5 asiaa, mitä rakastan itsessäni

Moni onkin varmaan bongannut tämän blogeissa kiertävän haasteen, niin myös minä. Mua nyt ei varsinaisesti kai kukaan ole haastanut, mutta päätin lähteä silti haasteeseen mukaan. Hauskaa joskus miettiä niitä omia hyviäkin puolia, eikä aina vaan valittaa!

1. Tummat piirteet.

Tammikuu 2007

Tällä tarkoitan siis esim. tummia kulmakarvoja, tummia ripsiä ja tummia hiuksia. Pienenä mulla oli ihan pikimustat hiukset ja mua kutsuttiin Pocahontakseksi, mulla oli vielä sellanen paksu otsis ja piitkät hiukset. Iän myötä hiukset alkoi vähän vaaleta, mutta perusväriltään ovat yhä aika tummat, vaikka hiuksia kyllä värjäilenkin. Tykkään myös siitä, että mulla on aina ollut paksut hiukset.
Tummista kulmakarvoista on ollut paljon hyötyä, mä en ole IKINÄ värjännyt kulmakarvoja, laittanut niihin yhtikäs mitään väriä. Ärsyttää kyllä se, että vaikka onkin niin tummat kulmakarvat niin ne on myös tuuheat, pitäisi koko ajan olla nyppimässä mutta en silti ikinä sitä tee. :D En vaan jaksa, kun ei mua noi rönsyilevät kulmat haittaa itseäni.

R aina sanoo, etten edes tarvitsisi meikkiä ja ei koskaan haluaisi minun meikkaavan. Tuosta nyt olen vähän eri mieltä, mutta en koe oloani kovin epämukavaksi ilmankaan meikkiä.

2. Huulet.

Marraskuu 2008

Tykkään mun huulista. :D

3. Sosiaalisuus, ihmisläheisyys, rohkeus.

Olen saanut aina kuulla positiiviseksi puolekseni sosiaalisuuden, ja että tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Koenkin olevani tosi ihmisläheinen ja myöskin sanavalmis. Tästä on ollut hyötyä jo nuorempana, mutta varsinkin työhaastatteluissa, opiskelussa ja työssä. Peruskoulussa olin aina mukana kaikenlaisessa toiminnassa, musikaaleissa ja näytelmissä, oppilaskunnan puheenjohtajana ja milloin missäkin. Tykkäsin ammattikoulussa ryhmätöistä, tykkäsin pitää esitelmiä, lukea ääneen ja tunneilla en häpeillyt viitata, kysellä ja olla aktiivinen. Minua ei hävetä mennä kysymään vierailta ihmisiltä tietä. Tutustun helposti uusiin ihmisiin. Sosiaalisuudesta on hyötyä monissa elämän osa-alueissa.

4. Empaattisuus & herkkyys.

Joskus olisin voinut sanoa herkkyyteni olevan huono puoleni, mutta iän myötä olen osannut kääntää sen vahvuudeksi. Olen superhyper empaattinen ihminen, joskus liiankin. Minusta tuntuu niin pahalta katsoa uutisia, etten sitä mielellään edes tee. Maailmalla tapahtuvat asiat saavat kylmät väreet aikaan ja sydäntäni puristaa ajatella ihmiskohtaloita. Kaikista kauheinta on lapsiin ja eläimiin kohdistuva vääryys. Monesti olen vähän pihalla mediassa uutisoitavista asioista, koska en yksinkertaisesti vaan halua lukea tai tietää liikaa, olen niin herkkä. Jopa fiktiiviset leffatkin saattavat pyöriä päässäni monia päiviä niin, että on vaikeaa nukahtaa. Olen niin tunneihminen, kun olla ja voi.
Mutta on herkkyydestäni ollut paljon hyötyäkin elämässä ja varmasti tulee olemaankin. Joskus mietin, että miksi minun on pitänyt kokea niin rankkoja asioita, mutta loppujen lopuksi muuten en olisi sama ihminen kuin nyt. Vaikeat asiat oikeasti kasvattaa ihmisenä ja muuten en olisi näin vahva.

5. Äitiys.

En tiedä mitään ihanempaa, kuin äitiys. Enkä tiedä mitään niin paljoa ihmistä muuttavaa, kun äitiys. Ja mikä opettaisi ihmistä niin paljon. Toisesta vastuun ottaminen, elämänarvojen miettiminen.
Äitinä olen rakastava, huolehtiva, laulava ja leikkivä, hellivä leijonaemo, joka suojelee poikastaan. Miten pystyn koskaan kestämään, jos minun pikkuistani kohdellaan huonosti? Koska sekin päivä ihan varmasti, valitettavasti, koittaa. Ja siinä vaiheessa... oksat pois. :D
Äitiys on muuttanut minua todella paljon ja olen siitä saanut muiltakin kuulla. Olen kasvanut äitiyden myötä enemmän, kun mitä varmaan koskaan tulen henkisesti kasvamaan. Tuntuu kun palaset olisivat loksahdelleet kohdalleen Nellan synnyttyä. Tämä on minun elämäntyöni, kutsumukseni ja se, mitä haluan olla. Vaikeista ja huonoista hetkistä huolimatta, maailman ihanin ja tärkein asia.

 Olipas tätä kiva tehdä! Haastan Petran ja kaikki muutkin, jotka ei ole vielä tätä tehnyt! :)

Mitä Sinä rakastat itsessäsi? :)