Neuvolakuulumisia

Heippa!

Nella neuvolan hississä

Tänään meillä siis oli 8kk neuvola + lääkäri, vaikka neiti täyttikin 8kk jo 8.4. Silloinhan käytiin ottamassa itse mitat neuvolassa, kun haluttiin saada tarkat 8kk mitat, kun tämä venyi näin pitkälle. Tosi paljon oli neiti kasvanut jo kymmenessä päivässä!

Mitat 8kk, 10päivää

Paino: 11765g (8kk 11550g, 7kk 10955g)

Pituus: 72cm (8kk 70,8cm 7kk 69,4cm)

Päänympärys: 46cm (6kk 45cm)

Neuvolakorttiin saatiin taas tosi omaperäinen teksti. Ärsyttää kun ensin lääkäri kehuu ja höpöttää vaikka kuinka ja sitten kirjottaa jotain ''kaikki ok''- tekstiä. Argh.

''Kasvu ok. Sydän, keuhkot, vatsa, iho, silmät, korvat, jäntevyys= kaikki ok.''

Meillä oli sama lääkäri kun 6kk tarkastuksessakin ja vertasin tuota tekstiä siihen ja se oli melkein täsmälleen sama. Ärsyttävää.
No, kumminkin kaikki oli siis hyvin ja ensin terveydenhoitaja otti mitat ja juteltiin kaikenlaista, sitten oli lääkäri.
Puhuttiin mm. Nellan liikkumisesta ja lääkäri sanoi, ettei sen suhteen ole mitään huolta ja että jotkut vain jättävät ryömimisen ja konttaamisen välistä. Kuulemma on harvinaista, että kummankin jättäisi, mutta ei mikään mahdottomuus. Melko yleistä on, että toinen jää pois.
Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että kannattaa vaan enemmän pitää Nellaa mahallaan, että oppisi ryömimään. Kerroin, että neiti haluaisi aina vain istuvillaan leikkiä ja että ei ole koskaan viihtynyt mahallaan niin kuin ei vieläkään. Aina alkaa heti tai vähän ajan päästä kauhea kitinä ja itkeminen. Siihen terkka sanoi, että ei aina voi vain mieluisia juttuja tehdä ja kannattaa silti vaan pitää.
Siis pitäisikö minun huudattaa Nellaa tahalteen?! Ihan kun neiti oppisi ryömimään samalla kun itkee mahallaan? Joo-o... Jännä juttu, kun lääkäri oli taas sitten eri mieltä. Kumpaa sitten pitäisi uskoa? Taidanpa ihan vaan uskoa omaan maalaisjärkeeni.

Puhuttiin myös Nellan syömisestä ja kuulemma maitoa menee juuri hyvä määrä, maitoa + velliä päivässä 600-800ml. Tämän lisäksi neljä kiinteää ja joskus sormiruokaa. Ongelmana kumminkin edelleen on tuo kiukuttelu syödessä. Itku alkaa melkein aina samantien kun neidin laittaa syöttötuoliin istumaan. Kaikenmaailman hämäyskeinot lauleskelusta pilttipurkin kannen naputteluun ovat käytössä ja silti välillä on tosi haastavaa. Muualla kun kotona Nella syö yleensä vähän paremmin, koska ympärillä on enemmän katseltavaa. Taitaa siis Nellan mielestä syöminen olla tylsää puuhaa kun joutuu vaan paikallaan istua eikä saa leikkiä ja touhuta. Sormiruokailut menee aina tosi hyvin ja siinä ei esiinny kiukkuilua. Neuvolassa muistutettiinkin, että sormiruokailu voi olla yksi ateria ihan hyvin, kun se meillä onnistuu hyvin. Joten sitä lisää siis.
Kuulemma ei kannata pakolla syöttää, jos ei tunnu onnistuvan ja tämä on kuulemma ihan normaali vaihe Nellan ikäiselle. Eipä siitä kannata siis sen enempää ottaa stressiä.

Lääkäri tutki Nellan ja Nella osasi hienosti pinsettiotteen. Kehuja sai myös istuma-asennosta, seisoma-asennosta ja askeleiden ottamisesta seisoessa, kuulemma on kovin jäntevä ja epäili neidin lähtevän aikaisin kävelemään kun niin hienosti askeleita otti.

Tänään vihdoin koottiin Nellan taaperokärryt, jotka hän sai joululahjaksi!

Myös kielen naksuttelusta neiti sai kehuja. :D Pitihän Nellan lääkärisedällekin taitonsa näyttää!

Hampaita pitäisi kuulemma alkaa harjailemaan kaksi kertaa päivässä, tähän mennessä ollaan harjattu vain kerran kun se oli viimeisin ohjeistus joka ollaan saatu. Ensimmäinen hammaslääkäri on n. 1- vuotiaana.

Kaiken kaikkiaan kaikki on hyvin, neiti kasvaa hienosti ja pituuttakin on alkanut tulemaan enemmän eikä painokaan nouse enää niin paljoa kuussa. :) TÄÄLTÄ pääset lukemaan Nellan 8kk postauksen! :) Jännä muuten, miten alle parissa viikossa on tapahtunut edistystä kehityksessä ja rytmit muuttunut taas.
Seuraava lääkäri onkin vasta puolitoistavuotiaana! Terveydenhoitaja myös sanoi, että kun mitään huolenaihetta ei ole, niin voitaisiin tulla neuvolaankin vasta 1v- tarkastukseen seuraavan kerran. Minä laitoin vastaan ja halusin 10kk käynnin, joten se järjestyi ja seuraavan kerran neuvola onkin sitten kesäkuussa. :) Käydään varmaan itse ottamassa sitten taas neuvolassa 9kk mitat, kun mun mielestä on kiva saada koko vauvavuodelta joka kuun mitat ylös.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon ohjelmaa, mm. perhekahvilaa, kirppiskäyntiä kaverin ja muskarikaverin + vauvojen kanssa, vauvakerhoa, muskaria, Nellan kummisedän kylässäkäymistä ja paljon muuta mukavaa. :) Huomenna lähdetään R:n töiden jälkeen viikonlopuksi R:n vanhempien ja Nellan toisen kummisedän luokse. :) Jos en kerkeä ennen sitä kirjoittelemaan niin haluan toivottaa ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille! :) Nyt ei näytä kyllä ulkona kovinkaan aurinkoiselta, kun sataa kaatamalla, huoh...

Nellan (karkea)motorinen kehitys + pari videota + lapsuusajan muisteluja

Huh, tulipa pitkä otsikko!

Ajattelin tehdä postauksen Nellan karkeamotorisista taidoista, kun niissä on tapahtunut vähän edistystä. Motoriset taidothan jaetaan karkeamotorisiin ja hienomotorisiin taitoihin. Hienomotorisia taitoja ovat kaikki käsillä ja varsinkin sormilla tehtävä liike, esimerkiksi piirtäminen, saksienkäsittely, pinsettiotteen osaaminen, esineiden poimiminen, lelujen vaihtaminen kädestä toiseen yms.

Karkeamotoriset taidot ovat vartalon hallintaan liittyviä liikkeitä eli periaatteessa kaikki liikkuminen kuten hyppely, juokseminen, kieriminen yms, missä vartaloa käytetään kokonaisvaltaisemmin. Vauvoilla karkeamotorisissa taidoissa voisi puhua ryömimisestä, konttaamisesta, tukea vasten nousemisesta ja seisomisesta jne. Ihan pikkuvauvojen karkeamotorisia taitoja ovat mm. päänkannattelutaito, pään kohottaminen, kääntyminen jne.

Nella piti päätä koholla vatsalla ollessaan n. 1kk iässä, kohotti hartioitaankin n. 3,5kk iässä, kohotti päätä ja hartioita selällä olleessaan n. 5kk iässä, alkoi itse kääntyä kyljelleen 5,5kk iässä ja alkoi kainalosta kannatellessa asetella jalkojaan n. 5,5kk iässä.

Nellahan on periaatteessa oppinut vähän omalla tahdillaan taitoja, ehkä vähän jäljessä jos niin nyt edes voi sanoa. Kääntymisen selältä vatsalleen Nella oppi vasta n. 7kk iässä ja toisinpäin vähän sen jälkeen. Nella ei myöskään ole oppinut ryömimään ja oikeastaan veikkaan, että neiti jättääkin sen kokonaan välistä. Nella ei koskaan ole viihtynyt mahallaan eikä viihdy vieläkään.

Joskus kun on hyvällä tuulella, saattaa pieniä hetkiä leikkiä mahallaankin, mutta hyvin nopeasti alkaa itku. Millään tavalla makoilu ei muutenkaan kiinnosta(paitsi tietysti nukkumassa), vaan aina pitäisi saada leikkiä istuvillaan.

Nella osaa istuvasta asennosta laskeutua hienosti mahalleen, ei siis ns. ''pyllähdä'' tai kaadu, vaan laskeutuu. Neiti osaa myös mennä konttausasentoon, hakea molemmilta puolilta leluja konttausasennossa,

kääntyä ja vähän liikkua istuvillaan, ottaa käsillä vastaan jos meinaa kaatua ja uusi juttu onkin sitten tuo istuvasta asennosta kiipeäminen tukea vasten. Sitä neiti on tehnyt n. kuukauden ajan ja toissapäivänä 15.4. Nella nousi ensimmäistä kertaa tukea vasten(olkkarin rahia) seisomaan ihan kunnolla, jalat ja selkä suorana. Tähän mennessä oli noussut polvilleen ja vain pari kertaa onnistunut nousemaan ns. etukenossa seisomaan, mutta nyt suoristi vartalon kunnolla ja pysyikin siinä seisovillaan yllättävän kauan. Sain napattua siitä pari kuvaakin, mutten viitsi niitä tänne laittaa kun neiti on siinä vaippasillaan. Voisi muuten alkaa enemmän pitääkin Nellaa ilman housuja ja sukkia, kun ne tuppaavat luistamaan niin ettei kiipeily ja konttausharjottelut onnistu yhtä hyvin.
Eilen neidillä olikin taas kovat treenit kiipeilyssä ja muutaman kerran nousikin seisomaan ja siinä hienosti pysyi. Innoissaan näyttää olevan uudesta taidostaan! Eilenkin muuten vasta sitten, kun olin ottanut häneltä sukat pois, niin seisomaan pääsy onnistui. Ei edes jarrusukilla vielä onnistu, mutta eiköhän se niinkin ala luonnistua kun taidosta tulee varmempaa.

Voihan se olla, että Nella lähtisi suoraan kävelemään tukea vasten ja sitten ilman tukea ja tosiaan jättäisi kokonaan ryömimisen ja konttaamisenkin pois. Nella on pari kertaa ottanut askelia kun seisoo tukea vasten, mutta enemmänkin koittaa eteenpäin eikä sivulle. Eihän tietenkään eteenpäin pääse kun voimat ei riitä rahia työntämään. :D Ainakaan vielä!

Oletteko te muuten kuulleet sellaisesta, että olisi jotain haittaa jos lapsi jättää konttaamisen välistä? Ystäväni, joka on sosionomiopiskelija, väitti nimittäin näin. Heillä oli ollut joku lapsen kehityspsykologian kurssi, jossa niin oli sanottu. En sitten tiedä pitääkö paikkaansa ja uskonko ylipäätään tuollaiseen. Kyllähän lapsi joskus silti varmasti konttaa, kun alkaa enemmän leikkimään yms. Onko kenenkään lukijan lapsi jättänyt jompaa kumpaa noista liikkumismenetelmistä välistä? Onko siitä ollut mitään haittaa, hyötyä tai muutenkaan onko sillä mitään väliä?

Loppuun ajattelin laittaa vielä tälläisen taulukon, mistä ilmenee motoristen taitojen ja muidenkin taitojen oppimisikä Nellalla, minulla ja R:lla. Laitoin tähän vaan ne, mitkä Nella jo osaa ja teen sitten vaikka joskus muutaman kuukauden jälkeen uuden, kun neiti on oppinut lisää asioita niin voi verrata sitten vanhempien ja lapsen oppimisikää. :)

Ensimmäinen hymy

Nella viikon ikäisenä

Minä -

R viikon ikäisenä

Ensimmäinen sana

Nella 8kk ’’äiti’’

Minä 1v ’’anna’’, 1v 4kk ’’kukka’’

R 8kk ’’äiti’’

Kääntyi ensimmäisen kerran

Nella kyljelleen 5kk, selältä vatsalleen 6kk 3vko 2päivää, vatsalta selälleen 7kk 1pv

Minä kyljelleen 3kk 10pv, selälä vatsalleen 4kk 15pv, vatsalta selälleen 4kk 4pv

R 2kk

Konttasi

Nella –

Minä 7kk

R 6kk

Istui tuetta

Nella 5kk

Minä 7kk

R 4kk

Ryömi

Nella – (taaksepäin 6kk)

Minä -

R -

Nousi seisomaan tukea vasten

Nella 8kk 1vko

Minä 7kk 18pv

R 7kk

Melko vaikeaa oli löytää sellaisia, missä olisi kaikkien jutut kirjattu ylös. Mun äiti oli melko laiska täyttämään vauvakirjaa ja se toki vähän harmittaa. Just puhuin äidin kanssa puhelimessa ja kyselin mm. mun ensimmäistä hymyä. Pikkasen äitiä nauratti, ihan kun semmosen voisi nyt enää muistaa. :D Hän sanoi, että varmaan on jäänyt pohtimaan oliko ensimmäinen ''hymy'' vatsanväänne vai oikea hymy ja sitten se on jäänyt kirjoittamatta.
Olen toinen lapsi ja olen vähän katkera ehkä siitä, että veljeni vauvakirjaa on täytetty ahkerammin. Onneksi tämä nyt ei kumminkaan ole mikään onnellisen lapsuuden mitta, sillä minulla oli ihana lapsuus ja rakastavat vanhemmat sekä paras isoveli, vauvakirjoista viis!

Minä pienenä

Kiinnostaisiko teitä enemmänkin muuten tämäntapaiset postaukset tai että kuvaisin vaikka omaa vauvakirjaani tänne? Kiinnostaako teitä vertailut Nellan, minun ja R:n vauva-ajoista/kuvista/taitojen oppimisesta? :)

Kaikenkaikkiaan Nella on ihana ja taitava tyttö, oppii asioita omaa tahtiaan ja omaa jo melkoisen luonteen. Itse olin lapsena luova, temperamenttinen, rakastin kirjoittamista, laulamista ja esiintymistä, näytin kaikenlaiset tunteet häpeilemättä ja olin leikeissä usein ''johtajan'' asemassa. Hyvä lapsuudenystäväni(Nellan kummi) M jaksaa muistuttaa, kun minun piti aina saada leikeissä olla kuningatar ja hän sai olla ''vain prinsessa'', koska kuningatar oli kuitenkin mielestäni ylempi arvo. ;)
Saa nähdä millainen temperamentti meidän neidille tulee!

ps. Neidille puhkesi kahdeksas hammas eilen! Nyt on kasassa neljä ylähammasta ja neljä alahammasta. :)

Aamut

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin
Siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa kätes kädellein
Sanon kultasein, mä näin tahdon olla vain 

Harmi vain, että se mun kultasein ei tahdo olla vain. Kultasein tahtoo vaipanvaihtoon, aamupesuille, aamupuurolle, leikkimään, touhuamaan... tai no kaikista mieluiten kultasein tahtoisi varmasti mennä syömään johtoja, kiipeämään ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja repiä äitiparkaa hiuksistä heti aamutuimaan. Ne ihanat aamut! 

Meidän aamut alkaa nykyään melkein aina niin, että R hakee Nellan omasta huoneestaan tämän herättyä, tuo hänet meidän väliin ja minä tuhahdan jotain tyyliin ''ei vielä'', ''nytkö se jo heräs'', ''mä en jaksa'' ja lopulta kun saan silmäni auki niin ''kai se sit on pakko nousta'', ''huomenta muru(t)'', riippuen mielialasta. Kuitenkin kun olen ollut viitisen minuuttia hereillä niin olen jo ihan eri ihminen, olen vaan vähän hidas herääjä. Hyvä esimerkki tältä päivältä, kun tuntui etten mitenkään pysty heräämään ja kiukutti vaan, tiuskin R:lle ja lopulta nousin. R jäi vielä nukkumaan n. tunniksi ennen töihin lähtöä ja kun hän sitten heräsi, niin olin keittelemässä hänelle jo perunoita töihin evääksi, kalaa kun oli jäänyt viikonlopulta. :D

Voi kun ikävä mulla on niitä aikoja, kun nostin vaan Nellan rinnalle ja jatkoin torkkumista. Neiti nukahti uudestaan tai ainakin rauhottui lepäilemään hetkeksi. But those days are gone. 

Nykyään se on vain saman tien noustava, ei siinä muuta vaihtoehtoja ole. Neiti yleensä herää iloisena, mutta toki sitä vähemmästäkin alkaa kiukuttamaan jos äiti ei ala jo vaihtaaman sitä yövaippaa ja laittamaan puuroa valmiiksi. Ymmärrän kyllä. Mutta silti en ole vieläkään todellakaan mikään aamuihminen. Tuskin tulen koskaan olemaankaan.

Tämä aamu alkoi samalla kaavalla kun yleensä, mutta erikoista tässä aamussa oli se, että Nella ei herännyt yöllä kertaakaan, vaan sen sijaan heräsi yöunilta poikkeuksellisen aikaisin eli ennen kuutta. Muutama viikko on mennyt nimittäin niin, että Nella on herännyt pääsääntöisesti seitsemän jälkeen, useimmiten klo 7.30 ja kerran 8.30!!!! ja kerran 5.45. Eli vaihtelee jonkin verran, riippuu tietysti miten sikeästi on yönsä nukkunut, miten päikkärit ja mitä ollaan touhuttu. 

Onneksi kerran viikossa saan nukkua pidempään, kun jompana kumpana viikonloppuaamuna isi herää Nellan kanssa, isyyslomalla sain nauttia monestakin sellaisesta aamusta. But also those days are gone. Sinne meni isyyslomat eikä niitä enää tule ainakaan saman lapsosen kanssa. 

Hassua muuten, kun väsymystä ja huonoja yöunia jaksoi jotenkin paremmin Nellan pikkuvauva-aikana. Ehkä imetyshormonit auttoivat? Ja toki silloin pystyi nukkumaan useammin päikkäreitä jos halusi, vaikkakaan sitä en tehnyt kovin usein valitettavasti. Tyhmä kun olin.

Varmasti myös se vaikutti jaksamiseen, että ihan eri tavallahan sitä sai levätä Nellan ollessa ihan pieni. Ei ''tarvinnut'' leikkiä eikä touhuta sen kummempia, R oli kesälomalla + piti vähän isyyslomaakin, ei kauheasti käyty missään yms. Nykyään meillä on vauvaharrastuksia ja päivään sisältyy paljon leikkiä ja touhua, välillä ulkoilua yms. Tottakai silloin yöunien merkitys korostuu, pikkuvauva-aikana sai melko paljon makoilla sohvalla beibi rinnalla tuijottaen telkkaria varsinkin tiheän imun kautena. Neiti ei vielä tarvinnut muuta kuin läsnäoloa, maitoa ja unta. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että löhöisin vain sohvalla koko päivän ja silloin tällöin syöttäisin muksun siinä lomassa ja vähän vaihtaisin vaippaa. Kyllä silloin tulisi melkoinen känkkäränkkä kylään. :D

Mutta kaikenkaikkiaan, rakastan herätä Nellan kanssa aamulla. En olisi ikinä uskonut voivani omalla tavallani nauttia aamuheräämisistä, mutta kyllä sitä vaan kaikkea oppii arvostamaan. Varsinkin ne ihanat kiireettömät aamut, kun rauhassa leikitään, syödään aamupuuroa ja nautiskellaan toistemme seurasta leikkien ja laulujen parissa hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Niitäkin aamuja on, uskokaa pois. ;) 

Minusta ei olisi edes kivaa, että saisin nukkua joka aamu pitkään ja esimerkiksi mies nousisi Nellan kanssa aina. Silloin jäisi niin paljon yhteisestä päivästämme pois ja jäisin kaipaamaan niitä ihania aamuja ihan meidän tyttöjen kesken. Voi kuulostaa hullulta, mutta näin minä ajattelen. Vaikka huonoina aamuina kiroaakin ne aamuheräämiset jonnekkin missä päivä ei paista... Niin silti.

 Uni haihtuu hämärään huoneeseen
Pakotan silmät pysymään auki

Tässä on hyvä olla ♥

Viikonloppu

Meidän viikonloppu sujui oikein mukavasti. Perjantaina mun vanhempien koira Milla oli meillä hoidossa. Nella tykkäsi hirveästi. :) Käytiin myös n. 40minuutin kävelyllä.

Perjantaina oltiin myös tosiaan siellä Hulluilla Päivillä ja ihme kyllä, en edes oikeastaan ahdistunut siitä ihmismäärästä. Keskustassa olisi varmasti ollut enemmän porukkaa, mutta sinne minua ei varmaan olisi saanut kirveelläkään. Voi olla, että kärsimättömyyskäyräni olisi noussut myös enemmän huippuun, jos R ei olisi ollut mukana sillä hän ihanana miehenä työnsi Nellaa rattaissa ja minä sain katsella ja kierrellä rauhassa.

Meillä oikeastaan oli R:n kanssa oiva sopimus. Molemmilla oli oma mielipiteensä, miten viikonloppu tulisi käyttää joten päädyimme kerrankin aikuismaisesti kompromissiin. R halusi mennä mökille ja minä halusin olla kotona sekä mennä Hulluille Päiville. Joten perjantai- ja lauantaiaamupäivä vietettiin minun haluamissani merkeissä ja lauantaipäivällä lähdettiin sitten ajelemaan mökille. Sinne kumminkin on vain tunnin ajomatka, joten viitsii mennä myös vain yhden yön takia.
R:lla oli kyllä ihan pointtinsa mökille haluamisen suhteen, sillä meidän auto temppuilee jälleen kerran ja mökin lähellä on eräs autokorjaamo, jossa tuttu tyyppi tekee vähän halvemmalla korjauksia. Lauantai sujui puuhommien, ulkoilun, takassa grillatun makkaran, puusaunan ja hyvän seuran parissa, sunnuntaina R ja isäni lähtivät pilkille sekä R vei auton huoltoon. Nyt on auto huollettu ja ollaan takaisin kotosalla!

Nella on ollut oma iloinen itsensä(oppi muuten viikonloppuna raivostuttavan hampaiden narisuttamisen... :D), mutta la-su yö meni muissa kun iloisissa merkeissä... Neiti heräili 30min-2h välein itkemään ja kitisemään eikä syynä varmasti ollut tippunut tutti, sillä ei sitä yleensä noin paljoa yöllä kitistä(tänään paikkasikin sitten yöunia KOLMEN JA PUOLEN TUNNIN päikkäreillä!). Nella oli myös kovin tukkoinen ja vieläkin räkä valuu, mikä lie sitten taas syynä. R:n mielestä olisi taas tulossa hammas...
Muuten neiti on kyllä ihan tyytyväinen ja syö suht hyvin, ollaan aloitettu nyt nuo 8kk ruoat. Ei uskalleta antaa niitä enää sellaisenaan vähään aikaan, kun neiti kakoo niitä niin paljon ja eilen oksensi kaiken ruoan pois. Ollaan nyt siis muussattu sitten haarukalla ruoka pienemmäksi, kun kyllähän niissä aika isoja paloja on. Jännä vaan, kun sormiruokaa Nella syö niin hyvin ja tajuaa pureskella, mutta noita ruokia syödessään se ei luonnistu. :o No, eiköhän se siitä ala sujumaan.
Muuten, minkä ikäisenä teidän lapset alkoi vetäisemään tuollaisen ison purkin kerrallaan? Siis tälläisen:

Nyt Nella nimittäin syö tuollaisesta n. puolet kerrallaan. Sellaisen pienemmän purkin syö yleensä yhdellä kerralla.



















Tänään neiti on päässyt kylpyyn ja nauttinut kovasti, R on korjannut viemäriä ja nyt R on nukuttamassa Nellaa. Ei taida sujua kovin hyvin, kun on niin kauan siellä jo ollut ja itkua kuuluu... :/
EDIT: Neiti nukkuu tyytyväisenä.

Huomenna olisikin sitten perhekahvila, johon mun kanssa tulee kolme muskarikaveria vauvoineen! :) Kivasti alkaa uusi viikko siis. :)
Eipä mulla muuta tällä kertaa, pitääkin mennä ottamaan lämpimät voileivät pois uunista. Mutta tässäpä vielä kuvia viikonlopusta! :)

Ulkoilemaan!

Isin apuna puutöissä. ;)

Nella pääsi istumaan moottoripyörän kyytiin mun kummisedän kanssa. ;)

Neiti nukkuu, äiti juo kahvia ja pelaa pasianssia. :D

Neiti oli ihan hikimärkä kun heräsi päikkäreiltä!

Hihi, nappasin vaarin lasit!

Kotiin lähdössä!

Mukavaa sunnuntain jatkoa! ♥

Hullu Hulluilla Päivillä

Heeeips!

Mähän olin siis sopinut itseni kanssa, että nyt on kyllä aika lastenvaatelakolle. R:llekin menin lupautumaan, että en osta kuukauteen Nellalle yhtäkään vaatetta, mutta kuinkas kävikään.... Eihän hullujen päivien ostoksia lasketa, eihän? Ne on kumminkin niin harvoin ja saa merkkivaatteita niin halvalla ja ja ja... no onneksi ei lyöty sentään vetoa mistään. :D Näiden jälkeen kunnostaudun, mä lupaan!
Vannon kyllä, etä mun sydän pysähty hetkeks kun kassaneiti ilmoitti ostosten summan...

Selittelyt sikseen ja ostoksiin. ;) Hulluilta päiviltä löytyi Nellalle ihania ja laadukkaita kesävaatteita ja pari muutakin juttua. Kaikki melkeinpä ovat vielä liian isoja vielä, mutta se on vaan parempi niin koska Nellalla on nyt jo niin paljon tällä hetkellä sopivia vaatteita.

Tämä ihana lyhythihainen body oli pakko ostaa, vaikka olikin normihintainen. ♥ 

Suloinen hihaton body, raidallinen vaikkei kuvassa siltä näytä.

Hame samaa sarjaa.

Niiiiin ihana mekko, tämä on oikeasti sellainen roosanvärinen, mutta kamera vääristää. Pehmoista materiaalia, ihanan hempeä. ♥

Oranssi kesämekko

Pirteän kesäinen mekkobody suloisilla röyhelöhihoilla ♥

Samanväriset pöksyt

Takana söpö tasku

Yöppi Neltsulle

Kirkkaanväriset pehmoiset velourhousut

Vaatteiden lisäksi ostin Nellalle saippuakuplia ja
Prismasta hiekkalelusetin

Ainiin ja Stockalta ostin myös autopeilin, siis sellaisen että ajaja/etupenkillä istuva näkee lapsen kun istuin on selkä menosuuntaan. Tähän mennessähän minä olen joka reissulla istunut Nellan kanssa takana, jopa kauppareissuilla, mutta katsotaan jos nyt uskaltautuisin menemään eteen istumaan taas. :)

Muutama vaate FB-kirppikseltä oli myös postissa tullut, mutta näitäkään ei lasketa kun oli ostettu ennen kun edes päätin pitää lakon. :D

Ihanat, ohuet kesäpöksyt. ♥

Edelliset pöksyt ja tämän ihanan shortsihaalarin(80cm) ostin Unelmista totta- blogin Jonnalta!

 

Ja pari muutakin juttua ostin fb-kirppiksiltä, mutta ne on nyt pesussa niin en saa niitä kuvattua ainakaan tähän samaan. :)

Mutta NYT ALKAA SE LAKKO! Ehkä...

Me suunnataan tästä mökille päin, joten ihanaa viikonlopunjatkoa kaikille. ♥

Eroahdistusvaihe

Jep, meille on rantautunut ihana vaihe. Tai oikeastaan onhan sitä ollut ennenkin, mutta nyt se on jatkuvaa ja mittapuultaan paljon pahempaa. Eli Nellan mielestä minun pitäisi olla liimattuna lattiatasossa hänen kanssaan tai mieluiten edes jossain tosi lähellä.

Mutta eihän se ole mahdollista koko aikaa! Olisi kivaa, jos ei tarvitsisi elää epähygieenisenä, punanaamaisena, sotkuhiuksisena, nälkäisenä ja muuta mukavaa. Nellan mielestä äiti ei ole oikeutettu edes viiden minuutin suihkuun vaikka neiti saisi nautiskella suihkun edessä syöttötuolissaan maissinaksuja kuunnellen äidin ''suloäänistä'' laulua saatika sitten sutaisemaan ripsaria tai syömään voileipää sen tekemisestä puhumattakaan.

Tältä päivältä vaikka voisin kertoa muutaman esimerkin. Syötin Nellalle aamupuuron, vaihdoin vaipan ja Nella oli vähän aikaa sitten herännyt yöunilta, joten olisi varmasti oivallinen aika nauttia itse rentouttavasta suihkusta ennen kuin täytyisi alkaa valmistautumaan muskariin lähtöön. Väärin. 
Laitoin Nellan syöttötuoliin katselemaan itseään peilistä, josta hän näkee itsensä lisäksi minut kun kurkin suihkuverhon takaa. Lykkäsin neidille kaksi maissinaksua syöttötuolin tarjottimelle ja muutaman lelun. Nämä kelpasi viihdykkeeksi ehkäpä reilun minuutin verran. Sitten alkoi itku, kitinä ja muu yleinen ''mulla-on-kaikki-huonosti-ja-tylsääkin-kaiken-lisäksi''-valitus. Tässä vaiheessa olin vasta pesemässä shampoota päästäni. No vaihdoin nopeamman vaihteen päälle ja rentouttava suihku oli vain kaunis muisto takaraivossa.

Toinen esimerkki, joka nyt ei varsinaisesti liity eroahdistukseen mutta kumminkin arkea hankaloittava juttu: Toiveena saada omasta naamasta edes vähän lähimaille siedettävää. Nellalla on hyvät leikit lattialla, minulla tykötarpeet edessä ja neiti näkee äidin; meikkaus alkakoon. Väärin. Samantien kun otan ensimmäisen putelin käteeni, niin alkaa kiipeilyharjoitukset olkkarin rahia vasten. Ja joo eihän siinä mitään, kiva taito jota pitää harjoitella, mutta MIKSI se pitää aloittaa aina juuri kun olen tekemässä jotain ja MIKSI neidillä ei ole vielä yhtään itsesuojeluvaistoa tai sitä alaspääsemisen taitoa? Tiedän, kaikki aikanaan, mutta sydän sykkyrällä saa äiti kyllä olla suurimman osan neidin hereilläoloajasta. Innolla(joo en) odotan neidin kunnollista liikkeille lähtöä kun nyt jo pääsee liian hyvin käsiksi kaikkeen kiellettyyn ja ''vaaralliseen''.

Aamu meni siis plörinäksi moniltakin osin eikä sitä helpottanut kakkakatastrofi kun oli kiire bussiin. No, loppuhyvin kaikki hyvin, muskariin kerettiin ajoissa vaikkakaan neiti ei suostunut nukkumaan ennen sitä päikkäreitä. Ja sen jälkeenkin vain puoli tuntia. Onneksi illalla vetäisi parin tunnin tirsat niin jaksoi leikkiä yöuniin asti. Meillä muutenkin tuntuu, että päikkärit on selvästi vähentymässä. Mites sitä nyt kukaan malttaisikaan nukkua, kun on niin paljon kaikki uusia taitoja harjoiteltavana! Unikouluasiantuntija vertasi esimerkiksi tukea vasten kävelyn oppimista siihen(vaikkei meillä siis ihan sitä vielä osatakaan), että aikuinen oppisi lentämään.

No mutta johan tämä teksti rönsyilee. :D Piti siis puhua siitä eroahdistuksesta tosiaan...
Sitähän esiintyy siis päivän mittaan melkein koko ajan, jos meinaan poistua huoneesta. Juttelin erään lasten/vauvojen kehityspsykologiaan erikoistuneen henkilön kanssa ja hän vakuutteli tämän olevan tosi yleinen vaihe, joka on yleensä pahimmillaan 9kk iässä ja lievenee vuoden iän tienoilla. Henkilön mielestä olisi hyvä aina kertoa lapselle mihin on menossa ja huudella toisesta huoneesta vauvalle. Tämän ikäinen vauva ymmärtää jo yllättävän paljon sanoja ja joitain lauseitakin, jos niitä toistetaan useasti. Varmasti jos paljon toistaa esim. menevänsä vessaan, niin lapsi oppii että vessassa viivytään vain hetki ja se on lähellä. Pitää alkaa painottamaan tähän asiaan vielä enemmän. Välillä tuntuu kyllä, että Nellan kohdalla parasta olisi vain huomaamatta häipyä leikistä ja käydä nopeasti siellä vessassa/keittiössä yms., kun alkaa pitkittämättään tilannetta selittelyllä, huutelulla sun muulla. Mutta toki jokainen vauva ja tilanne on erilainen.

Puhuttiin myös kyseisen henkilön kanssa siitä, että aikeissa olisi alkaa nukuttaa Nellaa niin ettei koko aikaa oltaisi vierellä vaan neiti saisi opetella yksinään nukahtamaan. Henkilö kumminkin suositteli, että odotettaisiin pahimman erovaiheen ohi ja sitten vasta alettaisiin tätä yrittää. Se oli kyllä mielestäni ihan hyvä vinkki, jota en ollut tullut ajatelleeksikaan.

Eiköhän tästä vielä selvitä, rankka vaihehan tämä on. Se eroahdistusitku nimittäin ei ole useinkaan pikkukitinää vaan sydäntä särkevää itkua, toiselta nimeltään maailmanloppuhuutoa.

Niin joo ja sitä piti vielä sanoa, että tämä ei kohdistu pelkästään minuun vaan myös R:n kohdalla eroitketään. Eli jos molemmat vanhemmat on kotona niin kummankin pitäisi olla koko ajan näköpiirissä, joskus myös jopa toinen vain kelpaa. Jos minä olen poissa kotoa, niin R:n perään itketään samanlailla kun minunkin. Eli ei siis itke minun perääni, jos lähden vaikka kauppaan vaan haluaa vain koko ajan, että toinen hänen turvallisista aikuisistaan olisi läsnä.

Onko teidän lapsilla esiintynyt eroahdistusta? Minkä ikäisenä?

Mitä keinoja olette käyttäneet sen lievittämiseen? Kuinka kauan vaihe on kestänyt? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia. :)

ps. Tuo henkilö kenestä puhuin aiemmin muuten sanoi myös, että ihan selvästi Nella ymmärtää äiti- sanan ja sen merkityksen sekä osaa sanoa sen tarkoittaessaan minua. :') Ja että ei ole mitenkään tavatonta, että 8kk ikäinen vauva osaisi sanoa ymmärrettävän, tarkoituksellisen sanan. <3

(täällä postauksen lopussa kerroin tuosta enemmän)