Kolmas rokko vauvavuoden aikana

Luitte oikein; Nella on taas kipeänä ja vieläpä rokon kourissa, jälleen kerran.
Oltiin viikonloppu R:n vanhempien luona ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä neiti itkeskeli kauheasti kello neljästä eteenpäin, eikä mikään oikein auttanut. Heti aamusta lähtien oli jotenkin väsähtänyt, uupunut ja ei oma itsensä. Mitattiin sitten kuume ja sehän oli 39,5 astetta. No, ei siinä sitten muuta kuin kuumelääkettä kehiin ja unta palloon.
Lähdettiin ajelemaan iltapäivällä R:n vanhemmilta meidän mökille, matkaa on parisen tuntia autolla. Nella on tottunut pienestä pitäen pitkiin automatkoihin, tai no mikä nyt lasketaan pitkäksi, mutta siis parin tunnin reissuihin kerrallaan. Aina on sujunut tosi hyvin, joskus toki ollaan ajoitettu huonosti reissu ja neiti ei olekaan nukkunut tai onkin täytynyt antaa maitoa tai pysähtyä johonkin ja joskus kakannut yms, mutta se nyt vain on elämää ja siksihän on huoltoasemat. Mutta yleensä Nella on siis tosi nätisti autossa ja tykkääkin siitä, monesti nukkuu suurimman osan matkasta ja harvoin itkee. Niin kuin kuvitella saatatte nyt; tämä reissu oli ihan toista maata.
Nella itki lähes tulkoon koko matkan. Ekat parikyt minsaa meni ihan ok, vähän kitisten ja maitoa juoden, mutta sitten alkoikin kunnon itku. Välillä neiti vähän torkahti, kunnes taas itketti. Selvästi oli jotain kipuja ja huono olla. Koitettiin pitää auto mahdollisimman viileänä ja muutenkin tehdä kaikkemme, että Nellalla olisi parempi olla. Minähän istun siis aina Nellan kanssa varsinkin pidemmillä matkoilla takapenkillä. Painelin kosteuspyyhkeillä Nellan otsaa ja kasvoja, lauleskelin, juttelin, laitoin tuttia, annoin maitoa ja vettä, annoin leluja, annoin maissinaksuja, annoin herkkuhedelmäsosetta ja koitin kaikkeni. Taisin antaa sitten Panadoliakin. Mutta ei mikään auttanut. Pysähdyttiin erääseen kaupunkiin metsästämään auki olevaa apteekkia ja siinä vierähti taas vähän pidempi tovi. Jossain vaiheessa neiti oli vähän aikaa jopa ihan hyväntuulinen, kunnes itku taas vei voiton.

Sunnuntai-iltana R lähti kotiin ja me jäimme Nellan kanssa mökille, jossa oli äitini. Äidilläni alkoi loma, joten tarkoituksena oli viettää Nellan kanssa mökillä kokonainen viikko, kun R joutui menemään töihin ma-pe. Sitten R tulisi perjantaina mökille ja vietettäisiin vielä viikonloppukin mökillä, kun Nellan kummisetä ja minun isoveljeni T tulisi myös mökille. Vähän kyllä pohdin, että onko tämä nyt hyvä ajatus jäädä kipeän lapsen kanssa mökille, mutta hyvin ollaan pärjätty.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli suoraan kuin.... no, kauniisti ilmaistuna, se ei ollut kiva yö. Nella nukahti tosi hyvin, viiden minuutin nukutuksella vellin juotuaan, Buranan voimalla. Illallakin kuumeili vielä kovasti. Olin helpottunut, kun neiti nukahti niin hyvin ja ajattelin saavani vähän hengähtää. Eipä siitä sitten tullut oikein mitään. Ennen kuin menin nukkumaan, Nella itki ainakin yli viisi kertaa ja piti ravata yläkerrassa rauhoittelemassa. Äitini oli mennyt aikaisemmin nukkumaan ja hän ravasi myös huoneessa(meillä siis on mökillä ylhäällä kaikki makuuhuoneet ja alhaalla vessa, olohuone, keittiö ja eteinen). Menin sitten itse nukkumaan ja vähän ajan päästä alkoi sydäntäsärkevä itku. Eikä se vain loppunut. Koitin taas kaikkeni, mutta ihan selvää kipuitkua oli. Otin sitten neidin viereeni matkasängystä, halailin ja lauleskelin, hyssyttelin ja koitin rauhoitella parhaani mukaan. Neiti vaan itki silmät kiinni, kyyneleet valuivat ja aloin olla vähän epätoivoinen. Tällöin äitini tuli huoneeseen ja aloitimme yhdessä hyssyttelyn. Taisipa siinä vierähtää puolisentoista tuntia... Siihen mahtui mm. se, kun menimme alakertaan rauhoittelemaan yhä itkevää neitoa ja mittasimme kuumeen ja aloimme antaa Buranaa; Nella oksensi kaaressa pari kertaa ja alkoi siivoushommat..
Tuon episodin jälkeen meni vartin verran, kun oltiin saatu Nellalle puhtaat vaatteet vaihdettua ja pesut tehtyä, kun uni vei vihdoin voiton. Mutta eipä siitä paljoa ollut riemuitsemista, sillä Nella itkeskeli läpi yön tasaisin väliajoin ja oli tosi kipeän oloinen.

Maanantaiaamuna ihana äitini nousi Nellan kanssa seitsemän jälkeen ja minusta tuntui, kun en olisi nukkunut silmäystäkään. Jatkoin sitten itse unia puoli kymmeneen, kunnes äitini tuli herättämään minut ja sanoi, että on soittanut paikalliselle terveysasemalle ja nyt lähdetään sinne. Ensin kuulemma terveydenhoitaja oli sanonut, että pitää mennä oman paikkakunnan terveysasemalle, mutta äitini oli jankannut, joten päästiin sitten tuohon kymmenen kilsan matkan päässä olevalle terveysasemalle. Siellä sitten mentiin hoitajan luo, joka otti tiedot ylös ja sen jälkeen lääkärille. Lääkäri tutki Nellan ja sanoi, että näyttää enterorokolta. Suussa oli aika paljon rakkuloita ja tietenkään ei oltu niitä voitu huomata. Nellalla on nyt tosi paljon hyttysenpuremia, joten niistäkään ei ole voinut olla varma, mitkä on rokon aiheuttamia ja mitkä itikanpuremia. Suun rakkulat kumminkin paljastivat sitten rokon.

Enterorokko on enteroviruksen aiheuttama rokkotauti ja se ilmenee lapsilla etenkin loppukesällä ja syksyllä kuumetautina, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa, käsissä ja jaloissa sekä muuallakin iholla. Lapsella voi ilmetä myös nielukipua ja vatsavaivoja. Suuoireet alkavat yleensä pari päivää ennen ihottumaa. Enterorokon itämisaika on 3-7vrk tartunnasta ja virus tarttuu sekä hengitysteitse että ulosteen välityksellä. Erotuksena vesirokkoon enterorokko ei aiheuta yleensä kutinaa. Tavallisin enterovitusinfektion muoto lienee tavallinen flunssa, tosin toisinaan siihen liittyy myös korkea kuume ja voimakas päänsärky. Enterorokko on kuitenkin usein melko lievä tauti; se kestää alle viikon ja paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja. Suun rakkulat saattavat olla kuitenkin aristavia, ja niinpä syöminen voi olla hankalaa. Tällöin nesteytys on tärkeää(mehut, vellit, jäätelö yms), jota ei tarvitse pureskella. Varsinaista lääkitystä enterorokon hoitoon ei ole kehitetty, mutta tulehduskipulääkkeet helpottavat päänsärkyä ja muita rokkoon liittyviä kipuja.

Nellasta otettiin terveysasemalla vielä tulehdusarvot ja ne olivat koholla. Päästiin kumminkin kotiin(mökille) seurailemaan tilannetta. Ma-ti yö meni aika samalla kaavalla, kovin itkuisissa tunnelmissa. Nella heräili n. vartin - tunnin välein itkemään. Tiistaipäivä oli jo vähän parempi, vaikka aika kiukkuinen ja väsyneen oloinen neiti oli. Viime yö meni ihan pikkaisen paremmin, mutta kyllä ainakin kymmenisen kertaa heräsi itkemään kipua.. Ollaan nyt annettua Buranaa ja Panadolia ja kuumetta ei ole oikeastaan enää ollut. Viimeksi maanantaina on ollut korkeampi kuume, äsken oli vain 38.1 astetta. Kunpa pikkuinen paranisi nopeasti... Selvästi on jotain kipuja kun itkee sillä tavalla ja ei ole yhtään oma itsensä. :/ On myös syönyt huonosti, mutta tietenkin suun rakkulat vaivaa.

Tilannetta ei myöskään helpota se, että tulin taas itsekin kipeäksi. Eilen illalla alkoi hirveä palelu ja olin ihan kylmissäni koko illan ja yön. Myös kurkkukipu alkoi eilen ja on pahentunut tänään. Särkylääkkeiden voimalla täällä näyttää menevän suurin osa nyt...

Nellallahan on tosiaan ollut nyt sitten jo kolme rokkoa muutaman kuukauden sisään. Ensin oli vesirokko 1.5.-8.5.(josta tuli jälkitautina korvatulehdus) ja sitten vauvarokko 13.6.-17.6. Ja nyt tämä enterorokko... Mitä vielä? Heitinkin lääkärille vitsillä, että ''onko nyt vielä jotain muita rokkoja, mihin kannattaa varautua, kun meidän neiti on päättänyt sairastaa kaikki pois ennen vuoden ikää!'' :D Kuulemma tämä enterorokkokin on vähän harvinaisempi, joten eipä niitä pitäisi hirveästi enää olla kun tuli- ja vihurirokkoonkin on rokotteet jo olemassa. Ehkä sitten, kun(/jos) Nella saa lapsia, niin on keksitty jo kaikkiin rokkoihin hyvät rokotteet. Ei voi tietää! 

ps. Meitä voi seurata instagrammissa nimellä miranella! En vielä oikein tiedä osaanko käyttää sitä hyvin, mutta harjoittelu tekee mestarin. ;)

Ihanaa viikkoa kaikille! ♥