Lilypie Second Birthday tickers

torstai 11. huhtikuuta 2013

Eroahdistusvaihe

Jep, meille on rantautunut ihana vaihe. Tai oikeastaan onhan sitä ollut ennenkin, mutta nyt se on jatkuvaa ja mittapuultaan paljon pahempaa. Eli Nellan mielestä minun pitäisi olla liimattuna lattiatasossa hänen kanssaan tai mieluiten edes jossain tosi lähellä.

Mutta eihän se ole mahdollista koko aikaa! Olisi kivaa, jos ei tarvitsisi elää epähygieenisenä, punanaamaisena, sotkuhiuksisena, nälkäisenä ja muuta mukavaa. Nellan mielestä äiti ei ole oikeutettu edes viiden minuutin suihkuun vaikka neiti saisi nautiskella suihkun edessä syöttötuolissaan maissinaksuja kuunnellen äidin ''suloäänistä'' laulua saatika sitten sutaisemaan ripsaria tai syömään voileipää sen tekemisestä puhumattakaan.

Tältä päivältä vaikka voisin kertoa muutaman esimerkin. Syötin Nellalle aamupuuron, vaihdoin vaipan ja Nella oli vähän aikaa sitten herännyt yöunilta, joten olisi varmasti oivallinen aika nauttia itse rentouttavasta suihkusta ennen kuin täytyisi alkaa valmistautumaan muskariin lähtöön. Väärin. 
Laitoin Nellan syöttötuoliin katselemaan itseään peilistä, josta hän näkee itsensä lisäksi minut kun kurkin suihkuverhon takaa. Lykkäsin neidille kaksi maissinaksua syöttötuolin tarjottimelle ja muutaman lelun. Nämä kelpasi viihdykkeeksi ehkäpä reilun minuutin verran. Sitten alkoi itku, kitinä ja muu yleinen ''mulla-on-kaikki-huonosti-ja-tylsääkin-kaiken-lisäksi''-valitus. Tässä vaiheessa olin vasta pesemässä shampoota päästäni. No vaihdoin nopeamman vaihteen päälle ja rentouttava suihku oli vain kaunis muisto takaraivossa.

Toinen esimerkki, joka nyt ei varsinaisesti liity eroahdistukseen mutta kumminkin arkea hankaloittava juttu: Toiveena saada omasta naamasta edes vähän lähimaille siedettävää. Nellalla on hyvät leikit lattialla, minulla tykötarpeet edessä ja neiti näkee äidin; meikkaus alkakoon. Väärin. Samantien kun otan ensimmäisen putelin käteeni, niin alkaa kiipeilyharjoitukset olkkarin rahia vasten. Ja joo eihän siinä mitään, kiva taito jota pitää harjoitella, mutta MIKSI se pitää aloittaa aina juuri kun olen tekemässä jotain ja MIKSI neidillä ei ole vielä yhtään itsesuojeluvaistoa tai sitä alaspääsemisen taitoa? Tiedän, kaikki aikanaan, mutta sydän sykkyrällä saa äiti kyllä olla suurimman osan neidin hereilläoloajasta. Innolla(joo en) odotan neidin kunnollista liikkeille lähtöä kun nyt jo pääsee liian hyvin käsiksi kaikkeen kiellettyyn ja ''vaaralliseen''.

Aamu meni siis plörinäksi moniltakin osin eikä sitä helpottanut kakkakatastrofi kun oli kiire bussiin. No, loppuhyvin kaikki hyvin, muskariin kerettiin ajoissa vaikkakaan neiti ei suostunut nukkumaan ennen sitä päikkäreitä. Ja sen jälkeenkin vain puoli tuntia. Onneksi illalla vetäisi parin tunnin tirsat niin jaksoi leikkiä yöuniin asti. Meillä muutenkin tuntuu, että päikkärit on selvästi vähentymässä. Mites sitä nyt kukaan malttaisikaan nukkua, kun on niin paljon kaikki uusia taitoja harjoiteltavana! Unikouluasiantuntija vertasi esimerkiksi tukea vasten kävelyn oppimista siihen(vaikkei meillä siis ihan sitä vielä osatakaan), että aikuinen oppisi lentämään.

No mutta johan tämä teksti rönsyilee. :D Piti siis puhua siitä eroahdistuksesta tosiaan...
Sitähän esiintyy siis päivän mittaan melkein koko ajan, jos meinaan poistua huoneesta. Juttelin erään lasten/vauvojen kehityspsykologiaan erikoistuneen henkilön kanssa ja hän vakuutteli tämän olevan tosi yleinen vaihe, joka on yleensä pahimmillaan 9kk iässä ja lievenee vuoden iän tienoilla. Henkilön mielestä olisi hyvä aina kertoa lapselle mihin on menossa ja huudella toisesta huoneesta vauvalle. Tämän ikäinen vauva ymmärtää jo yllättävän paljon sanoja ja joitain lauseitakin, jos niitä toistetaan useasti. Varmasti jos paljon toistaa esim. menevänsä vessaan, niin lapsi oppii että vessassa viivytään vain hetki ja se on lähellä. Pitää alkaa painottamaan tähän asiaan vielä enemmän. Välillä tuntuu kyllä, että Nellan kohdalla parasta olisi vain huomaamatta häipyä leikistä ja käydä nopeasti siellä vessassa/keittiössä yms., kun alkaa pitkittämättään tilannetta selittelyllä, huutelulla sun muulla. Mutta toki jokainen vauva ja tilanne on erilainen.

Puhuttiin myös kyseisen henkilön kanssa siitä, että aikeissa olisi alkaa nukuttaa Nellaa niin ettei koko aikaa oltaisi vierellä vaan neiti saisi opetella yksinään nukahtamaan. Henkilö kumminkin suositteli, että odotettaisiin pahimman erovaiheen ohi ja sitten vasta alettaisiin tätä yrittää. Se oli kyllä mielestäni ihan hyvä vinkki, jota en ollut tullut ajatelleeksikaan.


Eiköhän tästä vielä selvitä, rankka vaihehan tämä on. Se eroahdistusitku nimittäin ei ole useinkaan pikkukitinää vaan sydäntä särkevää itkua, toiselta nimeltään maailmanloppuhuutoa.

Niin joo ja sitä piti vielä sanoa, että tämä ei kohdistu pelkästään minuun vaan myös R:n kohdalla eroitketään. Eli jos molemmat vanhemmat on kotona niin kummankin pitäisi olla koko ajan näköpiirissä, joskus myös jopa toinen vain kelpaa. Jos minä olen poissa kotoa, niin R:n perään itketään samanlailla kun minunkin. Eli ei siis itke minun perääni, jos lähden vaikka kauppaan vaan haluaa vain koko ajan, että toinen hänen turvallisista aikuisistaan olisi läsnä.

Onko teidän lapsilla esiintynyt eroahdistusta? Minkä ikäisenä?
Mitä keinoja olette käyttäneet sen lievittämiseen? Kuinka kauan vaihe on kestänyt? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia. :)

ps. Tuo henkilö kenestä puhuin aiemmin muuten sanoi myös, että ihan selvästi Nella ymmärtää äiti- sanan ja sen merkityksen sekä osaa sanoa sen tarkoittaessaan minua. :') Ja että ei ole mitenkään tavatonta, että 8kk ikäinen vauva osaisi sanoa ymmärrettävän, tarkoituksellisen sanan. <3
(täällä postauksen lopussa kerroin tuosta enemmän)

14 kommenttia:

  1. Meillä ei onneksi ole ollut mitään selkeää! Tänäänkin itseasiassa menin suihkuun juuri niinkuin sinäkin :D ja Viima oli ihan nätisti syöttötuolissaan.

    Kuulostaa kyllä aika kuluttavalta, onneksi on vain ohimenevä vaihe :)

    Ja voi ei, muistu mieleen ne Viiman nousemiset! Se oli kyllä rajua katseltavaa :/ alastulemista harjoiteltiin varmaan parista viikosta jopa kuukauteen ennen kuin se oikeasti sujui. Meillähän oli hankintalistalla konttauskypärä mutta ei sitten hankittukaan, auttaisikohan se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa mäkin voisin mennä rauhassa suihkuun! :D Nella on vähän vaikea ottaa suihkuun mukaankin sitten myöhemmin, kun meillä on kylpyamme. :/ Mutta eiköhän se tästä helpota, äidin pitää suihkussa käydä vaikka neiti kuinka ei haluaisi. :D

      Onhan tämä aika kuluttavaa ja välillä hermojakin raastavaa, mutta onneksi voi tosiaan tuudittautua siihen ajatukseen, että tämä nyt on taas yksi vaihe joka menee ohi. :) Mun tuurilla kestää vielä puol vuotta.. :D

      Joo niin on. :/ Pelottaa joka kerralla. Oon yrittänyt nyt laittaa tyynyjä aina taakse ja sivuille, ettei pää kolahtaisi suoraan kovaan lattiaan jos kaatuu. Tai sitten olen itse ottamassa vastaan.
      Meillä itseasiassa taitaa olla jossain joku hirveä lahjaksi saatu vanha konttauskypärä. :D Jotenkin vierastan sen käyttöä, mutta voisihan sitä toki kokeilla. :)

      Poista
  2. Meillä tuo eroahdistus on jo helpottanut hieman! :) Helpotus tuli kun tyttö lähti kunnolla liikkeelle, se tajusi voivansa tulla perässä tai jäädä puuhailemaan itse.
    Välillä tyttö kylläkin rääkyy vessan ulkopuolella, se on oikeastaan ainoa tilanne milloin eroahdistusta enää näkyy.

    Ada ei sano vieläkään äiti! Sieltä tulee: hauva, heppa, anna, pappa (mun isä) ja Eve (mun sisko). Mutta äitiä ei sano :DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Juu tuo liikkeelle lähtö varmasti helpottaa aika paljon. Veikkaisin myös, että aikaisin liikkeelle lähteville ei tule niin pahaa eroahdistusta kun voi tosiaan päättää meneekö äidin perään vai ei. Vaikka toki sekin on yksilöllistä.

      Mun kaveri just kertoi, että on hirveetä kun sen muksu aina ryömii/konttaa joka paikkaan mukaan ja huutaa vessan oven takana. :D Kyseessä Nellaa kaksi päivää nuorempi tyttö. :)

      Ootko koittanut sit vaan päästää Adaa mukaan vessaan? Mä välillä otan jos huutaa vaan.

      No Adahan sanoo jo paljon sanoja! :) Kyllä se äitikin sieltä vielä tulee. ;) Muistatko mikä oli Adan ensimmäinen ymmärrettävä sana?

      Poista
    2. Se itseasiassa puuttuu tosta listasta! YSKÄ :D! Tai siis "ykkä". Raukka oli kipeänä niin pitkään ja leikittiin sellaista tekoyskä-leikkiä, yhtenä päivänä se sit vaan sanoi sen :D

      Poista
  3. Meillä ei vielä ole ollut eroahdistusta.Ainakaan en oo osannu sisäistää jos on ollut. :D
    Onneksi tuokin menee aikanaan ohi. Ihana kun siellä on opittu jo nousemaan. Meilläkin sitä harjoitellaaan, mutta vielä se on vähän hankalaa. (Muutamana päivänä on kylläkin noussut sohvaa vasten. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei teille tulekaan! :) Tai ainakaan näin pahana. :/

      Onhan tämä ihanaa, kun neiti oppii uutta ja on niin ylpeä taidoistaan, mutta saa kyllä pelätä koko ajan niin paljon. :D
      Meilläkin Nella nousee sohvaa vasten ja ei malta enää istua vaan viekussa. :( :P

      Poista
  4. Meillä on eroahdistusta tällä hetkellä, ollut jo pari viikkoa. Nyt EHKÄ rupeaa helpottamaan (koputan puuta). Eli siis ennen neiti viihtyi lattialla tosi hyvin, mutta nyt pitää olla koko ajan joku siinä vierellä juttelemassa. Välillä ei kelpaa lattiakaan vaan pakko on päästä syliin. Aika rankkaahan se on kyllä, mutta tosiaan nyt pikkuhiljaa on ruennut jo helpottamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että teillä helpottaa! :) Joillainhan se on tosi lyhyt vaihe vaan ja joillain sitten kestää monta kuukautta. Saa nähdä miten meillä on...

      Nellakin ennen viihtyi paljon paremmin yksinään, nyt ei oikein ollenkaan. Tai viihtyy siis leikkimässä lattialla jonkin aikaa, jos olen myös lattialla tai muualla lähellä. Nellan pitää koko ajan tarkistaa, että onhan se äiti nyt siinä ja jos ei ole niin alkaa huuto...

      Kyllä tästä selvitään. :)

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta! Iita on niin kiinni äidissä, kun vaan voi. En saa syötyä, käytyä vessassa saatikka tehtyä mitään muutakaan ilman, että takiainen on lahkeessa kiinni. Tavallaan se on hellyyttävää, mutta voisihan sitä välillä syödä aamupalan ihan rauhassa. :D Onneksi Iita kuitenkin suostuu jäämään mummolaan hoitoon, että saan itse käytyä jumpassa ja salilla. Kun menen hakemaan tyttöä niin silloin alkaa vasta väninä.
    Ja tuosta nukkumaan menosta. Meillä Iita on tosiaan käynyt monta kuukautta niin päikkäreillen, kuin yöunillekin niin, että ollaan vaan viety maidon annon jälkeen sänkyyn ja sinne tyttö on yksinään nukahtanut. Mutta eipä nukahda enää. Taistellaan joka kerta puolesta tunnista tuntiin, että saadaan Iita nukkumaan. Varmaan tääkin on eroahdistuksesta sillä Iita käy heti itkemään, kun poistutaan huoneesta. Eilenkin illalla makasin Iitan huoneessa olevalla sängyllä niin kauan, että tyttö nukahti omaan sänkyynsä. Päikkäreille laittaessa istun Iitan huoneen oven edustalla olevassa kiikkutuolissa, että tyttö näkee minut nukahtaessaan.
    Toivotaan, että menee pian ohi niin meillä, kuin teilläkin! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit kommentoimaan, niin tulee tunne ettei ole yksin tämän asian kanssa. Nimittäin onhan tämä melko vaikea vaihe niin äidille kun lapsellekin. Tavallaan ihanaa huomata, että Nella on niin kiintynyt minuun ettei halua olla erossa, mutta tavallaan taas raastaa hermoja. Välillä tosiaan olisi kiva juoda se kahvikupponen rauhassa, saatika sitten siivota. Vähän vaikeaa aina kantaa neitiä mukaan joka huoneeseen mihin menen, kun varsinkin siivotessani olen semmoinen touhottaja että teen montaa asiaa samaa aikaa enkä pysy samassa huoneessa kauaa. :D

      Onneksi Nellakin jää kyllä hyvin hoitoon ainakin vielä(koputan puuta), toivotaan ettei sen kanssa tulekaan ongelmia. Mummi kumminkin on niin läheinen ihminen Nellalle. :)

      Kuulostaa tutulta tuo nukkumaanmenojuttu! Päikkäreille Nella kyllä nukahtaa tosi hyvin, kun nukutan lähes aina ulkona, mutta yöunet onkin sitten eri juttu. :/

      Aina kun tuntuu vaikealta, niin pitää vaan muistaa että se on tosiaankin vain yksi vaihe ja ei pitäisi kestää kauaa. :) Tavallaan odotan kyllä meidän neidin liikkeelle lähtöä, koska oma selkä alkaa olla aikana huonona kun tuota 11,5kg tytsyä kantaa paikasta toiseen kun ei suostu yksin jäämään. :/

      Tsemppiä teillekin! :)

      Poista
  6. Kevinkää ei oikein enää malta nukkua, kun on niin paljon kaikkea uuta ihmeteltävää kun on oppinu kiipeilee, seisoo, liikkumaa ite minne haluaa.. Ja sittehän tietty kiukuttaa kun väsyttää eikä haluu kuitenka nukkua.. Tuota eroahdistusta meil ei onneks oo. Mut ikävän poitsu näyttää kyllä! Jos on ollu hoidossa ni ollu ku pieni aurinko, sitteku haetaa hänet kotii ni huutaa koko päivän ja illan, osottaa siis mieltään siitä, että ´´jätettiin`` hänet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan ymmärrettäväähän ja normaalia se on. Tänään Nella nukahti tosi hyvin, mutta menikin niin myöhään nukkumaan kun oltiin Hulluilla Päivillä.

      Meillä ei sit taas tommosta oo ollu, jos Neltsu on ollut hoidossa. Ainakaan vielä. ;)

      Poista