Muskaria ja Nellan luonteen pohtimista

Hei muskari alkaa, tervetuloa laulun maailmaan!

Kieputa auki laulun rulla ja sävelet päästä lentoon! 

Tänään siis alkoi 1v-muskari, jee! Oltiinkin jo odotettu tätä. Tosi kiva päästä taas tekemään yhdessä ja näkemään samalla ystäviksi tulleita vanhoja muskarilaisia. Vauvamuskari oli tosi kiva, käytiin siellä siitä lähtien kun Nella oli vähän alle 5kk ja se loppui muistaakseni toukokuussa. Nyt olikin sitten jo yksivuotismuskarin aika. Suoraan sanoen, vähän jännitti että mitäköhän tästäkin tulee. Kymmenkunta taaperoa, jokainen menossa eri suuntiin ja haluamassa eri asioita, suhteellisen pieni huone ja uupuneet äidit = ihan täyttä yleistämistä!

Muskarissa oli tosi kivaa ja lapset käyttäytyivät hienosti. Yhtään itkua ei tainnut koko aikana kuulua, toisin kuin vauvamuskarissa silloin...
Tänään pari kertaa joku taisi kitistä vähän, jos ei saanut rynnätä tekemään jotain ei-toivottua. Mutta muuten kaikki meni mainiosti!

''Äiti ota sun kännykkä ja lähetään jo muskariin!''

Nuorin muskarista täyttää juuri yksi ja vanhin oli 1v 5kk. Eli aikas samanikäisiä lapsia taas ja se on kyllä tosi kiva, kun ehkä sitten saa taas tutustua uusiin samanikäisten lasten äiteihin ja Nella samanikäisiin kavereihin. Jännä muuten, kun tuolla on taas sukupuolijakauma samanlainen kuin viimeksi. Vain kaksi poikaa ja loput tyttöjä! Olisiko lapsia nyt yhteensä ollut 10-12.

Hauskaa oli seurata, kuinka eri luonteisia lapset voivatkaan olla, vaikka kaikki ovat suunnilleen samanikäisiä. Toki tasan yksivuotiaalla ja melkein puolitoistavuotiaalla on jo jonkin verran eroa kehityksessä, mutta kumminkin.
Osa lapsista mennä viipotti kovaa vauhtia, pari konttasi, ja monelta omaa tahtoa löytyi ja eivät malttaneet osallistua yhteisiin laululeikkeihin. Osa lapsista oli tosi rauhallisia, olivat koko ajan lähellä äitiään ja tarkkailivat etäämmältä muita. Arvaatteko kumpi Nella oli? Jälkimmäinen vaihtoehto.
On kyllä niin hassua, että kotona ja muualla tutuissa ympäristöissä neiti on kova touhuamaan ja ei ole hetkeäkään paikoillaan. Sitten kun mennään tapaamaan muita lapsia tai käydään jossain julkisilla paikoilla tai mennään vieraaseen paikkaan tai muskariin tai mihin vaan, niin neidin pitää ensin saa tutkia ja tarkkailla rauhassa, lähellä äitiä/isiä/muuta tuttua aikuista. Nellalla ei siis ole mikään hätänä eikä ole pelokas, vaan selvästi vaan haluaa rauhassa tutustua paikkaan katselemalla ja tutkailemalla. Kun on sitten mennyt jonkin aikaa, yleensä n. 10-20minsaa, niin Nelski uskaltautuu jo kävelemään ympäriinsä ja tutkailemaan leluja varovasti, mutta tulee tasaisin väliajoin pitämään äitiä kädestä tai hetkeksi lähelle tai halaamaan, ja sitten jatkaa menoa. Voi äidin pikku arkajalkaa! ♥

Tuota piirrettä Nella ei kyllä ainakaan ole minulta perinyt! Minä kuulemma kävelemään opittuani(10-11kk iässä eli samaan aikaan kun Nella oppi) en oikeastaan koskaan kävellyt vaan heti jalat alle saatuani lähdin kovaa vauhtia juoksemaan. Eli aina juoksin paikasta toiseen. :D Uhmaikä minulla oli hmm.. no, haastava. :D Teini-ikä varmaan sitäkin kauheampi. Mutta pointtina siis, että koskaan en ole rauhallinen ollut. Totta kai nyt aikuisena, jos niin voi sanoa, olen rauhoittunut huimasti, mutta yhä omaan paljon temperamenttia ja olen sosiaalinen ja räiskyvä luonne. Saa nähdä, millainen Nelskistä tulee! R kun taas on paaaljon rauhallisempi kuin minä, vähän ujo ja melko hiljainen, tasapainoinen niin sanotusti.

kuva: täältä

Toivon tosiaan, että Nella perisi molemmilta vain hyviä puolia, mutta tuskinpa se niin menee. :D Huonoimmassa tapauksessa Nella perii minun äkkipikaisuuden, vahvan temperamentin, helposti suuttumisen taidon ja laiskuuden ja R:lta hiljaisuuden, ujouden, pitkävihaisuuden ja sen, ettei tuo osaa yksinkertaisesti keskustella! Se on ainakin sellainen taito, mitä toivon, että Nella ei missään nimessä perisi; siis keskustelemattomuus.(onko tuo edes sana? :D)

kuva: täältä

Nella on luonteeltaan utelias, vieraanvarainen, hupsu hassuttelija. Kokeilunhaluinen, mutta tietyissä tilanteissa arka. Esimerkiksi jos vieras ihminen koittaa antaa Nellalle jotain lelua, esinettä yms, niin Nellasta oikein huomaa kun hän pohtii voiko tuota ottaa. Välillä jos joku tarjoaa vaikka jotain syötävää niin ihan kun neiti miettisi, että onkohan tuo myrkytetty ja uskaltaako sitä ottaa. :D Joidenkin uusien asioiden ja tavaroiden edessä Nella myös arkajalkailee hetken; koskettaa esim. jotain uutta esinetta ensin varovasti, miettii hetken ja sitten vasta uskaltaa koskea uudestaan. Hassu!♥

Nella on iloinen lapsi. Eilen äitini oli ollut pelaamassa parinkymmenen tuttavansa kanssa mölkkyä ja Nella oli mukana siellä. Kaikki olivat sanoneet, että ''ei noin kilttejä lapsia voi olla olemassa!'' ja muutenkin kehuneet neitiä kauheasti. Nella oli pistänyt keimailushown pystyyn kahvilassa; äitini ihmetteli, miksi kaksi miestä naureskelee viereisessä pöydässä koko ajan heille. Syy selvisi kun vilkaisi pikkuneitiä; siinä hän vilkutteli ja keimaili vieraille miehille! Apua, mitä tuosta vielä tuleekin. ;)
Tottakai olen superylpeä lapsestani koko ajan. Mutta kyllä tuolta tytöltä vieraanvaraisuutta löytyy! Kotona ei ole yhtään niin kiltti kuin muualla. Tietysti mieluummin niin päin.
Varsinaisia draamakuningattaren elkeitä on myös havaittavissa; varsinkin jos joku vieraampi ihminen kieltää niin alkaa alahuuli väpättää ja vaikka tietäisi, ettei jotain asiaa saisi tehdä niin pitää vaan uhmata niin kauan kunnes tullaan hakemaan pois tekemästä sitä, ja siitä sitten vasta alkaakin kiukku. Mutta nämähän ovat niitä normaaleja VAIHEITA, eikö? ;)

Nella on kova rakastamaan ja näyttämään rakkauttaan. Hän osaa antaa ihania kuolapusuja tarkoituksella ja pyydettäessä tulee halaamaan. Monesti myös ihan oma-aloitteisesti pyytää syliin, lukemaan kirjaa yms. Siis eleillä tietenkin, ei vielä sanoin. :)
Olenkin aloittanut postausta Nellan taidoista yksveenä, mutta se on vieläkin ihan vaiheessa. Siinä myös tulossa pohdintaa Nellan suhteista läheisiin ihmisiinsä; kuinka tuo neiti jo osaa olla erilainen eri ihmisten seurassa ja osoittaa rakkauttaan! ♥

Minkä luonteisia yksivuotiaita teiltä löytyy? :)