Lilypie Second Birthday tickers

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kotiäitiys vs uraäitiys


VAROITUS: MARATONPOSTAUS! 

Ajattelin tässä pohtia nyt vähän molempien otsikossa esiintyvien valintojen hyviä ja huonoja puolia. Jälleen kerran painotan, että nämä ovat täysin minun omia mielipiteitäni ja niistä saa olla eri mieltä. :)

En tässä tekstissä aio nyt sen ihmeemmin puuttua Suomen järjestelmään, lakiin yms vaan ihan asioiden ollessa näissä puitteissa pohtia mikä siinä on hyvää ja huonoa. Ollakko kotona vai töissä, kun on pieni lapsi?


Minähän olen tosiaan nyt ollut kotona v.2012 juhannuksesta asti ja minulla on 08.08.12 syntynyt tytär. Olin lähihoitajana määräaikaisessa työsuhteessa eräässä päiväkodissa ennen äitiyslomani alkua ja minulle kerkesi tulle 1-2 viikkoa työttömyyttä, ennen kun äitiysloma alkoi. Määräaikainen työsuhde nimittäin loppui hieman aikaisemmin, enkä olisi jaksanut/halunnut etsiä töitä vain pariksi viikoksi kun sillä ei ollut niin väliä. 

5 päivää ennen synnytystä
Aluksi oli tosi outoa olla ''vain kotona''. Mutta lapsen synnyttyä se ei ollut enää ollenkaan outoa. En muista suunnilleen mitään ekasta kuukaudesta vauvan kanssa, olin niin sekaisin kaikesta, hormonihuuruissa, hengailin vain imetyspaidassa ja verkkareissa kotona ja ihastelin pientä ihmettämme. Mieheni piti pidemmän loman Nellan synnyttyä, tai no se alkoi vähän jo ennen sitä. R:lla nimittäin sattui juuri hyvään saumaan kesäloma, tai no toki siis oli toivonutkin saavansa loman juuri elokuulle. R oli lomalla muistaakseni melkeinpä kuusi viikkoa. Se oli ihanaa ja samalla mietin jo kauhulla sitä, kun R lähtee töihin. Miten pärjäisin?
Onneksi on kuvia muistoina! :)
Hyvinhän me Nellan kanssa sitten pärjättiin. Ekat kuukaudet oli vähän rankkoja, kun Nella itki todella paljon varsinkin iltaisin ja oli lievää koliikkia. Hirveästi masuvaivoja, huutoa ja hampaiden kiristystä(äidin osalta).

Minulla ei ole koskaan ollut mikään maailman pisin pinna, mutta nyt siihen oli vain totuttava, että ei saa hermostua ja pitää pysyä rauhallisena vaikka olisi mikä. Ja yllätävän helppoa se lopulta oli nopeasti siihen kumminkin tottui. Enää en voi itse päättää kaikesta vaan olen vastuussa pikkumurustamme.

Tosiaan, ekat muutamat kuukaudet lensivät kuin siivillä ja en edes montaa ajatusta uhrannut työelämälle tai oikeastaan kauheasti muullekaan elämälle. :D Elin hetkessä tai aina pyrin siihen ja ajattelin, että olen kotona niin pitkään kun vain voin olla taloudellisesti. Mutta... nyt olen alkanut viime aikoina, ehkä n. pari kuukautta sitten, miettimään muitakin vaihtoehtoja. Toki asia alkaa olla jo ajankohtainenkin, nimittäin toukokuun lopussa äitiyslomani loppuu ja pitäisi päättää kolmesta vaihtoehdosta:
1. Jään kotiin Nellan kanssa
2. R jää kotiin Nellan kanssa ja minä menen töihin
3. Nella menee päivähoitoon

4.3.13
Kaikissa vaihtoehdoissa on puolensa. R oikeasti haluaisi jäädä kotiin Nellan kanssa ja siihen varmasti kykenisi oikein hyvin. Minun on luultavasti helppo saada töitä, koska alallamme on niin hyvä työllistyminen ja silti R:lla olisi työpaikka johon palata. Ja joskushan työnhaku olisi kumminkin minulla edessä. Ongelmana siinä on vaan se, ettei minulla ole mitään hajua mitä haluaisin tehdä työkseni... Lapset, nuoret, kehitysvammaiset, vanhukset, mielenterveys/päihdepotilaat, sairaalatyö..? Ja mihin ylipäätään pääsen? Pääsenkö haluamaani paikkaan? No ei siitä sen enempää...
Nellaa en haluaisi laittaa ainakaan ennen vuoden ikää päiväkotiin. Vuoden ikäinenkin on vielä kovin pieni, mutta haluaisin, että Nella ainakin kävelisi ja ymmärtäisi jotain asioita ennen hoitoon menemistä. Että ei olisi ihan vauva enää. Pahalta se varmasti silti tuntuu, kun lapsen hoitoon laittaa vaikka tämä olisi 10kk tai 3v. Ja
Jaksanko minä olla kotona? Kuinka kauan? Vielä pari kuukautta, puoli vuotta, vuoden, kaksi vuotta? En ainakaan varmaan paria vuotta. Mutta miten pystyisin olemaan erossa Nellasta? Miten kestäisin ikävää?

Olemme nyt sitten tehneetkin päätöksen ainakin tällä erää. Hain kotihoidontukea loppuvuodelle ja se myönnettiin minulle 31.12.13 asti. Eli tämän vuoden loppuun olen kotona ja tammikuussa pitäisi sitten saada töitä! 
Tämä ei kumminkaan ole vielä täysin varmaa, koska en tiedä miten pärjäämme rahallisesti, miten jaksan ja miten kaikki menee, mutta tämä on suunnitelmamme tällä hetkellä. Näillä mennään siis! :)

(älkää lukeko seuraavaa tekstiä otsa rypyssä)

Kotiäitiyden hyvät puolet:
+ Saa nähdä oman lapsen kasvavan ja kehittyvän, näkee ne kaikki uudet jutut mitä lapsi oppii.
+ Kukaan ei tule(luultavasti) kertomaan, että ''tänään hän oppi tätä ja tätä ja arvaa mitä hän teki!''.
+ Saat halia ja pusia lasta/lapsia päivät pitkät tai siis niin kauan kun hän siihen vielä suostuu.
+ Sinun ei tarvitse aamulla hirveällä kiireellä pukea, meikata, herättää lapsi, pukea hänet, mahdollisesti syöttää, vaihtaa vaippa jne. vaan voit rauhassa laittaa aamutakin päälle ja makoilla lapsen kanssa vaikka lattialla leikkimässä jos huvittaa.
+ Pääset ulos lähes milloin vain haluat eikä sinun tarvitse kykkiä sisällä koko valoisaa osaa päivästä.
+ Sinulla ei ole työstressiä tai luultavasti muutenkaan niin paljoa stressiä.
+ Jos sinulla on mies, voit hänen vapaapäivinään rentoutua vähän koska sinähän olet hoitanut lastanne koko viikon all day long. Jos käy töissä, olette suunnilleen ''samassa asemassa''.
+ Kun lapsi nukkuu, sinun ei ole pakko tehdä kotitöitä tai muutakaan järkevää, jos olet tosi väsynyt. Voit ''kesken työpäivän'' ottaa nokoset, datailla, katsoa telkkaria tai muuta sellaista, mitä ei varmasti katsota työpaikallasi hyvällä tai mahdollisesti sinut jopa erotetaan, jos alat nukkumaan kesken työpäivän.
+ Ehdit luultavasti nähdä ystäviäsi enemmän, koska jos kävisit töissä nin haluaisit viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikasi lapsesi kanssa ja se olisi tärkeintä.
+ Sinulla on oletettavasti enemmän aikaa tehdä itse ruoat(edullisempaa, terveellisempää...), soseet jne.
+ Opit elämään vähemmällä rahalla
+ Kun rahaa on vähemmän, tulee ostettua enemmän käytettyä ja käytyä kirppareilla kun aina ostettua uutta. Se on ekologista, luontoa säästävää, rahaa säästävää ja järkevää kierrättämistä. 
+ Kerkeät harrastaa lapsen kanssa; käydä (vauva)muskareissa, perhekahviloissa, jumpissa, kerhoissa, tapahtumissa, ulkoilemassa valoisaan aikaan jne. Tutustut muihin samassa elämäntilanteissa oleviin, sosiaalinen elämä paranee, tulet läheisemmäksi lapsesi kanssa jne.
+ Lapsi ei altistu niin paljoa eri sairauksille, mitä mm. päiväkodeissa kiertää. 
+ Sinulla on maailman ihanin herätyskello eli parhaassa tapauksessa lapsesi iloinen kiljahtelu/naureskelu. Kun käyt töissä, joudut heräämään masentavaan ''piip piip''- ääneen paitsi jos olet fiksu ja vaihdat herätysääneksi lempikappaleesi.
+ Kasvatat itse lapsesi, saat päättää täysin kaikesta mitä päivän aikana tapahtuu, mitä teette, mihin haluat painottaa toiminnan/virikkeet(esim. musiikki, ulkoilu, liikkuminen).
+ Lapset ovat vain kerran pieniä ja sinua voi kaduttaa, jos viet hänet/heidät aikaisin hoitoon, kun töitä saa(lue: joutuu) tekemään kuitenkin suuren osan elämästä.
+ Et joudu kiireellä lähtemään töistä ja stressaamaan, kerkeätkö hakea lapsen päivähoidosta ennen päiväkodin sulkeutumista, vaikka ylitöitäkin olisi jäänyt työpöydälle kauhea kasa ja joudutko taas kuuntelemaan päiväkotitädin naputusta, kun olet minuuttia vaille viisi hakemassa lasta joka on seissyt kaksi tuntia portilla hokien ''milloin äiti tulee hakemaan mua kun kaikki muut haettiin jo välipalan jälkeen''

Uraäitiyden hyvät puolet:
+ Sinulle jää enemmän rahaa käteen ja sinun ei tarvitse pahimmillaan ''elää kädestä suuhun'' ja ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, ostaako tarjousjauhelihaa vai sisäfilepihvin. Ehkäpä pääsette haaveilemallenne ulkomaanmatkallekin.
+ Voit ostella lapsellesi enemmän ''tarpeellisia'' asioita, vaatteita, leluja ja sinun ei tarvitse lainata rahaa keltään.
+ Saat ''haastetta aivoillesi'' päivittäin ja joudut pohtimaan muitakin asioita kun kakan väriä, sosemerkin vaihtoa, miten lapsesi aivot kehittyvät jos et aina jaksa leikkiä hänen kanssaan, mitäköhän ostaisi kaupasta, mentäisiinkö tänään puistoon vai kauppakeskukseen jne.
+ Sosiaalinen elämäsi paranee, kun tutustut työkavereihisi paremmin ja parhaassa tapauksessa voit saada elinikäisiä ystäviä.
+ Sinulla on (useimmiten) aikuista seuraa pitkän aikaa päivästä.
+ Sinulle ei tule riitoja niin paljon puolisosi kanssa, kun et ole kaikkia päiviä neljän seinän sisällä.
+ On ihanaa tulla kotiin työpäivän jälkeen. Kun lapsesi oppii puhumaan (enemmänkin) niin saat kuulla kivoja tarinoita hänen päivästään esim. ruokapöydän äärellä. 
+ Hermosi pysyvät paremmin kurissa, kun et katsele joka päivä samoja seiniä ja et joudu aina olemaan se ''pahis'' joka komentaa ja kieltää lasta.
+ Et ''joudu'' olemaan täysin vastuussa lapsesi kaikesta virikkeellisestä toiminnasta. Hoidossa kehitystä tuetaan ammatillisin ottein(toivottavasti) ja monissa esim. päiväkodeissa on paljon lapsen ikätasoa tukevaa toimintaa, kuten lauluhetkiä, liikuntatuokioita, metsäkävelyitä, nukketeatteri-esityksiä, kirjastoretkiä ja muuta kivaa.
+ Pääset sanomaan miehellesi ''voi kun mulla oli rankka työpäivä, hirveä kiire ja nyt väsyttää, taidanpa mennä päikkäreille'', ilman että vastaukseksi tulee ''no mutta sähän olit vaan kotona koko päivän''...
+ Saa joka päivä tuntea itsensä vähän edustavammaksi ja siedettävämmäksi peiliin katsoessaan, kuin kotiäidit. Kumman valitset: verkkararit, yöpaita, aamutakki ja ulkona tuulipuku ja mukavat lenkkarit VAI huolellinen meikki, hiukset kauniisti nutturalle tai kiharalle, jakkupuku ja korkkarit tai farkkulegginsit ja tunika yms? Riippuu toki työstä, missä olet. Esimerkiksi minä en hirveästi panostanut ulkonäköön töissä käydessäni(saatoin mennä töihin välillä collegehousuissa ja hupparissa), kun se oli melko turhaa päiväkotityössä, kun ulkoiltiin paljon ja touhuttiin riehakkaiden lasten kanssa. Mutta monessa työssä ''saa''(tai pitää) kumminkin laittautua enemmän.
PS: Tällä en tarkoita, etteikö kotiäidit saisi tai pystyisi laittautumaan, mutta taas puhun omista kokemuksistani; ennen meikkasin lähes joka päivä edes vähän ja nykyään saatan olla viikon meikkaamatta ollenkaan.
+ Jotkut sanovat, että menee töihin lepäämään oltuaan pitkään lapsen kanssa kotona. Kuulostaahan se vähän hassulta, mutta toisaalta voin ymmärtää pointin esim. näissä tapauksissa:
  • uhmaikäinen taapero
  • täystuho 1v kävelemään ja kiipeilemään juuri oppinut
  • korvatulehduskierteessä oleva ex-koliikkivauva, joka oppi juuri seisomaan tukea vasten
  • tai vaikkapa 3v ikiliikkuja, joka kaipaa joka ikinen sekunti huomiota ja tekemistä tai tulee tylsää
tai ''pahimmassa tapauksessa'' monta alle nelivuotiasta saman katon alla. :D

Tässä nyt asioita, mitä keksin. Jos laskee, kumpaan tuli enemmän plussia, niin kyllähän tuon listan mukaan kotiäitiys veisi voiton. Siis minun mielestäni ja nämä tosiaan ovat minun pohdintojani, mitä keksin. Varmasti noihin voisi keksiä vielä lisääkin asioita. :)

Joillekin kotiäitiyskään ei yksinkertaisesti vain sovi. Ja ymmärrän sen täysin. Se on henkisesti raskasta ja esimerkiksi masennukseen taipuville ihmisille se voi jopa olla rankempaa kuin työntekö. Masennukseen taipuvaiset kaipaavat yleensä oikeassa suhteessa säännöllisyyttä; säännöllistä päivärytmiä, ulkoilua, virikkeitä, liikkumista, säännöllisiä ruoka-aikoja ja omia hengähtämishetkiä. Enkä nyt halua tosiaan yleistää mitenkään taaskaan, mutta voin puhua myös kokemuksen rintaäänellä, että nuo asiat ovat minulle ainakin olleet tärkeitä, jos olen tuntenut masennuksen taas nostavan päätään. Minulla on nimittäin ollut se monta kertaa, joskus tosi vakavana ja joskus lievinä kausina.
Kotiäitiys ei myös välttämättä sovi todella meneville, urakeskeisille ihmisille. Ja se on ihan jokaisen oma päätös, johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa. Mielestäni kaikkein kunnioitettavinta on se, että oikeasti tekee päätöksen, tietää mitä haluaa ja ei koe olevansa tilivelvollinen kellekään. Miksi omaa päätöstään pitäisi perustella? Tuskin monessa muussa tapauksessa tarvitsee edes, esim. jos päättää lähteä opiskelemaan, vaihtaa työpaikkaa tai ulkomaanvaihtoon. Miksi siis aina kotiäidit, jotka palaa töihin, joutuvat selittelemään päätöstään tai sitä, että aikovat olla vuosia kotiäitinä?


Luin tänään Meidän Perhe- lehden lokakuun 2012 artikkelia nimeltään ''Miksi jäin vuosiksi kotiin?''. Juttu oli mielenkiintoinen ja siinä siis kaksi äitiä kertoi omista valinnoistaan, he olivat siis päättäneet jäädä hoitovapaan jälkeen vielä moneksi vuodeksi kotiin, jopa vuosikymmeniksi.

Lainaus jutusta:
''Moni perhe haluaisi tehdä joustavia ratkaisuja perheen ja lasten parhaaksi, mutta yhteiskunta ei tee sitä helpoksi. Hiljattain on jälleen ehdotettu, että kotihoidontuen saanti pitäisi rajata kahteen vuoteen, koska äitien kotona olo riskeeraa naisten työurat. 
 - Tuo ajatus on elitistinen, sillä eihän läheskään kaikilla aloilla edes tehdä uraa,
hymähtää sosiologian professori Riitta Jallinoja.
Eikä hoitovapaa vaaranna uranaisenkaan etenemistä. Kun ihminen on pätevä ja lahjakas, hän etenee lapsistaan ja perhesuhteistaan huolimatta. Monille perheille olisi hyvä vaihtoehto, että toinen vanhemmista kävisi osa-aikatöissä, kuten monissa Keski-Euroopan maissa on tapana. Suomessa osa-aikatöitä on kuitenkin vähän tarjolla, ja akateemisesti koulutetuilla aloilla vielä vähemmän.
- Meillä naiset ovat joko töissä tai kotona, välimuotoja ei juuri ole. Perheet tarvitsisivat enemmän vaihtoehtoja. Myös päiväkodissa olosta pitäisi tehdä joustavampaa. Monille perheille sopisi, että lapsi on hoidossa muutamia päiviä kuussa ja suurimman osan arjestaan kotona vanhempansa kanssa.''

Tuossa oli mun mielestä hyviä pointteja, niin halusin jakaa sen teidän kanssa. Vaikka munhan ei pitänyt tässä tekstissä puuttua Suomen järjestelmään. :D Ja en tämän enempää siitä aio tällä erää sanoakaan.

Mitä mieltä te olette? Mikä on ehdottomasti parhain asia kotiäitiydessä? Entä uraäitiydessä? Millaisia päätöksiä te olette tehneet ja oletteko katuneet? :)

2 kommenttia:

  1. Tässä oli hyviä juttuja. Mua nauratti tuo missä sanoit, että voit sanoa puolisolle, että sulla oli kiireinen ja rankka työpäivä etkä saa vastaukseksi mutta sähän olit vaan kotona. Niinhän se on. :D Mutta mää luulen, että kun meen töihin niin saan vähän saman vastauksen siltikin. Nimittäin, että säähän vaan katoit lapsien perään. Joo, sitähän se tosiaan onkin vaan. :D

    Mää oon kanssa pohtinut tuota mitä teen ja millon alan töitä ettimään. En oo mitään päätöksiä tehny, mutta pian pitäisi varmaan tehdä, kun äitiysloma loppuu tosiaan 11pvä kesäkuuta. Ehkä määkin oon ainakin vuoden loppuun kotona. Pitää nyt katsoa. :) Paras vaihtoehto ois, jos sais tehä jotain sijaisuuksia ja sitten neiti vois olla hoidossa ne ajat mummilassa tai mummi meillä, mutta jää nähtäväksi. Avomies tekee vuorotyötä niin hän ei varmaan kerkee koskaan katsomaan ainakaan koko mun työaikaa neitiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo se on kyl ihan totta. :D Mun mies ei kyl uskaltais sanoo mulle noin. :D Kai mä oon sit semmonen pirttihirmu. ;)
      Mua ärsyttää kun päiväkotityöstä ajatellaan, että se on ''vain lasten kanssa leikkimistä''. Ei tosiaan ole! Se on vastuullista lapsen kasvatustyötä, vaatii hyvät hermot ja osaamista.

      Jep, kohta tässä pitää alkaa miettiä tosissaan sunkin mitä aiot tehä. :) Munkin mielestä paras vaihtoehto olis, että Nellan mummit vois hoitaa häntä mun omien työvuorojen ajan, mutta se ei meillä ole mahdollista. Mä haluaisin aloittaa ainakin osa-aikatyöllä tai keikkailulla, mutta katsotaan nyt. Hoitovapaan aikana vois tehdä myös keikkatöitä, kun se ei vaikuta tukiin kumminkaan.

      Poista