisemään isinsä perään. Vaari oli sitten sanonut, että ’’Nella tuoppas vaarille muumikirja, niin luetaan’’, kun oli koittanut jollain tavalla saada neidin takaisin olkkariin. Nella oli sitten lähtenyt kävelemään olkkariin, etsinyt (minun vanhan) muumikirjan koiranpedistä, minne oli sen vissiin jemmannut viltin alle, ja tuonut sen vaarille! Siis miten tuo neiti voi olla jo noin fiksu? 

Nella ymmärtää myös, jos sanon vaikka, että ’’otetaan paita/body pois’’ ja alkaa nostaa käsiä ja ottaa hihaa pois. Nella osaa myös pyydettäessä tai muutenkin laittaa hatun päähän ja ottaa pois. Nella myös osaa osoittaa eri esineitä ja ihmisiä, kuten ’’missä lamppu’’, ’’missä äiti/isi/vaari/Milla-hauva’’, ’’missä tutti’’ jne.

Milla-hauvan Nella tunnistaa jo selkeästi :)

Tänään R laittoi Nellan istumaan minun viereeni sohvalle ja sanoi neidille, että ’’kutita äitiä’’, niin Nella alkoi hipsuttaa minua pienillä sormillaan selästä! Ihan uskomatonta, kuinka paljon tuo pikkuinen voi jo ymmärtää. Se on siksi jotenkin niin uskomatonta, koska pidän Nellaa vielä niin pienenä ja puheen tuottaminen ei ole yhtään niin edellä vielä, kuin ymmärrys. Mutta niinhän se tietenkin menee, että ennen kuin oppii puhumaan niin ymmärtää jo paljon enemmän, kun osattaisiin ajatellakaan. 

Uusi hattu kokeilussa

Ostin sadehatun fb-kirpparilta Nellalle, Ticket koko 48(reilu). Sisällä fleecevuori ja ''korvapaikat''

Uusia sanoja, ilmeitä ja ilmaisuja on myös tullut. Nella on oppinut lyömään jalalla lattiaan kun innostuu ja tuulettamaan, kun sanotaan ''jeeee!''. Taputuksia omille hienoille taidoille satelee päivittäin, vaikkei äiti tai isi olisi edes taputtanut. Ihana. ♥

Nella sanoo mummia mammaksi ja vaaria papaksi. En oikein tiedä mistä se on ne repinyt, kun ei ole niillä nimillä koskaan sanottu, mutta jostain ne on tullut ja se on ihan fine. Neiti saa toki vanhempanakin itse päättää, miksikä alkaa mummeja, ukkia, isomummoja ja vaaria kutsumaan, mutta nyt nuo on ehkä olleet vaan puhdasta tuuria ja helppo sanoa.

Nella on alkanut vieläkin enemmän nyt osottelemaan esineitä ja asioita ja haluaa koko ajan, että kaikkea nimetään ja sanoitetaan hänelle. Kirjat on nyt ihan lempparijuttu, vaikkei mitään satuja jaksakaan vielä kuunnella. Vauvakirjat on kovassa suosiossa, siis sellaiset missä on esim. pallon kuva ja alla sana ’’pallo’’. Niitä luetaan useampaan otteeseen päivässä. Myös äänikirjat on superhauskoja tällä hetkellä. Potalla myös aina katsellaan kirjoja. 

Nella tykkää myös hirveästi itse ''lukea'' kirjoja ja katsella niitä sekä kääntää sivuja. Neiti myös tykkää tuoda jonkun kirjan aikuiselle, kun haluaa että luetaan yhdessä.

Pikku lukutoukka ♥
Kuvassa kasa meidän uusia kirjoja :)

 Yksi päivä Nella sanoi ruoan jälkeen ’’kiitti’’, ihan selkeällä suomen kielellä. Eilen myös toisteli ’’tiitti’’ ja ’’titi’’, aina kun sai pöydässä vaikka palan juustoa käteen. Hassu. :) Nella on myös oppinut sanomaan ''anna'' kun haluaa jotain. Äiti- sanaa Nella toistelee yhä varmaan eniten ja paras herätys minulle aamulla onkin, kun neidin huoneesta raikaa iloinen ’’äitiiiii, äitiiiii’’-huuto.

Nella on myös alkanut paljon toistelemaan sanoja, tosin vähän omalla tavallaan, mutta kumminkin. Kovasti tapailee sanoja koko ajan ja harjoittelee niitä. Saas nähä, minkälainen räpätäti meille kotiutuu, kun neiti alkaa kunnolla puhua. ;) Nyt jo sellasta älämölöä pitää! Koko ajan ’’tätätätä’’, ’’ättättäääää’’, ’’mammamammaa’’, ’’päpäpää’’, ''äijäääää''(:D) ja muuta omaa kieltä kuuluu leikkien lomassa, puhumattakaan kiljahteluista ja kikatuksista. Ja osaapa tuo Nepsu myös komentaa kiitettävän kovalla äänellä...

Menoa ja meininkiä riittää muutenkin koko ajan, kun Nella mennä viipottaa niin kovaa vauhtia. Vielä ei voi sanoa, että osaisi juosta, enemmänkin pikakävellä.

Koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä, paikallaan ei jaksaisi olla paitsi juuri esim. kirjan lukemisen ja vaipanvaihtojen ajan, jos sitäkään. Nella on niin söpö, kun osaa jo itse mennä lepäämään, kun väsyttää. Elikkä menee vaikka lattialle makaamaan hetkeksi tai ottaa tyynyn ja makoilee sen päällä tai sitten nostaa kädet ilmaan ja osoittaa haluavansa syliin. Nämä pienet lepohetket päivässä ovat tärkeitä, päikkäreiden lisäksi. Sellainenkin lapsi, joka ei enää nuku päikkäreitä, tarvitsee mielestäni rauhoittumishetkiä päivässä, oli se sitten lukuhetki, sängyssä yhdessä makailu, höpöttely äidin kanssa, rattaissa maailman menon seuraaminen tai vaikka musiikkikappaleen kuuntelu rauhassa. Lapsen aivot tutkitusti vaativat lepoa kehittyäkseen ja oppiakseen uutta. Pelkkä lepo on todella tärkeää, unien lisäksi. :) Myös päiväkodissa isommatkin lapset yleensä lepäävät ja kuuntelevat sadun/rauhallista musiikkia, vaikkeivat nukkuisi päikkäreitä.

Lepohetki pöydän alla ♥

Nepu haki sohvalta ite tollasen pitkän tyynyn ja meni makoilee sen päälle :')

Mitäs muuta Nellalle kuuluu? Neiti on nyt vähän flunssainen, minä ja Nella sairastetaan lähes aina samaan aikaan. Ensin minä tulin flunssaiseksi viikko sitten ja Nella sairastui muutama päivä sitten. Nella on kuitenkin selvinnyt vähällä tällä kertaa; nenä vuotaa ja ehkä kurkku on vähän kipeä, mutta muita oireita ei oikeastaan ole ollut. Tänään on kyllä vähän yskinyt, mutta tosi iloinen on eikä kipeän oloinen. Yötkin ovat menneet suhteellisen hyvin. Hampaita neiti on tehtaillut taas urakalla, en ole varma montako niitä on, kun ei anna oikein katsoa suuhun. Molemmat kulmahampaat ylös on ainakin puhjennut, veikkaisin että yhteensä hampaita on nyt nelisentoista. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida. Hampaiden harjaus sujuu meillä nyt tosi hyvin, neiti ei enää kiukuttele sitäkään, jee. :)

kuva: weheartit.com

Toissa yön Nella nukkui heräämättä kertaakaan, mutta viime yö oli jotenkin kummallinen. Neiti itkeskeli paljon ja joskus yöllä R meni sitten neidin viereen(ollaan siis mökillä ja Nella nukkui yksin meidän viereisessä huoneessa, joka on veljeni huone) sängylle nukkumaan. Nella olikin valvonut yöllä kaksi tuntia! Ja silti puoli kahdeksalta herännyt ja jaksoi valvoa päikkäreihin, eli puoli yhteen asti. Tiedä sitten, että mikä neitiä valvotti... hampaat, flunssa? Ei voi olla paikastakaan kiinni, sillä tuo oli nyt toinen yö täällä mökillä taas ja toissa yön tosiaan nukkui niin hyvin samaisessa huoneessa.

kuva: weheartit.com

Olen kyllä huomannut, että turha näitä on pohtia, kun ei se sinäällään mitään auta. Joskus nukkuu paremmin, joskus huonommin, joskus kiukkuaa koko päivän, joskus on tosi iloinen, joskus oppii uutta ja joskus ei vähään aikaan, joskus kasvaa paljon pituutta ja joskus ei. 

Pitäisi muistaa, että lapset ovat yksilöitä alusta alkaen ja eivät kasva, kehity ja ole persoonaltaan/temperamentiltaan samanlaisia. Kaikilla on joskus huonoja päiviä, ihan pienilläkin, eikä siihen tarvitse aina erityistä syytä. Eihän aikuisillakaan ole aina syytä siihen, miksi joskus on herännyt väärällä jalalla. :)

Myös samaan päivään saattaa mahtua monta eri mielialaa...

...vai mitä sanotte? ;)

Nella kasvaa kovaa vauhtia ja vauvamaiset piirteet alkaa kaikota koko ajan kauemmas. Haikeaa, mutta ihanaa! Arki on nyt niin erilaista, kun neidin kanssa pystyy ihan eri tavalla touhuilemaan ja leikkimään, joka päivä poikkeaa toisestaan. Love my little girl and love my life ♥