Tilannepäivitystä

Heippa pitkästä aikaa!

Olen pitänyt osittain tietoista ja osittain tiedostamatonta taukoa blogista, joka on jatkunut jo melko pitkään. Muutama postaus silloin tällöin, mutta melkoisesti kokonaan tämä on nyt jäänyt taka-alalle elämässä. Mua harmittaa se kovasti, koska
a) Nellaa ei tule kuvailtua enää läheskään yhtä paljon kun ennen! Silloin kun kirjoittelin aktiivisesti blogia, niin kuvia tuli otettua jopa satoja päivässä, vähintäänkin ainakin muutamia. Nyt saattaa kulua jopa viikkoja, kun huomaan, että ''ohhoh, onpas jäänyt kuvaaminen vähälle''. Ja ne muutamat kuvat, jota olen ottanut, on yleensä kännykällä otettuja heilahtaneita kuvia hassuista tilanteista, amatöörimäisiä videoita uusien sanojen oppimisesta tai kuvia erityistilanteista, kuten juhlista. Järkkäriä kannan mukanani aina mökille, R:n vanhemmille tai äidilleni mennessä, mutta kotiin palatessa löytyy kameran muistista yleensä vain 0-10kpl kuvia.

Blogin pitäminen on oiva tapa muistaa ikuistaa sitä kullanarvoista lapsuutta myös kuvien muodossa. Missään nimessä aktiivisesti blogatessani en kuvannut vain siksi, että blogiin tulisi sisältöä, vaan sen muisti ikäänkuin itsestään silloin. Nyt kuvaaminen unohtuu ihan liian usein! En tietenkään halua elää tätä pikkulapsiarkea vain kameran linssin läpi, mutta olisihan se ihanaa olla tästä taaperoajasta paljon kuvia; nykyään kun se on niin paljon helpompaa kun esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten.
No, ymmärsitte varmasti pointtini!

b) Nellan uusista jutuista ja kehityksestä kirjoittaminen on jäänyt tooosi vähälle. Blogiin sitä aina innoissaan kirjoitti jokaisesta pikkujutustakin, oli se sitten ekan hampaan tulo, kääntyminen, kävelemään oppiminen, ensimmäinen sana, uneton yö, neuvolakäynti, hauskat juhlat, mikä tahansa. Ja ihan vain myös se tavallinen arki. Ei ole ihan helppoa koittaa muistella, että minkäslainen se neiti olikaan kolme kuukautta sitten, mutta jos blogia kirjoittaa niin ''muistelu'' on tuhat kertaa helpompaa. Tähän omaan hataraan muistiin kun ei ole luottaminen...
Blogi on ikäänkuin laaja ja monipuolinen vauvakirja.

c) Se oma juttu, harrastus, on jäänyt ihan taka-alalle. Olenhan mä toki touhunnut paljon muutakin omaa, mutta kirjoittamisesta nautin tosi paljon. On ollut toisaalta ihanaa, kun ei ole tarvinnut stressata blogista, kulkea kamera kaulassa(kärjistettynä) ja miettiä postausaiheita. Ollut tavallaan vapaampaa. Mutta silti viikoittain, joskus päivittäinkin, on blogi kulkenut ajatuksieni juoksussa mukana. Mitä pidempään on kulunut ''kunnon bloggailun'' lopettamisesta, sen vaikeampaa on ollut taas aloittaa.

Joten. Päätin, että kirjoitan tänne juuri silloin kun itse jaksan ja minusta tuntuu hyvältä. Niin kuin sen toki pitäisi ollakin. Jos lukijat katoaa, sille ei voi mitään, vaikka toki on harmillista. Ensisijaisesti minun pitää nyt käyttää voimavarani normaaliin arkeen, johon sisältyy tällä hetkellä ihan kauhean paljon stressitekijöitä, valitettavasti. Ja luojan kiitos tämä on vain pieni blogi, johon ei varmaan kovin moni mitenkään edes odota postauksia sen kummemmin. Tämä olkoon nimenomaan se Nellan virtuaalinen vauvakirja, äidin hengähdystauko, stressinpurkaja, kuvien jakamiskanava kenties, sekalaisten ajatusten paikka. Jokin, josta en ota paineita, mutta jota en myöskään halua täysin lopettaa.

Meidän arki tulee syksymmällä muuttumaan todenteolla, kun mun olisi tarkoitus palata työelämään ja Nellan mennä hoitoon. Hainkin tossa jo töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Halusin hakea vain sellaisiin paikkoihin, mihin oikeasti haluan. Sen sijaan, että hakisin sataan paikkaan, joista oikeasti vaan pari kuulostaisi mielekkäältä ja ''joutuisin'' johonkin mistä en oikeasti nauti. Työ on niin iso osa elämää, että haluan tehdä sitä, missä koen olevani hyvä ja minkä koen olevan jollain tavalla merkityksellistä. Hoitoalalla on se hyvä puoli, että sadan prosentin varmuudella ilman töitä ei käytännössä voi jäädä, jos itse on aktiivinen ja täyspäinen hakija. ;) Ärsyttävää vaan, kun omat kriteerit on kasvaneet ja vähän tullut jopa nirsoksi, kun haluaisi paikan läheltä(Nellan hoitoakin ajatellen), vakipaikan, mielekkään työn, normaalin palkan ja mieluiten päivätyön tai ehkä kaksivuorotyön....

Me saimme Nellalle ihan mielettömän ihanan hoitopaikan, hoito tulee alkamaan syyskuun alusta. R on elokuun lomalla ja lähtee kalastamaan pohjoiseen viikoksi, ja koko elokuu on täynnä kaikennäköistä touhua ja tekemistä. Neuvolaa, Neltsun hammaslääkäriä, 2v-synttäreiden järjestämistä, kaveriporukan kesäjuhlia, R:n veljen 18v-synttäreitä, R:n kaukaisempien sukulaisten tapaamista, R:n ''poikien viikonloppua''(rapujuhlia) ja ties mitä. Koimme siis parhaaksi, että hoitopaikkaan tutustuminen on elokuun viimeisellä viikolla ja hoidon varsinainen aloitus syyskuun alusta. Toivotaan, että mulla olisi silloin jo työpaikka ja kaikki sujuisi hyvin. :)

Nella kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Meidän pieni osaa jo vaikka mitä. Puheenkehitys on ihan huimaa; vielä pari kuukautta sitten kirjoitin joka päivä ylös sanoja, joita neiti oppi, mutta nykyään siihen ei edes kykene. Nella toistaa käytännössä ihan minkä vain sanan ja lyhyen lauseen niin halutessaan. Joitakin kolmisanaisia lauseita tulee, mutta enimmäkseen lauseet ovat vielä kaksisanaisia, kuten: ''Äiti tulee'', ''isi tulee'', ''äiti auta'', ''isi auta'', ''mennään mummille/saunaan/kotiin/himaan/kylpyyn/autoon/ulos/puistoon....'', ''anna käsi'', ''lisää maitoa/usinaa(=rusinaa)/ uokaa(=ruokaa)/vettä/viiviä(=viiliä)/ukia(=jugurttia)...'', ''lintu lentää'', ''auto ajaa'', ''hauva haukkuu'', jne. Nella on niin söpö, kun on alkanut vääntelemään sanoja hassuihin muotoihin, kuten ''kotonassa''. :D Kolmisanaisia lauseitakin tulee kyllä jo varmaan kymmeniä, kuten ''Äiti nukkuu myös, ''Isi on töissä'', ''Tikku(=Tikru-unilelu) minun kaikkuun(=kainaloon)'', ''Vaavi(=vaari) menee kotiin'', ''Äitin kanssa nukkuu'', jne.
Nella ymmärtää lähes kaiken mitä hänelle sanoo tai kehottaa tekemään, ja joskus on niin hauskaa kun vaikka neiti ei jotain ymmärtäisikään, niin silti pitää sana/lause perässä toistaa. Kerran R sanoi Nellalle ''onks sulla tollanen junttityyli!'', kun puin sille mökillä päikkäreiden ajaksi paremman puutteessa mun vanhat(eli n. kaksikymmentä vuotta vanhat) ulkovaatteet, niin Nella toisti ''junttityy-i, junttityy-i!''. :D
Nella on oppinut myös hirveästi sanomaan pitkiä sanoja, kuten ''isomummi'', ''kummitäti'', ''paloauto'', ''tottakai'', ''pippu-imyy-y(=pippurimylly), ''mansikka'', ''titi-naa-e''(=ti-ti-nalle), ''isoisä'', ''maitotonkka'', ''attoti''(=traktori), ''mustekala'', jne.

Muistatteko, kun olen kertonut täälläkin Nellan peloista? Nellallahan oli tosi paha kylpy-/suihku-/saunapelko, mutta nyt se on historiaa! Kestihän sitä aika tarkkaan yhdeksän kuukautta... Ja tosiaan pesemiset olivat ihan kauheita, raukka huusi ihan paniikissa koko ajan ja oli tosissaan ihan peloissaan. Nykyään ollaankin sitten toisessa ääripäässä, nimittäin koko ajan pitäisi kylpeä ja saunoa! Pelothan alkoivat ihan yhtäkkiä kun Nella täytti vuoden ja loppui samanlailla seinään, pari kuukautta sitten, 3. toukokuuta. Oltiin mökillä ja äitini halusi kokeilla, että suostuisiko Nella tulemaan ulkona olevaan paljuun. Mä sitten sanoin, että ei jaksaisi huudattaa neitiä... koska olin ihan satavarma, että huutoahan se olisi. Nella kuitenkin hoki ''uimaan, uimaan!'' ihan innoissaan, joka sekin oli outoa jo - yleensä kun edes pesemisestä puhuminen aiheutti huudon. Päätettiin sitten kokeilla ja ensin Nella ihan selvästi vähän jännitti. Nopeasti neiti kuitenkin tottui ja riemuissaan kiljui ja roiskutti vettä. Oltiin kaikki ihan ihmeissään ja toki innoissaan. Olin kuitenkin vielä vähän skeptinen, että näinköhän se pelko muka kokonaan olisi selätetty. Mutta niin se vain oli! Nykyään neiti tosiaan rakastaa kylpeä, uida, olla paljussa, saunoa ja käydä suihkussa. Tämä on ollut todella paljon arkea helpottavaa, kun voi ottaa neidin mukaan saunomaan ja toinen on ihan innoissaan. Ihanaa, kun voi mökilläkin saunoa yhdessä ja käydä perheenä meidän saunavuorossa joka torstai. Ei tarvitse enää R:n kanssa vuorotellen pikaisesti saunoa, kun toinen joutuu olemaan kotona vahtimassa Nellaa. Jokaviikkoisesta huudattamisesta on tullut viikon kohokohta!

Huh, tulipas tähän postaukseen asiaa, kun ei ole pitkään aikaan kirjoitellut kunnolla. Toivottavasti te ihanat lukijat olette pysyneet matkassa taukoilusta huolimatta, muutama oli näköjään lähtenyt mutta ei se mitään, tai siis ymmärrän kyllä! :) Kirjoitan eniten muistojen vaalimista ja itseäni sekää Nellaa varten, mutta eihän sitä voi kieltää, etteikö lukijoilla olisi iso rooli. Kommentit, vertaistuki ja jakaminen ovat tärkeitä seikkoja tässä harrastuksessa. :)

Toivotaan, että postaustahti tästä nyt edes vähän taas kasvaisi, saa nähdä. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! ♥