Illallinen

Heips!

Eilen en kerennytkään kirjoittelemaan, kun oli niin kiireinen päivä. Nellan ja R:n kanssa vietettiin laatuaikaa ja valmistauduttiin iltaan. Veljeni ja hänen kihlattunsa olivat varanneet pöydän hienosta ravintolasta klo 18. Tämähän oli siis meidän kihlajaisillallinen. Ja tosiaan menimme R:n kanssa kihloihin yli puolitoista vuotta sitten ja silloin T ja L sanoivat, että lahjaksi tarjoavat meille ravintolaillallisen, mutta sitten tulin raskaaksi ja Nella syntyi ja tällä välillä myös T oli puoli vuotta vaihdossa Hong Kongissa ja L muutaman kuukauden Belgiassa jne... joten illallinen venyi 1,5vuodella. :D Nyt kumminkin saatiin aikaiseksi järkättyä tämä ja oli kyllä niin ihana ilta. Meillä kaikilla on tietysti aina omat menomme ja nykyään Nellankin takia ei ole niin helppoa järjestää tämmöistä, mutta onneksi nyt kumminkin onnistui. Tuntuu nykyään vaikeammalta ja vaikeammalta viedä Nellaa hoitoon. Neiti selvästi jo tuntee kotinsa ja ymmärtää aina jos on vieraassa paikassa. Nella ei ollut nähnyt äitiäni eli mummiansa muutamaan viikkoon ja oli ihan ihmeissään kun mummi tuli hakemaan hänet. Katseli ja tuijotteli vaan pitkään. :D Äitini heittikin läppää, että onpas Nellalla huono muisti. ;)

Äitini haki siis Nellan neljän aikaan ja tuli vähän kiire, kun aikaa valmistautua lähtöön oli parikymmentä minuuttia. Onneksi olin jo aamulla meikannut jonkin verran.
Viiden aikaan lähdimme sitten bussilla R:n kanssa kohti Helsingin keskustaa, missä olimme sopineet tapaamisen T:n ja L:n kanssa varttia vaille kuudeksi rautatieaseman pääovien eteen. Siitä sitten suuntasimme Ravintola Havikseen, joka on ainakin minun makuuni todella hieno ravintola, Michelin- tähdenkin ansainnut(lue lisää täältä).

Ravintola oli todella kotoisa, vanhanaikaisesti sisustettu. Meille oli varattu pyöreä pöytä ovien läheisyydestä, mutta kumminkin tavallaan nurkasta eli rauhaisa paikka oli. Ravintolaosuus oli todella pieni, ihan muutamia pöytiä vain oli. Ravintola kumminkin jatkui muutaman oven takaa toiselle puolelle, missä sitten oli avoin keittiö, vessat ja tavallaan ''baari''puoli.

Ruoka ja seura oli mahtavaa! :) Minä ja R otimme Blinimenun, joka oli kyllä todella hyvä. Ennen alkuruokaa saimme keittiöltä tervedykseksi kaviaarimaistiaisen, jossa oli jotain muutakin seassa ja se syötiin lusikalla pienestä lasikiposta. Nam! Ei saisi maistaa mitään niin maukasta, ettei vain totu. ;) Ei nimittäin itsellään varmaan hirveästi ole varaa sellaisilla herkuilla herkutella. ;D
Alkuruoka sisälsi blinejä, smetanasipulitillitahnan ja kotimasia mätejä(siian, hauen ja muikun):

Oli kyllä todella hyvää, vaikka mädit olivatkin ehkä vähän mauttomampia, mihin olen tottunut. Mätihän on suurta herkkuani, mutta meillä se tehdään aina niin, että sipuli, smetana ja mäti sekoitetaan samaan kippoon ja nautitaan sellaisenaan tai paahtoleivän päällä. Mutta oli kyllä silti tuokin hyvää.
Pääruoaksi sainkin sitten herkutella savustetulla Ahvenanmaan taimenella ja laakerinlehtikastikkeella. Kala oli suussa sulavaa ja kaikki muutenkin hyvää, mutta en tykännyt hirveästi kun annokseen oli laitettu pinaattia mistä en tykkää missään muodossa.

Ruokajuomaksi nautiskelimme punaviiniä ja valkoviiniä. Aperitiiviksi nautiskelimme lasit kuohuviiniä.
En muista viinien nimiä ja en ole mikään viiniasiantuntija, mutta punaviini jota joimme oli varmasti parasta koskaan maistamaani punaviiniä. En ole hirveästi koskaan tykännyt viineistä, mutta parin vuoden aikana olen oppinut tykkäämään niistä. Muistan joskus vannoneeni, etten varmasti ikinä tule tykkäämään punaviinistä, mutta tässä sitä nyt ollaan. :D En kuitenkaan koskaan osta viinejä kotiin, valkoviiniä joskus tosi harvoin mutta punaviiniä en ole ostanut varmaan koskaan. Jos sitä kumminkin juhlissa tai illallisella on tarjolla, niin kyllä se silloin maistuu(huom. nykyään). :)
Jos jotain kiinnostaa, niin voin kysyä veljeltäni punaviinin nimen, koska todellakin suosittelen sitä maistamaan. Löytyy kuulemma ihan Alkosta tai ainakin tilausvalikoimasta. Veljeni tietää viineistä aika paljon, kun on opiskellut alaa ja hänkin kehui kyseistä viiniä. Viini oli paljon kevyempää, kun punaviinit yleensä ovat.

Sitten päästiinkin lemppariosuuteeni, eli jälkiruokaan. ;) Voisin kyllä vaikka elää ravintoloiden jälkiruoilla, ne on aina niin hyviä. Ei kotioloissa sellaista koskaan saa. ;D
Jälkkäriksi Blinimenuun kuului crème brûlée ja omesorbettia. Oli kyllä suussasulavaa ja ihan liian pieni annos mun makuun. ;)
 

Oli ihanaa jutella kunnolla T:n ja L:n kanssa, kun monesti vaan kahvitellaan tai vietetään jotain juhlia. Nyt oli kunnolla aikaa höpistä mistä vain. Eikä haluttukaan sitten lopettaa iltaa vain illalliseen, joten päätettiin mennä vielä lasilliselle(kahdelle lasilliselle...) johonkin kivaan paikkaan. Päädyttiin Belgeen, jossa istuttiinkin sitten n. puoli kahteentoista, josta sitten suunnattiin bussilla omiin koteihimme.

Ainoa huono juttu illassa oli se, että R oli tullut taas vaihteeksi kipeäksi ja se vähän vaikutti hänen mielialaansa tietenkin. Hyvin kuitenkin jaksoi ja eipä tuo mies muutenkaan turhia löpise, joten ei tarvinnut rasittaa kipeää kurkkuun ;) Tänään R hakisin sitten sairaslomaa ja keuhkoputkentulehdus hänellä sitten todettiinkin. R sai tämän ja huomisen päivän sairaslomaa ja siitä hänellä sitten alkaakin vapaat ja menee vasta keskiviikkona seuraavan kerran töihin. Tänään R jää kotiin lepäilemään kun minä menen isäni kyydillä hakemaan Nellaa äidiltä ja sitten suuntaan isäni kanssa mökille jossa ollaankin sitten ainakin sunnuntaihin asti. Koko perhe tulee viikonlopuksi koolle, ihanaa! Eli veljeni ja hänen kihlattunsa, joiden kanssa oltiin siis eilen syömässä ja sitten mumminihan asuu siellä mökillä tai siis samalla tontilla. Näiden lisäksi siis minä, Nella, isäni ja äitini. R tulee myös huomenna sinne kun on vähän saanut rauhassa lepäillä. :)

Semmoista tällä kertaa ja jos vaikka sitten seuraavassa postauksessa olisi taas vaatejuttuja kun kävin äsken vasta postissa ja myös kotiin tipahti taas yksi paketti. ;)

Tiistai ja postin tuomisia

Tänään on ollu ihan vaan löhöilypäivä kotona. En saanut eilen taaskaan vaihteeksi unta. Menin sänkyyn 0.40 ja unta sain joskus puoli kolmen aikaan. Tämä on niin ärsyttävää ja väsyttävää... Vaikka olisin kuinka väsynyt niin en saa unen päästä kiinni. Ja useimmiten minua ei edes illalla väsytä vaan iltaa kohden piristyn.
Nella nukahti joskus ennen yhdeksää ja heräsi neljältä yöllä. Ei ole pitkään aikaan kunnolla herännyt yöllä, joten oli vähän outoa. R antoi Nellalle maitoa ja senkin jälkeen Nella oli vähän aikaa hereillä kunnes nukahti ja nukkui yhdeksään asti! Heräsin siihen ja R nosti Nellan pois sängystä ja minä torkuin vielä hetken, kunnes 9.30 ovikello soi ja netistä tilaamamme jutut tulivat kotiinkuljetuksella. Valtava pahvilaatikollinen vaatteita, kenkiä, koruja, hiusjuttuja yms. Pakkohan sitten oli nousta niitä katsomaan. ;) Minulle tuli korvikset ja yksi pinkki toppi, joka ei sitten tisseistä mahtunut. :D Joten se jää käyttämättä. Onneksi maksoi vain 4.95. R tilasi itselleen työkengät, pari hupparia, fleecetakin, alusvaatteita jne. Nellalle tilattiin tämmöistä:

Ihania juttuja. Hiuspantoja viisi kappaletta, kaikki muut oli sopivia paitsi musta kimalteleva panta oli vielä iso. Keskellä olevassa Disneyn prinsessasetissä on ihana farkkumekko, jossa on takana napitus, pinkki pitkähihainen paita ja pinkit sukkikset, joita ei kuvassa oikein näy. Tuo setti maksoi yhteensä 12.95! Oikealla ylhäällä kaksiosainen Supergirl-setti, johon kuuluu pitkähihainen paita ja puolipotkuhousut. Aivan ihanat. Maksoi huikeat 4.95. :) Molemmat taisi olla kokoa 12-18kk, mutta varmaan kohta sopivat. Nämä ovat brittikokoa.
Sitten tilasin vähän riskillä nuo pinkit tarralenkkarit Nellalle, josko olisi keväällä sopivat. Otin vauvamalliston isoimman koon, mutta juuri ja juuri mahtui Nellalle jalkaan... Eli eivät mene enää keväällä. Pituudelta olivat sopivat, ehkä vähän jopa reilun kokoiset, mutta Nellalla on sen verran pullea jalkapöytä, etteivät mahtuneet kunnolla. Vähän kyllä harmittaa, kun olivat niin söpöt ja eivät mahdu. :( Pitää varmaan myydä nuo sitten pois netissä. Jos joku haluaa, niin saa tarjota noista! :) On varmaan n. kokoa 19? Brittikoossa C3.

R lähti töihin vähän ennen puoli kahtatoista ja Nella meni ekoille päikkäreille vasta 12.45. Nella nukkui kolmeen asti ja minä vain löhöilin, datasin, join kahvia, katsoin telkkaria, söin ja siivoilin.
Nellan herättyä leikittiin ja vaihdettiin vaippaa ja sitten lämmitin Nellalle porkkana-perunasosetta. Mä en ymmärrä mikä Nellalle on tullut, kun syöminen on nykyään niin hankalaa. Maito ja velli menevät tosi hyvin alas, mutta soseet ja puurot eivät. On ihan sama, annanko makeaa sosetta, puuroa, lihasosetta vai kasvissosetta ja mihin aikaan tahansa päivästä niin aina sama juttu. Ensin Nella syö muutaman lusikallisen tai jopa puolisen purkkia todella hyvällä ruokahalulla, mutta sitten alkaa itku ja kiukuttelu. Koitan aina hämätä jollain tai lauleskella ja höpötellä ja maanitella, mutta ei onnistu. Välillä Nella keskittyy juttelemiseeni ja syö muutaman lusikallisen hyvin, mutta sitten alkaa taas itku. Olen yrittänyt kaikkea, mutta ei onnistu. Kiukuttelua jatkuu niin kauan kunnes luovutan ja lopetetaan syöttämisen ja nostan Nellan pois syöttötuolista. Kuulostaako tämä kenellekään tutulta? Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Ja siis Nellahan on syönyt aina hyvin, mutta tätä on nyt jatkunut parisen viikkoa... Pitäisiköhän soittaa neuvolaan?

Tänään tein siten niin, että sekoitin loput soseet maitoon ja annoin vellipullosta ne Nellalle ja hyvin meni alas...

Nyt Nella heräsi toisilta päikkäreillä ja loppupäivän suunnitelmina on ehkä kahvitella jonkun kaverin kanssa tai sitten vain löhöillä lisää. ;)
Huomenna tulen varmaan esittelemään ihanat Me&I- ostokset, joita on pikkuhiljaa tipahdellut postilaatikosta. Huomenna haen postista vielä viimeisetkin ostokset ja kuvaan sitten ne ja esittelen. :)

Tilasin Nellalle myös pinnejä, neiti oli niin söpö pinni päässä <3

Huomiseen!

Kirpparijuttuja ja meidän päivää

Heippa hei!

Ensin vähän viikonlopusta. Launtaina tuo isimies lähti juhlimaan, kun hänen serkkunsa voitti harrastuksessaan sm-kultaa. Miksi aina silloin, kun R on jossain niin mikään ei mene putkeen? Nellahan siis oksensi koko sängyn täyteen ja niin edelleen, itki viisi kertaa yöllä ja niin edelleen ja niin edelleen... mutta ei siitä sen enempää.
Lauantaina meillä myös kävi päivällä kahvilla ihanainen 11päivän ikäinen vauva äitinsä kanssa. Voi miten kevyt pikkuinen olikaan! Sunnuntaina mentiin päivälliselle minun kummitädille ja kummisedälle. Heillä oli hoidossa tyttärensä(Nellan kummitädin siskon) koira ja Nella alkoi aina itkeä, kun koira haukkui. :( Kai se ääni oli sitten kovempi kun meidän perheen mäyräkoiran?

Tänään on ollut kiva päivä, vaikka oonkin vaan ollut yksikseni tai siis Nellan kanssa vain koko päivän. R meni vasta kahteentoista töihin ja heräsi Nellan kanssa, mä nukuin melkein puoli yhteentoista. Oli ihanaa saada nukkua pidempään pitkästä aikaa. Vaikkakin menin myöhään nukkumaan ja en saanut unta ja tajusin puoli yhdeltä yöllä, että olin laittanut pyykit pyörimään ja ne oli koneessa ollut jo pitkään märkinä ja piti ripustaa ne jne...
Mutta tosiaan käytiin Neltsun kanssa sitten tänään kirppiksellä. Nella oli niin kiltisti, vaikka ei nukkunutkaan kun vasta takaisintulomatkalla. Reissussa oltiin kumminkin 14.45-17.45. Mun oli tarkoitus mennä Akseli- kirppikselle, mutta myöhästyin 2 minuuttia bussista, joten kävelin sitten vähän pidemmän matkan päässä olevalle bussipysäkille ja matkasin sitten toiselle kirpparille.

 

Löytyihän sieltä kirpparilta vaikka ja mitä taas. :) Esimerkiksi tosi hyvä löytö oli mustat ulkohousut, joissa ei ollut mitään käytönjälkiä ja täysin ehjät. Ne oli kokoa 80cm ja meillä on kevääksi uusi välikausitakki samaa kokoa odottamassa. Housut tosiaan on mustat ja takki kirkkaan pinkki, joten sopii hyvin yhteen. Ja hintaa housuilla oli huikeat 3€! Muitakin hyviä löytöjä tuli tehtyä, tässä kollaasit niistä:

Kaikki vaatteet oli todella hyväkuntoisia, paitsi tuossa kukallisessa mekossa oli vähän pesuhaituvaa pinnassa mutta eipä se haittaa. :)

Ja tarjoustalosta ostin kahvia, ketsuppia ja Nellalle lisää yli puolivuotiaan tutteja, kun meillä on niitä vain kolme, mutta yksi sen mallinen ettei Nella suostu syömään sitä. Joten ostin kaksi lisää niitä tutteja, mitä Nella syö.

Nella on muuten alkanut syömään paremmin tuttia. En nyt sitten tiedä onko se hyvä asia kun tutista suositellaan luopumaan 1vuotiaana, mutta kyllä se helpottaa esimerkiksi julkisilla paikoilla jos neitiä kiukuttaa niin tutti auttaa. Aluksihan siis Nella ei syönyt tuttia ollenkaan, ei vain suostunut. Sitten alkoi päikkäreille sen ottamaan ja ei olla muutenkaan tarjottu sitä turhaan tai välttämättä ollenkaan esim. yöunille. Päikkäreille se on ollut aina hyvä, koska Nella saattaa nukahtaa saman tien kun saa tutin suuhun ja pääsee parvekkeelle/ulos. Nyt kumminkin olen antanut välillä myös päivällä/illalla jos on kiukutellut hirveästi ja alkaa olemaan väsynyt. Välillä Nella vain leikkii tutilla, mikä on suloisen näköistä. :) Paitsi tietenkin sillon se ei ole suloista kun Nellan pitäisi nukahtaa ja leikkii tutilla. ;)

Tätä tuttia Nella ei tykkää syödä

Nella osaa ottaa pannan pois itse. :D

Omaa pärstäpäivitystä

Tänään ollaan vietetty Neltsun kanssa myös paljon aikaa leikkien lattialla yhdessä ja Nella on harjoitellut taas kääntymistä ja masullaan oloa. Vieläkään masullaan olo ei ole niin kivaa, mutta viihtyy jo paremmin jos on muuten hyvällä tuulella. Nella osaa myös peruuttaa mahallaan, mutta eteenpäin ei mennä eikä ryömitä tai käännytä. Kova yritys neidillä kyllä on. :)

Loppuun vielä kuva, missä huomaa kuinka paljon neiti on tässä reilussa puolessa vuodessa kasvanut:

Ihanaa viikkoa kaikille!

Äitiys muuttaa ammatti-identiteetin?

Nyt on luvassa mielipidepostauksen tapaista ja kerron myös ammatistani, mistä en ole täällä sen enempää tainnutkaan vielä kertoa.
Kaikki mitä tässä kirjoitan, pohjautuu siis täysin omiin mielipiteisiini, kokemuksiini jne. 

Olen ammatiltani siis lähihoitaja ja valmistuin keväällä 2011. Minulle oli ollut jo pitkään selkeää, että haluan työskennellä ammatissa, jossa saan auttaa ihmisiä. Yläasteen loppupuolella minulle selkeni haluni hoitajan ammattiin ja hain viiteen eri ammattiopistoon lähihoitajalinjalle. Pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä.
Olen erikoistunut Lasten -ja Nuorten koulutusohjelmaan. Ensin aloitin Mielenterveys -ja Päihde- koulutusohjelmassa, mutta käytyäni sitä muutaman kuukauden tajusin, ettei se olekaan minua varten ja vaihdoin koulutusohjelmaa. Onneksi se onnistui vielä siinä vaiheessa ja valmistuin ajallani.

Tein opiskelun ohella paljon keikkatöitä, varsinkin muutettuani 18vuotiaana R:n kanssa yhteen, pois lapsuudenkodistani. Sinä kesänä ja syksynä kun tutustuimme, olin töissä kotihoidossa.

Rahallisesti oli todella tiukkaa ja töitä oli pakko tehdä. Asuimme silloin Vantaalla vuokrakämpässä ja minulle kävi niin hyvä tuuri, että sain keikkatöitä viiden minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevasta vanhainkodista. Tein myös SEURE:lla töitä lasten, vanhusten ja kehitysvammaisten parissa.

Kun valmistuin, kerkesin olemaan töissä melkein tasan vuoden verran kokopäiväisesti ennen Nellan syntymää. Olin ensin kesän töissä vaikeasti kehitysvammaisten lasten ja nuorten yhdistetyssä ylä- ja ala-asteen lomahoidossa. Olin ollut ennenkin keikalla kyseisessä koulussa ja olin myös siellä työssäoppimisjaksolla kahdeksan(vai yhdeksän?) viikkoa. Pidin todella paljon paikasta ja työstä, vaikka se olikin haastavaa.
Kyseisenä kesänä jouduin mopo-onnettomuuteen ja minulta murtui polvilumpio, joten olin myös pitkällä sairaslomalla.
Elokuussa lähdimme R:n kanssa ensimmäiselle yhteiselle etelänlomalle viikoksi Turkkiin.

Tässä tulee samassa sitten Naked Truth- haaste ;)

Tämän jälkeen muutimme nykyiseen omistusasuntoomme ja tässä olemme asuneet nyt vähän yli puolisentoista vuotta.
Pääsin töihin erääseen yksityiseen päiväkotiin ja olin töissä siellä määräaikaisena helmikuun loppuun asti. Sitten sain töitä kunnallisesta päiväkodista ja olin siellä määräaikaisena töissä juhannukseen eli äitiysloman alkuun asti.

Tykkään työstäni todella ja olen iloinen, että alallamme on paljon erilaisia työmahdollisuuksia ja sen mukaan varaa valita mihin menee töihin ja ennenkaikkea hyvä työllistymistilanne.
Huonointa työssäni on se, että palkkaus on melko huono työn rankkuuteen nähden. Mutta en ole koskaan mieltänyt itseäni kovin urakeskeiseksi. Tärkeintä minulle ammatillisesti on tehdä työtä, josta nautin. Haluan auttaa ihmisiä ja tehdä ihmisläheistä työtä.

Olen pohtinut viime päivinä, onko ammatti-identiteettini muuttunut kun palaan työelämään. Ammatti-identiteetti on iso osa omaa persoonaa, sillä työssä tulee vietettyä paljon aikaa elämästä. Työ ei mielestäni saisi olla kellekään se tärkein asia elämässä, mutta en tuomitse todellakaan niitä, jotka tähtäävät urassaan pitkälle ja ylipäätän jaksavat opiskella ja ahkeroida monia monia vuosia saavuttaakseen haluamansa ammatin. Ehkä minäkin vielä jatko-opiskelen joskus. Toki urakeskeisillä ihmisillä voi olla myös tavoitteena pitkän opiskelun jälkeen saavutettu erittäin hyväpalkkainen työ, jolla voi elättää perheensä/tulevan perheensä. Tällöin ihminen olisi kuitenkin enemmän perhekeskeinen, koska tähtäisi pitkälle urallaan perheen takia eikä uran. Mutta anyway, jokainen tekee omat valintansa ja kaikilla on omat arvot. Arvostan ihmisissä nimenomaan sitä, että on haaveita ja unelmia, tekee niiden eteen, uskoo itseensä ja ei luovuta.

Ammatti-identiteetti muodostuu monesta eri seikasta. Se perustuu toki ammatillisuuteen, pätevyyteen, työskentelytapoihin, paikkaan työyhteisössä, kokemukseen yms, mutta tärkeintä on miten itse kokee itsensä. Millaisena ammattilaisena näet itsesi valitsemalla urallasi? Millainen työntekijä sinä olet? Millainen työkaveri sinä olet? Miten selviydyt työn haasteista? Nautitko työstäsi?
Nämä ovat asioita, mitä mielestäni jokaisen työelämässä olevan tulisi pohtia. Normaali työpäivä on n.8h ja viisi päivää viikossa. Mieti, kuinka paljon vietät siis aikaa työssä! Joten ammattisinäsi eli ammatti-identiteettisi eli ammattiluonteesi on läsnä sinussa monia monia tunteja viikossa. Ja vuodessa. Ja elämässäsi.

Muuttaako äitiys/vanhemmuus ammatti-identiteettiä? Mielestäni kyllä, ainakin minun alallani. Jotenkin nyt vasta ymmärrän joitakin vanhempia, jotka mielsin työntekijänä ''haastaviksi'' ja ''vaikeiksi'' asiakkaiksi. Varmaan jokainen lasten parissa työskennellyt ihminen tietää NE vanhemmat.

 ''Herranjumala, miksi Annikin paidassa on nuppineulan kokoinen tahra?! Kuka maksaa pesulalaskun?!'' 

''Oletteko te antaneet Einon keinua?! Hän olisi voinut vaikka kuolla! Hän on vasta viisivuotias!''

''Emilialla saa olla päällään vain prinsessavaatteet, myös jumppatuokiossa ja ulkona. Minun lapseni kulkee vain hienoissa merkkivaatteissa. Ai niin, älkää päästäkö Emiliaa sitten mihinkään lätäköihin leikkimään, kun muuten minun Porscheni valkoiset nahkapenkit menevät pilalle!''

''Siis onko Petteri saanut metsäretkellä pintanaarmun poskeensa oksasta?! Sinne meni varmaan sitten ne mahdollisuudet miesmallin urasta...''

''Minun lapseni ei saa sitten katsoa telkkaria, nähdä telkkareita, puhua telkkareista, ajatella telkkareita, leikkiä lapsien kanssa jotka katsovat telkkaria... ties kuinka apaattiseksi siitäkin tulee ja mielikuvitukseton lapsi ja vaikka mitä silmäsairauksia ja...''

 ''Maria ei sitten saa syödä jäätelöä, keksejä, juustoja, kermaa, sokeria, suolaa, tulista ruokaa, lihaa, kalaa, kanaa.....''

Okei, nuo olivat vähän kärjistettyjä esimerkkejä vanhempien suusta kuulluista lauseista, mutta uskokaa tai älkää, eivät kumminkaan niin kaukana kuulemistani asioista. Jotkut vanhemmat ovat oikeasti todella tarkkoja, osa jonkin asian suhteen ja osa ihan kaikkeen lapseen liittyvän suhteen. Mutta jollain tavalla minun silmäni ovat vanhemmuuden myötä avautuneet ymmärtämään myös näitä vanhempia ja heidän ajattelutapaansa. Jokainen haluaa omalle lapselleen parasta ja suojelee leijonan tavoin pikkuistaan. Tietenkin rajansa kaikella.

Minkälainen äiti minusta tulee, kun vien lapseni päiväkotiin/päivähoitoon? Tiedän millaista päivähoidossa on ja osaan tietyllä tavalla vaatia myös tiettyjä asioita. Toivon todella, ettei minusta tulee semmoista äitiä, jota haittaa hauskan leikin jälkeiset tahrat vaatteissa, muutama karkki silloin tällöin jne. Mutta asiat mistä en jousta, on toki lapsen terveys ja hyvinvointi. Esimerkiksi jos hoitajat unohtaisivat lääkitä lapsen, jos hänellä olisi joku lääke mikä pitää antaa tarkkaan aikaan tai muuta sellaista. Siitä varmasti nostaisin ison jutun. 

Muutunko työntekijänä äitiyden myötä? Tuleeko minusta suvaitsevaisempi, kenties herkempi? Sitä on tietenkin vaikeaa tietää ennen työelämään palaamista. Tavallaan odotan innolla sitäkin aikaa. Tuntuu, että olisin tässä raskausaikana ja Nellan syntymän jälkeisenä aikana kasvanut ihmisenä ison ison harppauksen. Ja varmasti myös lähihoitajana.

Teidän mielipiteitä olisi myös kiva kuulla! :)

Eilistä

Heips.

Eilen oli suoraan sanottuna aika paska päivä. Kirjaimellisesti. ;) Nella heräsi jo 6.20 ja en olisi sitten millään jaksanut herätä. Jouduin ottamaan nimittäin yötä vasten nukahtamislääkettä, kun lopetin muutama viikko sitten melatoniinit, koska niitä saa käyttää yhtäjaksoisesti vain kolmisen kuukautta. Pari viikkoa on siis mennyt kuin sumussa, väsyneenä kun en saa nukuttua. Onneksi R oli lomalla osan tuosta ajasta ja nyt on vapaalla tämän päivän ja huomisen. Olen päättänyt, etten ota nukahtamislääkettä illalla, jos R:lla on seuraavana päivänä vapaapäivä. Muuten tulisi otettua niitä liikaa ja käytän nyt semmoista nukahtamislääkettä(huom. ei ole unilääke!), jota ei suositella käytettäväksi koko ajan vaan silloin tällöin vain.
No, päivähän tuntuu tietenkin tosi pitkältä, kun Nella on alkanut tosiaan heräilemään niin ajoissa. Päätin sitten joskus päivällä, että nyt kyllä lähden johonki enkä vain odota, että R pääsee viideltä töistä. Tuumasta toimeen ja päätinkin sitten lähteä eräälle kirpparille, jonne meiltä pääsee yhdellä bussilla ja matkaan menee aikaa n. 20-30 minsaa. Nella oli vielä päikkäreillä(nukkui 3 tuntia!), joten laitoin kaiken valmiiksi, meikkasin(jopa lakkasin kynnet!), puin, laitoin meille ruoat valmiiksi pöytään ja hoitolaukun + oman laukun valmiiksi. Nella heräsi päikkäreiltä 12.45 ja hetki leikittiin, vaihdettiin vaippa ja sitten syötiin. Laitoin Nellalle haalarin ja muut ulkovaatteet valmiiksi hoitopöydälle ja katsoin bussin aikataulusta. Bussin tuloon oli aikaa n.15min ja meiltä kävelee bussipysäkille n.5min. Aloin sitten kiireessä vaihtaa Nellan vaippaa ja avasin sen nopeasti. No sehän oli täynnä sitä itseään ja sitä riittikin sitten selkään asti, joten kaikki vaatteet olisi pitänyt vaihtaa... Yritin vielä keretä pesemään Nellan ja vaihtamaan vaatteet, mutta enpä kerennyt. Ja eipä siinä mitään, olisinhan voinut mennä seuraavalla puolen tunnin päästä tulevalla bussilla, mutta olin sopinut, että eräs joka osti minulta vaatepaketin tulisi hakemaan sen ennen viittä, joten en olisi sitten kerennyt takaisin kotiin... eipä ainakaan yhtään ärsyttänyt. Mutta tämähän oli se klassinen tapaus, mitä vauvan kanssa ajatellaankin tapahtuvan useasti. Tai oikeastaan varmaan se klassisempi on vielä se, että olisi jo pukenut vauvan ulkovaatteisiinkin ja sitten tapahtuisi noin... Mutta tosiaan, olin laittanut haalarin Nellan alle kun avasin vaipan(teen niin monesti) ja sittenhän haalarikin oli hieman... sotkussa.
Nyt naurattaa, silloin ei naurattanut. ;)

Illemmalla sitten kun R tuli kotiin, olin jo ihan valmis lähtemään johonkin. Nella kumminkin nukkui toiset päikkärinsä(neljän ja puolen tunnin valvomisen jälkeen) melkein seitsemään asti, eli hirveästi ei mihinkään kerennyt... mentiin kumminkin lähimpään kauppakeskukseen vähän kiertelemään, kun oltiin Nella syötetty heräämisen jälkeen. En muuten noudattanut neuvolaa siinä asiassa, mistä kerroin tuossa puolivuotisneuvolapostauksessa. Annan edelleenkin samalla tavalla, kuin ennenkin ja seitsemänkuisena sitten lisään sitä makeaakin Neltsun ruokavalioon. :) Nyt Nella saa siis hedelmä/marjasosetta ''vain'' aamulla puuron seassa.
Ei keretty olemaan kun vähän alle puolitoista tuntia kauppakeskuksessa, ennen kun se meni kiinni, mutta löytyi muutama hyödyllinen juttu Nellalle ja muutama heräteostos. Tässä kollaasi ostoksista:

Tärkeintähän oli nyt löytää Nellalle perusbodyja isommassa koossa. Valkoisia bodyja ja hihattomia alusbodyja käytetään paljon mekkojen ja pitkähihaisten paitojen/tunikoiden alla, mutta meillä on nyt ollut niitä vain 74 kokoon asti ja alkaa käydä pieniksi! 80cm alusbodyja meillä on H&M:ltä, mutta nekin on ihmeen pieniä. :o joten ostin niitä nyt 86 koossa ja sitten valkoisia bodyja yhden 80 koossa ja yhden 86cm koossa.
Nuo alarivin keskimmäiset leggarit oli alennuksessa, ihanat sellaiset mustat kimaltelevat(värinä kulta), salama värin vääristää. Ja alennuksessakin oli. Alesta lähti myös mukaan parit sukat lisää Nellalle, toiset oli tänään jo jalassa eli nuo alarivin sukat. Nuo kivat tossut(ylärivissä vasemmalla) oli vähän isompaa kokoa, mutta maksoi huikeat 2e, joten oli pakko napata nekin mukaan.
Tuota keltaista bodya Seppälästä olen haaveillut jo useampaan otteeseen, mutta olihan se pakko nyt normihintaisena kotiuttaa meille, kun 80 kokoa oli jäljellä enää yksi kappale. ;) Tuo on oikeasti paljon kirkkaamman keltainen, kun tuossa kuvassa näkyy. Kokeilin sitä tänään Nellalle ja oli vielä turhan iso, vaikka nyt Nellalla on samankokoinen H&M:n body päällä ja on oikein sopiva. Ne on kyllä ihan eri materiaalia. Jännästi nuo mitoitukset vaihtelee merkin ja materiaalin mukaan.
Näiden lisäksi ostin vielä Jesper&Juniorista violetin kypäräpipon koossa 48. Nellan päänympärys oli viimeksi 45(muutama päivä sitten) ja silti se olikin sitten pieni Nellalle...

Hei sellaista on pitänyt teiltä kysyä, että kiinnostaako teitä ylipäätään höpinät lastenvaatteista ja ostoksista? Mä tykkään kirjoitella niistä ja ennenkaikkea tykkään lukea niistä muiden blogeista. Aina jos huomaan, että joltain on tullut joku lastenvaatepostaus, niin on pakko mennä ekana lukemaan se. :P Mutta ihmiset on toki erilaisia, kaikki ei tykkää kaikesta. Mutta kertokaa mielipiteenne, koska turhaahan minun on kuvailla vaatteet ja ne tänne laittaa, jos ketään ei kiinnosta. :)

Nyt odotellaan ihanaa pikkuista 11päivän ikäistä vauvaa kyläilemään meille, joten menen laittamaan kahvin ja pullat valmiiksi.

Tuo ihana mekko tuli postissa meille, tilasin fb-kirppikseltä. <3 Ihan kuin uusi, todella suloinen. :)

IHANAA JA RENTOUTTAVAA LAUANTAITA KAIKILLE! <3

Friends Will Be Friends

R:n ystävänpäivälahja mulle.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan
vien sinut katsomaan
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin,
oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE! <3 

T. Mira ja Nella 

Kirpparilöydöt

Heips!

Olen jo selvästi paranemaan päin. Väsyttää, mutta kurkku ei ole enää niin kipeä ja nuhaisuuskin helpottaa. Miehellä flunssa ei iskenytkään niin kovana, joten huomenna menee sitten töihin 7-17.
Olo oli aamulla sen verran hyvä, että mentiin muskariin. Nella heräsi jo seitsemän aikoihin ja kun muskari alkoi 11.40 niin oli nukkunut sitä ennen autossa vain n. 5-10 min. :/ Mutta hienosti neiti taas jaksoi! Huomaa, että koko ajan Nella alkaa tykkäämään enemmän ja enemmän muskarista. Tänäänkin kiljui ja hihkui innoissaan, ''pomppi sylissä''(tekee niin aina kun innostuu jostain) tosi paljon ja höpötteli ''tätätätätätätäää''. :)

Aamu ei alkanutkaan niin hyvin, kun meidän yläkerrassa tässä kerrostalossa tehdään remonttia ja sieltä kuului ihan korvaa särkeviä ääniä, porausta yms. Nella sai hirveät hepulit ja oli ihan hysteerinen, kun äänet oli niin kovia. :( Koitettiin Nellaa lohdutella hirveästi, mutta oli ihan ressukka, kyyneleet vain valuivat. :/ Nellahan on siis aina pelännyt kovia ääniä ja riippuen mielialoista reagoi niihin todella voimakkaasti. Tekee pahaa katsella pikkuisen pahaa oloa. :/ Vielä kaiken lisäksi kun Nella oli niin väsynyt jo kun äänet alkoivat...

Mutta nyt niihin kirpparilöytöihin:

Suht hyväkuntoisia leluja halvalla. Nella tykkäsi noista tosi paljon, kun pesin ne eilen ja tänään sai käyttöön. Apinaa pyörittämällä kuuluu sellaista jännää ääntä ja tuo toinen lelu helisee ja päästä kuuluu myös vääntämällä ääni. :D Tuossa kirjassa myös tuo koira helisee.

Todella hyväkuntoiset farkut, 80cm

Uudet/uudenveroiset ihanat kesäkengät neidille. Toivotaan vain, että mahtuu vielä kesällä kun eilen sovitin niitä Nellalle ja oli jo sopivat. :D

Hyväkuntoinen body, ei ollenkaan pesuhaituvaa/nukkaa, mutta ihan hailakoita tahroja hihassa. 86cm.

Ihana BOGI:n farkkumekko, todella hyväkuntoinen. 80cm.

Todella hyväkuntoinen farkkumekko, 80cm.

Semmoisia tällä kertaa. Tämän lisäksi käytiin läheisessä kaupassa ja ostin sieltä ystäväni lapselle bodyn ja kortin. Hän sai siis poikavauvan 5.2. ja tulee meille pikkuisen kanssa käymään lauantaina! Ihanaa saada vauveli syliin, kun tuo oma vauva on jo niin iso. <3 

Näiden lisäksi on pakko esitellä ihana netistä tilattu juhlamekko Nellalle. Toivottavasti olisi jo sopiva tuossa maaliskuun alussa, kun mennään R:n kummipojan synttäreille ja haluaisin tuon laittaa sitten Nellalle päälle. :) Livenä vieläkin ihanampi. <3 Ja koko on 80cm.

Hyvää torstaipäivää kaikille. :)