Miehellä alkoi tänään loma, kestää n. puolitoista viikkoa(talviloma + vapaapäiviä). Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja odotin, että mies tulee tänään töistä puoli kymmenen aikaan. Hän oli päässyt aikaisemmin ja oli kotona jo 21.15. Ilta meni ihan hyvin, kunnes alkoi normaali kinaaminen siitä, mitä syödään iltapalaksi. Olin syönyt tekemääni jauhelihakeittoa ja lounaaksi ja päivälliseksi, se ei siis oikein houkuttanut vaikka sitä oli vielä jääkaapissa. Leipää tulee syötyä niin usein, ettei tehnyt yhtään mieli. No, siinä sitten laitettiin pyykkejä ja vähän mökötettiin.
Alan tekemään itselleni iltapalaa normaalisti, kunnes menen ihmettelemään mitä mies tekee olkkarissa. Hän oli rikkonut vahingossa lempipeilini, siis sellaisen meikkipeilin, missä on toisella puolella suurentava peili. Ihana sydänpeilini.
Suutun todenteolla. En ala huutaa, vaan tyypilliseen tapaani kun olen todella vihainen niin vetäydyn omiin oloihin ja alan puhua korostetun matalalla ja rauhallisella äänellä. Monesti olen sellainen nalkuttaja ja saatan korottaa ääntäkin ja tiuskia, mutta kun todella olen vihainen niin käyttäydyin todella ''hallitusti''.
Eihän siinä mitään, mutta kun mies on nyt parin kuukauden sisään rikkonut Nellan sitterin lelukaaren ja erään juuri ostamamme lasikehyksen ja sitten tuon peilin ja mitäs vielä... niin kyllä se pikkasen tuppaa ärsyttämään.
R on yleensä tosi rauhallinen ja tasapainoinen. Hän saattaa joskus tiuskia, muttei melkein ikinä huuda. Tänään hän huusi. ''Ootko sä oikeesti tosissas?! Mä VAHINGOSSA rikon jotain ja sä oot tommonen?'' jne jne jne...
...tiedän, ettei hän tahalteen riko tavaroita mutta ÄRSYTTÄÄ IHAN SUUNNATTOMASTI.
Siitä lähtien sitten, kun oltiin tuo ''keskustelu'' saatu päätökseen, niin ei olla puhuttu sanaakaan. Tai no, kyllä R tuossa tunti sitten sanoi ''Mä meen nukkuu'' ja en vastannut mitään.
Kyllä nyt vähän helpotti kun sai tulla tän tänne purkaa. Kiitos ja kumarrus.
Kyllä muakin ärsyttäsi! Mä taas oon sellanen, että kilahdan kunnolla jos oikeasti suutun. :D Perinteinen nainen, itku kurkussa pitää huutaa miehelle vaikka olisin väärässäkin. :D
VastaaPoistaTää oli näköjään jostain ihmeen syystä siirtyny roskapostikansioon, siis tää sun kommentti. :o Nyt vasta tajusin!
PoistaJoo, mä oon ihan samanlainen. :D
Voi miten tuttua... :)!!
VastaaPoistaHyvä kuulla :)
PoistaJuu, kyllä on tuttua nuo jutut. TOsin oot niistä jo lueskellu mun blogista jotain ainakin. Ite tosin en oo yhtään hillitty, kun jostain suutun. Jopa aika pelottavankin vihainen... Itekkin mietin jälkikäteen, että miten sitä tuli taas suututtua. Ei ollu kyllä ihan tarpeen noin ottaa pulttia asiasta. Hyvä, että sait purettua! Se nimittäin auttaa todella paljon. Oon sen itekkin huomannut. Ja kannattaakin purkaa noita juttuja. Se tekee niin hyvää ja saattaa myös antaa itsellekkin uuden näkökulman asiaan. :)
VastaaPoistaJoo onhan tää varmasti tuttua monille pitkässä parisuhteessa eläville... On kiva saada vertaistukea. Ja yleensä kun vähän riitelee välillä niin se vaan puhdistaa parisuhteen ilmaa.
VastaaPoistaKyllä se puhuminen ja kirjoittaminen monesti auttaa asiaan kun asiaan. :)
No kyllä saa vähän möksöttääkin, jos mies jatkuvasti säheltää :D Ei, vaan. Ymmärrän ärsytyksesi ja tuttua se on täälläkin. Säheltäminen ja möksähtäminen. Kyllä se siitä taas! Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Pitäähän sitä välillä vähän möksöttää ;) Pysyy mies ruodussa! :D
Poista