The Isi

Muistakaa käydä lukemassa myös edellinen postaus meidän eilispäivästä. :) TÄÄLTÄ

Nyt luvassa postausta Nellan ihanasta isistä. En tiedä oonko täällä maininnut, että R oli oikeastaan meistä se, joka alkoi ensin puhua lapsen hankkimisesta. Toki itsekin olen aina halunnut lapsen/lapsia nuorena, mutta R alkoi varsinaisesti puhua asioiden toteuttamisesta ja tulevaisuudesta. Olin 19v, R kaksi vuotta ja neljä kuukautta vanhempi, meillä oli omistusasunto, työpaikat(R:lla vakituinen, minulla määräaikainen), ammatit, auto, tukiverkostoa ja minulla jonkin verran rahaa säästössä. Kaiken lisäksi oltiin(ja ollaan yhä :D) kihloissa ja rakastettiin(ja rakastetaan) toisiamme. Meillä oli siis oikein otollinen tilanne ottaa askel eteenpäin lapsihaaveessa.

Olin tosi onnellinen, kun R:n kanssa alettiin seurustelemaan ja huomattiin kuinka samanlaiset unelmat ja arvot meillä on elämän suhteen. En olisi voinut kuvitellakaan jatkavani suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi eri asioita elämässä, kuten että haluaisi yli kolmikymppisenä vasta lapsia tai ei jopa ollenkaan. Onneksi löysin R:n, tämän lapsirakkaan miehen, jolla on itselläänkin kolme sisarusta; kaksi pikkuveljeä(17v ja 20v) ja yksi pikkusisko(13v).

R oli ihanasti tukena koko raskausajan, rakasti ja hoivasi, tuki ja auttoi, kuunteli ja lohdutti, ymmärsi ja yritti kaikkensa saada minut tuntemaan itseni ihanaksi ja kauniiksi valaan ulkomuodosta huolimatta.

Kun Nella syntyi, rakkauteni tuohon mieheen vaan kasvoi. Ei mikään voi olla ihanempaa parisuhteen kannalta, kun nähdä toisessa kasvava vanhemmuus ja silmistä loistava rakkaus lasta kohtaan. Asioita pystyy ihan eri tavalla jakamaan, kun on tuo pikkuinen ihme.
En varmaan koskaan unohda sitä hetkeä, kun R:n silmät loistivat onnenkyyneleistä, kun ensi kertaa saimme Nellan syliimme. Se katse. Ne tunteet; niille ei löytynyt sanoja eikä olisi tarvinnutkaan.

Nella alle kuukauden ikäisenä isin sylissä ♥

On ollut mahtavaa seurata R:n kasvua isyyteen. Kuinka paljon hän rakastaa meidän lastamme ja jakaa yhdessä onnistumisen ilot, huolen surut, pelot, pienet hetket, rakkaus lasta kohtaan, haaveet sisaruksesta Nellalle, muistot jo unholaan jääneistä pikkuvauva-ajoista, kaikki... Onneksi minulla on rinnallani noin upea mies, vaikka toki vauva-aika on ollut parisuhteelle myös aikamoinen koettelemus.

R on kuin luotu isäksi. Heti alusta asti hän  on halunnut vaihtaa vaippoja, syöttää, leikkiä, halailla, pussailla, pitää sylissä, työntänyt ylpeänä vaunuja ja käynyt jopa yksin vaunulenkeillä tai kaupoilla. R on halunnut pukea, hoivata, pestä kakkaisen pyllyn, kylvettää, leikata kynnet, käydä lääkärissä, ostaa pikkuruisia vaatteita vastasyntyneelle, harjoitella kävelyä neidin kanssa ja vaikka mitä.

Toki aina kaikki ei ole niin kiinnostanut ja vaipanvaihdostakin on tullut rutiinia, eikä siitä sen enempää jutella. Monesti ''joudun'' kumminkin pyytää syöttämään tai vaihtamaan vaippaa, kun R ei työpäivän jälkeen tietenkään voi tietää, milloin on tasan ruoka-aika yms, kun minä olen ollut Nellan kanssa koko päivän ja rytmit vaihtelee vielä niin päivän mukaan.

Isin sylissä isin arskat päässä ♥

R on hoitanut paljon enemmän nukutuksia Nellan elämän aikana kuin minä. Se on jotenkin aina ollut minulle kaikista vaikein asia kokonaisuudessaan lapsen hoidossa ja olen täälläkin siitä maininnut. Minun tekee niin pahaa, jos Nella itkee ja olen kärsimätön. Joskus Nella nukahtaa viidessä minuutissa, joskus siihen vierähtää tunteja. R ei koskaan menetä hermojaan tai ala tunteilemaan nukutuksissa, vaan hoitaa homman alta pois ja jaksaa pitkänkin nukutustuokion jälkeen hymyillä voittajana. Minä taas olen hermoraunio ja kyyneleet silmissä. Onneksi on tuo toinen, joka jakaa lapsenhoidon kanssani.

Olen iloinen, että R ottaa myös omaa aikaa, vaikka välillä siitä naputankin. Toki minua ärsyttää, että olen kaikki päivät puoli kahdeksasta puoli viiteen/varttia vaille viiteen(tai myöhempään, jos on ylitöitä) Nellan kanssa kaksin ja kun R tulee kotiin, niin hän haluaisi nähdä kavereita tai tehdä jotain ''yksinään''. Kun olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että mies saapuu kotiin.
Mutta enimmäkseen meillä tulee kinaa omasta ajasta viikonloppuisin. Molemmilla on ihan yhtälailla ''oikeus'' omaan aikaan viikonloppuna; kummallakin on työntäyteinen viikko takanaan. Olemmekin sopineet, että toinen herää Nellan kanssa toisena päivänä viikonloppuna ja toinen toisena. Tämä on nykyään helppo toteuttaa, sillä R tekee päivätyötä ja yleensä ei ole viikonloppuisin töissä. Nellan pikkuvauva-aikana R teki vielä kolmivuorotyötä ja myös viikonloppuja usein, joten asiat eivät olleet niin helppoja sopia. R:lla oli silloin myös monesti jopa yli neljäntoista tunnin vuoroja, joten ne olivat melko rankkoja aikoja kaikille, kun Nellallakin oli lievää koliikkia(ei kyllä silloin miltään lievältä muuten tuntunut...).
Onneksi nyt kumminkin asiat ovat näin R:n töidenkin suhteen. :)

R:lla ja Nellalla on paljon hurjemmat leikit, kun minulla ja Nellalla. Isin kanssa on kivempaa riehua ja monesti jos koitan leikkiä näitä ''isi-tytär''-leikkejä Nellan kanssa niin ei ne olekaan neidin mielestä läheskään yhtä hauskoja kun isin kanssa. Uusin leikki noilla rakkailla on, että R hihkaikee ''isi tuleeee'' tai jotain muuta ja lähtee jahtaamaan Nellaa pöydän ympäri ja Nella kikattaa hulluna ja menee yhdellä kädellä tukien kauheaa vauhtia olkkarin pöytärahin ympäri. Välillä pitää poimia matkan varrella mukaan vaikka ämpäri ja kantaa sitä toisessa kädessä.
Ei ehkä kuulosta niin hauskalta, mutta näkisitte sen! Nella on niin riemuissaan.
R on myös alusta asti leikkinyt Nellan kanssa paljon enemmän lennätysleikkejä, kukkuu- leikkejä ja tosiaan niitä riehumisleikkejä. Me Nellan kanssa otetaan vähän rauhallisemmin. :D
Mutta eikö se yleensäkin iseillä noin mene?

Monesti olen ollut ihan kauhuissani, kun R heittelee Nellaa ilmaan, varsinkin kun Nella oli pienempi, ja muutenkin tekee kaikkea, mikä näyttää hysteerisen ja panikoivan äidin silmiin vaaralliselta. Mutta eiköhän R tiedä rajansa ja mikä on vaarallista ja mikä ei. :D

R haluaisi ison perheen, jopa neljä lasta olisi hänellä haaveissa. Itse olisin tyytyväinen kahteen tai maksimissaan kolmeen lapseen. Mutta jos joskus ison perheen haluaisin, ei olisi epäilystäkään etteikö lapsilla tulisi olemaan hyvä isä. Paras. 

Kaikenkaikkiaan R on ihana isi Nellalle ja ihana puoliso minulle. ♥

Millaisia isejä ruudun toiselta puolelta löytyy? :)

PS. NELLA OTTI TÄNÄÄN ENSIN NELJÄ ASKELTA JA SIITÄ MUUTAMAN MINUUTIN PÄÄSTÄ VIISI ASKELTA ILMAN TUKEA! Tänään ikää on 10kk, kolme viikkoa ja kolme päivää ♥ Äiti on niin ylpeä. :) Joten nyt on kunnolla otettu ensiaskeleet. Muutama viikko sitten otti jo kaksi askelta, mutta ne ehkä olivat vähän vahinkoakin eikä niin hallittuja kun nämä. :)

Kaikki oli väärässä. ;)